Kovimmille Suomen menestys näyttää ottavan maamme pääkaupungissa ja nyt tarjoillaan potentiaalinen jackpot. Jotenkin ei vaan pysty ymmärtämään tällaista meininkiä, mutta jos siitä elämäänsä iloa saa, niin mikäs siinä.
Nähtävästi kaikki "Bin-Laden"-salaliitto propellihatut ovat heränneet yön tunteina kirjoituksiensa kanssa esiin. Nyt Helsingissä ottaa koville, kun maajoukkue pääsi puolivälieriin Norjaa vastaan Jukka Jalonen päävalmentajana. Saako nauraa, kiitos.
Ei Helsinki ole mikään alue, jossa inhotaan tai kannatetaan Jukka Jalosta. Itse olen aina ollut tiukka ja vaativa Jukka Jalosen kannattaja päävalmentajana, jota on hämmästyttänyt se epäusko, joka vallitsee Jalosen perässähiihtäjillä siitä asiasta, että kykeneekö Jukka Jalonen päävalmentamaan Suomea mitalin voittajaksi isoissa kisoissa. Jukka Jalonen ansaistsisi paremmat perässähiihtäjät itselleen.
Luulin jo Vancouverin pronssin hiljentävän tämän pro-Jalonen porukan, jolle kaikki menestys kelpaa, kun vaan Jukka Jalonen on päävalmentajan nimi, mutta ei, turha toive. Aina uudestaan ja uudestaan tullaan esiin omien kuvitelmien kanssa, joissa jaotellaan lätkäporukat Jalosen kannattajiin tai inhoajiin esim. sen mukaan, mistä kaupungista henkilö on kotoisin tai missä Suomen osassa asuu. Tämä on epäreilua ja äärimmäisen ahdasmielistä suhtautumista helsinkiläis-kansanryhmään, joka kannattaa varmasti Leijonia yhtä sinnikkäästi kuin muu-Suomi, ihan sama kuka aina on Leijonien päävalmentaja. Mitalivaatimus Leijonille ei ole mitään mutta kuin uskoa Jukka Jaloseen ja Leijoniin, jo ennen kisoja. Kaikki muu luulo on höpö-höpöä ja oman nurkkakuntaisuuden esiintuomista.