Ja sitten Liitto
Kun tulin mukaan seuratoimintaan, niin ensimmäinen ihmettelyn aihe minulle oli vanhojen veteraanien suhtautuminen Liittoon (siis Jääkiekkoliittoon, tuohon asiamme ajajaan). Siitä puhuttaessa äänensävy ja sanavalinnat muuttuivat aivan kuin puhuttaisiin verovirastosta. Ajan myötä ovat silmäni auenneet, eihän Liitto olekaan meidän kanssamme, vaan meidän yläpuolellamme, usein meitä vastaan!
Miten tämä liittyy juniorivalmennukseen ja mistä tämä vuodatukseni johtuu? Viimeisimmässä Kiekkolehdessä on Eero Lehden kolumnissa pöyristyttävä kohta jonka tähän siteeraan;
"...jos juniorikiekossa SJL:n suosituksia ei noudateta ja/tai lasten vanhemmat eivät käytä järkeään ja pidä puoliaan kilpailullisesti intomielisiä joukkueiden johtoryhmiä - erityisesti ylikunnianhimoisia ohjaajia ja valmentajia - vastaan!"
Voi Jeesus Ja Maaria! Näin puhuu meidän Liittomme! Ja ketkähän koko touhua ruohonjuuritasolla pyörittävät? Nämä samat ohjaajat ja valmentajat, vapaaehtoisesti ilman korvausta.
Mieluummin perustaisin uuden liiton, mutta kun se ei ole mahdollista, niin ehdotan että jaetaan toiminta kahtia. Jos kerran kunnianhimo ja tavoitteellisuus urheilullisesti on Liitolle kirosana, perustetaan kaksi jaostoa: toisessa kilpaillaan ja pelataan kiekkoa kuten sitä sääntöjen mukaan kaikkialla maailmassa pelataan. Toisessa jaostossa tehdään niin kuin Liitto haluaa: kielletään kategorisesti kaikilta ikä- ja tasoryhmiltä lyöntilaukaukset ja taklaukset. Poistetaan sarjat ja pisteidenlasku. Otetaan käyttöön tasapeluutus sekunnin tarkkuudella ja kielletään minkäänlainen tasoryhmien tekeminen. Liitetään mukaan vielä pakolliset oppitunnit yhteiskuntavastuusta, ympäristöopista ja muusta kasvatuksesta, joka näin siiretään kotien vastuulta seuroille.
Kunnianhimo, intohimo, pyrkimys rajojen hakemiseen ja niiden kaatamiseen valmennuksellisesti. Nämähän ovat asioita jotka vievät lajia ja sitä harrastavia nuoria eteenpäin. Jos kaikki tasapäistetään ja aletaan puhua jostain ihan muusta kuin itse lajista, ollaan kyllä ihan metsässä.
Sanotaan vielä, että olen normaali perheellinen ja vastuullinen mies. Käyn töissä, en halua saastuttaa enkä suosia eriarvoisuutta. Kasvatan lapseni noudattamaan yhteiskunnan normeja, mutta haluan tehdä sen itse, enkä antaa sitä tehtävää jääkiekkoseuralle! Enkä halua ikinä kuulla kenekään valmennettavanani olleen suusta, että aikuisena harmittaa kun ei junnuna vaadittu, jäi näkemättä mihin olisi pystynyt.
Toivon totisesti, että nämä Lehden jutut ovat harkittua provosointia ja politikointia, jolla yritetään osoittaa rahanjakajille Liiton asennetta. Muuten ollaan kusessa.
