Vasen pakki #4
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Päätykatsomoiden kiekko-oraakkelit
Eli nythän Mikkelissä on eletty ennenkuulumatonta jääkiekkosyksyä. Mikkeliläisfanien iloinen viestitys on kertonut täysistä katsomoista ja kovasta zigizogi heimohengestä. Näin varmasti onkin ollut ja buumi on ollut valtava.
"Kolmessa vuodessa pitäisi olla uskottava liigaseura, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi pystyä kilpailemaan sijasta kymmenen ylöspäin. Muutos on kuitenkin iso ja se ottaa aikaa. Tämä on paikkakunta, jossa ei ole ennen syyskuun 16. päivää pelattu sekuntiakaan pääsarjakiekkoa."
Aamulehden jutussa päivää ennen sarjan alkua on paljon muutakin Jukuritarinaan liittyvää asiaa ja tärkeitä seuran periaatteita, mutta ketjun mukaisesti talouteen liittyvä asia löytyy yllä olevasta Dufvan lainauksesta. Jukureilla on kolmen vuoden selkeä suunnitelma, jota noudatetaan. Nyt on pelattu ensimmäisen vuoden syyskausi - 4 kk. Kannattaisiko laittaa vähän jäitä hattuun ja palata liikevaihdon ja tuloksen osalta asiaan, kun ensimmäisen vuoden tilikauden tulos on selvillä, niin olisi mutun lisäksi jotain faktaakin pöydässä.
"Onnistummeko siinä, että asiakas käy myös toisen kerran? Se on se elinehto. Ihan sama, mitä me täällä meuhkataan, jos emme saa kadunmiestä mukaan tähän juttuun."
Saman AL:n jutun Vesalaisen lainaus kertoo, mistä asiassa on myös kyse. Jos tiedät mitään markkinoinnista ja buumin rakentamisesta tällaisessa ympäristössä, tiedät varsin hyvin, että brändin rakentaminen on kallista ja hidasta puuhaa eikä kaikista lipuista saada rakennusvaiheessa täyttä hintaa yhteistösopimusten ja kampanjoiden jne. vuoksi. Ei missään lajissa, ei missään maassa.
Viittaukseni kannettuun veteen liittyi siihen, että Mikkeliin hommattiin nousun jälkeen kalleimmat mahdolliset ukot. Tiedotuksesta vastaamaan hankittiin tunnettu iltapäivälehden toimittaja, valmennukseen tosi hinnakas tiimi ja myyntiin kalliin pään kylähullu (tämä positiivisessa sävyssä).
Jos selailet Jukurien organisaatiokaaviota Mestisaikoihin, huomaat mm. että tiedostuksesta vastasi tuolloin ammattikorkeakoulun opiskelija, joka ei edes opiskellut mediaa/journalistiikkaa ja myynnistä vastasi entinen paikallisen autokaupan käytettyjen autojen myyjä ja TJ suunnilleen myi ottelupäivinä lippuja pääovella. On myös valistunut arvaus, että iltapäivälehden toimittaja ja pikkuseurojen myyntitykki eivät ole listan kalleimasta päästä kulupuolella. Mitä taas RD:n asemaan tulee, niin hän on se ihminen, johon jääkiekko täällä peruspenttien ja muiden kuin lajiniilojen mielissä kulminoituu. Isäntä, joka on palannut kotiin. Riston rooli ja merkitys on niin paljon isompi, että esimerkiksi Pennanen, vaikka loistava nuori nouseva tähtivalmentaja onkin, ei olisi ikinä kyennyt tuota paikkaa täyttämään. Nemo on pelaajana ilmiö, mutta aloittelija valmentajana. Nemo ja Hahl ovat valmennuksen saralla uusia nimiä, joilla on kolme vuotta aikaa valmistautua seuraavaan steppiin, toivottavasti jatkossakin osaksi Jukuritarinaa. Pätevien ihmisten palkkaaminen tehtäviin kuulostaa omaan korvaan järkevältä ja uskottavalta ammattilaisuuteen pyrkivän organsaation toiminnalta. Samoin kuin se, että palkatut ihmiset ovat oman alansa ammattilaisia, eivät ennestään tuttuja lätkäjätkiä.
Tiivistetysti taloudesta: Otteluliput ovat kohtuuhintaisia ja toivottavasti pysyvätkin sellaisina. Lipunmyynti on edelleen heikoin lenkki, mutta palvelut ovat yleisesti OK -tasolla. Ottelutapahtumaan on panostettu ja se on viihtyisämpi kuin liigapeleissä keskimäärin, mutta sen ylläpitäminen vaatii jatkossakin 3500+ katsojaa ja voitosta aktiivisesti kamppailevan joukkueen. Ja tämä on asia, johon talouden varjolla ei yllättäen ole puututtu. Jukurimenestys nykyisellä rosterila vaatii, että kaikki ovat 100% terveitä ja levänneitä sekä fyysisesti että henkisesti. Joukkueen runko oli alun alkaenkin liian kapea ja nyt kun osaa pelaajista ei peluuteta missään tilanteessa, osalla ei taso riitä, muutaman sopimus on purettu ja loukkaantumiset vievät viimeisetkin rotaatiomahdollisuudet niin pelaajat eivät yksinkertaisesti jaksa pitkää tiivistä sarjaa. Ja jos katsoja tulee ensimmäisen kerran katsomaan liigapeliä ja se sattuu olemaan vaikka väsyneiden vajaamiehisten joukkueiden neppailu Jukurit-Ilves 30.12.2016, niin kynnys tulla uudelleen on huomattavasti suurempi kuin vaikka ensimmäisen Tappara -voiton jälkeen. Eli mutkan kautta takaisin talouteen. Joukkue vaatisi ilman muuta heti 2-3 joukkueen näköistä pelaajaa tuomaan laajuutta ja lepomahdollisuuksia muille ja se vaatisi rahakirstun aukaisua. Jos tilanteeseen ei reagoida, jatketaan samalla vajaamiehisellä porukalla ja sössitään edelleen tarjolla oleva playoff -paikka näennäissäästöjen vuoksi, niin itselle ainakin jää paska maku suuhun. Projektissa pitää olla varaa, mahdollisuuksia ja uskallusta myös joustoille.