Ensinnäkin toivotan kaiken pelikirjahurmoskeskustelun keskellä Suomelle lykkyä pyttyyn illaksi! Venäjällä ruvettiin jo myymään matkoja sunnuntain finaaliin - paikkaa pidetään niin itsestäänselvänä. Venäjä tulee satavarmasti takki auki pelaamaan tänään.
Mua hieman huvitti, kun luin Urheilulehdestä kunnoitetun Johtavan kisa-analyysia, joka kuuluu suunnilleen näin: Mitäs meinaatte nyt tehdä Jalosen vastustajat? Peräännyttekö kuin ravut? Hmmm.....ei nyt ruveta riehumaan vielä tällaisilla näytöillä, eihän? JJ oli tätä kevättä ennen ainoa 2000-luvun maajoukkuevalmentaja, jonka joukkue jäi ulos MM-kisojen mitalipeleistä kaksi kertaa peräkkäin. Suomi pelaa nyt mitalipeleissä ja ellei Suomi voita mestaruutta, Jalonen ei ole vienyt olennaisesti suomalaista kiekkoa eteenpäin. Hän on ainoastaan saanut sen takaisin tasolle, jolla se oli ennen hänen aikaansa. Oli jo vittu aikakin. Mitä siitä keulimaan?
Marjanpoiminnan työnjohtaja menee ensimmäiseksi kesäksi duuniin ja kysyy:
-Montako ämpärillistä te täällä keräätte yleensä päivän aikana?
-Noin 1000 ämpärillistä
-Vai niin - minä tuon tänne pelloille kokonaan uuden pelikirjan!
-Wtf??
-Tulen siis viemään marjanpoimimisen evoluution uudelle tasolle, mielestäni juuri tämän pellon tulisi olla marjanpoiminnan kehityksen kärjessä!
-Mutkun meille maksetaan hinta per ämpäri. Ja ei tää sen kummempaa ole kuin marjoja ämpäriin vaan.
-Nämä ovat sivuseikkoja isossa kuvassa. Nyt on aika kehittää lujasti uutta tekniikkaamme ja sitoutua siihen.
Menee 2 kesää ja uusi pelikirja toimii hienosti. Moni kerää aivan uudenlaisella viivetekniikalla ja marjaämpärien balanssi vaikuttaa todella loistavalta. Keskimääräinen tulos ämpärillisten suhteen jää kuitenkin noin 800 kappaleeseen molempina kesinä. Samoin jokaisen ansiot pienenevät.
Koittaa 3 kesä ja nyt kulkee! Nyt kerätään taas 1000 ämpärillistä ja työnjohtaja hehkuu:
-Jumalauta, mä uudistin kaiken, vieläkö on uskonpuutetta meikäläiseen?
-Tota...ihan kiva....mutta me ollaan nyt siinä missä oltiin ennen sua
Westerlundin aikana menestyksellinen tulos ei merkinnyt sitä, että hänen pelikirjansa olisi ollut hyvä. Itse asiassa ne olivat väärin otettuja menestyksiä. Mutta luoja armahda, kun Jalosen Jukka vie meidät välieriin - nyt katsotaan taas tulosta! Olen miettinyt myös toista seikkaa, joka häiritsee tavattomasti. Pelikirjafanaatikot puhuvat mielellään "itse pelin" kunnioittamista. Sitä kunnioitetaan niin, että annetaan valmentajalle absoluuttinen työrauha ja jos valmentaja on vieläpä meidän makuisemme teoreetikko, häntä ylisuojellaan ja paapotaan siten, että tulokset asetetaan toissijaisiksi. Nyt kunnioitetaan peliä - peli on hienoa - siksi teoreettikko NN on fantastinen ihminen ja valmentaja! Nyt mun on pakko muistuttaa siitä, että lajissa nimeltä jääkiekko on aikojen alusta alkaen asti ollut kysymys tasan yhdestä asiasta: tuloksesta. Koko laji on rakentunut ympäri maailmaa sille tosiasialle, että lopussa lasketaan maalit ja sarjataulukotkin kootaan otteluvoittojen perusteella. Ei pelikirjan. Joten älkää oikeasti tulko sanomaan, että "pelin kunnioitus" pitäisi sisällään tuloksen merkityksen aliarvioimisen! Se on kuulkaa niin, että lopputuloksen kunnioittaminen on mitä suurinta itse pelin kunnioittamista. Joka kääntää selkänsä tälle, voi perustaa kenties uuden lajin, jossa vaan pidetään hauskaa, diggaillaan pelityyleistä, eikä lasketa maaleja ollenkaan.
Tulos ratkaisee ja vihdoin saadaan Jaloselta se, mitä on totuttu samaan jo koko 2000-luvun ajan. Jos Jalonen nostaa Suomen maailmanmestariksi ja saa jopa pidettyä nämä asetelmat jonkun aikaa, voidaan ruveta vakavissaan keskustelemaan siitä, että Jalonen vei Suomea ja jääkiekkoa jollain olennaisella tavalla eteenpäin.