Pakiston koostumus on jo lähtökohtaisesti väärä. Lähtökohtaisesti pakkiparissa (joita siis on nyt Jalosen & co idean mukaisesti neljä) pitäisi olla yksi kiekollisesti taitava pelaaja ja hänen parinaan fyysinen, isokokoinen, varmistava "pertti peruspakki". Näitä pertti peruspakkeja Suomesta kyllä löytyy enempi ja vähempi. Ideaalitilanteessa nämä virtuoosi-pakit olisivat Vatanen, Nummelin, Salmela ja Lepistö. Vastaavasti tuo ryminä-pakisto olisi ideaalitilanteessa Väänänen, Karalahti, Lydman ja Timonen (jolla on sekä kiekollista annettavaa, että myös kokoa ja taklausvoimaa). Vatasen, Nummeliinin ja Lydmanin ollessa loukkaantuneina ja Timosen muutoin poissa Kukkonen puolustanee paikkaansa fyysisen puolen pakkina.
Pakko puuttua tähän sen verran, että Timosta(178cm) ja Lydmania(185cm) ei kyllä mielestäni voi pitää isokokoisena ryminäpakistona, vaikka molemmilla voimaa kyllä ihan hyvin onkin. Timonen on kooltaan kääpiö, Lydman taas keskikokoinen ainakin näin NHL-mittakaavassa. Varsinkin Timosella on yleensä Flyersissa pakkiparina tasapainottamassa joku fyysinen isokokoinen puolustaja(Pronger), sillä Timosen avut eivät kuitenkaan ole siinä koossa ja fyysisyydessä. Väänänen(193cm) ja Karalahti(189cm) taas olivat tällaisia pakkeja ainakin ennen. Toki molemmilta yhä löytyy fyysisyyttä(joskaan ei niin paljon kuin aikaisemmin). Heidän ongelmansa onkin tällä hetkellä se, että vauhti on molemmilla hidastunut ja jotenkin tuntuu, että kädetkin ovat käyneet kankeammiksi. Tästä tietysti kertoo se, että molemmat pelaavat nykyää SM-liigassa eivätkä NHL:ssä. Karalahdella tietysti tähän ovat vaikuttaneet myös muut sekoilut.
Mitä sitten Kukkoseen(183cm) tulee niin onhan se nyt vaan surkea korvike, jos fyysisestä pelistä puhutaan. Kukkonen kyllä taistelee kovasti, mutta häviää silti aivan liikaa maalinedus ja kulmavääntöjä. Miehen suurimpana ongelmana näkisin sen, ettei hän yksinkertaisesti osaa taklata oikein, mikä taas johtaa jatkuviin roikkumisiin ja kiinnipitämisiin. Maalinedustalla taas ei ole riittävästi voimaa puskea isompia hyökkääjiä pois alueelta. Tässä turnauksessa Lasse on suoriutunut vielä ihan OK, mutta mitä tapahtuu kun maalin eteen parkkeeraa Artjuhin tai joku kanukki?
Tästä tullaankin yhteen Suomen jääkiekkoilun suurimmista ongelmista. Löytyykö meiltä tarpeeksi kansainvälisellä tasolla hyviä isokokoisia ja fyysisiä pakkeja, jotka omaavat koon ja fyysisyyden lisäksi myös pelisilmää, käsiä ja hyvän laukauksen? Vastaus on: EI. Sama koskee myös hyökkääjiä. Luin tässä mielenkiintoisen artikkelin toissapäivänä IS:stä. Otsikko "Leijonat ovat kuin Mikki Hiiriä", on hyvin kuvaava. Sen mukaan Suomen joukkue on kisojen kolmanneksi pienin, kun pelaajien painot otetaan huomioon. Suomen joukkueessa on vain 8 yli 90kg pelaajaa kun taas Kanadan joukkueessa näitä on 17! Suomea pienempi joukkue kisoissa on vain Ranskalla ja Tanskalla. Tässä on myös yksi suuri syy Suomen maalinteko-ongelmiin, mikä jätetään monesti huomioimatta. Pienille suomalaisille tuottaa suuria vaikeuksia päästä ripareihin ja ylipäätään maalin eteen, mistä esim. kanukit tekevät ison osan maaleistaan. Toisessa päässä taas Suomen maalin edestä tehdään paljon maaleja Suomen heiveröisten puolustajien takia. Ja tässä en puhu vain tästä MM-turnauksesta vaan yleisellä tasolla koko Suomen jääkiekon tilasta.
Suomessa on kuitenkin erään tutkimuksen mukaan keskimäärin maailman toiseksi pisimmät miehet heti hollantilaisten jälkeen. Mikä siis mättää ja mitä pitäisi tehdä? Ongelman suurin syy on tietenkin juniorivalmennuksessa. Suomen juniorituotannossa keskitytään liikaa pienikokoisiin pelaajiin, jotka luonnollisesti ovat kasvuvaiheessa nopeampia ja yleensä myös ketterämpiä käsistään kuin isokokoisemmat pelaajat, jotka kangistuvat hetkellisesti nopeiden kasvupyrähdysten takia. Halutaan vain hetkellisiä tuloksia ja voittaa seuraava peli, mutta ei nähdä laajempaa kuvaa. Koko Suomen jääkiekkoilun kannalta suotavaa olisi, että juniorivalmentajilla olisi kärsivällisyyttä isojen pelaajien suhteen. Hyvänä esimerkkinä pidän Ruotsia, jossa on vuosituhannen vaihteen jälkeen alettu keskittymään isokokoisten pelaajien kehittämiseen. On perustettu erilaisia akatemioita ja joukkueita joihin otetaan vain isoja pelaajia. Heille jaetaan esim. erilaisia harjoitus ja venyttelyohjeita, joilla lisätään luisteluvoimaa ja poistetaan kankeutta. Ollaan siis pikkuhiljaa siirrytty Kanadan malliin, jossa pienikokoisten pelaajien on todellakin omattava huipputaidot päästäkseen joukkueeseen. Tuloksetkin alkavat jo olemaan hyvin näkyvillä, jos huomaatte viime vuosien ruotsalaisista NHL-varauksista. Parhaana esimerkkinä tietenkin Victor Hedman (198cm/100kg).
Myös Suomessa pitäisi pikkuhiljaa alkaa älytä jääkiekon kylmä fakta: "iso hyvä pelaaja on parempi kuin pieni hyvä pelaaja". Näitä isoja hyviä pelaajia ei nykyisellä systeemillä Suomessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tulla saamaan, jos ei olla kärsivällisiä kasvu ja kehitysvaiheessa. Näen tämän yhtenä Suomi-jääkiekon ongelmana, mutta samalla myös suurena mahdollisuutena jos siihen älytään ruveta puuttumaan.
Edit. Sikäli olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä millainen tuon pakiston koostumuksen tulisi olla. Jalosella ajatus tuntuu olevan hukassa.