Syyslukukausi ohi.
Hieman laskevalla käyrällä mentiin kohti joulua. Pientä lamaa henkisellä tasolla on havaittavissa, enkä pääse siitä mihinkään että muutaman yksilön alisuorittaminen vaikuttaa koko joukkueen innostuneisuuteen liikaa. Siitä olen todella huolestunut..Viime tammikuussa tiesin, mitä siitä joukkueesta vielä tulee. Hehkutin kevään joukkuetta, ja tiesin jo silloin olevani oikeassa. Sen näki siitä tekemisestä ja sitoutuneisuudesta, jota se kovia kokenut jengi jaksoi kaiken jälkeen osoittaa. Monet näkivät vain surkeat tulokset, mutta ei nyt mennä siihen vaan takaisin tähän hetkeen, nimittäin: Ihan sydämen pohjalta ja rehellisesti; tuollaisia puheita en vain vielä tällä hetkellä voi laukoa. Tämä joukkue ei ole vielä osoittanut tarpeeksi sitä potentiaalia, jota "kevään joukkueelta" täytyy odottaa. Olen toki luottavainen siihen, että kuten viime kaudellakin, meillä ollaan valmiita tekemään kaikkemme kevään joukkueen pelastamiseksi. Vaikka se vaatisi joukkueen parhaan pelaajan myymistä. Odotetaan nyt kuitenkin vielä parempaa huomista.
Eli mitä tästä syksystä jäi käteen; osoitus joukkueen pelillisestä potentiaalista ensimmäisissä +/- 15 pelissä, sitten muutamia henkisesti lamaannuttavia pelejä ja tämän jälkeen epätasaista ja hieman innostuksen puutetta osoittavaa tekemistä. Viimeisissä 10 pelissä nopealla laskutomituksella noin seitsämässä valmistautuminen ei ollut vaadittavalla tasolla. Pennasena harkitsisin toimintatapojen muuttamista, mikäli joulun jälkeen ei aleta nähdä sitä aitoa innokkuutta pelaajissa, jota tietenkin ensisijaisesti tavoitellaan. Muutama yksilö hieman kysymysmerkki, muuten pelaajat pelanneet yksilötasolla tyydyttävästi(potentialia täytyy saada enemmän irti).
Annetaan nyt kuitenkin tämä pieni henkinen lama anteeksi, paremminhan me tästä loppurytäkästä selvittiin kuin vaikkapa KooKoo. Toivottavasti Anthonykin pääsee perheensä luo ja saa ajatukset pois lätkästä ja muista ikävistä asioista. Joulun jälkeen sitten sitoutunut, innokas ja toisilleen pelaava Jukurit kentälle, thank you pukki.
