Palve oli sitten valittu kuukauden pelaajaksi. Aika maukas tasonnosto, oli varmaan saanut palautetta jostain muualtakin kuin jatkikselta. Oulahan vielä viime kaudella tunnettiin heikkona kahden suunnan pelaajana, niin mitäs nyt? Jakaa +/- tilaston kärkipaikkaa Pärssisen kanssa aika lailla huikealla lukemalla +15. Ja täytyy muistaa, että Oula on tuon lukeman hankkinut noin kuukaudessa.
Jukuri-pistepörssi, tasakentällisin, suluissa +/-:
1. Oula Palve 5+10=15 (+15)
3. Niko Laakkonen 6+7=13 (+11)
2. Timo Hiltunen 6+7=13 (0)
4. Teemu Turunen 5+5=10 (+9)
5. JP Purolinna 1+7=8 (+8)
5. Nestori Lähde 2+6=8 (+5)
5. Anthony Guttig 4+4=8 (+4)
5. Roope Hämäläinen 3+5=8 (-1)
Tästä päästäänkin sujuvasti pohdintaan; mikä Anthonya vaivaa? Ei tässä nyt tarvitse mitään paniikkinappuloita painella, mutta jokuhan poikaa vaivaa. Ensi kauden sopimuksia on väläytelty, ja täytyyhän se myöntää että soppari johonkin liigajumboon horjuttaisi minunkin mielentasapainoa. Monet Jukurien vaihtoaition lähistöllä otteluita seuranneet vaan ovat jo huomanneet, että ei tässä nyt ihan siitäkään ole kyse. En sitten tiedä, onko Guttigilla tietynlainen turhautuneisuus ihan verissä, mutta ei tämä nyt enää ihan tervettä ole. Välillä kun ukko pelien aikana liikkuu oikein harmaissa vesissä, tulen miettineeksi syvällisiä ja mietin, mitä Guttig oikein tältä lajilta ja peliltä haluaa? Anthony on oma-aloitteisesti tullut Suomeen kehittymään paremmaksi jääkiekkoilijaksi, nyt on edessä paras mahdollinen ponnahduslauta ylös, on loistavia pelikavereita, voittava joukkue ja kaikki. Silti vaan tuntuu, ettei mies oikein ole onnellinen. Koti-ikävä? Yksinkertaisesti valtaisa pettymys Liigauran lykkääntymisestä vuodella? Masennus? Se nyt on selvää ettei tuota "loppuis tää peli jo"-ajattelua voi kevääseen asti ihmetellä. Ensin apua mahd. ongelmiin ja jos ukkoa ei oikeasti vaivaa mikään vaan kyse on ylimielisyydestä niin sitten tulos(potentiaalin ylitys) or ulos. Potentiaalin ylitystä vaaditaan Jukureissa kaikilta, miksei myös parhaalta.