Juniorivalmentajat

  • 257 442
  • 964

Rene Saari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hamilton Mustangs
Toisaalta useimmiten on melk vaikea arvioida junioreita. Joskus geeneillekkin kannattaa antaa arvoa. Esim. Brett hull ei pitänyt jääkiekosta yhtään ja meni eteenpäin isän nimellä ja 86 maalia NHL:ssä on melk hyvin yhdeltä kaudelta ja muutenkin pelasi hyvin. Tai vaikka Oliwer Kaski joka pelaa melko huonosti junioreissa ei olisi luultavasti koskaan pelannut A junnuihin ilman isänsä luottoa. Yleensä päätökset junioreissa menee useimmiten väärin aina suuntaan tai toiseen.
Ymmärrän yskän, jätän mielipiteeni Kaskesta pelaajana mainitsematta, se ei lity ketjuun, mutta:
Onko nyt niin, että Kasken mukana pitäminen A-junnuihin saakka ei vienyt kenenkään muun (niillä hetkillä paremman) pelaajan paikkaa joukkueissa junnupolulla?
 

Mustanaamio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Joo, toki jollain tavalla ymmärrän tällaiset isommat seuran linjaukset, jotka sitten voivat koskettaa sitä kautta niitä yksittäisiä pelaajia.

Ihmettelyni aihe oli nimenomaan se, että aika ajoin näitä kuulee, että yksittäiset valmentajat tai valmennuspäälliköt vanhempien mukaan yrittävät kaikin keinoin tehdä jonkun lapsen harrastamisesta vaikeaa / savustaa seurasta ulos.

Tottakai poikkeuksia varmasti löytyy negatiivisessa mielessä, mutta mietin isoa kuvaa. Moni asia on kuitenkin näissä lasten harrastusjutuissa subjektiivisia näkemyksiä ja aina kun puhutaan subjektiivista näkemyksistä, mielipiteitä löytyy suuntaan jos toiseen. Varsinkin oto-valmentajat pyrkivät varmasti kasaamaan vain mahdollisimman hyvän joukkueen omasta mielestään. Seuran työntekijät joutuvat tietenkin myös miettimään isompia ja laajempia kokonaisuuksia pidemmällä tähtäimellä. Osalle vanhemmista myös se AA toimintaan ”joutuminen” on sama kuin lajin ja harrastuksen lopettaminen, vaikka lapselle siellä saattaisi olla ihan mielekästä toimintaa. Vahvasti status kysymys minun mielestäni.

Toki se on fakta, että harvassa isossa seurassa AAA ja AA toimintaa pystyy laadullisesti vertaamaan, koska kyllä sinne AAA toimintaan hakeutuvat ne parhaimmat valmentajat ja AA toimintaan sitten ne ”loput”. Kaikella kunnioituksella. Mutta siltikin, onko se aina maailmanloppu? Tämäkin vääntö loppuisi, kun olisi vain Uxx sarja, eikä mitään tasoja missään.

No sitten kärkipelaajien vanhemmat aloittaisi kitinän, kun ”joutuvat” harrastelemaan heikkojen pelaajien kanssa samassa joukkueessa. Näin se tulee menemään, aina löytyy puheita, että meidän lapsi on parempi kun teidän lapsi, oli se toimintamalli mikä tahansa.
Kyllä junnut tajuavat itsekkin mille tasolle kuuluvat, ehkä joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Tähän liittyy myös usein vanhempien näkemys tai luulo. AAA pelajien ja heidän hangaroudien poistuminen omaan porukkaan tekee hyvää AA pelaajien yhteishengelle. Tosiasia on että niitä oikeita AAA pelaajia on vähemmän ja he tarvitsevat erotukseen tietyn määrän AA pelaajia kustantamaan toimintaa. Toki AA-tason pelaajat, jotka pelaavat AAA-tasolla, saavat sitten paistatatella siinä ohessa. Ei se ura siitä sitten kuitenkaan sen pitemmälle etene, kuin AA:ssa.
AAssa on ihan hyviä valmentajia ja motivaatio ja tekemisen laatu tuovat tulosta myös AA tasolla. Jos meno hallilla on jäätävää perseilyä ja huonoa, ei valmentajan osaamisella ole paljoa pelastettavissa. Kersan pitää oppia kunnioitus vanhempia (valmennus, toimihenkilöt) kohtaan, jotka tulevat hallille säännöllisesti mahdollistamaan toiminnan. Tämä tapahtuu kotona, kaikki urputus pitää kitkeä pois alkuunsa. Muksullle pitää tehdä selväksi, että tämä ei ole hyväksyttävää.
Uxx sarja ei toimi, valitettavasti. Joka tapauksessa kasataan parempia joukkueita ja se motivoi pelaajia. Toisaalta A/AA tasollakin voi olla aivan mukavaa ja laadukasta menoa, ei niin tiukkaa ja tavoitteellista mutta sopivaa. Hiki haisee ja laidat rymisee. Puutteet jää omaan arvoonsa, tämä on nähty. Porukan henki todella hyvä kun taas AAA pelaajissa varsinaisia pikku paskiaisia jossa haukkuvat toisiaan selän takana ja jopa pilaavat toisten harjoituksia, kun ei kiinnosta harjoitella "huonojen kanssa". Nämä pikku-keisarit ovat koko lajin syöpä vanhempineen.
Tosiasia on, että suurimmasta osasta, juuri kenestäkään AAA pelaajista ei lopulta tule yhtään sen enempää, kuin AA pelaajista. Muutama pelaa mestiksessä tai liigassa? Jonka jälkeen ura jossain muussa ammatissa. Oikeasti nuoren kannattaa panostaa koulunkäyntiin ja ohessa treenata oikein, hankkia voimaa, huolehtia koordinaatiosta ja lihashuollosta ja sitten ne tasot tulee mitä tulee lajiharjoittelulla. Kallis harrastus.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Tosiasia on, että suurimmasta osasta, juuri kenestäkään AAA pelaajista ei lopulta tule yhtään sen enempää, kuin AA pelaajista. Muutama pelaa mestiksessä tai liigassa? Jonka jälkeen ura jossain muussa ammatissa. Oikeasti nuoren kannattaa panostaa koulunkäyntiin ja ohessa treenata oikein, hankkia voimaa, huolehtia koordinaatiosta ja lihashuollosta ja sitten ne tasot tulee mitä tulee lajiharjoittelulla. Kallis harrastus.
Tässä mielessä on luojan lykky, että omat kiekkoilijat ja ringeten pelaajat ovat molemmat tyttöjä.

Tyttöjen puolella on se ero, että ehkä on terve tiedostus ettei tästä ammattia taida tulla vaikka olisi kuinka hyvä. Jolloin motivaattori kehittymiseen on se oma puhdas halu olla helvetin hyvä vertailuryhmässään.
 

Mustanaamio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Tässä mielessä on luojan lykky, että omat kiekkoilijat ja ringeten pelaajat ovat molemmat tyttöjä.

Tyttöjen puolella on se ero, että ehkä on terve tiedostus ettei tästä ammattia taida tulla vaikka olisi kuinka hyvä. Jolloin motivaattori kehittymiseen on se oma puhdas halu olla helvetin hyvä vertailuryhmässään.
Jep! Kundien kanssa voi vääntää varsin vapaasti melkein missä joukkueessa hyvänsä yms. Tiety jossain vaiheessa voimaero alkaa vaikutamaan, mutta AAU15 asti menee helposti jos osaa luistella ja U16 ainakin osalla jotka kestää hiukan enemmän. Sitten pitää vissiin löytää naisjoukkue ja . . . .
Ringette onkin niin eri laji, että siitä on osaa sanoa mitään. Ainakaan se ei ole jääkiekkoa.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Jep! Kundien kanssa voi vääntää varsin vapaasti melkein missä joukkueessa hyvänsä yms. Tiety jossain vaiheessa voimaero alkaa vaikutamaan, mutta AAU15 asti menee helposti jos osaa luistella ja U16 ainakin osalla jotka kestää hiukan enemmän. Sitten pitää vissiin löytää naisjoukkue ja . . . .
Ringette onkin niin eri laji, että siitä on osaa sanoa mitään. Ainakaan se ei ole jääkiekkoa.

Omista vanhemmalla on sellainen polku jossa aloitettiin piikkikärjillä 4-vuotiaana. Muokka oli liian tylsää kolmen vuoden jälkeen jolloin hypättiin rinkulaan ja siitä rinnalle kiekkoon.

Ringetessä on helpompi opettaa luistelua kun pelivälineen kuljettaminen on helpompaa. Lisäksi kun siellä on pakko tietyt jutut ylittää syöttämällä tuo se hyvän, positiivisen tavan hyödyntää muita pelaajia.

Olen koittanut omassa seurassa aikaansaada yhteistyötä ringeten ja kiekon välillä mutta rinkulan puoli ei oikein lämpene. Vitun lajikateus. Jopa se, että valmennan kiekossakin rinkulan lisäksi on osalle niistä vaikea pala.
 

juba

Jäsen
Suosikkijoukkue
ässät
Ymmärrän yskän, jätän mielipiteeni Kaskesta pelaajana mainitsematta, se ei lity ketjuun, mutta:
Onko nyt niin, että Kasken mukana pitäminen A-junnuihin saakka ei vienyt kenenkään muun (niillä hetkillä paremman) pelaajan paikkaa joukkueissa junnupolulla?
Usein väitetään , että lopputulos on tärkein ja jos b junnujen 2 joukkueen laitahyökkääjä on KHL joukkueen pakki jossain vaiheessa niin eiköhän ole hyvä tulos. Eli tässä tapauksessa kaikki onnistui lopulta hyvin. Mielestäni tosin menetetään monia lahjakkuuksia vain siksi , että ei tajuta , että junioreina huonot pelityylit on aikuisina tosi toimivia.
 

Glove

Jäsen
Eilen taas osui nuorta pelaajaa pahasti. Toinen nuori puolestaan yritti taklata kyynärpäällä päähän siinä kuitenkaan onnistumatta. Useamman kerran on kauden aikana käännetty laitatilanteessa selkä kentälle, ja kaveri on tullut numeroihin kun ei ole enää ehtinyt pysähtyä. Pelaajat ovat jopa vaaraksi itselleen.

Käytetäänkö nykyään junnuissa yhtään aikaa sen opettamiseen, miten taklataan ja miten taklaus otetaan vastaan? Jääkiekko on kuitenkin jatkuvaa kamppailupelaamista taklauksineen niin olisihan se hyvä osata tämäkin pelin osa-alue.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Eilen taas osui nuorta pelaajaa pahasti. Toinen nuori puolestaan yritti taklata kyynärpäällä päähän siinä kuitenkaan onnistumatta. Useamman kerran on kauden aikana käännetty laitatilanteessa selkä kentälle, ja kaveri on tullut numeroihin kun ei ole enää ehtinyt pysähtyä. Pelaajat ovat jopa vaaraksi itselleen.

Käytetäänkö nykyään junnuissa yhtään aikaa sen opettamiseen, miten taklataan ja miten taklaus otetaan vastaan? Jääkiekko on kuitenkin jatkuvaa kamppailupelaamista taklauksineen niin olisihan se hyvä osata tämäkin pelin osa-alue.

Itse todistin jokin aika sitten U12-pelissä laidan reunalta seuraavaa:
Pelaaja kiilasi toista (ei siis edes yrittänyt taklata) kun toinen kuljetti kiekkoa. Kiekkoa kuljettanut pisti kiekon kiilaajan ohi (joka oli 30 cm lyhyempi) ja koitti itse mennä laidan puolelta perään. Sekosi luistimiinsa lentäen laitaan.
Jäi makaamaan laitaan ja kurkki kainalon alta tuomarin reaktiota. Kun tuomari luuli että kävi pahasti vihelsi pelin poikki. Pelaaja taas luuli, että tuomari vihelsi kiilaajalle jäähyn. Ku sitä ei tullukkaan, huusi tuomarille: ”Toi taklas päähän!” Tuomari oli tapauksen sattuessa 3 m pelaajien takana ja näki tilanteen niin hyvin ku voi vaan nähdä.
Eli täysi vahinko, jonka kiilattava pelaaja aiheutti itse. Silti jäi filmaamaan. Pelasi kuitenkin jo innolla seuraavas vaihdos. Eli noinkin nuorissa jo aletaan apinoida sitä, että kun muka sattuu, saadaan vastustajal jäähy.
 

Zentteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pienet seurat, Kärpät
Kausi on nyt siinä vaiheessa että junnusarjojen "Final Fourit" alkavat tänään.

Meillä kausi meni yllättävän hyvin (vaikka korona edelleen kiusasi jonkin verran) ja meiltä lipsahti joukkueita näihin FF tapahtumiin.

Pohjat kauteen oli hyvät mutta erityisiä tavoitteita ei ollut, vain pelata tasaisia pelejä ja kehittää/kierrättää pelaajia vastuksen mukaan eri peliryhmissä.
Näin on saatu A ryhmästä koulittua pelaaja AA ryhmään ja AA ryhmästä AAA+ ryhmään. "Terävin kärki" on käynyt vanhemmassa ikäluokassa ( todellakin vahvistamassa).
Uusia vasta-aloittaneitakin on saatu mukaan joten taitohaarukka on valtava, tosin tasoittunut pikkuhiljaa.

Samaan aikaan kaikkien jalat pidetty maassa ja joukkuehenki on ollut hyvä ilman nokkimisjärjestystä.
Näin ei kuulemma ole kaikissa joukkueissa, vaan kiinteiden peliryhmien välillä on yleensä kitkaa ja sisäistäkin vääntöä.
Pieni mutta sitoutunut amatöörivalmennusrinki hoitaa kaikki kaikki peliryhmät. Joillain seuroilla tuntuu olevan "omat valmentajat" per peliryhmä joten se ei ainakaan vähennä vastakkainasettelua.

Tämän kauden havainto on että pienessä seurassa joutuu pelaajat "itse tekemään", isot seurat ovat jo imeneet jo "parhaimmat" pienemmistä seuroista ja joukkueita on loppunut.
On vain hyvä juttu ettei E junnuissa ole sarjataulukoita ja -pörssejä jottei tämä yli-intoilu ala jo siellä.

Pienten seurojen haaste on yksi iso harjoitteluryhmä taito/tahto- eroineen, se vaatii treenien suunnittelulta paljon enemmän mutta pitää jäiden määrän riittävänä ja kustannukset minimissä .

Toki löytyy aina joku jonka mielestä xxxx on pelannut pari peliä enemmän kuin yyyy ja zzzz on väärässä peliryhmä tai paikassa, AAAA on pari viikkoa pois reeneistä ja yllättäen ilmestyy pelaamaan jne .
Mutta nämä zzz,yyy,zzz,aaa kuuluvat tähän lajiin kuten ruodot kalakeittoon, ne vain tulevat kaupanpäälle.

Hyvää Finaali- ja turnauskevättä.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Millä tavalla näette esim kuntoportaat ja loikkaamisen nuorilla?
Tai haluaisin pääasiassa tähän näkemyksen ihan asiaan vihkytyneeltä eli opiskelleelta ihmiseltä.
Ite nostin vuosia punttia ja luin treenaamisesta paljon. Se on ihan eri asia mutta olen myös lukenut monenlaisia näkökulmia lastenkin lihaskunnon harjoittamisesta, mutta näistä on monenlaista ristiriitaista tietoa.
Valmennan U10 pelaajia joissa omat pojat ovat -13 ja -15 syntyneet ja veljenpoika -14 syntynyt. Ollaan nyt käyty kerran viikossa joukkueen ulkopuolisessa toiminnassa kerran viikkoon portaissa ~45min askeltamassa, erisuuntaisissa luisteluloikissa, tasajalkahypyissä ja ihan vaan hölkkäämässä portaita.
Oma järki sanoo että oman kehon painolla ei vahinkoa tehdä kun huomioidaan välitön lepo esim. mahdollisessa nivelten ärtymisessä. Ja tietenkin määrät pitää säilyä tolkun rajoissa.

Hyvin kuitenkin tasapaino ja motoriikka lähtee kehittymään 7, 8 ja 9 vuotiailla.

Ja hyvin lentää hiki itelläkin pomppiessa. Vedän aina saman setin kun pojatkin.

Eli kysymys on, näettekö näin nuorilla porrasloikassa riskitekijöitä ja onko muuta perustelua kuin mutu. Edut olen nähnyt jo hyvin nopeasti kehittyneenä tasapainona.
 
Viimeksi muokattu:

Zer0u

Jäsen
Suosikkijoukkue
Junnusarjat
Hyppiminen ja loikkiminen, varsinkin ennen murrosikää on äärettömän hyvä harjoitus.

Kun määrät ja tehot pysyvät järkevinä, tehdään järkevää progressiota kontaktien määrässä ja huomioidaan tekniikka sekä alusta, niin en ainakaan itse näe muuta kuin positiivista.

Kehittää erinomaisesti voimaa ja voimantuottoa tuon ikäisillä, kehittää hermostoa ja venymis-lyhenemissyklusta. Luut ja nivelet vahvistuvat ja motoriikka paranee. Lukuisat tutkimukset tukevat tätä myös ja monessa johtopäätös on, että vähentää myös loukkaantumisriskiä.


Toki erilaiset rasitusperäiset vammat mm. Oschood-schlatter voi syntyä, mutta jos ylhäällä mainitut asiat ovat kunnossa, todennäköisesti tällaisella harjoittelulla tuossa iässä vähennetään OS:n syntymistä.


Murrosikäisten kanssa saa toki olla todella tarkkana määrien ja tehojen suhteen, mutta toisaalta jos edelliset 5-10vuotta on jo hypitty, niin todennäköisesti pystyy jatkamaan myös pahimman vaiheen yli, pelkästään tehoja vähentämällä.


En nyt äkkiseltään löytänyt vanhaa tutkimusta, mutta Kuubassa oli tutkittu tätä aihetta ja siellä oli alle 10 vuotiailla yleisurheilijoilla esimerkiksi sellaisia 5000-7000 kontaktin viikkoja. Ja pelkästään hyviä kokemuksia. Tämä ei toki tarkoita sitä, että nyt ruvetaan hyppimään tuhansia kontakteja viikossa.

Jos lapset tykkäävät, niin antakaa vain mennä!
 

Glove

Jäsen
Millä tavalla näette esim kuntoportaat ja loikkaamisen nuorilla?
Tai haluaisin pääasiassa tähän näkemyksen ihan asiaan vihkytyneeltä eli opiskelleelta ihmiseltä.
Ite nostin vuosia punttia ja luin treenaamisesta paljon. Se on ihan eri asia mutta olen myös lukenut monenlaisia näkökulmia lastenkin lihaskunnon harjoittamisesta, mutta näistä on monenlaista ristiriitaista tietoa.
Valmennan U10 pelaajia joissa omat pojat ovat -13 ja -15 syntyneet ja veljenpoika -14 syntynyt. Ollaan nyt käyty kerran viikossa joukkueen ulkopuolisessa toiminnassa kerran viikkoon portaissa ~45min askeltamassa, erisuuntaisissa luisteluloikissa, tasajalkahypyissä ja ihan vaan hölkkäämässä portaita.
Oma järki sanoo että oman kehon painolla ei vahinkoa tehdä kun huomioidaan välitön lepo esim. mahdollisessa nivelten ärtymisessä. Ja tietenkin määrät pitää säilyä tolkun rajoissa.

Hyvin kuitenkin tasapaino ja motoriikka lähtee kehittymään 7, 8 ja 9 vuotiailla.

Ja hyvin lentää hiki itelläkin pomppiessa. Vedän aina saman setin kun pojatkin.

Eli kysymys on, näettekö näin nuorilla porrasloikassa riskitekijöitä ja onko muuta perustelua kuin mutu. Edut olem nähnyt jo hyvin nopeasti kehittyneenä tasapainona.

Oikein hyvä harjoittelumuoto kaikenikäisille junioreille. Lihaskuntoharjoittelu luo pohjan myöhemmälle voimaharjoittelulle, joten sitä on ehdottoman tärkeää tehdä jo nuorienkin junioreiden kanssa. Siinä pihistäminen vaikuttaa sitten myöhemmin mahdollisuuksiin tehdä voimaharjoittelua lisäpainojen kera. Ja tietysti oman kehon painolla ensin, mutta kannusta kyllä aloittamaan myös harjoittelun pienen lisäpainon kanssa myös melko varhaisessa vaiheessa. Siinä tietysti mennään tekniikka edellä ja painoa lisätään sitä mukaa kun tekniikka kehittyy.

Loukkaantumisista @Zer0u kirjoittikin, rasitusvammat ovat mahdollisia, varsinkin jos hyppytekniikka on huono. Jalan virheasennot voivat myös vaikuttaa.

Olen jakanut omassa toiminnassa hyppely/loikkaharjoittelu neljään kategoriaan, joita sitten olen käyttänyt eri vaiheessa kautta eri painotuksilla. Näitä siis viimeksi vetänyt 11-14 vuotiaille yleisurheilijoille joku vuosi takaperin. Hyvin toimi ainakin tilastojen valossa.

1. Kevyet hyppelyt: askeltikkaat, hyppynaru
2. Portaat, loikat, kinkat, matalat aidat
3. Vauhdilliset loikat ja kinkat, korkeat aidat
4. Korkeimmat aidat ja pudotushypyt

Listaa alaspäin mennessä volyymi pienenee ja palautukset pitenevät.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Yes, kiitosta @Glove ja @Zer0u

Ihan ollaan samalla sivulla.
 

F#21

Jäsen
Miten nykyaikana junnuja treenataan taklauksiin ja niiden vastaanottoihin?

Muistelen tässä juuri, miten parikymmentä vuotta sitten treenasimme näitä. Meillä oli useampia erilaisia harjoitteita, mutta kaikissa niissä oli kuitenkin selkeä idea:
- Taklaustaito, eli miten taklataan
- Vastaanotto, miten eri tilanteissa otetaan taklaus vastaan
- Ennakoiminen, miten liikkua kentällä, ettei tee itsestään haavoittuvaa ja on valmiina taklaukseen

Muistelisin, että käytettiin kyllä aika monta tuntia kaudessa 10-15 ikävuoden aikana noihin kolmeen asiaan. Varsinkin tuo ennakoiminen oli yksi tärkeimpiä taitoja. Nykyisin näen tuossa isoimman puutteen kun nuori pelaaja siirtyy aikuisten peleihin mukaan. Monessa tilanteessa tehdään itsestään haavoittuva eikä olla hereillä mitä kentällä tapahtuu.
 

Glove

Jäsen
Miten nykyaikana junnuja treenataan taklauksiin ja niiden vastaanottoihin?
Kysyin tutulta juniorilta, joka pelannut U16 SM, U18 SM, U20 Mestis, ja hän sanoi, että eivät ole reenanneet. Näkeehän sen toki peleissäkin, ei niissä taklata juuri lainkaan. Ja silloin harvoin kun taklataan niin sattuu.
 

F#21

Jäsen
Kysyin tutulta juniorilta, joka pelannut U16 SM, U18 SM, U20 Mestis, ja hän sanoi, että eivät ole reenanneet. Näkeehän sen toki peleissäkin, ei niissä taklata juuri lainkaan. Ja silloin harvoin kun taklataan niin sattuu.
Huolestuttavaa. Tämä väkisin ajaa sääntömuutoksia tulevaisuudessa jos jatkuvasti tuotetaan pelaajia, jotka ei näitä juttuja ole treenannut.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Miten nykyaikana junnuja treenataan taklauksiin ja niiden vastaanottoihin?

Muistelen tässä juuri, miten parikymmentä vuotta sitten treenasimme näitä. Meillä oli useampia erilaisia harjoitteita, mutta kaikissa niissä oli kuitenkin selkeä idea:
- Taklaustaito, eli miten taklataan
- Vastaanotto, miten eri tilanteissa otetaan taklaus vastaan
- Ennakoiminen, miten liikkua kentällä, ettei tee itsestään haavoittuvaa ja on valmiina taklaukseen

Muistelisin, että käytettiin kyllä aika monta tuntia kaudessa 10-15 ikävuoden aikana noihin kolmeen asiaan. Varsinkin tuo ennakoiminen oli yksi tärkeimpiä taitoja. Nykyisin näen tuossa isoimman puutteen kun nuori pelaaja siirtyy aikuisten peleihin mukaan. Monessa tilanteessa tehdään itsestään haavoittuva eikä olla hereillä mitä kentällä tapahtuu.
Valmentamissani joukkueissa taklaamista treenattiin ns. sivutaitona jonkun muun harjoituksen mukana aika paljon heti kun se sallittiin, eli D-junioreissa. Sitä ennen toki "kiilattiin" ja kamppailtiin muuten, mutta sääntöjen takia toki hieman vähemmän.

Käytännössä karvauspelaamisessa opeteltiin miten kärkikarvaaja ohjaa vastustajan laitaa kohti ja kakkosmies taklaa vastustajaa niin, että saadaan kiekko irti. Avauspelaamista taas harjoiteltiin niin, että välillä puolustaja pinchasi sisään kohti kiekon saavaa laituria taklasi "vastapalloon" jos laituri ei pystynyt tekemään riittävän nopeaa ratkaisua tai haki kiekkoa liian ylhäältä. Sitten myös ihan "kirikiekkoja" eli kaksi pelaajaa lähtee vastakkaisilta B-pisteiltä paikaltaan katse kohti päätyä, kiekko laitetaan maalin taakse ja pillistä pelaajat yrittävät kamppailla kiekosta ja punnertaa maalin eteen tekemään maalia. Käytännössä joka kerta maalin takana tuli siis taklaus. Teimme myös paljon keskialueen kiekonhallintapelejä niin, että pelaajat kamppailivat kiekosta 1vs1 ja näitä parivaljakkoja oli useita samalla rajatulla alueella. Eli pelaajien piti kiekon ja vastustajan lisäksi havainnoida ja varoa myös muita pareja, jotka saattoivat vahingossa tulla tielle milloin tahansa.

Tässä pari esimerkkiä vain, mutta meillä ei siis varsinaisesti ollut mitään taklausharjoituksia vaan taklaukset, kamppailu ja kontakti oli enemmänkin tärkeä osa jokaista harjoitusta kuin mikään harjoituksen pääteema. Toki aina käytiin joitain vaarallisia tilanteita läpi ja opeteltiin millä tavalla annetaan vastataklauksia ja millaiset ratkaisut kentällä voivat aiheuttaa vaaratilateita (selän kääntämiset, viime hetken väistämiset, pää alhaalla pelaaminen).

Valitettavasti se tuli huomattua, että meidän seuran joukkueet ylipäätään taklasivat paljon enemmän kun moni muu lähialueen seura. Siihen olen myös ollut tyytyväinen, että päähänkohdistuneista taklauksista aiheutuneita pelikieltoja ei ollut 7 vuoden valmentajaurani aikana omissa joukkueissani kuin ehkä jotain 3-4. Tähän mielestäni vaikutti paljon myös se, että vaikka aina piti taklata, niin taklaaminen ei ole itse tarkoitus vaan kiekon irroittaminen ja vastustajan pysäyttäminen. Eli jos vastustaja nyt sattui tulemaan kohti pää alhaalla niin se ei ole mikään lupa ajaa päähän. Ensinnäkin en halunnut olla se valmentaja, joka kehuu pelaajaa aivotärähdyksen aiheuttamisesta ja toiseksi se 5 minuutin alivoima ja mahdollinen pelikielto ei auta joukkuetta ollenkaan vaikka olisi kuinka hieno ja teknisesti puhdas taklaus. Samalla siis kun opetettiin pelaajia pitämään itsestään huolta kaukalossa ja havainnoimaan ympäristöä, niin opetettiin pelaajat myös jättämään taklaamatta, jos vahingoittaa joukkuetta. Tällaisia tilanteita kun taklaus pitää jättää ajamatta loppuun tulee kuitenkin niin vähän kauden aikana per pelaaja, että jos sellaiset jättää väliin ja pelaa vaikka ihan kiekkoa niin eipä se paljoa taklaamista vähennä ja erityisesti ei aiheuta vahinkoa pelaajille pelikieltojen tai loukkaantumisten muodossa.
 

Glove

Jäsen
En ole koskaan kieltänyt junnuja taklaamasta reeneissä. Oli sitten kyse minkä ikäisistä tahansa. Ehkä jopa kannustanut siihen. Toki minä olen reeneissä käynyt läpi sen, miten taklataan ja otetaan vastaan ja sen, ettei esimerkiksi numeroihin taklata. Samoja asioita mitä tuossa edellisessä viestissä. Jokaisessa reenissä jonkinlainen 1vs1 harjoite, jossa saattoi tulla taklauksia. Ja pienpelissähän niitä tuli oikeastaan automaattisesti. Kenties joukkueeni ovat saaneet jonkun ylimääräisen jäähyn U11-U12 ikäluokissa, mutta ovatpahan olleet taklauspeliin valmiita kun se on sallittu. En muista yhtään vakavampaa taklauksen aiheuttamaa loukkaantumista omissa joukkueissa, enkä kyllä loukkaantuneita vastutajiakaan. Joku iso rangaistus on varmaan saatu. Muistan vain yhden, mutta voi niitä olla enemmänkin.
 

hege

Jäsen
Miten teillä on kiekon puolella tilanne sen suhteen, että jos joukkue nousee sarjassa ylempään tasoon niin alkaako tulla yhteydenottoja pelaajilta muista seuroista aikaisempaa enemmän? Ja millaisia kuvioita teillä on sovittu siirtojen osalta?
Meillä pelaajan (fudis) irtisanoutumisaika on kaksi kuukautta mutta siirtoikkunan ollessa auki emme estä pelaamisen aloittamista muualla kunhan taloudelliset velvoitteet on hoidettu tai niiden hoitaminen on sovittu. Siirtoikkunan ollessa kiinni päästämme kyllä treenaamaan muiden mukaan mutta pelaaminen ei tietenkään onnistu, mutta silloinkin olemme (jos joku on lupaa kysynyt) sallineet pelaamisen treenipeleissä.
 

Glove

Jäsen
Lainasin tuolta Pirkan ketjusta tämän tänne kun ei tämä oma viestini enää Pirkkaan liity mitenkään.

Bingo! Sen sijaan, että liitto keskittyy laatimaan sääntöjä, joilla rajoitetaan lasten valinnanvapautta harrastaa siellä missä se on mielekkäintä, tulisi liiton tehdä hartiavoimin seurojen kanssa työtä, että harrastamisen laatu on yhtenäistä kaikissa jääkiekkoliiton alaisissa seuroissa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on olemassa herrasmiessäännöt, joissa lähtökohtana on, että pelaajat eivät siirry turhaan ennen U16 ikäluokkaa. On jotenkin absurdia olettaa, että kenenkään yksittäisen nuoren pelaajan vastuulla on tekohengittää ikäluokan toimintaa missään seurassa. Lapsen juniorivaihe on niin lyhyt ja ainutlaatuisen hieno hukattavaksi surkeaan seuratoimintaan, huonoon valmennukseen tai lapselle itselleen epäsopiviin joukkuetovereihin. Olen itse todistanut tapauksia, joissa motivoituneen ja tavoitteellisesti jääkiekkoa harrastavan nuoren motivaatio harrastaa on räjähtänyt potenssiin neljä, kun ympärille on saatu joukkue, jossa kaikki ovat pelikirjan samalla sivulla.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että sitoutuminen joukkueeseen on tärkeää. Ei se nyt oikein hyvä malli ole tuokaan minkä tuossa alempana kerron. Lähdetään mukaan ja pelataan kausi ja katsotaan sitten uutta seuraa jos tarvii. Ymmärrän toki, jos on vaikka kiusaamistapauksia, joita ei joukkueen seuran osalta osata ratkaista tai vaikka sitten paikkakunnalta muutto.

Hyviä valmentajia ei tietystikään riitä jokaiseen joukkueeseen, vaikka liitto tekisi mitä. Ei siinä auta puhdas rahakaan jos ei vaan ole niitä oikeita tyyppejä, jotka voivat olla/joista voisi tulla hyviä valmentajia tai vielä parempia. Toki semmoisen toivoisi jokaiselle junnulle, mutta toiveuntahan se on.

Minulla ei ollut näiden sseurashoppailijoiden kanssa ongelmia sen 20 vuoden aikana mitä jääkiekkoa valmensin. Tosin edellisestä kaudesta on jo 10 vuotta, tilanne on voinut muuttua täällä maallakin.

Yksi seurashoppailija minullakin kerran kävi, oltiin toinen seura sille syksyä. Olisi ollut ykkösen/kakkosen pelaaja meillä, mutta ilmeisesti ei riittänyt. Kävi vielä yhdessä naapuriseurassa ja päätyi sitten meidän seuraan vanhempaan ikäluokkaan jonnekin kolmoskenttään. Liekö sitten ollut parempi siellä, en tiedä. En minä sitä olisi kyllä takaisin ottanutkaan. Se sitoutuminen...

Ne harvat lähtijät on sitten mennyt yleensä U15 tai U16 ikäluokkaan naapuriseuroihin tai jonnekin pelaamaan semmoisia sarjoja, mihin mun seuroilla ei ole ollut tarjota kuin alempaa sarjaa. Ymmärrettäviä siirtoja ja lähtivät jo hyvissä ajoin uuteen osoitteeseensa.
 

Kettumainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Olen kyllä myös sitä mieltä, että sitoutuminen joukkueeseen on tärkeää. Ei se nyt oikein hyvä malli ole tuokaan minkä tuossa alempana kerron. Lähdetään mukaan ja pelataan kausi ja katsotaan sitten uutta seuraa jos tarvii. Ymmärrän toki, jos on vaikka kiusaamistapauksia, joita ei joukkueen seuran osalta osata ratkaista tai vaikka sitten paikkakunnalta muutto.
Olen samaa mieltä, että seuraa vaihtavan pelaajan vanhempien on sen verran tehtävä selvittelytyötä ennen siirtoa, että pelaajan on sitouduttava koko kaudeksi toimintaan mukaan (pl. kiusaamistapaukset ja muutot). Niin kiire kenelläkään ei ole mihinkään. Taas herrasmiessopimukset, että pelaaja sitoutuu kiekkokoulusta U16 ikäluokkaan asti samaan seuraan, ovat yksiselitteisesti väärin.

Omien kokemuksieni pohjalta ennemminkin suosittelisin, että pelaaja vaihtaa seuraa 1-2 kertaa junioriputkensa aikana. Uusi ympäristö, uudet kaverit ja uudet toimintatavat ja harjoitteet saavat pelaajan hetkeksi pois rutiineista ja tuo uutta virtaa harrastamiseen. Toki jos omassa seurassa on kaikki kohdallaan ja valmennus täyttä rautaa, niin ei pelkästä vaihtamisen ilosta kannata vaihtaa, mutta monella voi harrastus loppua siihen, että sitä yhtä ja samaa kaavaa on toistettu teini-ikäisenä jo vuosia putkeen. Samat hallit, samat kaverit ja sama valmennus.

Itse miellän sanan seurashoppailija sellaisiin tapauksiin, joissa vanhempien näkemys oman lapsensa tasosta on epärealistinen ja lapselle haetaan joukkuepaikkaa liian kovalta tasolta tai vaaditaan pelipaikkaa kärkikentistä. En lähtisi kaikkia seuraa vaihtavia rinnastamaan seurashoppailijoiksi tai nimittelemään lapsia riku-liisa-pettereiksi.
 

Glove

Jäsen
Olen samaa mieltä, että seuraa vaihtavan pelaajan vanhempien on sen verran tehtävä selvittelytyötä ennen siirtoa, että pelaajan on sitouduttava koko kaudeksi toimintaan mukaan (pl. kiusaamistapaukset ja muutot). Niin kiire kenelläkään ei ole mihinkään. Taas herrasmiessopimukset, että pelaaja sitoutuu kiekkokoulusta U16 ikäluokkaan asti samaan seuraan, ovat yksiselitteisesti väärin.

Omien kokemuksieni pohjalta ennemminkin suosittelisin, että pelaaja vaihtaa seuraa 1-2 kertaa junioriputkensa aikana. Uusi ympäristö, uudet kaverit ja uudet toimintatavat ja harjoitteet saavat pelaajan hetkeksi pois rutiineista ja tuo uutta virtaa harrastamiseen. Toki jos omassa seurassa on kaikki kohdallaan ja valmennus täyttä rautaa, niin ei pelkästä vaihtamisen ilosta kannata vaihtaa, mutta monella voi harrastus loppua siihen, että sitä yhtä ja samaa kaavaa on toistettu teini-ikäisenä jo vuosia putkeen. Samat hallit, samat kaverit ja sama valmennus.

Itse miellän sanan seurashoppailija sellaisiin tapauksiin, joissa vanhempien näkemys oman lapsensa tasosta on epärealistinen ja lapselle haetaan joukkuepaikkaa liian kovalta tasolta tai vaaditaan pelipaikkaa kärkikentistä. En lähtisi kaikkia seuraa vaihtavia rinnastamaan seurashoppailijoiksi tai nimittelemään lapsia riku-liisa-pettereiksi.
Yyhtä junnua olen tässä läheltä seurannut kohta yhdeksän vuotta ja ainakaan hänelle ei seuranvaihto tuonut suurta buustia. Siirtyi ensin pikkukylän joukkueesta mestisseuran junnuihin U15 iässä ja sieltä sitten liigaseuran junnuihin U16 sarjaan ja edelleen U18 ikäluokkaan. En sano, etteikö olisi kehittynyt näissä seuroissa, mutta on myös mielestäni kadottanut muutamia vahvuuksiaan. Mutta tämä on varmasti yksilöllistä, joillakin vaihtaminen toimii paremmin ja joillakin ei.

Tuo vaihtamisen "tarve" voidaan toteuttaa myös seuratasolla. Eräässä seurassa missä aikanaan valmensin, periaatteellinen raja valmentajille oli max kolme vuotta samassa joukkueessa. Eli jos pelaaja veti koko junnuputken läpi niin pelasi ainakin viiden päävalmentajan alaisuudessa + tietysti apuvalkut + mv valkut jne.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: hege

hege

Jäsen
Fudiksen puolella hyvät kohdat missä valmentaja olisi hyvä vaihtua on se milloin luovutaan "kaikki pelaa" säännöistä koska silloin uusi valmentaja osaa helppommin katsoa objektiivisemmin sitä kenen kuuluisi pelata ja kenen vaihtaa tasoa.
Toinen luonnollinen kohta on kun siirrytään 8v8 pelistä 11v11 peliin pelin luonteen muuttumisen takia, jos sama valmentaja vetänyt vaikka p07 eteenpäin niin huonolla tuurilla kun siirrytään p14 vaiheessa 11v11 peliin joukkueella on valmentaja joka ei ole peluuttanut 11v11 peliä 7-8 vuoteen. 11v11 siirtymä on helposti hankala joukkueelle peliryhmien muutosten takia ja oma kokemus on, että uusi valmentaja pystyy tekemään muutokset helpommin kun ei ole "vanhoja suosikkeja" joukkueessa koska tässä kohtaa moni taitava mutta fysiikalta heikko pelajaa tippuu kilparyhmästä ja nämä muutokset onnistuu paremmin uuden valmentajan kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös