Kustannustehokkuuden määritelmä lienee omaisuuden (yleensä raha) käyttämistä siten, että mahdollisimman pienillä kustannuksilla saadaan mahdollisimman paljon hyötyä. Tätä voi sitten palastella urheilulliseksi kustannustehokkuudeksi (jota käsittääkseni @paraspelaaja ajoi takaa), eli mahdollisimman pienillä satsauksilla saavutetaan mahdollisimman hyvä menestys. Tällä mittarilla Jukurit ei ole Mestiksen kustannustehokkain, koska esimerkiksi Hokki operoi huomattavasti pienemmällä pelaajabudjetilla itsensä pronssille.
Taloudellinen kustannustehokkuus taasen on tuloksen tekemistä. Sitä mitä jää viivan alle. Tappiollinenkin toiminta voi olla kustannustehokasta ( tappion minimointi), jos yhtiö ei pysty tekemään voittoa. Siinä mielessä Jukurit voi olla kustannustehokas, mutta pitää myöskin muistaa, että toistuvasti tappiollinen toiminta vaatii aina ulkopuolista rahoitusta, jotta yhtiö voi toimia. Näin on tehtykin:
Pitkäaikainen velka Suur-Savon Osuuspankilta on pankkilainaa ja 200 000 euroa on osakkaiden yhtiölle antamaa lainaa. Lyhytaikaiset velat ovat velkoja, jotka on maksettava vuoden aikana, tätä pidemmät ovat pitkäaikaisia velkoja. Lyhytaikaiset velat voivat olla mitä tahansa, mutta huolestuttavaa on niiden merkittävä lisääntyminen. Käytännössä Jukurien on joko neuvoteltava niille maksuaikaa (jolloin ne siirtyvät pitkäaikaiseksi velaksi) tai kerättävä 350 000 euroa lisää rahaa niiden maksamiseksi. Lipiäinen toteaa, että lyhytaikainen velka liittyy halliyhtiöön. Mitään muuta syytä tuolle velalle en keksi kuin, että Jukurit on hankkinut halliyhtiön omistuksen itselleen lainarahalla. Olisi mielenkiintoista kysyä Lipiäiseltä, että miksi Jukurit on valinnut tällaisen strategian. Jäähalli on kuitenkin Mikkelin kaupungin omistama, jos olen oikein ymmärtänyt.
Lähtökohtaisesti velka pitää maksaa takaisin. Joka tapauksessa, velalle kertyy korkoa. Osakkaat voivat joustaa, mutta pankki vain tiettyyn pisteeseen asti. Lisäksi pitää vielä maksaa palkat ja pyörittää sitä kiekkobisnestä. Se kysyy kassavirtaa, joka syntyy pääsylipputuloista, sponssisopimuksista jne. Se edellyttää täysiä katsomoja ja paikallisen yrityselämän (muidenkin kuin Toivakan) osallistumista.
Summa summarum, jääkiekko Suomessa on tuulinen bisnes. Jukureilla on isot haasteet edessä, saunassa ja tilikirjojen ääressä. En ala ennustamaan, että mitä Veljet Rannisto ja Puttonen syyskuussa keksivät. Toivottavasti käy hyvin. Kiitos ja hei tämän aiheen tiimoilta.