choose_life
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- -
Per aspera, ad Hesperia
No mutta, ei tietenkään. Kuka sitä nyt reaalimaailman tuloksien, tapahtumien, tietojen ja näkemysten perusteella päätelmiään tekisi? Ei Leijonien(kaan) valmennuksessa ja peleissä ole kyse mistään sellaisesta, vaan kaikkea katsotaan henkilökohtaisten itsetunto-ongelmien, fantasiamaailmojen, epäonnistumisten ja pikkukyläsalaliittoteorioiden kautta. Eiku.
Projektion käsite on toki psykologian alkeista tuttu, mutta en ollut ensimmäiseksi yhdistämässä sitä lätkämaailmaan. Vasta viime vuosina on auennut, että aikuisen ehjän minäkuvan ja/tai kotikasvatuksen säröjen ollessa tarpeeksi suuria, mikä tahansa käy keppihevoseksi omille ongelmille. Itse olen aina pitänyt esim. jääkiekkomaajoukkueen seuraamisen funktioita vähän muina, mutta kukin tyylillään.
Tähän ei ole paljoa lisättävää. Jalonen on ehkä oppinut hitaasti ja kantapään kautta, mutta oppinut anyway. Siksikin olisi hölmöä kenkiä hänet helkkariin juuri, kun homma vihdoin ja viimein on alkanut toimia kauemmin kuin ottelun tai erän kerrallaan, ja alkaa puolipaniikinomainen säätäminen seuraajan kanssa - joita ei siis tosiaan tähän hätään valmiina/irrallaan ole.
Myös valmennusryhmän uusiminen oli selkeästi hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta. En ole hlökoht. mikään Sparta-Matikaisen suuri ihailija eikä apuvalmentaja turnausprojekteissa ihmeitä tee, mutta sekä kokonaisilmeessä että luonnollisesti etenkin pakkien touhuissa näkyy tietty hyvällä tavalla yksinkertaistettu, taisteleva kädenjälki (tosin ampua pitäisi enemmän). Maalivahtien kanssa on sen sijaan arvottu yllättävänkin paljon, mutta ainakin tähän asti tulokset ovat riittäneet pienimuotoisesta sekoilusta huolimatta.
Kuvittelet siis oikeasti, että on isompikin joukko ihmisiä, jotka kritisoivat Jukka Jalosta sen takia, että hän on joko valmentanut HPK:ta tai eivät muuten vain pidä hänestä? Sellainen vaihtoehto ei ole mahdollinen, että reaaliaikaisesti katsotaan joukkueen suoritusta?
No mutta, ei tietenkään. Kuka sitä nyt reaalimaailman tuloksien, tapahtumien, tietojen ja näkemysten perusteella päätelmiään tekisi? Ei Leijonien(kaan) valmennuksessa ja peleissä ole kyse mistään sellaisesta, vaan kaikkea katsotaan henkilökohtaisten itsetunto-ongelmien, fantasiamaailmojen, epäonnistumisten ja pikkukyläsalaliittoteorioiden kautta. Eiku.
Projektion käsite on toki psykologian alkeista tuttu, mutta en ollut ensimmäiseksi yhdistämässä sitä lätkämaailmaan. Vasta viime vuosina on auennut, että aikuisen ehjän minäkuvan ja/tai kotikasvatuksen säröjen ollessa tarpeeksi suuria, mikä tahansa käy keppihevoseksi omille ongelmille. Itse olen aina pitänyt esim. jääkiekkomaajoukkueen seuraamisen funktioita vähän muina, mutta kukin tyylillään.
Näissä kisoissa Suomi on esiintynyt huomattavasti paremmin kuin missään Jalosen arvokisoissa. Pelitaso ei ole hirveästi heitellyt. Voisiko syy tähän yksinkertaisesti olla, että Jukka Jalonen on kehittynyt valmentamisessaan tai siitä, että näissä kisoissa Suomella on vain pari NHL-pelaajaa ja hekin näitä nuoremman polven kiekkoilijoita? Samoin valmennusryhmä on nyt uusi ja puolustajat ovat olleet huomattavasti paremmin samalla sivulla kuin esim. Vancouverissa. Ongelmia on minusta edelleen joukkueen roolituksessa ja ketjujen rakentamisessa.
Itse olen erittäin tyytyväinen, että Jalonen on tähän mennessä onnistunut jo näinkin hyvin, sillä se riittänee siihen, että valmentajaa ei vaihdeta ennen kotikisoja. Tosin jos hävitään Norjalle, sitten voi käydä mitä vaan... Mutta joka tapauksessa Jalosella ei ole tällä hetkellä realistisia kilpailijoita valmennuspestiin.
Tähän ei ole paljoa lisättävää. Jalonen on ehkä oppinut hitaasti ja kantapään kautta, mutta oppinut anyway. Siksikin olisi hölmöä kenkiä hänet helkkariin juuri, kun homma vihdoin ja viimein on alkanut toimia kauemmin kuin ottelun tai erän kerrallaan, ja alkaa puolipaniikinomainen säätäminen seuraajan kanssa - joita ei siis tosiaan tähän hätään valmiina/irrallaan ole.
Myös valmennusryhmän uusiminen oli selkeästi hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta. En ole hlökoht. mikään Sparta-Matikaisen suuri ihailija eikä apuvalmentaja turnausprojekteissa ihmeitä tee, mutta sekä kokonaisilmeessä että luonnollisesti etenkin pakkien touhuissa näkyy tietty hyvällä tavalla yksinkertaistettu, taisteleva kädenjälki (tosin ampua pitäisi enemmän). Maalivahtien kanssa on sen sijaan arvottu yllättävänkin paljon, mutta ainakin tähän asti tulokset ovat riittäneet pienimuotoisesta sekoilusta huolimatta.
Viimeksi muokattu: