Onpa ihmeellistä, että ei mene perille. Mitään niin helppoa ei olekaan nähty menneenä kautena kuin Jypin puolustuksen naruttaminen.
Tämähän oli jo edellisessä postauksessa ihan selvästi sanottu. Hyökkäykseen lähtö on ollut nipussa peräkkäin luistelua, mikä on hyvin helppo torjua. Puolustuksessa taas vastustaja levittää kentällisen, jolloin kaksi hyökkääjää kiertää edestakaisin kiekon liikkeitä seuraten kunnes siniviivojen edessä kiekko tulee vastustajan pakille ja oiva tilaisuus pistää kiekko sisään.
Eikö tosifanit edes nähneet tätä?
Jos eivät niin kannattaisi vähän funtsia, miltä se peli tältä talvelta todellisuudessa näytti. Ja mitä se lopulta tuotti?
Kyllä mulla nyt on tunne, että olet seurannut peliä tajuamatta mistä, kuinka ja miksi tilanteet on rakentuneet tai ylipäätään kiekossa rakentuvat.
JYPin heikkous menneellä kaudella oli pelitavan omaksumisen ohuus, eli pelivarmuus. Siellä tehtiin monesti pitkäänkin asioita niin kuin oli sovittu ja kuinka pitää, mutta sitten tuli se hups, jossa yksi varasti tai myöhästyi ruudussaan ja jatkumo lähti kertautumaan tästä. Tuo ohuus vaikutti myös kykyyn pitää tempoa, jolloin peli tukehtui keskialueelle, eikä liikeylivoimaa hyökkäämiseen kyetty luomaan. Kun sitten sen keskialueen häviää, se vääjäämättä tarkoittaa, että ne liikeylivoimaiset hyökkäykset tulee omiin. Tämä jos puhutaan pelillisestä vinkkelistä.
Tuo mitä kutsut levittämiseksi on viisikon hyökkäyspelin rakenne ja mitä paremmin puolustava viisikko tukkii keskustan, sitä vähemmän ja isommalla työllä se voi tuoda tulosta. Tässäkin puuhassa JYP kehittyi kauden loppupuolelle tultaessa, mutta liian myöhään, jotta olisi ehtinyt vaikuttaa.
Isompi rosteritason ongelma JYPillä oli kärjen ja rungon tasoerossa, joka kulminoitui liian huteraan sentteristöön. Tuo osasto kun viisikossa ohjaa viisikon peliä ja vastaa rakenteista koko kentän alueella, eli tästä asiasta kirjoittaessani olen käyttänyt termiä kokonaistaso. Mitä suurempia on sisäiset tasoerot sitä varmemmin jää tulos piippuun joukkueelta. Myös puolustuksen rakenne ontui ja nimenomaan sattumusten myötä, kun stuntit lähteneiden tilalle eivät olleet onnistuneita, mutta puolustus kokonaisuutena ei ollut niin huono, mitä täällä on saanut monessa postauksessa lukea.
Hyökkäyksiin lähtö on ihan pelitavan perustasolla tehtyä ollut varsinkin alkukaudesta, koska viisikoilla se ei ole selkäytimessä ollut. Silloin pitää mennä riskejä minimoiden, jotta säilyttää mahdollisuuden haastaa, eron voisi kuvailla niin, että noin tulee niitä maalin tappioita, mutta ilman vahvaa pelitavan hallintaa niitä rökäletappioita, jälkimmäinen tuottaa taatusti huonommin tulosta, kuin ensin mainittu ja ensin mainitun yksi etu on, että siinä on eväät kehittyä niihin maalin voittoihin. Jälkimmäinen vain jatkaa pelillistä kaaosta.
Yleensäkin ja laajemmin, on vähän harhainen kuvitelma, että missään jengissä pakit vetelisi suuria maalimääriä siniseltä tuosta vaan, sillä se 90% niistä maaleista mahdollistuu oikea - aikaisella maskipelillä ja siihen 10% sisältyy ne sarjan parhaiten ampuvat pakit ja veskarin imaisut omien tekemän maskin kanssa. Tämä noin karkeasti arvioituna. Oleelliset asiat useasti, paljon useammin kuin edes kuvitellaan, tapahtuu kiekottomien tekemänä, mutta katsojaa vie tietty kiekko ja se, mitä sen ympärillä tapahtuu, muu jää rekisteröimättä ja ymmärtämättä. Tältä ainakin itsestä monesti tuntuu, kun lukee analyysejä, joissa oleellinen tulemaan ei käy ilmi lainkaan.
Tavallaan, kun tuossa ihmettelet, ettei mene perille, niin kuinka voisi, kun esiin tuot kaksi pelillisen jatkumon yksityiskohtaa, jotka itsessään ei vielä selitä kokonaisuudesta pelissä yhtään mitään, niin ehkä ymmärrät miksi me ihmetellään mitä oikein ajat takaa. Uskon kyllä, että sulla on oikea ajatus siitä mitä olet nähnyt, sen sanallistaminen meille ei vaan tällä kertaa onnistunut riittävän hyvin. Älä huoli, kokemusta tuosta on täälläkin, eikä se meille maallikoille ihan helppo rasti ole kenellekään. Siksihän täällä keskustellaan, että saatetaan valaista toisia siinä kun valaistutaan itsekin mielipiteitä ja näkemyksiä jakaen.