Vaikka maanantaina mennään vielä, aion nyt itse onnitella seuraa hienosta Liiga-taipaleen aloituksesta ja vetää yhteen omat ajatukseni. Ensin lainaamme ystäväämme karate Mauria, joka on saanut kunniapaikan myös allekirjoituksessani.
karate Mauri kirjoitti:
Eihän Jukureita koskaan olisi pitänyt liigaan nostaa, kun nyt ihan rehellisesti tässä puhutaan mies miehelle. Kyllä sää sen tiedät itsekin. Katsellaan tuossa vuoden päästä fiiliksiä sitten viimeistään, vaikka varmaan jo syksyllä saadaan mukavat löylyt otettua, kun joukkue kyntää syvällä, ja katsomo kumisee tyhjyyttään. Jännä nähdä kuinka moni kanssakirjoittaja täällä sitten on edelleen ja kuinka moni on lähtenyt livohkaan kaikessa hiljaisuudessa.
Vuoden päästä katsellaan fiiliksiä? No,
@karate Mauri, nyt katsellaan fiiliksiä, onhan viestistäsi kulunut jo 366 päivää. Jännä nähdä tuletko paikalle fiilistelemään vai oletko lähtenyt livohkaan kaikessa hiljaisuudessa.
Kauden kaksi kulminaatiota:
1) Risto Dufvan (&Co) erinomainen työ joukkueen kasaamisessa ja Dufvan huikea kehittyminen valmentajana vaativassa paikassa. Mentaalisen valmentamisen sekä johtamisen taitoja ja metodeja mies uudisti koko Lukko-pestin ajan ja ne ovatkin jo muutaman vuoden perustuneet muiden huippuvalmentajien tapaan ennen kaikkea keskinäiseen luottamukseen ja avoimuuteen.
Diktaattori-Dufva on lopullisesti historiaa; piste.
Jatkan uudistumisprosessista: Risto Dufva on nimittäin viime vuodet käynyt omaa sisäistä keskusteluaan, jossa vastakkain ovat olleet se jääkiekkoilullinen ajatusmaailma, jota Dufva edusti vuosikaudet menestyksekkäästi, ja se ajatusmaailma, joka Suomessa on viime vuodet hallinnut liiton virallista kantaa myöten. Tämä kamppailu kahden eri koulukunnan välillä näkyi Lukossa selvästi - Dufvan jääkiekko ei ollut aitoa
Dufvakiekkoa eikä se ollut kunnollista
Meidän peliä. Se oli huonosti toimiva yritelmä sekoittaa pystysuunnan jääkiekkoa ja suomalaisen identiteetin pelitapaa. Tälle kaudelle Dufva kuitenkin teki jääkiekkoajattelussaan uransa tähän asti merkittävimmän muutoksen: Jukurit pelasi pääosin taiteen sääntöjen mukaista
Meidän peliä. Väitin viime kesänä, ettei Dufvalla ole varaa olla siirtymättä Meidän pelin koulukuntaan. Olen edelleenkin sitä mieltä - Hahl, Nieminen ja Dufva kantoivat vastuunsa. Eräällä tavalla vastuun kantoi Hahl, Nieminen ja Dufva juuri tässä järjestyksessä, toisaalta vastuun kantoi Dufva, Nieminen ja Hahl. Sen enempää selittämättä.
Robottikiekko-Dufva on nyt kuitenkin lopullisesti historiaa. Paluuta ei ole.
2) Joni Vesalaisen (&Co) erinomainen työ markkinoinnissa. Ei olisi ikinä uskonut, että kaikin puolin amtöörimäisesti puuhasteleva organisaatio saadaan vuodessa tilaan, jossa esimerkiksi markkinoinnissa, viestinnässä ja brändityössä ei ole juuri mitään huomautettavaa. Koko Liigaunelma kulminoitui kysymykseen:
saadaanko Mikkeli käännettyä Jukurien puolelle? Ylivoimainen enemmistö niin Mikkelissä kuin kaupungin ulkopuolella olisi vastannut: ei saada. Imago oli kielteinen, brändi näivettynyt ja seura ei herättänyt intohimoja. Fakta on nyt kuitenkin se, että Mikkeli kääntyi sittenkin Jukurien puolelle ja täysillä, 100-prosenttisesti. Miten tässä näin kävi?
Joitain kysymysmerkkejäkin jäi:
1) Pelillinen suvantovaihe alkuvuodesta. Joukkueen potentiaali oli isompi kuin lopullinen tulos antoi ymmärtää. Sen ei olisi tarvinnut olla, koska tavoitteet olivat muualla, mutta se oli silti. Jää kaivelemaan, että henkisiin ja pelillisiin ongelmiin ei puututtu. Tässä valmennus epäonnistui. Ratkaisut olisi pitänyt löytää siitä, mistä ne lopulta - kuitenkin jatkopelien kannalta liian myöhään - löydettiin. Sen sijaan olin periaatteellisista syistä täysin Dufvan kannalla siinä, ettei lisävahvistuksia tullut hankkia. Urheilussa on kyse oman potentiaalin täyttämisestä.
2) Markkinoinnin huikean työn jälkeenkin on pakko nostaa vielä ulkopuolisen silmin pieni kissa pöydälle, johon arvatenkin myös heimon jäsen
@karate Mauri puuttuu. Ennen kauden alkua yritysmyynnin budjetiksi ilmoitettiin 1,3milj. ja yleisötavoitteeksi 2700-2800. Hallituksesta myönnettiin myöhemmin, että investointien kustannukset arvioitiin tietyiltä osin väärin, mutta en siltikään täysin pysty ymmärtämään, miten tilikauden tulos voi olla vain n. 300 000€, kun yritysmyynnin toteuman on kerrottu olevan n. 1,7milj. ja yleisökeskiarvon (johon ei merkittävästi sisälly ilmaisia lippuja) noin 1000 tavoitetta parempi. Lisäksi on pakko ihmetellä, miten raskaasti alijäämäiseksi tuo budjetti oli alunperin suunniteltu? Jos nyt olisikin käynyt niin, että yrityksiltä olisi tullut 1,3 miljoonaa euroa ja yleisöä olisi käynyt 3000, oltaisiin oltu railakkaasti pakkasella, sikälikin, kun liigaosakkeen lyhennys ei käsittääkseni vielä näy tuloksessa. Eli rehellisyyden nimissä: kyllä se yritysmaailman ja mikkeliläisten herääminen tässä vaadittiinkin.
Varsinaisia negatiivisia asioita on seuran ensimmäisestä Liigakaudesta vaikea löytää. Kyllä tämä oli niin liiketoiminnan kuin ammattilaisurheilun kannalta hieno (kasvu)tarina. Kiitokset kaudesta ja hyvää kesää. Tarina jatkuu vahvana syksyllä ja siinä olemme varmasti kaikki mukana. Me ja karate Mauri.
