Juniorivalmentajat

  • 241 247
  • 907

Glove

Jäsen
Fudiksen puolella hyvät kohdat missä valmentaja olisi hyvä vaihtua on se milloin luovutaan "kaikki pelaa" säännöistä koska silloin uusi valmentaja osaa helppommin katsoa objektiivisemmin sitä kenen kuuluisi pelata ja kenen vaihtaa tasoa.
Toinen luonnollinen kohta on kun siirrytään 8v8 pelistä 11v11 peliin pelin luonteen muuttumisen takia, jos sama valmentaja vetänyt vaikka p07 eteenpäin niin huonolla tuurilla kun siirrytään p14 vaiheessa 11v11 peliin joukkueella on valmentaja joka ei ole peluuttanut 11v11 peliä 7-8 vuoteen. 11v11 siirtymä on helposti hankala joukkueelle peliryhmien muutosten takia ja oma kokemus on, että uusi valmentaja pystyy tekemään muutokset helpommin kun ei ole "vanhoja suosikkeja" joukkueessa koska tässä kohtaa moni taitava mutta fysiikalta heikko pelajaa tippuu kilparyhmästä ja nämä muutokset onnistuu paremmin uuden valmentajan kanssa.
Aika pitkä putki on vetää P7-P14. En itse ole joukkueen kanssa kolmea kautta pidempään. Kai se onnistuisi, jos pystyisi uudistautumaan joka kausi jonkin verran, ettei sitten loppujen lopuksi olisi esteenä junnujen kehitykselle jos vedetään samoja juttuja viisi vuotta.
 

Jusupov

Jäsen
Suosikkijoukkue
NE Patriots, Jokerit ja Tampa Bay Lightning
Lapsihan ei juridisesti saa tehdä sopimuksia, mutta olisiko mahdollista jos seurat/joukkueet tekisivät kauden alla pelaajien huoltajien kanssa ns. sopimuksia mikä sitouttaisi varmaan selkeämmin toimintaa ja antaisi ehdot sille milloin seuraa/joukkuetta saa vaihtaa. Saahan ihminen vaihtaa työpaikkaakin melko vapaasti tai tehdä muita sopimuksia joissa on tiettyjä ehtoja jolla sopimuksesta pääsee irti. Kunhan ajattelen, mutta voisiko sellainen tapa tuoda hidastamista tällaiseen "seurashoppailuun" tai käänteisesti että milloin pelaajalle on myönnettävä siirto. Nythän kaikki tekevät periaatteessa omat sääntönsä ja niiden noudattaminen sekä tulkitseminen on vähän sitä sun tätä.

Omalla kohdalla on ollut joskus näitä seurashoppailijoita ja harvemmin näistä oikeasti pelimiehiä on tullut. Liiaksi näissä näkee sen että vanhemmat ohjailevat toimintaa. Esimerkki eräältä kaudelta kun olin U15 joukkueen valmennuksessa, joss pelaaja X aloitti kauden meillä. Pelaaja oli aikoinaan aloittanut naapuriseurassa kiekkokoulussa, siirtynyt U10 ikäluokassa tähän samaan seuraan missä tällä kyseisellä kaudella, U11 ikäluokassa siirtynyt toiseen isoon seuraan jossa menikin jopa U12 kausikin. U13 "siirtynyt" aika kauas lähiseuroistaan sekä tästä isommasta seurasta. U14 ikäluokan vuonna tehnyt paluun samaan mistä kiekkokoulussa aloittanut ja U15 siis meille. Kesken kauden siirtyikin takaisin tähän isoon seuraan uudelleen loppukaudeksi. U16 vuonna tämän ison seuran sateenvarjo joukkueessa ja siitä U17-18 takaisin meidän seuraamme kakkos/kolmos joukkueissa.

Eipä näitä liiaksi ole, mutta voin sanoa että pelaajasta näki jo tuossa U15 ikäluokassa että olisi tyytyväinen kun saisi vain olla jossakin pysyvästi. Isä kuvaa pelejeä ja treenejä tehden klippejä pojasta ja viestittelee että pitäisi päästä ylemmäs kun poika haluaa.

Tämmöisiä tilanteita varten siis oma ajatukseni saisi olla jonkinlainen sopimus vanhempien kanssa tehtäväksi, joka hieman rauhottaisi tällaista ja sitouttasi edes kaudeksi kerrallaan. Ellei tosiaan kyseessä ole kiusaaminen, muutto tai joku muu erittäin painava syy.
 

hege

Jäsen
Joskus seuran vaihto toimii ja toisinaan ei, meiltä (siis fudiksesta) yksi kundi lähti loppuvuodesta ja hänelle muutos oli ihan fiksu veto kun vanhassa seurassa kilparyhmä pelaa ykköstä ja haaste kolmosta (oman lohkon heikommassa kolmanneksessa) ja kaveri oli kolmosen ryhmän kärkeä mutta ykkösessä ei lähelläkään pelipaikkaa ja koki sitten pelaamisen kolmosen ryhmässä vähemmän motivoivana. Uudessa seurassa taas kilparyhmä pelaa kakkosdivaria niin sieltä löytyi sopiva slotti pojalle pelata itselleen sopivassa sarjassa. Sitten tietysti on eri asia ne jotka vaihtaa jengiä vain sen takia että pääsevät vaikka HJK:n mukaan riippumatta siitä millä tasolla pelaavaan ryhmään päätyvät ihan vain seuran statuksen takia.

Fudiksessa on muistaakseni p12 vaiheesta eteenpäin siirtoajat voimassa ja se rajoittaa kyllä shoppailua koska esimerkiksi syksyllä on siirrot kiellettyjä ja vapaat siirrot vain marraskuun puolen välin ja helmikuun lopun välillä. Muina aikoina tarvitaan vanhan seuran lupa, joskin melkoisen hölmöä olla siirtoja sallimatta jos taloudelliset asiat on hoidettu kuntoon ja siirto ei kaada vanhaa peliryhmää kokonaan.
 

Niño

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mielenkiinnosta kysymys valmentajille ja miksei muillekin ketkä olette junnukiekkoa pidempään seuranneet. Eräs Pirkanmaalla asuva tuomari kertoi, että viime vuosina valmentajien ja huoltajien ulosajot sekä pelaajien vanhempien epäasiallinen käytös ovat lisääntyneet selvästi.

Toinen ilmiö mistä kuulin, on junnupelaajien somevideot tappeluista. Pyydetään kaveria kuvaamaan ja itse aletaan tahallisesti tapella.

En siis itse tiedä tästä, mutta kiinnostaa onko kyse oikeasti laajasta ilmiöstä vai parin hepun näkemys.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En siis itse tiedä tästä, mutta kiinnostaa onko kyse oikeasti laajasta ilmiöstä vai parin hepun näkemys.

Minuakin kiinnostaa ja siksi kommentoin.
Joukkueita on todella monenlaisia ja niillä on hyvin erilaisia kulttuureita. Sitten taas, onko epäasiallista käytöstä kuitenkin ollut aina yhtä paljon, mutta nykyään siihen kiinnitetään erilainen huomio.
 

Glove

Jäsen
Viimeksi muokattu:

Flyingbird

Jäsen
Suosikkijoukkue
TUTO Hockey, Mestis, SJS
Mielenkiinnosta kysymys valmentajille ja miksei muillekin ketkä olette junnukiekkoa pidempään seuranneet. Eräs Pirkanmaalla asuva tuomari kertoi, että viime vuosina valmentajien ja huoltajien ulosajot sekä pelaajien vanhempien epäasiallinen käytös ovat lisääntyneet selvästi.
Melko yllättävää jos näin on jääkiekon puolella. Kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin salibandya valmentamaan uudelleen junioripuolella ja itse olen havainnut asioiden menneen positiiviseen suuntaan katsomon kuin kentän puolella. Seuralla on myös oma vastuunsa näissä asioissa ja vanhempainilloissa pitää tehdä selväksi, ettei vanhemmat/huoltajat huuda muuta kuin kannustushuutoja kentälle niin treeneissä kuin peleissäkin. Tällä tavoin pystytään ennalta ehkäisemään suurimmaksi osaksi ylilyöntejä. Kahta joukkuetta tällä hetkellä valmennan, enkä ole yhdessäkään pelitapahtumassa kuullut niin omien kuin vastustajienkaan vanhempien suusta yhtään asiatonta huutoa kentälle. Toista se oli reilu kymmenen vuotta sitten.

Mitä taas tulee pelaajien käyttäytymiseen kentällä, niin olen ollut mukana perustamassa uutta seuraa. Asia mitä olen erityisen paljon halunnut painottaa on täysi nollatoleranssi joukkueissa toisten haukkumiseen, kiusaamiseen tai suorituksiin puuttuminen. Samoin luonnollisesti vastustajia ja tuomareita kunnioitetaan. Kyse on noin 10-11 vuotiaista, joten koen hyvin tärkeäksi opettaa juuri tässä iässä urheilullisuuteen kasvamista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja painottanut myös näiden sääntöjen olevan voimassa myös omissa tapahtumissa kuin niiden ulkopuolella kouluelämässäkin. Hiukan rehvallestellen voin sanoa ylpeydellä, etten ole koskaan nähnyt samanlaista yhteenkuuluvuutta missään joukkueissa omalla valmennusaikanani kuin nyt syksyllä ja saanut vanhemmilta niin paljon kiitos sanoja. Apunani koutsina toimiva kenellä ei ole henk.koht siteitä joukkueen pelaajiin sanoi eilen pelin jälkeen, että hänellä tulee kylmät väreet kun näkee heidän kannustavan jatkuvasti toisiaan kaikissa tilanteissa. Kyllä se herkistää karvaisemmankin miehen.
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Sen verran täytyy sanoa, että tyttöjen pelejä on tullut seurailtua säbän puolella ja kyllä siellä niitä kehnompia valmentajiakin on kuultu. Ei onneksi oman tytön seurassa. Toisinaan on aika tunteella eläviä valmentajia ja ei niin kannustavia huutoja valmennukselta, vaikka puhutaan lapsista.
 

Flyingbird

Jäsen
Suosikkijoukkue
TUTO Hockey, Mestis, SJS
Sen verran täytyy sanoa, että tyttöjen pelejä on tullut seurailtua säbän puolella ja kyllä siellä niitä kehnompia valmentajiakin on kuultu. Ei onneksi oman tytön seurassa. Toisinaan on aika tunteella eläviä valmentajia ja ei niin kannustavia huutoja valmennukselta, vaikka puhutaan lapsista.
Itse tulee elettyä hyvinkin paljon tunteella. Ei oikein osaa tuppisuunakaan olla, mutta 80% on tsemppaamista ja 20% ohjeistamista. Negatiivisen palautteen penkillä koitan aina kääntää positiiviseksi ja jokaisen päästetyn maalinkin jälkeen koitan aina löytää jotain positiivista sanottavaa. Näin nuorissa koitan aina tarjota kepin sijaan porkkanaa ja se on toiminut hyvin. Muutaman kerran on toki joutunut korottamaan ääntä harjoituksissa, mutta se on kai melko välttämätöntä joskus.

Harmillista kyllä, jos kuuluu vielä valmennuksestakin pienempienkin lasten parissa vähemmän kannustavia huutoja. Täytyy sanoa, että jos kuulisin niin tuskin pysyisin hiljaa ja sopivalla hetkellä nykäisisin hihasta koutsia kysyen olisiko mahdollista tehdä asioita eri tavalla penkillä. Kun puhutaan lasten harrastamisesta, niin ilmapiirin pitää olla kaikkialla sellainen että siellä on mukavaa harrastaa ja tulla harrastuksiin. Tässä on ohjaajilla/valmentajilla iso vastuu, mutta usein he ovat pelaajien huoltajia. Tässä taas vastuu siirtyy seuralle opastaa/kouluttaa. Aikaa taitaa olla itsellä viimeisimmästä valmennuskoulutuksesta jo varmaan 13 vuotta, mutta en muista että kertaakaan olisi käyty läpi kuinka valmentajan tulisi toimia ja olla esimerkkinä lapsille/nuorille. Toivottavasti nykyään myös tällaisia asioita käydään eri lajiliittojen koulutusmateriaaleissa läpi heti alkuvaiheessa.
 

Glove

Jäsen
Itse en loppuaikoina oikeastaan huutanut jäälle mitään. Osin syynä oli se, ettei ääni kesätnyt. Annoin vaihtoon tulleille palautetta ja jos ehdin niin seuraavaksi jäällle meneville jonkin jutun.

Just tuossa juttelin erään vanhemman kanssa, jonka kohdalla satuin valmentamaan useampaa poikaa. Ainakin vanhemmista on tullut ihan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, joten lienen osaltani onnistunut heidän kohdallaan. Nuorimmasta voi ehkä tulla vielä kiekkoilijakin, Enivei, hyvä mieli näistä junnuista.
 

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
Mielenkiinnosta kysymys valmentajille ja miksei muillekin ketkä olette junnukiekkoa pidempään seuranneet. Eräs Pirkanmaalla asuva tuomari kertoi, että viime vuosina valmentajien ja huoltajien ulosajot sekä pelaajien vanhempien epäasiallinen käytös ovat lisääntyneet selvästi.
Kaikenlaista valitettavasti näkee. Minun peliryhmäni peleissä ollaan sovittu niin että ainoastaan minä kysyn tuomareilta jos on jotain kysyttävää niin pysyy kaikilla homma hanskassa ja touhu järkevänä. Ja näkee pojistakin että tämä on rauhoittanut heidän toimintaa ihan älyttömästi. Tuomareista ei enää purnata juuri lainkaan aitiossa vaan keskitytään omaan hommaan. Välillä näkee ja kuulee kun viereinen aitio möykkää jostain jonninjoutavasta kahden valmentajan ja kolmen huoltajan voimin. Ei ole se esimerkki tai työrauha jonka haluan pelaajille antaa pöytään. Paljon enemmän ehtii antamaan palautetta pelaajille ja ohjeita siellä penkillä seuraaville kun ei käytä viittä minuuttia / erä ruikuttamiseen.

En näe mitään järkeä siinä että lapsena totutettaisiin siihen että tuomareissa on aina vikaa, kun ei oikeasti näin ole.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
KalPa
Minä aikoinaan kysyin omalta junnulta että kuuluuko ne huudot edes kentälle pelissä, ja vastaus oli että ei. Siispä lopetin aitiosta kentälle huutamisen kokonaan. Parempi se on penkillä istuvia pelaajia ohjeistaa kuin kentälle karjua, ei pelaaja pysty vastaanottamaan mitään ohjeita pelatessaan.
 

Alavaari

Jäsen
Minä aikoinaan kysyin omalta junnulta että kuuluuko ne huudot edes kentälle pelissä, ja vastaus oli että ei. Siispä lopetin aitiosta kentälle huutamisen kokonaan. Parempi se on penkillä istuvia pelaajia ohjeistaa kuin kentälle karjua, ei pelaaja pysty vastaanottamaan mitään ohjeita pelatessaan.
Se on ensinnäkin justiinsa näin.

Mutta vaikka pelaajat kuulisivatkin ne huudot, ei silti kannata huudella. On pedagogisesti kestävämpiä tapoja opettaa pelaajat tekemään tehokkaita ratkaisuja kentällä kuin että ne ratkaisut huudetaan niille reaaliaikaisina vaatimuksina korvaan. Pelaajille täytyy kehittyä kyky tehdä nämä valinnat itse pelitilanteen ohjaamina, ja kyky ratkoa tilanteita voi aidosti parantua vain, jos tätä ratkomista oikeasti harjoittelee (vs. että toteuttaa muiden valitsemia ratkaisuja). Erilaisin ohjeistuksin, palauttein, harjoittein ja kannustimin voidaan tietysti ohjata pelaajia etsimään toimivia ratkaisumalleja.

Osa valmentajista on tietysti pysyvästi sitä mieltä, että heidän tehtävänsä on jatkuvasti ohjata kentällä olevien pelaajien tekemistä kentällä. No ei ole.

Ääneen ohjeistushan on siinäkin mielessä toivotonta, että vaikka mokke jätettäisiin laskuista pois, ohjeistettavia pelaajia on normaalitilanteessa koko ajan viisi. Tekemätön paikka on huutaa kaikille koko ajan, mitä tehdä ja mihin hakeutua. Kuitenkin tosiasiassa myös kiekollisen tilanteen ulkopuoliset pelaajat tekevät koko ajan tärkeitä valintoja.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Kara

hege

Jäsen
Fudiskokemus on, että ns. tilanteessa olevia pelaajia ei paljoa kannata neuvoa mutta jos prässi vastustajan päässä niin puolustajia voi muistuttaa linjasta tai esim topparia tai maalivahtia kehoittaa nousemaan. Tärkeämpää on, kuten muutkin sanoneet, vaihtoon tulevien ja kentälle menevien pelaajien opastaminen ja tilanteiden läpikäynti vaihtopelaajien kanssa mitä tuli itse paljon tehtyä kun ei ollut vastuussa peluutuksesta.
 

Glove

Jäsen
Ärsyttää tämmöinen "huono ikäluokka - hyvä ikäluokka" -ajattelu. Mieluummin sanoisin "huonosti valmennettu ikäluokka - hyvin valmennettu ikäluokka." Ainakin liigaseurojen juniorimyllyjen pitäisi olla sellaisia, ettei niistä tule muuta kuin priimaa, eikä "huonoja ikäluokkia."
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Valitettavasti sattumalla on valtava merkitys erityisesti pienten junnujen valmennuksessa. Se on ihan herran haltuun jos jonkun pelaajan isänä sattuu olemaan hyvä valmentaja, ulkopuolisia ei paljon pikkujunnuilla ole.

Omalla pojalla kävi uskomaton tuuri ja alusta asti on ollut todella hyviä isävalmentajia ja nyt vanhempana junnuna myös hyviä "palkkakoutseja".

On tullut vuosien varrella nähtyä vaikka minkälaista suhaajaa valmentamassa, ei minkäänlaista karsintaa näy olevan pikkujunnujen koutseissa. Ja pikkuisillahan pitäisi olla ne parhaat koutsit koska silloin tehdään pohjat koko uralle, ja myös elämälle.
 

Glove

Jäsen
Valitettavasti sattumalla on valtava merkitys erityisesti pienten junnujen valmennuksessa. Se on ihan herran haltuun jos jonkun pelaajan isänä sattuu olemaan hyvä valmentaja, ulkopuolisia ei paljon pikkujunnuilla ole.

Omalla pojalla kävi uskomaton tuuri ja alusta asti on ollut todella hyviä isävalmentajia ja nyt vanhempana junnuna myös hyviä "palkkakoutseja".

On tullut vuosien varrella nähtyä vaikka minkälaista suhaajaa valmentamassa, ei minkäänlaista karsintaa näy olevan pikkujunnujen koutseissa. Ja pikkuisillahan pitäisi olla ne parhaat koutsit koska silloin tehdään pohjat koko uralle, ja myös elämälle.
Yksi pointti tuossa on se, että jääkiekon aloittamisesta halutaan tehdä halpaa ja saadaan pelaajat ja perheeet jääkiekkokoukkuun, ennen kuin se homma maksaa satasia kuukaudessa. Siksi ei hommata ulkopuolisia valmentajia. Otetaan joku innokas isä, jonka kohdalla riittää, että maksetaan sille joku koulutus ja annetaan seuran toppatakki. En minä (25 vuotta valmentanut) siihen tuolla "palkalla" lähtisi, mutta jos taloudelliset asiat olisi ok niin voisin valmentaakin vaikka U8 joukkuetta. Mutta tuskin seura haluaisi, että joukkueessa kuukausimaksu pitäisi kertoa luvulla x.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Valitettavasti sattumalla on valtava merkitys erityisesti pienten junnujen valmennuksessa. Se on ihan herran haltuun jos jonkun pelaajan isänä sattuu olemaan hyvä valmentaja, ulkopuolisia ei paljon pikkujunnuilla ole.

Omalla pojalla kävi uskomaton tuuri ja alusta asti on ollut todella hyviä isävalmentajia ja nyt vanhempana junnuna myös hyviä "palkkakoutseja".

On tullut vuosien varrella nähtyä vaikka minkälaista suhaajaa valmentamassa, ei minkäänlaista karsintaa näy olevan pikkujunnujen koutseissa. Ja pikkuisillahan pitäisi olla ne parhaat koutsit koska silloin tehdään pohjat koko uralle, ja myös elämälle.
@Glove tuossa avasikin hyvin, eli kyse on rahasta ja osittain myös valmentajien omasta kunnianhimosta. Useinhan se on niin, että sinne U16-U20 joukkueiden kärkijoukkueisiin löytyy valmentajia ihan valittavaksi asti, mutta mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän löytyy innokkaita valmentajia. Itse valmensin pelkästään U10-U13 junioreita omasta tahdostani ja näissä sai melkeinpä valita minkä ikäluokan mukaan halusi mennä ja kun tein tuota vielä kulukorvauksella opiskelujen ohessa, niin ei tarvinnut miettiä sitäkään, että joukkueen kausimaksut nousisivat.

Tällä hetkellä käsittääkseni monet seurat ovat tehneet niin, että U16 ikäluokasta ylöspäin on palkolliset valmentajat, alemmilla ikäluokilla on 1-2 ikäluokkaa kohden yksi palkollinen "taitovalmentaja", jonka palkasta Jääkiekkoliitto maksaa osan (olisiko puolet), ja joka koordinoi ikäluokan toimintaa, mutta muuten valmentajat ovat mallia "jonkun isä" tai "ulkopuolinen valmentaja toppatakkipalkalla ja bensarahoilla". Näiden valmentajien osaaminen sitten on hyvin paljon kiinni tuurista ja/tai siitä pystyykö seura kouluttamaan näistä valmentajista edes jossain määrin päteviä.
 

Glove

Jäsen
@Glove tuossa avasikin hyvin, eli kyse on rahasta ja osittain myös valmentajien omasta kunnianhimosta. Useinhan se on niin, että sinne U16-U20 joukkueiden kärkijoukkueisiin löytyy valmentajia ihan valittavaksi asti, mutta mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän löytyy innokkaita valmentajia. Itse valmensin pelkästään U10-U13 junioreita omasta tahdostani ja näissä sai melkeinpä valita minkä ikäluokan mukaan halusi mennä ja kun tein tuota vielä kulukorvauksella opiskelujen ohessa, niin ei tarvinnut miettiä sitäkään, että joukkueen kausimaksut nousisivat.

Tällä hetkellä käsittääkseni monet seurat ovat tehneet niin, että U16 ikäluokasta ylöspäin on palkolliset valmentajat, alemmilla ikäluokilla on 1-2 ikäluokkaa kohden yksi palkollinen "taitovalmentaja", jonka palkasta Jääkiekkoliitto maksaa osan (olisiko puolet), ja joka koordinoi ikäluokan toimintaa, mutta muuten valmentajat ovat mallia "jonkun isä" tai "ulkopuolinen valmentaja toppatakkipalkalla ja bensarahoilla". Näiden valmentajien osaaminen sitten on hyvin paljon kiinni tuurista ja/tai siitä pystyykö seura kouluttamaan näistä valmentajista edes jossain määrin päteviä.
Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.
 

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.
En näe kyllä itseäni kuvailemaasi tilanteeseen. Hyppään pois siinä vaiheessa kun sarjapelit alkaa pyörimään valtakunnallisella tasolla.

Tai sitten kiroan parin vuoden päästä miten kello on sunnuntai-iltana 22:30 ja himaan vielä 500 kilometriä, kun kerran ylle sanoin ajatukseni ”ääneen”.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: hege

Redimor

Jäsen
Itse en kyllä lähtisi enää istumaan ja nukkumaan sikiöasennossa tuhansia kilometrejä bussissa jonkun valtakunnallisia sarjoja pelaavan joukkueen mukana. Toki täällä pohjoisessa saa nuoremmatkin matkustaa. Viikonloppuna näkyi Kuusamon Pallokarhujen U12 joukkue oleen ihan kunnon turneella rannikolla. Lauantaina kaksi peliä Raahessa ja sunnuntaina vielä JHT Kalajoella. Pikkusen reilu 720 km, joten on ne saanu nekin autoilla.
Tämäpä se isoin ongelma koko hommassa nykyään onkin. Pelaajamäärät on sitä luokkaa, että pelejä joutuu kohta melkein etsimään jotta voi pelata.
Ja samaa hajatelmaa tuli itselle kun kyseltiin taas talveksi matkaan, jotenkin ajatus 20 000 km bussissa talven aikana ei enää saa houkutusta aikaan.

Edit.
Siis houkutusta ei saa aikaan sillä toppatakilla, pipolla ja saunaillalla. Ilmeisesti 20 vuotta valmennuksessa alkaa näkymään tällaisissa asioissa...
 

Alavaari

Jäsen
Pelaajamäärät on sitä luokkaa, että pelejä joutuu kohta melkein etsimään jotta voi pelata.

Näinpä, ja erityisesti tämä korostuu siellä kuusamoissa, suomussalmilla ja muilla syrjäisillä paikkakunnilla.

Liitto sitten tasapainoille näissä... pelataanko sarjoja vain isojen kaupunkien ympäristössä, vai muuallakin. Ja kun pelataan myös muualla, isojen kaupunkien joukkueetkin matkustavat tasapuolisuuden vuoksi jonkin verran.

Veikkaan, että jossain Tunturi-kiekossa on vähän erilainen toleranssi pelimatkojen pituuksille ja matkakustannuksille kuin kasvukeskusten seuroissa.
 

Glove

Jäsen
Mietin tässä joku aika sitten ja juttelin muutaman kaverinkin kanssa, Joilla siis on valmennuskokemusta. Miksi "tyttöjen lajeissa" treenataan paljon enemmän kuin "poikien lajeissa"? Esimerkiksi jossain telinevoimistelussa tai tanssissa ei ole yhtään outoa, että treenataan 5-6x2-3 h kertaa viikossa jo 8- tai 9-vuotiaana. Saman ikäiset kiekkoilijat treenaa ehkä 2-3 kertaa viikossa ja pelaa satunnaiset pelit päälle. Joo tottakai tässä tulee jäähallien vuorokapasiteetti jossain vaiheessa vastaan. Mutta aina sitä voi treenata muutenkin kuin jäällä. Voison ottaa myös esimerkin taiteen maailmasta. Lontoon West Endin musikaaliin karsinnan läpäisseet muuttivat Lontooseen esityksen omaan kouluun noin kymmenen vuoden iässä ja treenasivat roolia varten, jotta pääsisivät sitä esittämään 11-12 vuotiaana. Aamut (9-13) koulua, illat (13-20) treenattiin esitykseen. Meillä ammattilaiseksi aikovat kiekkoilijat treenaa 2-3x60 min viikossa. No, ei tästä sen enemäpää, kunhan ihmettelen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: hege

Konson Antti

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mietin tässä joku aika sitten ja juttelin muutaman kaverinkin kanssa, Joilla siis on valmennuskokemusta. Miksi "tyttöjen lajeissa" treenataan paljon enemmän kuin "poikien lajeissa"? Esimerkiksi jossain telinevoimistelussa tai tanssissa ei ole yhtään outoa, että treenataan 5-6x2-3 h kertaa viikossa jo 8- tai 9-vuotiaana. Saman ikäiset kiekkoilijat treenaa ehkä 2-3 kertaa viikossa ja pelaa satunnaiset pelit päälle. Joo tottakai tässä tulee jäähallien vuorokapasiteetti jossain vaiheessa vastaan. Mutta aina sitä voi treenata muutenkin kuin jäällä. Voison ottaa myös esimerkin taiteen maailmasta. Lontoon West Endin musikaaliin karsinnan läpäisseet muuttivat Lontooseen esityksen omaan kouluun noin kymmenen vuoden iässä ja treenasivat roolia varten, jotta pääsisivät sitä esittämään 11-12 vuotiaana. Aamut (9-13) koulua, illat (13-20) treenattiin esitykseen. Meillä ammattilaiseksi aikovat kiekkoilijat treenaa 2-3x60 min viikossa. No, ei tästä sen enemäpää, kunhan ihmettelen.
Onko sulla, tai onko ollut 8-9v ikäistä lasta?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös