Aika pitkä putki on vetää P7-P14. En itse ole joukkueen kanssa kolmea kautta pidempään. Kai se onnistuisi, jos pystyisi uudistautumaan joka kausi jonkin verran, ettei sitten loppujen lopuksi olisi esteenä junnujen kehitykselle jos vedetään samoja juttuja viisi vuotta.Fudiksen puolella hyvät kohdat missä valmentaja olisi hyvä vaihtua on se milloin luovutaan "kaikki pelaa" säännöistä koska silloin uusi valmentaja osaa helppommin katsoa objektiivisemmin sitä kenen kuuluisi pelata ja kenen vaihtaa tasoa.
Toinen luonnollinen kohta on kun siirrytään 8v8 pelistä 11v11 peliin pelin luonteen muuttumisen takia, jos sama valmentaja vetänyt vaikka p07 eteenpäin niin huonolla tuurilla kun siirrytään p14 vaiheessa 11v11 peliin joukkueella on valmentaja joka ei ole peluuttanut 11v11 peliä 7-8 vuoteen. 11v11 siirtymä on helposti hankala joukkueelle peliryhmien muutosten takia ja oma kokemus on, että uusi valmentaja pystyy tekemään muutokset helpommin kun ei ole "vanhoja suosikkeja" joukkueessa koska tässä kohtaa moni taitava mutta fysiikalta heikko pelajaa tippuu kilparyhmästä ja nämä muutokset onnistuu paremmin uuden valmentajan kanssa.
En siis itse tiedä tästä, mutta kiinnostaa onko kyse oikeasti laajasta ilmiöstä vai parin hepun näkemys.
Tästä taisi olla liiton sivuillakin juttua joskus viime vuoden puolella. Sanottiin soo soo ja kiellettiin toimimasta näin.Toinen ilmiö mistä kuulin, on junnupelaajien somevideot tappeluista. Pyydetään kaveria kuvaamaan ja itse aletaan tahallisesti tapella.
Melko yllättävää jos näin on jääkiekon puolella. Kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin salibandya valmentamaan uudelleen junioripuolella ja itse olen havainnut asioiden menneen positiiviseen suuntaan katsomon kuin kentän puolella. Seuralla on myös oma vastuunsa näissä asioissa ja vanhempainilloissa pitää tehdä selväksi, ettei vanhemmat/huoltajat huuda muuta kuin kannustushuutoja kentälle niin treeneissä kuin peleissäkin. Tällä tavoin pystytään ennalta ehkäisemään suurimmaksi osaksi ylilyöntejä. Kahta joukkuetta tällä hetkellä valmennan, enkä ole yhdessäkään pelitapahtumassa kuullut niin omien kuin vastustajienkaan vanhempien suusta yhtään asiatonta huutoa kentälle. Toista se oli reilu kymmenen vuotta sitten.Mielenkiinnosta kysymys valmentajille ja miksei muillekin ketkä olette junnukiekkoa pidempään seuranneet. Eräs Pirkanmaalla asuva tuomari kertoi, että viime vuosina valmentajien ja huoltajien ulosajot sekä pelaajien vanhempien epäasiallinen käytös ovat lisääntyneet selvästi.
Itse tulee elettyä hyvinkin paljon tunteella. Ei oikein osaa tuppisuunakaan olla, mutta 80% on tsemppaamista ja 20% ohjeistamista. Negatiivisen palautteen penkillä koitan aina kääntää positiiviseksi ja jokaisen päästetyn maalinkin jälkeen koitan aina löytää jotain positiivista sanottavaa. Näin nuorissa koitan aina tarjota kepin sijaan porkkanaa ja se on toiminut hyvin. Muutaman kerran on toki joutunut korottamaan ääntä harjoituksissa, mutta se on kai melko välttämätöntä joskus.Sen verran täytyy sanoa, että tyttöjen pelejä on tullut seurailtua säbän puolella ja kyllä siellä niitä kehnompia valmentajiakin on kuultu. Ei onneksi oman tytön seurassa. Toisinaan on aika tunteella eläviä valmentajia ja ei niin kannustavia huutoja valmennukselta, vaikka puhutaan lapsista.
Kaikenlaista valitettavasti näkee. Minun peliryhmäni peleissä ollaan sovittu niin että ainoastaan minä kysyn tuomareilta jos on jotain kysyttävää niin pysyy kaikilla homma hanskassa ja touhu järkevänä. Ja näkee pojistakin että tämä on rauhoittanut heidän toimintaa ihan älyttömästi. Tuomareista ei enää purnata juuri lainkaan aitiossa vaan keskitytään omaan hommaan. Välillä näkee ja kuulee kun viereinen aitio möykkää jostain jonninjoutavasta kahden valmentajan ja kolmen huoltajan voimin. Ei ole se esimerkki tai työrauha jonka haluan pelaajille antaa pöytään. Paljon enemmän ehtii antamaan palautetta pelaajille ja ohjeita siellä penkillä seuraaville kun ei käytä viittä minuuttia / erä ruikuttamiseen.Mielenkiinnosta kysymys valmentajille ja miksei muillekin ketkä olette junnukiekkoa pidempään seuranneet. Eräs Pirkanmaalla asuva tuomari kertoi, että viime vuosina valmentajien ja huoltajien ulosajot sekä pelaajien vanhempien epäasiallinen käytös ovat lisääntyneet selvästi.
Se on ensinnäkin justiinsa näin.Minä aikoinaan kysyin omalta junnulta että kuuluuko ne huudot edes kentälle pelissä, ja vastaus oli että ei. Siispä lopetin aitiosta kentälle huutamisen kokonaan. Parempi se on penkillä istuvia pelaajia ohjeistaa kuin kentälle karjua, ei pelaaja pysty vastaanottamaan mitään ohjeita pelatessaan.
Yksi pointti tuossa on se, että jääkiekon aloittamisesta halutaan tehdä halpaa ja saadaan pelaajat ja perheeet jääkiekkokoukkuun, ennen kuin se homma maksaa satasia kuukaudessa. Siksi ei hommata ulkopuolisia valmentajia. Otetaan joku innokas isä, jonka kohdalla riittää, että maksetaan sille joku koulutus ja annetaan seuran toppatakki. En minä (25 vuotta valmentanut) siihen tuolla "palkalla" lähtisi, mutta jos taloudelliset asiat olisi ok niin voisin valmentaakin vaikka U8 joukkuetta. Mutta tuskin seura haluaisi, että joukkueessa kuukausimaksu pitäisi kertoa luvulla x.Valitettavasti sattumalla on valtava merkitys erityisesti pienten junnujen valmennuksessa. Se on ihan herran haltuun jos jonkun pelaajan isänä sattuu olemaan hyvä valmentaja, ulkopuolisia ei paljon pikkujunnuilla ole.
Omalla pojalla kävi uskomaton tuuri ja alusta asti on ollut todella hyviä isävalmentajia ja nyt vanhempana junnuna myös hyviä "palkkakoutseja".
On tullut vuosien varrella nähtyä vaikka minkälaista suhaajaa valmentamassa, ei minkäänlaista karsintaa näy olevan pikkujunnujen koutseissa. Ja pikkuisillahan pitäisi olla ne parhaat koutsit koska silloin tehdään pohjat koko uralle, ja myös elämälle.
@Glove tuossa avasikin hyvin, eli kyse on rahasta ja osittain myös valmentajien omasta kunnianhimosta. Useinhan se on niin, että sinne U16-U20 joukkueiden kärkijoukkueisiin löytyy valmentajia ihan valittavaksi asti, mutta mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän löytyy innokkaita valmentajia. Itse valmensin pelkästään U10-U13 junioreita omasta tahdostani ja näissä sai melkeinpä valita minkä ikäluokan mukaan halusi mennä ja kun tein tuota vielä kulukorvauksella opiskelujen ohessa, niin ei tarvinnut miettiä sitäkään, että joukkueen kausimaksut nousisivat.Valitettavasti sattumalla on valtava merkitys erityisesti pienten junnujen valmennuksessa. Se on ihan herran haltuun jos jonkun pelaajan isänä sattuu olemaan hyvä valmentaja, ulkopuolisia ei paljon pikkujunnuilla ole.
Omalla pojalla kävi uskomaton tuuri ja alusta asti on ollut todella hyviä isävalmentajia ja nyt vanhempana junnuna myös hyviä "palkkakoutseja".
On tullut vuosien varrella nähtyä vaikka minkälaista suhaajaa valmentamassa, ei minkäänlaista karsintaa näy olevan pikkujunnujen koutseissa. Ja pikkuisillahan pitäisi olla ne parhaat koutsit koska silloin tehdään pohjat koko uralle, ja myös elämälle.
Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.@Glove tuossa avasikin hyvin, eli kyse on rahasta ja osittain myös valmentajien omasta kunnianhimosta. Useinhan se on niin, että sinne U16-U20 joukkueiden kärkijoukkueisiin löytyy valmentajia ihan valittavaksi asti, mutta mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän löytyy innokkaita valmentajia. Itse valmensin pelkästään U10-U13 junioreita omasta tahdostani ja näissä sai melkeinpä valita minkä ikäluokan mukaan halusi mennä ja kun tein tuota vielä kulukorvauksella opiskelujen ohessa, niin ei tarvinnut miettiä sitäkään, että joukkueen kausimaksut nousisivat.
Tällä hetkellä käsittääkseni monet seurat ovat tehneet niin, että U16 ikäluokasta ylöspäin on palkolliset valmentajat, alemmilla ikäluokilla on 1-2 ikäluokkaa kohden yksi palkollinen "taitovalmentaja", jonka palkasta Jääkiekkoliitto maksaa osan (olisiko puolet), ja joka koordinoi ikäluokan toimintaa, mutta muuten valmentajat ovat mallia "jonkun isä" tai "ulkopuolinen valmentaja toppatakkipalkalla ja bensarahoilla". Näiden valmentajien osaaminen sitten on hyvin paljon kiinni tuurista ja/tai siitä pystyykö seura kouluttamaan näistä valmentajista edes jossain määrin päteviä.
En näe kyllä itseäni kuvailemaasi tilanteeseen. Hyppään pois siinä vaiheessa kun sarjapelit alkaa pyörimään valtakunnallisella tasolla.Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.
Tämäpä se isoin ongelma koko hommassa nykyään onkin. Pelaajamäärät on sitä luokkaa, että pelejä joutuu kohta melkein etsimään jotta voi pelata.Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.
Pelaajamäärät on sitä luokkaa, että pelejä joutuu kohta melkein etsimään jotta voi pelata.
Onko sulla, tai onko ollut 8-9v ikäistä lasta?Mietin tässä joku aika sitten ja juttelin muutaman kaverinkin kanssa, Joilla siis on valmennuskokemusta. Miksi "tyttöjen lajeissa" treenataan paljon enemmän kuin "poikien lajeissa"? Esimerkiksi jossain telinevoimistelussa tai tanssissa ei ole yhtään outoa, että treenataan 5-6x2-3 h kertaa viikossa jo 8- tai 9-vuotiaana. Saman ikäiset kiekkoilijat treenaa ehkä 2-3 kertaa viikossa ja pelaa satunnaiset pelit päälle. Joo tottakai tässä tulee jäähallien vuorokapasiteetti jossain vaiheessa vastaan. Mutta aina sitä voi treenata muutenkin kuin jäällä. Voison ottaa myös esimerkin taiteen maailmasta. Lontoon West Endin musikaaliin karsinnan läpäisseet muuttivat Lontooseen esityksen omaan kouluun noin kymmenen vuoden iässä ja treenasivat roolia varten, jotta pääsisivät sitä esittämään 11-12 vuotiaana. Aamut (9-13) koulua, illat (13-20) treenattiin esitykseen. Meillä ammattilaiseksi aikovat kiekkoilijat treenaa 2-3x60 min viikossa. No, ei tästä sen enemäpää, kunhan ihmettelen.