Ensinnäkin! Teille, jotka tartuitte tuohon väitteeseen Suomen hyvästä onnesta. Minä ainakin lasken sen tuuriksi, että Suomi lohkonsa toiseksi parhaana joukkueena saa vastaansa toisen lohkon heikoimman jatkoon päässeen joukkueen. Joo joo, USA sijoittui huonommin ja on täten toistaiseksi huonommin pelannut joukkue kuin Norja, mutta käsi sydämellä: moniko ottaisi mieluummin Yhdysvallat vastaansa? Systeemi tähdännee siihen, että toisen lohkon paras joukkue saisi vastaansa toisen lohkon huonoimman jatkoonmenijän ja usein näin tapahtuu. Tällä kertaa lohkon toiseksi paras joukkue sai vastaansa sen halutuimman vastuksen. En voi liikaa korostaa, että mitään väärää tai epäoikeudenmukaista tässä ei ole. Vain ripaus hyvää onnea.
Muuten, mikäli Ruotsi voittaa Saksan ja pääsee välieriin, sanoisitko, ettei Ruotsi ole kisoissa mitään esittänyt? Ihan vain näin uteliaisuuttaan, eikö Ruotsilla käynyt aika hyvä tuuri? Ja viedäkseni asian nyt vääjäämättömään lopputulemaansa: sanoisitko, että neljästä peliparista puolet eli kaksi ovat "tuuripareja"?
Erittäin hyvä esimerkki, Ruotsihan on näköjään aikalailla vastaavassa tilanteessa. Välieriin päästyään Ruotsi olisi voittanut Itävallan, Yhdysvallat, Ranskan, Sveitsin ja Saksan. Hävinnyt lisäksi Norjalle ja Kanadalle. Ei se ole mitenkään järisyttävän huono saldo, mutta yhden ison alisuorittaneen kiekkomaan (USA) voittaminen ei ole vielä mielestäni tasonsa todistamista, vaan sellainen ottelu olisi Ruotsillekin edessä vasta välierissä, varsinkin kun se notkahti jo Norjaa vastaan. Tottakai hyvin pelanneen Saksan pudottaminen kertoisi jonkinnäköisestä rutiinitasosta, mutta en pysty laskemaan sitä miksikään uroteoksi ja vielä vähemmän Norjan kaatamista Suomen taholta: usein nämä pirteät yllättäjät rupeavat hyytymään jossain vaiheessa ja olen suuresti yllättynyt, mikäli Norja ja/tai Saksa laittavat Suomea ja Ruotsia lopulta edes tiukoille.
"Tuuripari" on hieman vähättelevä ilmaisu, mutta kyllä, kyseessä on varsin epätavallinen tilanne. Oletus on se, että 8 parhaan joukossa on 7 suurta (CAN, RUS, CZE, FIN, SWE, USA, SVK) + 1 keskisuuri (SUI, GER jne.), mikä tarkoittaa sitä, että kolme pareista ovat kovien maiden kesken ja vain yksi kovista, usein toisen lohkon ykkönen, saa vastaansa astetta heikomman maan, usein toisen lohkon neljäs. Nyt kahdeksan parhaan mukana on kuusi suurista, yksi keskisuuri ja yksi pieni. Lisäksi näitä suuriin kuulumattomia maita ei kohtaa lohkoykköset, vaan lohkokakkoset, joista kumpikaan ei ole esittänyt vielä mitään tuloksellisesti järisyttävän vakuuttavaa peliä, ja jotka täten tulevat pääsemään mielestäni kohtuullisen helposti välieriin, osittain hyvän onnen avustamana. Edelleen, olettaen että Suomi ja Ruotsi raivaavat tiensä välieriin, se ei ole todellakaan mitään pois joukkueilta.
Otan vielä esimerkiksi tilanteen, jossa Ruotsi päihittää Saksan 3-2 rankkareilla ja sen jälkeen häviää 6-0 välierävastustajalleen. Olisiko sillon Ruotsin turnaussuoritus hyvä suoritus, koska he pääsivät neljän joukkoon?
Ensimmäisen väitteen voi helposti kumota toteamalla, että välierävaiheessa 12/16 joukkuetta on jo saunailloissaan. Ovat siis huonompia tänä vuonna.
Parastaan Suomen ei ole tarvinut esittää, mutta jotakin kuitenkin.
Argumenttini koskee kentällä esitetyn lätkän tasoa saavutetun sijoituksen eteen. Jos esimerkiksi Tsekki tippuu pudotuspelivaiheessa syttyvälle USA:lle ja Suomi putoaa välierissä ensin voitettuaan Norjan, Suomi on tietysti paremmin sijoittunut joukkue kuin Tsekki, mutta nähdyn perusteella mun olisi hyvin vaikea silti yksiselitteisesti siinä vaiheessa julistaa Suomea paremmaksi joukkueeksi kuin Tsekki. Tekstistäsi boldaamastani osiosta ollaan samaa mieltä ja sehän tässä aikalailla pointtini onkin: siinä missä Suomen ja Ruotsin ei ole vielä välieriin päästyäänkään tarvinut esittää parastaan, kahden muun parin isojen lätkämaiden on.
Saksa ja Venäjä olisivat varmaankin halunneet enemmän pisteitä ja Norjan vastaansa, mutta eivät saaneet niitä kasaan. Eivät siis ansainneet heikompaa vastustajaa. Onnen kanssa Norjan välierävastustajaksi saamisella ei ole mitään tekemistä. Jos puolivälieräparit olisi esimerkiksi arvottu, voitaisiin puhua tuurista. Nyt ei.
Puutut tässä väärään asiaan. Suomi taatusti ansaitsi Norjan vastaansa enemmän kuin Venäjä tai Saksa, mutta sen sijaan Tsekki on tähän asti pelannut Suomea paremmin, jolloin se "ansaitsisi" saada vastaansa heikoimman jatkoonmenijän. Kaavion perusteella näin tietysti käy, mutta palaan aiempaan: kuka käsi sydämellä ottaisi mieluummin Yhdysvallat kuin Norjan vastaan?
Siksi onnesta puhuminen on perusteltua: Suomi sai omasta näkökulmastaan parhaan mahdollisen vastustajan olematta lohkonsa paras joukkue. Vähän kuin epäonnistunut bilislyönti, joka silti pussitti pallon, eli epäonnistunut suoritus (Tsekille häviäminen ja lohkossa toiseksi sijoittuminen), joka kuitenkin johti haluttuun tulokseen (toisen lohkon mieluisimman vastustajan kohtaaminen). Ei väärin tai epäoikeudenmukaista, mutta onnekasta.
.. täällä lähinnä keskitytään negatiivisuuden etsimiseen juuri Suomen pelistä.
Kyseessä on kuitenkin Jukka Jalosen Suomea koskeva ketju, joten en nää aiheelliseksi kirjoitella tänne hirveästi muista. Mutta kuten näät, ylempänä käytän Ruotsia esimerkkinä (kiitos nimim. tallaaja) ja käsittelen sitä ihan samalla tavalla. Lähtökohtaisesti tietysti oman maan touhut kiinnostavat enemmän kuin muiden, joten niistä tulee myös kirjoitettua.
Kovimmille Suomen menestys näyttää ottavan maamme pääkaupungissa ja nyt tarjoillaan potentiaalinen jackpot. Jotenkin ei vaan pysty ymmärtämään tällaista meininkiä, mutta jos siitä elämäänsä iloa saa, niin mikäs siinä.
C'mon. Tarkoitin heitollani vain ja ainoastaan sitä, että vallitseva ilmapiiri esimerkiksi tällä palstalla tappion jälkeen olisi varsin hauskaa seurattavaa. Sanomattakin selvää on, että toivon Suomen voittavan jokaisen pelaamansa ottelun. Se toki myönnettäköön, että lätkän mm-skabat eivät ole mulle mikään suurin kiinnostuksen kohde, joten pystyisin suhtautumaan Norjalle häviämiseen huumorilla. Silti toivon Suomen voittoa. Tärkeämmiksi koen kuitenkin Suomen menestyksen olympialaisissa ja erityisesti Jokerien menestyksen SM-liigassa.
Loppukaneettina sanottakoon, että siinä missä en ole vielä Suomen pelistä pystynyt näkemään sitä vakuuttavuutta, jota ehkä jotkut, en myöskään ole teilaamassa sitä millään tavalla, vaan sanon haasteiden olevan edessä päin. Ei vielä puolivälierissä Norjaa vastaan, vaan sitten välierissä Kanadaa tai Venäjää vastaan. En vihaa Jukka Jalosta, enkä hakemalla hae puutteita hänestä tai valmentamastaan joukkueesta, mutta suhtaudun häneen kriittisesti siitäkin huolimatta, että toivon Suomelle menestystä.