Mainos

Jukurit kaudella 2016–2017

  • 246 565
  • 912
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
toisaalta huono materiaali hyvällä pelikirjalla voi päihittää pitkässä juoksussa hyvän materiaalin, jossa pelisuunnitelma on puutteellinen.

Näinhän minä tuossa ylhäällä kirjoitinkin.

Itse muuten kuulun tuohon ymmärtämättömien joukkoon, mikäli kirjaimillisesti todella tarkoitatte oikeasti lapsen kengissä vertausta.

Tämä vertaushan käytännössä tarkoittaa sitä, että lähes koko kiekon taktinen puoli on keksimättä, vai pitäisikö sanoa ymmärtämättä. Peliä on pelattu 150 vuotta ja lajin parissa lienee aikaansa viettänyt sadattuhannet analyytikot.

Viime vuosina kehitystä pelin parissa on tapahtunut eniten yksilön reagointipelissä, fyysisyydessä ruokavalioineen ja kokonaisvaltaisen urheilijan elämän sisäistämisessä, sekä puolustajien osallistumisessa pelintekoon.

Jään innoissani odottelemaan tätä pelikirjavalaistumista, mikä siis lienee tulossa. Kerkeääköhän Jeesus ensin?
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Tuleehan näitä taktisia oivalluksia aina välillä joilla edelläkävijä saa toviksi kaulaa kilpakumppaneihin. Esimerkkinä vaikka Espanjan maajoukkueen lyhytsyöttöpeli jonka voittokulku kesti kolmet suurkisat ennen kun saksalaiset keksivät siihen lääkkeet. Toki jotta taktiikasta (nerokkaastakin) on hyötyä, tulee joukkueen olla muilta ominaisuuksiltaan (nämä kuntopohjat, henkilökohtainen taitotaso ja toki myös se henkinen vahvuus) kilpailukykyinen kilpakumppaneihinsa nähden. Esim. huippuyksilöt ilman pelikirjaa ei pitkässä juoksussa pärjää, siirtäkäämme vaikka katseet hetkeksi Nordikselle. Tai ilman kunnollista kesäharjoittelua, eli kuntopohjaa. Ja etenkin kuntopohjan puuttuminen vaikuttaa hitosti myös pelihuumoriin, ei ole kivaa pelata kun hapottaa.

Tosiasia joka tapauksessa on ettei luomukiekolla (eli puhtaalla spiritillä), tai pystysuunnan kiekolla tämän hetken liigassa pärjää kontrollikiekolle, ainakaan isossa kuvassa. Itse olen hyvinkin tyytyväinen siitä että myös RD on tämän havainnut ja reagoinut asianmukaisesti.
 
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Eli siis Espanjalaiset saattavat ehtiä ennen Jeesusta?

Jos nyt vielä kerran tiivistän asian vierestä ymmärtäjille olennaisen, niin jääkiekko on peli jonka yksi kulmapala on taktinen puoli (eli tuo kiekkotietäjien lanseeraama pelikirja), siinä missä henkiset ominaisuudet, yksilön tekniset ominaisuudet ja fysiikka. Erityisesti keväällä henkinen puoli nousee aina tärkeäksi osa-alueeksi.

Pelikirjan jatkuva määrittely pelin yksinvaltiaaksi, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Myöskään väite siitä että jääkiekkoteoria on lapsen kengissä on kaikessa ytimykkyydessään paskapuhetta. Kehitystä sen sijaan silläkin suunnalla on luonnollista odottaa ja uusista teorioista on lupa nauttia.

Seuraava mullistava pelisysteemi on ehkä 1+1+1+1+1+1? Keskusta kuntoon, laitavedot ei uppoa :D
 
Viimeksi muokattu:

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Myöskään väite siitä että jääkiekkoteoria on lapsen kengissä on kaikessa ytimykkyydessään paskapuhetta. Kehitystä sen sijaan silläkin suunnalla on luonnollista odottaa ja uusista teorioista on lupa nauttia.
Jääkiekkoteoria ei ole lapsenkengissä. Ei tietenkään! Suomessa jääkiekkoteoria on maailman kärkitasoa. Lisäksi meillä on nuoria, intohimoisia ja lahjakkaita valmentajia, jotka jatkavat pelin kehitystyötä vanhempien jermujen jäädessä unholaan. Jääkiekko-nimisen pelin kehittymisestä (tai pelikirjojen kehittymisestä, jos niin haluatte) meidän ei tarvitse huolehtia, se asia ei ole lapsenkengissä.

Sen sijaan kannattajien ymmärrys jääkiekosta pelinä on kovin lapsenkengissä. Toisin sanoin: jääkiekko todellisuudessa on tietyllä tavalla eri peli kuin jääkiekko sellaisena kuin se keskivertokatsojalle näyttäytyy. Ei voi syvällisesti ymmärtää peliä, jos ei ymmärrä sen eri elementtejä ja tavoitteita, ja juuri siitä on kyse. Suurimmalle osalle suomalaisista jääkiekkokatsojista - jotka eivät ole lajin saloihin tavalla tai toisella päässeet tutustumaan - peli vain on. Se on heille kuin välinearvo, elementti, jonka avulla heidän tarpeensa tyydyttyvät. Oli se tarve sitten joukkueen kannattamisen tarve, pelaajien ihaileminen tai mikä tahansa muu. Peli on lopulta pallopelin ytimessä, ei ole mitään ilman peliä. Siksi on kovin murheellista, että katsojat keskimäärin näkevät pelin eri osa-alueet ja elementit (kun he kerran otteluita katsovat), mutteivät lainkaan ymmärrä niiden syvintä olemusta ja tavoitteita. Sen sijaan tätä tyhjiötä suomalaisessa jääkiekkopuheessa täyttävät erilaiset kuluneet kliseet ja ilmaisut.

Otetaan nyt vielä esimerkki. Tiedätkö sinä @Lähemäen Dynamo, mikä on viisikon tavoite ja mitkä ovat pelaajien tehtävät esimerkiksi nyt vaikkapa 1-1-2-ohjauspelissä? Olen saanut täällä palstalla kuvan, että olet seurannut jääkiekkoa useita vuosia. Jos näin on, olet todennäköisesti nähnyt tuhansia kertoja eri joukkueiden suorittavan 1-1-2-ohjauspelin, erään jääkiekon fundamentaalin pelitilanteen. Osaatko sanoa, miten se pelataan? Jos osaat, hyvä. Jos et, ei ole huolta sittenkään - olet täysin normaali suomalainen jääkiekon ystävä. Olisi kuitenkin koko jääkiekon etu, että peliä ymmärrettäisiin myös journalistien ja sitä kautta kannattajien keskuudessa.

--

Sitten vielä flashback alkuperäiseen keskusteluun. Sehän lähti siitä, kun mainitsin, että ennen kaikkea ja erityisesti pelillisen uudistumisen vuoksi (myös henkisten asioiden, varsinkin aivan viime otteluissa) Jukurien tulostaso on ollut Ilves-ottelun jälkeen nähdyllä tasolla. Väitin jääkiekon olevan pelikirjapeli, jota se on. Siihen @Lähemäen Dynamo vastasi, että jääkiekko on muutakin kuin pelikirjapeli, johon minä sanon, että väite on täysin oikea, eikä sitä ole mitään syytä kenenkään kiistää.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Ei tarvitse ilkkumaan ruveta, tosiasia on että JOS joukkueet ovat muuten suhteellisen tasavertaisia, niin taktiikalla voi saada etua jos se toimii. Ja tosiasia on että tällä hetkellä kontrollikiekko hallitsee ainakin kotoista liigaamme. Espanjan jeesuksista tai Jesuksista en tiedä mutta kolmet potkupallokisat saivat voitettua putkeen kun siihen asti olivat tunnettuja ikuisena alisuorittajana ja pallonpotkintaa on kuitenkin harjoitettu sekä pidempään että laajemmin kuin kiekinpelluuta.

Eikä tässä lie kukaan ole pelkällä pelikirjalla pärjäämässä, sillä ainakin omissa viesteissäni olen viljellyt tuota että tiimien pitäisi olla edes suunnilleen samalla hehtaarilla voimasuhteiltaan.

Sen kyllä sanon edellisen päälle että jos Jukurit olisi lähtenyt vetämään samalla tyyliin kuin Lukko edelliset kaudet, niin tsempistä riippumatta olen hyvin skeptinen sen suhteen että tässä vaiheessa kautta tarvitsisi jännätä pleijjaripaikan puolesta.

Edit. Viesti siis osin vastauksena @Lähemäen Dynamo n viestiin, jätin lainaamatta koska etenkin pidempien viestien pätkiminen on kännykällä naputeltaessa tuskaa.
 
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
En muista suoralta kädeltä 1+1+2 määritelmää, mutta käytännössä tarkoittaa aktiivista kärkikarvausta jolla pyritään ohjaamaan hyökkäävä joukkue laitoihin. Vaikka kärkikarvaus on aktiivinen, niin pelitapa on passiivinen. Googlella voisin päteä enemmän, mutta tuossa lienee olennainen.

Käyttäjä Hooligan tuossa yllä väitti jääkiekkoteorian eli pelikirjan olevan lapsen kengissä, jotenkin on sellainen muistikuva että itsekin PP olet niin sanonut.

Edit. Wiljamille. Samalla lailla tasaveroisten joukkueiden ollessa vastakkain etua on saatavissa henkisellä puolella. Kunnon flow syö useimmiten pelikirjat.
 
Viimeksi muokattu:

Miju

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Jääkiekkoteoria ei ole lapsenkengissä. Ei tietenkään! Suomessa jääkiekkoteoria on maailman kärkitasoa. Lisäksi meillä on nuoria, intohimoisia ja lahjakkaita valmentajia, jotka jatkavat pelin kehitystyötä vanhempien jermujen jäädessä unholaan. Jääkiekko-nimisen pelin kehittymisestä (tai pelikirjojen kehittymisestä, jos niin haluatte) meidän ei tarvitse huolehtia, se asia ei ole lapsenkengissä.

Sen sijaan kannattajien ymmärrys jääkiekosta pelinä on kovin lapsenkengissä. Toisin sanoin: jääkiekko todellisuudessa on tietyllä tavalla eri peli kuin jääkiekko sellaisena kuin se keskivertokatsojalle näyttäytyy. Ei voi syvällisesti ymmärtää peliä, jos ei ymmärrä sen eri elementtejä ja tavoitteita, ja juuri siitä on kyse. Suurimmalle osalle suomalaisista jääkiekkokatsojista - jotka eivät ole lajin saloihin tavalla tai toisella päässeet tutustumaan - peli vain on. Se on heille kuin välinearvo, elementti, jonka avulla heidän tarpeensa tyydyttyvät. Oli se tarve sitten joukkueen kannattamisen tarve, pelaajien ihaileminen tai mikä tahansa muu. Peli on lopulta pallopelin ytimessä, ei ole mitään ilman peliä. Siksi on kovin murheellista, että katsojat keskimäärin näkevät pelin eri osa-alueet ja elementit (kun he kerran otteluita katsovat), mutteivät lainkaan ymmärrä niiden syvintä olemusta ja tavoitteita. Sen sijaan tätä tyhjiötä suomalaisessa jääkiekkopuheessa täyttävät erilaiset kuluneet kliseet ja ilmaisut.

Otetaan nyt vielä esimerkki. Tiedätkö sinä @Lähemäen Dynamo, mikä on viisikon tavoite ja mitkä ovat pelaajien tehtävät esimerkiksi nyt vaikkapa 1-1-2-ohjauspelissä? Olen saanut täällä palstalla kuvan, että olet seurannut jääkiekkoa useita vuosia. Jos näin on, olet todennäköisesti nähnyt tuhansia kertoja eri joukkueiden suorittavan 1-1-2-ohjauspelin, erään jääkiekon fundamentaalin pelitilanteen. Osaatko sanoa, miten se pelataan? Jos osaat, hyvä. Jos et, ei ole huolta sittenkään - olet täysin normaali suomalainen jääkiekon ystävä. Olisi kuitenkin koko jääkiekon etu, että peliä ymmärrettäisiin myös journalistien ja sitä kautta kannattajien keskuudessa.

--

Sitten vielä flashback alkuperäiseen keskusteluun. Sehän lähti siitä, kun mainitsin, että ennen kaikkea ja erityisesti pelillisen uudistumisen vuoksi (myös henkisten asioiden, varsinkin aivan viime otteluissa) Jukurien tulostaso on ollut Ilves-ottelun jälkeen nähdyllä tasolla. Väitin jääkiekon olevan pelikirjapeli, jota se on. Siihen @Lähemäen Dynamo vastasi, että jääkiekko on muutakin kuin pelikirjapeli, johon minä sanon, että väite on täysin oikea, eikä sitä ole mitään syytä kenenkään kiistää.


Minulle peli vain on. En ymmärrä noita syvällisiä elementtejä, enkä niitä lähde peliin seuraamaan. Menen peliin koska haluan kokea tunnetta. Minulle pelissä määräävänä tekijänä on tunneskaala pelin aikana ja se määrää oliko peli huono vai hyvä.

Tähän tunneskaalaan vaikuttaa muun katsomon ohella tietenkin myös peli ja pelaajat. Jos pelaajilla ei ole tunnetta halua, paloa, niin se välittyy kyllä myös katsomoon. Eli kuulun kai sitten siihen murheelliseen joukkoon, eli olen epäfani varmaan. Tosifani osaisi tutkistella syvemmältä. No, nautin kuitenkin elämyksestä, jota se peli minulle tarjoaa. Iloa, pettymyksiä ja kaikkea muutakin.

Esimerkkinä viime vuoden pelit joululta eteenpäin. Jukurit pelasi hyvin ja voittivat paljon. En silti tykännyt pelistä, ei ollut tunnetta, ei tunneskaalaa pelissä. Meinin hallille katsomaan, kun Jukurit läpsytteli puolivaloilla voiton. Ei siitä saanut mitään. Ei ollut vapinaa pelin jälkeen, kuten esimerkiksi eilen. Eilen sai jännittää, iloita ja 2. erä meni ihan paskajäykkänä ollessa.
 
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Vedänkö viihdyttävän keskustelun pakettiin?

Jääkiekko on fyysinen peli, sitten se on taktinen peli, sitten se on henkinen peli ja lopulta tekninen peli. Onks kaikki häppy? :D
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Sen sijaan kannattajien ymmärrys jääkiekosta pelinä on kovin lapsenkengissä.

Kuinka moni jääkiekkokatsojista, esim. Ikioma Areenalla, katsoo jääkiekkopeliä sinun tavallasi? Toki on hienoa, jos osaa kirjoittaa pelistä paremmin kuin monet valmentajat. Minä en tosin nää sitä oleellisena asiana kannattajille. Muut asiat ovat tärkeämpiä.
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Periaatteessa minulle on yhdentekevää, mitä tavallinen katsoja jääkiekossa pitää tärkeänä: peliä, pelaajia vai ulkopelillisiä asioita.

Käytännössä toivon pelin ymmärryksen paranemista juuri siksi, että vältyttäisiin tämänkaltaisilta ristiriitatilanteilta. Alkuperäinen keskustelu nimittäin lähti siitä, että @Lähemäen Dynamo väheksyi pelillisten muutosten merkitystä Jukurien viimeaikaisessa nousukiidossa. Tähän ei nyt kyllä ollut mitään syytä, joskaan ei myöskään viime pelien flow-tilaa sovi kiistää osatekijänä. Fakta on joka tapauksessa se, että Ilves-peliin Jukurit teki isoja taktisia muutoksia ja sen jälkeen pelaamisen laatu on ollut aivan eri luokkaa.

Jos keskustelua haluttaisiin jatkaa, voitaisiin kysyä: voiko jotain sellaista edes vakuuttavasti arvioida, jonka merkitystä ei ymmärrä? Esimerkiksi tässä: voiko joku väheksyä Jukurien taktisten muutosten merkitystä parantuneissa otteissa, jos ei syystä tai toisesta (esimerkiksi siksi, ettei pidä näitä asioita tärkeänä, joka sikäli on ihan ok minulle!!!!) ole näitä muutoksia edes huomannut.

Vanha viidakon sananlasku ja perinteinen palstatotuus kertoo, että kyllä voi. Joten se siitä. Toivottavasti tarina jatkuu yhtenä heimona (Tuominen, E.) tämän kiivaan keskustelun jälkeenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Käytännössä toivon pelin ymmärryksen paranemista juuri siksi, että vältyttäisiin tämänkaltaisilta ristiriitatilanteilta. Alkuperäinen keskustelu nimittäin lähti siitä, että @Lähemäen Dynamo väheksyi pelillisten muutosten merkitystä Jukurien viimeaikaisessa nousukiidossa. Tähän ei nyt kyllä ollut mitään syytä, joskaan ei myöskään viime pelien flow-tilaa sovi kiistää osatekijänä. Fakta on joka tapauksessa se, että Ilves-peliin Jukurit teki isoja taktisia muutoksia ja sen jälkeen pelaamisen laatu on ollut aivan eri luokkaa.

Huoh. Pelin ymmärryksen paranemisella keskustelijoiden piirissä ei ole mitään vaikutusta, jos itse pelin "ymmärtäjä" ei näe kokonaisuutta selvästi. Alkuperäinen keskustelu nimenomaan lähti liikkeelle siitä, että korostat koko ajan pelikirjaa ohi kokonaisuuden. Kysymys ei ole siitä että minä väheksyisin pelitaktisten muutosten vaikutusta Jukurien peliin, vaan siitä että mielestäni sinä ylikorostat niitä. Edes päävalmentaja Dufvan kommentit päämäärätietoisuudesta (eli henkisestä muutoksesta, eli uskalluksesta, eli etc) eivät saa sinua muuttamaan kantaasi, koska olet "havainnut" tilanteen muita paremmin.

Jos aiot vielä vääntää vastaan, niin säästä minut kaikilta peliteorialuennoilta, jotka eivät liity asiaan millään lailla.
Oletko pelannut muuten itse joukkuelajeja minkäänlaisella kilpatasolla, eli onko sulla kokemusta mitä kopissa ja joukkueessa tapahtuu kilpailutilanteessa.

Edittiä vielä. Lievästi kärjistäen Jukurikommentointisi menee näin:
Jukurit voitti, koska me pelattiin MEIDÄN PELIÄ, ihanaa!! Kyllä Pennane..anteeksi Risto on mahtava!!
Jukurit hävisi, koska Risto Dufva ei muistanut pelata MEIDÄN PELIÄ, kauheaa! Risto on aivan paska!!
 
Viimeksi muokattu:

Maalin takaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, UuKoo
No nythän on menneet mikkeliläiset kiekkokeskustelut ihan uusiin svääreihin. Onko jopa niin, että jääkiekkotietämyspääomaan perustuva sosiaalinen eriarvoisuus alkaa nostaa päätään? Mielenkiintoisia ovat kuitenkin nyt käytetyt määritelmät kuten "tavalliset katsojat" eli "keskiverto katsojat" ja "pelin syvälliset ymmärtäjät". Ei ole vaikea hahmottaa kumpi heimoista on suurempi ja siihen lienee varmasti syynsä. On totta, että jääkiekossa ja sen taktisessa puolessa on hyvin paljon erilaisia kokonaisuuksia, niiden osia ja osien välisiä riippuvuussuhteita erilaisine nyansseineen. On yhtä totta, ja hieman saivarrellen, että suurin osa katsojista käy päivätöissä ihan muissa hommissa eli jo tätä kautta vastuu syvällisemmästä ja nyanssit huomioivasta osaamisesta lankeaa luontevasti ammattivalmentajille ja -pelaajille. Todennäköisesti muutamat jääkiekkotoimittajat ovat käyttäneet aikaansa ja poikkitieteellistä osaamistaan jopa valmentajia ja pelaajiakin enemmän - ainakin siitä päätellen kuinka pakkomielteisesti nämä haluavat määritellä pelikirja-analyyseihinsä perustuen jääkiekkopeliä yhä uudelleen ja yhä monimutkaisemmin. Kaikesta tästä kasvavasta jääkiekkoanalyysihälystä huolimatta "Keskiverto katsojille" jääkiekko edustaa edelleen yksinkertaista peliä, sosiaalista ja tunnesidonnaista riippuvuussuhdetta tai tarvetta, jota tyydytetään käymällä ja jännittämällä peleissä. Kyllä "keskiverto" katsojaakin kiinnostaa pelikirja-asiat, mutta ei siitä lopulta mitään kauhean hyvää seuraa. Kun nämä kaksi heimoa alkavat keskustelmaan jääkiekosta tieteellisellä eli "pelin syvän ymmärtäjien" tasolla, niin on lopulta vain kysymys siitä, kumpi taho turhautuu tai loukkaantuu ensin. Tämä kun on väistämätöntä vaikka tätä keskustelua käytäisiin kuinka hyväntahtoisesti tahansa. Mielenkiinnolla seuraan yritetäänkö tätä silti. #hymiö
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Eiköhän täällä Mikkelin palstalla ole ainoastaan yksi lajin syväymmärtäjä, muiden ollessa vain tavallisia katsojia (lauseen loppu sisältää sarkasmia)

Kirjoitit hyvin @Maalin takaa tuosta pakkomielteisestä pelin uudelleen keksimisestä. Eilisen keskustelun innoittamana tutustuin yöllä johtavan kiekkomeedion Petteri Sihvosen kirjoituksiin ja kyllähän siellä sekä peliä, että jopa äidinkieltämme uudelleen määritellään vinhaa vauhtia. Ahdistavan maanista tekstiä.

Petteri Sihvonen on väärin ymmärretty nero, sillä erotuksella että nerona häntä ei pidä kuin Petteri itse ja ehkä eräs kiekon paremmin ymmärtäjä.
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Periaatteessa minulle on yhdentekevää, mitä tavallinen katsoja jääkiekossa pitää tärkeänä: peliä, pelaajia vai ulkopelillisiä asioita.

Näin se on minullekin. Jokainen katsoo matsia sillä mielellä, mikä itsestä tuntuu mielekkäälle ja hyvälle. Joku pähkäilee koko 60 minuuttia oliko joku viivelähtö oikea aikainen tai oliko hyökkäysten rytmitys oikein tai mentiinkö minkälaisella pelikirjalla tai jotain.. joku toinen elää tunteella mukana ja ei pahemmin tuskaile pelikirjojen tai muiden hienouksien perään.. jotkut puolestaan ei välitä tuon taivaallista kummastakaan, vaan ovat tulleet kavereiden ja tuttujen kanssa viihtymään ottelutapahtumassa, ja ehkä toivovat kotijoukkueen voittoa. Kaikki tavat lienee oikein ja todennäköisesti näistä kukaan ei ole parempi katsoja kuin toinen? Pääasia lienee, että asiakas viihtyy tapahtumassa, ja näin on ilmeisesti päässyt käymään, kun yleisömääriä katsoo. Sanomistahan tulee toki aina, mutta kannattaako niistäkään hirveetä haloota nostaa. Muutama nettikirjoitus ei vielä edusta yleistä mielipidettä. Joillakin on vain tarve tuoda kaikki pienetkin asiat esille. Keskustelu jatkukoon.
 

Miju

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Jokainen näkee pelin eri tavalla, jokainen kokee pelin eri tavalla. Näistä kaikista muodostuu kokonaisuus, joka on se juttu. Jokin näitä kaikkia yhdistää joukkue ja kun joukkue on Jukurit, muodostuu heimo. Tämä tässä onkin hienoa. Paraspelaaja kirjoittaa peleistä paljon ja mielenkiinnolla aina odotan pelin jälkeen juuri hänen koostetta. Tietenkin vasta kun olen katsonut ZigiZagin.
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Tällä kaudella tapahtunutta löytyy Jukurit Facebookin kuvasta.

Eipä tuohon paljon ole lisäämistä. Tai no...Pienenä vertailuna yleisömääriin: Sport kaksi edellistä kautta 30 kotiottelua 101082 ja 98531. JYP kaksi edellistä kautta 30 kotiottelua 101813 ja 101487. Mikkelin Jukurit 27 kotiottelua 101996.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Topi Nättinen kertoi juuri yle puheen haastattelussa joukkueen pitäneen palaverin SaiPa ottelun jälkeen ja joukkueen päättäneen yhdessä lähtevänsä taistelemaan "all in" periaatteella play of paikasta.

Tämä näkyikin heti päämäärätietoisena freesiytenä Jukurien otteissa.
 
Suosikkijoukkue
Jukurit, TML
Ei ole montaa kierrosta siitä, kun Sport näytti karkaavan ja maita laitettiin meillä myyntiin. Heps kukkuu, nyt on Sport jäänyt kyydistä ja edelleen taistellaan pudotuspelipaikasta. Ilves on harmittavasti kokenut ylösnousemuksen Mangaardin hävittyä organisaatiosta, mutta hieno taistelu jatkuu ja pudotuspelipaikka on edelleen täysin mahdollinen.

Nyt on jo täysin selvää, että Jukurit on ylittänyt kaikki odotukset käytännössä joka kategoriassa mitä miettiä saattaa. Kevät tuoksuu, vieläköhän siitä saataisiin mikkeliläisille niin ominainen kultaisen värinen :)
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Pleijarit meni menojaan, tämä lienee nyt sallittu statement, mutta ansaittavahan nämä on. Hieman jää kaivelemaan huono tuuri matkan varrella (HPK:n tasoitus viimeisellä sekuntilla jne.) ja se, ettei pelillistä suvantovaihetta saatu jo tammikuun puolella katkaistua. Tai jo joulukuussa: kuten esimerkiksi allekirjoittanut ennen joulutaukoa aavisti, oli pitkän huonon jakson ainekset olemassa. Niinä aikoina Jukurien pelillinen tiiviys osoitti merkkejä rakoilemisesta eikä henkinen taistelutahto ollut syksyn tasolla, vaikka kuinka silmänsä halusikin ummistaa - ja juuri niin monet tekivät; ehkäpä kaiken jälkeen ja loppujen lopuksi jopa hekin, joiden tehtävänä on se ensimmäisenä huomata

Tällä kertaa näin. Kaksi miehekästä esitystä vielä ja sitten ansaituille lomille. Kausihan oli nappisuoritus kaikilla osa-alueilla.
 

ahal

Jäsen
Tällä kertaa näin. Kaksi miehekästä esitystä vielä ja sitten ansaituille lomille. Kausihan oli nappisuoritus kaikilla osa-alueilla.
Kyllä vain. Monien odotuksia paremminhan tuo kausi lopulta sujui. Kesällä tarjolla oli lähinnä vain sijat 15 (oletus) ja 14 (jos hyvin menee). Nyt Lukko voi vielä nousta ohi, mutta muut eivät, eli 11-12-sijat ovat varmoja. Kouvola, Lappeenranta ja Vaasa jäävät taulukossa taakse. Minusta se on hyvin, kun joukkue ei kuitenkaan tähdillä pullistele. Ripa ja Ville osasivat ulosmitata joukkueesta lähes kaiken, vaikka aina jää jonkin verran jossitteluille varaa. Toki jokaisen joukkueen kanssa voidaan pitkää kautta jälkeenpäin jossitella, joten siksi se isossa kuvassa on turhaa. Pelissä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kausianalyyseissa tietysti pitää huomioida tapahtumat laajasti ja syvästi ja ottaa niistä opiksi.

Taloudesta ei vielä tiedetä tarkemmin, mutta hyvin on yleisö hallille löytänyt. En olisi vuosi sitten uskonut. Uusi sarja ja uudet joukkueet kiinnostavat aina, mutta ensi kaudeksi Ripan ja kumppaneiden tehtävä on rakentaa uusi tarina. Luulen, että sitä on jo mietittykin. Menestyäkseen tarina tarvitsee kantavia roolisuorituksia mutta myös uusia tähdenalkuja. Ohjaajat ovat kuitenkin valtakunnan eliittiä, joten eiköhän siitä kelpo esitys saada aikaan.
 
Pleijarit meni menojaan, tämä lienee nyt sallittu statement, mutta ansaittavahan nämä on. Hieman jää kaivelemaan huono tuuri matkan varrella (HPK:n tasoitus viimeisellä sekuntilla jne.) ja se, ettei pelillistä suvantovaihetta saatu jo tammikuun puolella katkaistua. Tai jo joulukuussa: kuten esimerkiksi allekirjoittanut ennen joulutaukoa aavisti, oli pitkän huonon jakson ainekset olemassa.
Sarjassa, jossa melkein kaikki pääsee pleijareihin, voi joka vuosi muutama jengi jossitella näitä. KooKoon viimevuotisen vastaavan redusoisin dramaattisesti yhteen Laineen yksilösuoritusmaalin, jossa kankea kasvupyrähtänyt hongankolistaja repi itsensä horjuen hyökkäysalueelle ja läväytti ympyrän ulkokaarelta ranteella yläpesään ennen kuin Cloutier ehti edes huomata koko vetoa.

Mutta äsken kun muiden vetojen vuoksi vilkaisin liigan sivuja, niin harvoinpa olen ollut yhtä tyytyväinen oman joukkueen tappioon kuin eliseen Ilvekselle :)
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Lopunviimein voidaan sanoa että ratkaisutaitoon kaatui jatkopelipaikka vaikka kaamoskauden konttaus saatiinkin onneksi jätettyä taakse pimeimmän vuodenajan kanssa.

Ensi vuonna kovempaa. Kiekollisia pakkeja joutuu vielä arvuuttelemaan, mutta hyökkääjistö on ykkösnyrkkiä lukuunottamatta kasassa. Ja hyviä ukkojahan nuo jäävät ovat (joihin toivottavasti piakkoin myös Budi vielä lisätään), tälläkin kaudella monella hepulla piste-ennätys ja kasvoihan noissa täysin valmiita liigapelaajiakin useampi. Puppe esim. oli sellainen kaveri kenen piti tulla vasta harjoittelemaan liigavauhtia, mutta melko pian kauden alusta näyttikin ditä vauhtia muille. Tosin jos jotain positiivista Kumpulaisen loukkaantumisesta on haettava, niin Laku sai vihdoin näyttöpaikan ja on osoittanut että liike riittää heittämällä vaikka kädet ei riittäisikään ja pelkästään liikkeellä pakotetaan vastustaja rikkomaan/panikoimaan.

Hyvä kausihan tämä oli vaikka lähes varmasti päättyykin runkosarjaan. Tsemppi päälle kesäharjoitteluun ja ensi vuonna #paremmin (ihan oikeasti). Tsemppiä myös eteläisille veljille ja sisarille, itse tykkään että sielläkin suunnalla elinkelpoista kiekkoseuraa pyöritetään vaikka (toivottavasti marginaalinen) osa kannattajista tuntuu jotain sairaalloisia mikkeliantipatioita kantavankin.
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Sarjassa, jossa melkein kaikki pääsee pleijareihin, voi joka vuosi muutama jengi jossitella näitä.
Kyllä kyllä, en muuta väittänytkään. Tuuri olisi voinut olla toteutunutta parempi tai huonompi, samoin muilla joukkueilla. Kuten alussa korostin, tulokset ja sijoitukset on ansaittava; koskee myös tuuria.

Silti se harmittaa ja jossituttaa, eikä siinä ole mitään väärää. Ensi kaudella sitten #paremmin, sanan varsinaisessa merkityksessä. Bisneshaille haluaisin tässä yhteydessä lähettää terkut ja toivottaa hyvää naistenpäivää. #kehnommin
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Oikeastaan suurin jossittelu voidaan käydä siitä, miten pitkään kesti selvästi toimimattomaksi käyneen pelisysteemin vaihtaminen takaisin voittavaan. Toki uusia kuvioita harjoiteltiin varmasti jo ennen käänteentekevää Ipa -matsia (tai käänteenpakottavaa HIFK -matsia), mutta epäkohdat olivat kyllä tosiaan nähtävillä jo reilusti ennen helmikuuta. Toki urheiluviestinnässä sanoma aina yksinkertaistetaan ja muutetaan tarinaksi, mutta tekisi mieli pohdiskella että jos keväänkorvalla pidetty tiimipaltsu palautti tekemisen meiningin ja tiimin voittokantaan, niin voisiko ensi talven palaverin pitää tarvittaessa ennen kahden kuukauden tappioputkea? (Kieli poskessa tuo viimeinen, mutta toivon että tämän kauden kokemukset rohkaisevat reagoimaan taantumakausiin nopeammin kun nyt kuitenkin reagoinnin jälkeen päästiin vielä pelaamaan merkityksellisiä matseja loppukausi vaikka tosiaan tammikuussa tuntui että loppuis jo kausi.)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös