Jukka Jalosen Suomi

[tuuski]

Heidän joukossaan Jalonen on kaukana suurista. Suuria ovat Pena, Curre ja Erkka. Sen jälkeen Aravirta. Ja koska Vancouverinkin pronssi tuli lähinnä yksilösuorituksilla ja valmentajasta huolimatta, niin ei Jalosta liikaa kannata hehkuttaa.

MM-kulta olisi toki hieno juttu, katsotaan sen jälkeen Jalosen statusta uudestaan jos sellainen tulee. Sitä odotellessa...

Curren listaaminen suuriin kertoikin olennaisen, toimitus kiittää kuitenkin lopun aivopieruista, niillä vahvistui käsitys, että teksti ei ollut hassuttelu.

 

[Musta Nuoli]

Curren listaaminen suuriin kertoikin olennaisen, toimitus kiittää kuitenkin lopun aivopieruista, niillä vahvistui käsitys, että teksti ei ollut hassuttelu.

Mitä hassuttelemista on ainoassa (siis ainoassa) jääkiekon kultamitalissa ja niiden lisäksi saavutetussa olympiapronssissa ja MM-hopeassa (Milano 1994, jossa Suomi oli totaalisen ylivoimainen ja hävisi vasta rankkareilla Kanadan NHL-staroille)? Jos ei näillä suorituksilla kuulu Suomen maajoukkueen päävalmentajien joukossa suuriin valmentajiin, niin millä sitten kuuluu?

Mutta ai niin, unohdinkin, ettei Lindström hallinnut valmennuksessaan riittävää määrää viivelähtöjä eikä hänen pelikirjansa ollut tarpeeksi paksu, ja pelirohkeus-dvd:tkin puuttuivat dvd-teknologian puuttuessa, joten ihan surkeahan heppu se Curre oli, höpisi ruotsiksi kaikenlaista tsemppausta ja otti joukkueeseen ties mitä teinipelaajia Saku Koivusta, Ville Peltosesta, Marko Kiprusoffista, Janne Niinimaasta ja kumppaneista alkaen eikä ymmärtänyt, että joukkue pitää rakentaa kokeneista sarjajyristä ja vanhoista saunakavereista. Lindström ei myöskään tajunnut, että ei joukkuetta kuulu valmentaa siten, että lietsoo joukkueeseen armottoman joukkuehengen ja itseluottamuksen vaan siten, että joukkue noudattaa pelitapaa vaikka se ei oikein toimisikaan.

Jos ihan tosissasi olet sen suhteen, että Jukka Jalonen olisi "yksi suurista" yhden olympiapronssin ja kahden päin persettä menneen MM-turnauksen perusteella ja että esim. Curt Lindström ei olisi yksi suurista luotsattuaan Suomelle paitsi sen ainoan mestaruuden, myös nostaessaan rohkeasti maajoukkueeseen leegion Suomi-kiekon supertähtiä ja antaessaan heille visionäärisesti vastuuta, niin silloin emme taida elää samassa jääkiekkoulottuvuudessa.

Minä elän siinä todellisuudessa, jossa ensin Pentti Matikainen ja sitten Curt Lindström tekivät ihmeen nostaessaan Leijonat pelilliselle tasolle, jossa Suomi voi ottaa turnauksissa mitaleita ja myös otti niitä, ensimmäistä kertaa koskaan vuosikymmenien tuskaisen takkuamisen jälkeen. Calgarysta 1988 Tukholmaan 1995 olivat kuin renessanssin alkaminen pimeän keskiajan jälkeen. Nämä suurimmat ja parhaimmat muutokset suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin tehneet valmentajat mursivat vanhan kaavan ja uskalsivat rohkeasti antaa vastuuta useille nuorille lupauksille, jotka palkitsivat valmentajansa mitaleilla ja joiden vaikutus jatkuu vieläkin suomalaisessa kiekkoilussa.

Matikaisen jälkeen jokainen maajoukkueen päävalmentaja on tuonut Suomelle mitaleita. Näistä mitaleista on ollut "kaikkien parhaiden pelaajien turnauksia neljä, eli Kanada Cup 1991 (pronssia Matikaisen kanssa), Nagano 1998 (pronssia Aravirran kanssa), Torino 2006 (Westerlundin kanssa hopeaa) ja Vancouver 2010 (pronssia Jalosen kanssa).

Jokainen mitalisijoitus "kaikkien parhaiden" turnauksista on ansiokas sinänsä, mutta näitä neljää valmentajaa vertaillessa on selvää, että Jalonen on heistä tähän mennessä heikoin: kaikki muut valmentajat ovat tuoneet "kaikkien parhaiden" turnauksen mitalisijoituksen lisäksi myös muita arvokisamitaleita vähintään kaksi, Jalonen ei toistaiseksi yhtään.

Jalosella on vielä kahdet MM-kisat edessään ja kaksi mahdollisuutta tuoda lisää mitaleita, joten hänellä kuitenkin on vielä mahdollisuus asemaansa nostaa. Jos Jalosen Suomi saisi MM-kultaa, Jukka Jalonen tosiaan olisi yksi suurista maajoukkuevalmentajista, mutta se edellyttäisi tosiaan sen maailmanmestaruuden. Jos tulisi jälleen yksi finaalipaikka Suomelle ja hävitty hopea, niin Jalonen olisi silloinkin täyttänyt odotukset ja jäisi historiankirjoihin samanlaisena finaalipaikan hankkijana kuin pari muutakin valmentajaa. Jos tulisi MM-pronssi, niin Jalonen olisi vähän mitäänsanomaton, mutta ihan keskiverto päävalmentaja. Jos kahdesta seuraavasta (ja yhteensä neljästä peräkkäisestä MM-kisasta) ei tulisi mitalin mitalia, niin Jalonen olisi odotuksiin nähden melkoisen huono ja heikko päävalmentaja. Näin yksinkertaista se on.

 

[Chris Sharma]

Mustan nuolen kanssa samoilla linjoilla.

Hiihtolomalla -94 Saalbachissa kapakassa ollessamme tiesimme Suomen pelaavan Lillehammerissa Venäjää vastaan ja kysyimme tarjoililta, mikä oli tilanne ja hän sanoi 5-0. Aijaa, Venäjä johti niin paljon...mutta se olikin Suomi joka johti peliä! Siinä oli vaimotkin jätettävä pöytään ja mentiin katsomaan 3:s erä ja se oli aika uskomatonta. Ihan kuin joukkueet olisivat vaihtaneet paitoja ja Suomi pelasi punaisella. Aivan uskomatonta peliä Suomelta ja nimenomaan ne nuoret, jotka Curre nosti jengiin, toivat sen tasonlisäyksen, millä pysyttiin huippumaidenkin vauhdissa.Tämä oli ensimmäinen turnaus, jossa Suomi pelasi täysin huippumaiden tasolla. Torinon MM-kisoissa myöhemmin keväällä Suomi oli pelillisesti paras maa ja olisi ansainnut mestaruuden. Se rankkariskaba vituttaa vieläkin. Suomi oli pelillisesti 1994 parempi kuin 1995.

Curren pelikirja oli varmaan jonkun Sihvosen mielestä vajavainen mutta peli oli silti aivan helvetin hienoa. Jotain hän osasi tehdä oikein.

 

[tuuski]

Jätkät ihan tosissaan pitää Koivun, Peltosen ja kumppaneiden "löytämistä" ja maajoukkueeseen nostamista jonain visionäärin työnä. Ei siinä mitään, jatkakaa samalla linjalla, se lienee helpompi kuin reaalimaailma.

Penaa kunnioitan juuri siitä syystä, että nosti todellisen kokeilujoukkueen mitaleille. Currella taas oli Suomen kaikkien aikojen paras materiaali (varsinkin vrt. taso yleensä niissä kisoissa) käytössä ja onnistui kahdessa turnauksessa sen realisoimaan, mutta vastasi myös parista todellisesta mahalaskusta. Ja ei kai Lillehammerin kisoja sentään kukaan täysijärkinen nosta sen jälkeisten talvikisojen tasolle?

 

[TM]

Mutta ai niin, unohdinkin, ettei Lindström hallinnut valmennuksessaan riittävää määrää viivelähtöjä eikä hänen pelikirjansa ollut tarpeeksi paksu, ja pelirohkeus-dvd:tkin puuttuivat dvd-teknologian puuttuessa, joten ihan surkeahan heppu se Curre oli, höpisi ruotsiksi kaikenlaista tsemppausta ja otti joukkueeseen ties mitä teinipelaajia Saku Koivusta, Ville Peltosesta, Marko Kiprusoffista, Janne Niinimaasta ja kumppaneista alkaen eikä ymmärtänyt, että joukkue pitää rakentaa kokeneista sarjajyristä ja vanhoista saunakavereista.

Niinpä niin, Curre oli ammattimies joka tiesi mitä teki. :) Jalonen yllättäen jättää nämä suurimmat lupaukset pois kisoista, ainakin Pulkkisen. Ottaisi nyt edes sen Granlundin mukaan.

 

[Chris Sharma]

Ja ei kai Lillehammerin kisoja sentään kukaan täysijärkinen nosta sen jälkeisten talvikisojen tasolle?

Taidat olla vähän pihalla...

Curre oli hyvinkin täysijärkinen nimenomaan siinä, että nosti kaikki noi nuoret lupaukset joukkueeseen ajoissa, sitähän tämä Jalonen ei tee.

Ruotsilla esim. oli Lillehammerissa aivan helvetin kova jengi. Ei tietenkään Naganon, SLC:n tai sen jälkeisten kisojen tasoa USA:lla ja Kanadalla mutta on Suomi kyykyttänyt noita maita muissakin Olympialaisissa tuo jälkeen. Suomella oli aivan helvetin hyvä jengi Lillehammerissa ja oisko ollut niin, että Suomi hävisi yhden erän koko kisoissa.

Pointti on se, että Curren aikana Suomi pelasi hienoa jääkiekkoa, sitähän se ei Jalosen aikana tee.

 

[mestari]

Jätkät ihan tosissaan pitää Koivun, Peltosen ja kumppaneiden "löytämistä" ja maajoukkueeseen nostamista jonain visionäärin työnä. Ei siinä mitään, jatkakaa samalla linjalla, se lienee helpompi kuin reaalimaailma.

Penaa kunnioitan juuri siitä syystä, että nosti todellisen kokeilujoukkueen mitaleille. Currella taas oli Suomen kaikkien aikojen paras materiaali (varsinkin vrt. taso yleensä niissä kisoissa) käytössä ja onnistui kahdessa turnauksessa sen realisoimaan, mutta vastasi myös parista todellisesta mahalaskusta. Ja ei kai Lillehammerin kisoja sentään kukaan täysijärkinen nosta sen jälkeisten talvikisojen tasolle?

Oot kyllä pahasti kujalla!

Kerro toki miten esim, herrat Granlund & Pulkkinen eroavat noista mainitsemistasi "vuoden 1994" Koivusta ja Peltosesta tai vaikka Joonas Donskoi "vuoden 1992" Jere Lehtisestä..?
Sanoisin, että pelaajat ovat melkoisen samantasoisia, mutta silloin meillä oli mj-valmentajina henkilöitä, jotka näkivät asiat hieman laajemmin kuin tämä nykyinen pulunsilmä, joka ei ilmeisesti ymmärrä mitään muuta jääkiekosta kuin, että hänen "pelikirjaansa" on noudatettava orjallisesti ja parhaiten se onnistuu valitsemalla joukkueen täyteen tasapaksuja puurtajia ja millään muulla ei ole mitään väliä.

 

[Päällystakki]

Curre toi ensimmäistä kertaa Suomelle pysyvyyttä huipulla. Matikainen sen aloitti minkä Curre päätti. Sekä Matikainen, että Lindström ovat ulkona nykyisestä lätkäbisneksestä, mutta se ei heidän saavutuksiaan pois pyyhi. Lisäksi mitaliensa lisäksi hän toi Suomeen sen ensimmäisen arvokisavoiton lätkässä. Maassa jossa hopeita taitaa olla jo 10kpl pinnassa niin tuo on kova saavutus. Vaikka sen jälkeinen " Ankkalinna" ynnä muut hömpötykset ovatkin ainakin jälkikäteen vähän myötähäpeää aiheuttanut. Sanoit, että Currea ei voi minään visionäärinä pitää kun toi Peltoset, Lehtiset ja Koivut pysyvästi maajoukkueeseen. Kun vertaa vaikka Jalosen tapaan jättää nämä nykyiset lupaukset pois, niin olen vähän eri mieltä. Vaikka maajoukkuepelejeä on nykyään isot määrät. Tämän jälkeen Aravirta nosti Suomen lopullisesti suurien joukkoon ja vakiinnutti tason siellä. Summanen taas palautti uskon suomalaiseen jääkiekkoon ja Erkka jatkoi Ramin tietä ja repi kaiken irti Torinossa ja Moskovassa. Jalosen aikaa ei minusta vielä voida arvioda, koska periodi on A)kesken B) aikaa ei ole kulunut tarpeeksi jotta arvostelusta tulisi objektiivinen.

Mutta kyllä Jalosella on vielä työnsarkaa, vaikka hänellä hieno pronssi onkin. Mutta noissa kisoissa oli vielä vanha menestysrunko ja sen lisäksi Olli Jokista, Mikko Koivua, Tuomo Ruutua, Valtteri Filppulaa Kippereineen. Kaiken säädön jälkeen toki pronssi oli hyvä juttu. MM-kisat ovatkin menneet huonosti, kun ottaa huomioon että jopa Doug Shedden tuli mitalit kaulassa pois omista ainoista kisoistaan.

Mutta totta hitossa tässä toivotaan, että kävisi kuin Westerlundin kanssa. Arvostellusta koutsista tulee lopulta kiistelty menestyjä A-maajoukkueessa. Mutta ottaen huomioon sen, missä paineissa ja kentän selkämelskassa Erkka teki todella hyvää jälkeä niin epäilen kyllä Jalosta. Erkan aikana ei kesken kisojen pelaajat mediassa huudelleet taktiikoista ja vastaavista.

 

[Powerplay]

Muistan hyvin nuo -94 kisat, tietysti molemmat. Suomi oli aivan käsittämättömän hyvä. Ainoastaan se ns. voittamisen kulttuuri tavallaan esti täyspotin. Siellä vietiin maita miten huvitti. Venäjän silloinen valmentaja sanoi, että ennen katsottiin miten me pelaamme ja nykyään katsotaan miten Suomi pelaa.

 

[Infernal]

Olisi joskus ihan mukavaa nähdä edes pilkahdus siitä miten Suomen pelitapa toimii parhaimmillaan. Jalonen on ollut maajoukkueen remmissä jo tarpeeksi kauan, jotta voisimme sanoa Jalosen kädenjäljen näkyvän jollain tavalla. Tavallaan se näkyykin, mutta negatiivisessa mielessä. Itse olin luottavaisin mielin siinä vaiheessa, kun Jalonen aikakausi maajoukkueessa alkoi, mutta nyt toivoisin sen loppuvan mitä pikimmin. Jalonen ei ole saanut ajettua omaa pelitapamuutosta joukkueeseen sisään, eikä varmaan tule ikinä edes saamaan. Pelaaminen on ollut aikamoista räpellystä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Joukkueen kokoamisessa Jalonen antaa aivan liikaa painoarvoa EHT-höntsille. Ihme että edes NHL-pelaajat kelpuutetaan joukkueeseen, kun eivät ole käyneet tahkomassa EHT:lla ja tutustuneet joukkueen pelityyliin. Joukkeeseen pitäisi valita parhaimmat pelaajat, mutta Jalonen valitsee mielestään sopivimmat, ja välttelee riskejä viimeiseen asti. Granlundin valitsematta jättäminen olisi Jaloselta tyly päätös. Granlund on ollut liekeissä koko kevään, ja tulevaisuuden pelaajien peluuttaminen MM-kisoissa on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. Olihan se Vatanenkin jo viime kisoissa, ja näissä kisoissa paikka olisi ollut myös selviö ilman loukkaantumista.

 

[San Jose Shark #50]

Jukka Jalonen ei ole osoittautunut voittavaksi kortiksi Suomen Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana. Mutta niin pitkään kun ns. yleinen mielipide näyttelee liian isoa roolia niin päävalmentajan valinnassa kuin myös pelitavallisissa ratkaisuissa, niin tulokset ovat juuri tällaisia kuin mitä JJ on saanut aikaiseksi.

Raimo Summanen saattoi käyttää liikaa v-koodia mm. keisari Kummolan suuntaan mutta tosiasiallisesti nykymuotoisen jääkiekon aikana Rami on ollut ainoa valmentaja, joka on saanut aikaan tuloksia. Calgaryssa '88 pelattiin vielä runkosarjan jälkeenkin sarjamuotoista jääkiekkoa ilman ns. tulos tai ulos -otteluita, joten vertailu Matikaisen saavutuksiin ei oikein ole mielekästä.

 

[Musta Nuoli]

Raimo Summanen saattoi käyttää liikaa v-koodia mm. keisari Kummolan suuntaan mutta tosiasiallisesti nykymuotoisen jääkiekon aikana Rami on ollut ainoa valmentaja, joka on saanut aikaan tuloksia. Calgaryssa '88 pelattiin vielä runkosarjan jälkeenkin sarjamuotoista jääkiekkoa ilman ns. tulos tai ulos -otteluita, joten vertailu Matikaisen saavutuksiin ei oikein ole mielekästä.

Calgaryssa vanhan loppusarjasysteemin mukaan joka matsi oli tulos tai ulos -tyyppinen siinä mielessä, että jos halusi mitaleille, oli voitettava monta jääkiekon suurmaata tasaisesti eikä niin, että yhdessä kuolemanpelimatsissa suurmaata vastaan sattuu tulemaan onnistuminen. Mikä tahansa suurmaista voi voittaa yhdessä matsissa toisen suurmaan tuurilla tai taidolla, mutta sekä alku- että loppusarjapelien tasainen voittaminen on paljon vaativampaa.

Suomi on Matikaisen jälkeen saanut MM-kultaa, lukemattomat määrät hopea- ja pronssimitaleita sekä yhden hopean ja kaksi pronssia "kaikkien parhaiden" olympiaturnauksissa. Ja yhden World Cupin finaalipaikan. Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että vain Summanen ja hänen saavutuksensa eli mainittu World Cupin finaalipaikka ovat tuloksien saamisia?

World cupin finaalipaikka oli hieno asia, mutta sitä edelsi jääkiekon suurmaa Saksan voittaminen tuskaisesti puolivälierissä erittäin heikolla pelillä, ja sen jälkeen pelattiin lopulta vain yksi ainoa huippupeli, peli Yhdysvaltoja vastaan välierissä. Kanadaa vastaan sitten tapeltiin finaalissa minkä pystyttiin, mutta ei taisteltu voitosta. Sitä paitsi Summasenkin aisaparina oli Westerlund, jonka pelillisiin strategioihin pelaaminen pitkälti perustui, ja jota Westerlund sitten hioi ottaessaan itse ohjat.

 

[MustatKortit]

...World cupin finaalipaikka oli hieno asia, mutta sitä edelsi jääkiekon suurmaa Saksan voittaminen tuskaisesti puolivälierissä erittäin heikolla pelillä, ja sen jälkeen pelattiin lopulta vain yksi ainoa huippupeli, peli Yhdysvaltoja vastaan välierissä...

Siis olen periaatteessa viime viestisi muusta sisällöstä ihan samaa mieltä,. mutta tästä kohdasta haluan hieman tarkentaa, että kannattaa muistaa miksi Suomi sai puolivälierässä juurikin Saksan..

Nimittäin voittamalla tyylipuhtaasti - taisi olla 4-0 - Tshekin kivikovan jengin ja pelaamalla myös Ruotsin kanssa tasan. Suomi hävisi vain kerran, vaikka kohtasi yhteensä neljä suurmaata +
Saksan kaksi kertaa. Hieno saavutus.

 

[Musta Nuoli]

Siis olen periaatteessa viime viestisi muusta sisällöstä ihan samaa mieltä,. mutta tästä kohdasta haluan hieman tarkentaa, että kannattaa muistaa miksi Suomi sai puolivälierässä juurikin Saksan..

Nimittäin voittamalla tyylipuhtaasti - taisi olla 4-0 - Tshekin kivikovan jengin ja pelaamalla myös Ruotsin kanssa tasan. Suomi hävisi vain kerran, vaikka kohtasi yhteensä neljä suurmaata +
Saksan kaksi kertaa. Hieno saavutus.

Totta, voittihan Suomi Summasen johdolla pelejä hyvin ja sai ns. tulosta. Saavutus oli tosiaan hieno, varsinkin kun huomioi, kuinka systemaattisesti koko World Cup oli rakennettu sortamaan eurooppalaisjoukkueita ja petaamaan CAN-USA -finaalia. Kun toisessa eli "Amerikan lohkossa" oli kutakuinkin selvää, että USA ja Kanada ovat lohkon kärkipaikoilla ja välierissä, niin olihan se kohtuutonta, että Suomi joutui matkustamaan toiselle mantereelle ja pelaamaan matkan ja aikaeron väsyttäminä jenkkejä vastaan. Mutta turpaansa USA silti sai.

Summaselle tästä teosta sinänsä kaikki kunnia, mutta väite siitä, että Rami olisi ainoa Suomen päävalmentaja, joka olisi ns. nykyjääkiekon (miten sen nyt haluaakaan määritellä) aikana saanut tulosta, on ehdottoman väärä ja muita Leijonien päävalmentajien arvokisamenestyksiä halventava. Summanen sai yhtenä monista tulosta aikaan ja kirjoitti nimensä suomalaiseen kiekkohistoriaan hyvässä ja pahassa, mutta ei ole mikään yksinään kukkulan kuninkaana oleva Suomi-kiekon messias.

 

[Salama15]

Kun Shedogista päästiin niin toivotin Jukan tervetulleeksi siihen hommaan johon hänet olisi pitänyt päästää jo vuotta aiemmin. Siihen aikaan valittavissa olleista koutseista selkeä ykkönen Suomen peräsimeen, hihat ylös ja hommiin.

Nyt on nähty jokuset kisat & Euro-höntsyt ja kyllä on tunnustettava, että ei hyvältä näytä! OK:sta tuli pronssia lähinnä yksilösuorituksilla, mutta pelitavallisesti Suomi on ollut itse asiassa kohtuu heikko vaikka Jalosen pelitapa oli (ja on) todella hyvä => Jukan ongelma taitaa vaan olla tuolla mentaalipuolella (ei saa huippupelaajia sitoutumaan) ja siinä, että pelitavan nyanssien oppimiseen menee liikaa aikaa?

Lyhyissä arvoturnauksissa pelitapa pitää olla yksinkertainen ja selkeä => tämä luonnollisesti suosii jääkiekon todellisia suurmaita joilla on huipputaitoa vaikka muille jakaa. Suomella pelaajamateriaali menee vuosi vuodelta paskemmaksi, joten noin periaatteessa pelitavalla pitääkin yrittää kompensoida tätä taitovajetta. Jukan systeemi vaan taitaa olla hippusen liian vaikea näin lyhyelle harjoitusperiodille? Kertsissä pelitapa-asioita kuulemma hinkattiin ja hinkattiin kuukausitolkulla, maajoukkueessa tähän ei ole mahdollisuutta...

Kuka Jukan jälkeen?

 

[JHag]

Nyt on nähty jokuset kisat & Euro-höntsyt ja kyllä on tunnustettava, että ei hyvältä näytä! OK:sta tuli pronssia lähinnä yksilösuorituksilla, mutta pelitavallisesti Suomi on ollut itse asiassa kohtuu heikko vaikka Jalosen pelitapa oli (ja on) todella hyvä => Jukan ongelma taitaa vaan olla tuolla mentaalipuolella (ei saa huippupelaajia sitoutumaan) ja siinä, että pelitavan nyanssien oppimiseen menee liikaa aikaa?

Olen aivan samaa mieltä itse asiassa koko kirjoituksesta. Ja eikös se ole päivänselvää, että tämä kevät ei voi enää mennä "oppimisen" piikkiin ? Mun käsittääkseni Jaloselta odotetaan nyt välieriin pääsemistä. Sanoisin, että JJ on osoittautunut kuitenkin enemmän pitkän kaaren seuravalmentajaksi kuin projektikoutsiksi maajoukkueen ruoriin. Tässä ei ole sinänsä mitään pahaa. Jotkut ovat hyviä lyhyissä projekteissa ja se btw. oli kyllä Sheddenin selkeä ansio maajoukkueessa. Hyppy monivuotisesta seuravalmentajan hommasta miniturnauksia + kerran vuodessa isompaa kisaa käyvän maajoukkueen ruoriin on helvetin iso. Paljon isompi kuin moni tuntuu tajuavan. Duuni on täysin erilaista ja maajoukkuekoutsilla pitäisi ensinnäkin olla antennit auki koko ajan sekä NHL / AHL:ään että KHL:ään. Jalosesta on paistanut se, että NHL-pelaajat eivät ole aivan täysin olleet hänen näpeissään. Maajoukkueelle on ihan turha tehdä kiveenhakattua pelikirjaa - tässä olen siis ihan eri linjoilla pelikirjafanaattikkojen kanssa. Maajoukkueen ainoa idea on menestyminen arvokisoissa ja tyylipisteitä siellä ei jaeta. Tulkoon mitali vaikka pakitellen, pääasia että tulee. On ihan mahdotonta ajatella niin, että tällä joukkueella on yksi ja ainoa pelitapa ja tässä joukkueessa vierailee yli 50 pelaajaa kauden mittaan ja jokainen heistä opettelee systeemin vuorollaan. Ja keväällä, kun NHL:n playoffeista pudonneet suomalaiset tulevat maajoukkueeseen, hehän ovat kynät ja lehtiöt valmiina opiskelemassa viivelähtöjä? Lisäksi maajoukkueympäristössä pitää hyväksyä se, että Nuori Suomi -henki joutaa romukoppaan. NHL/KHL -pelaajat ratkaisevat menestyksemme ja siksi maajoukkueen pitää olla heille suotuisa ympäristö. Siis pelaajat ensin, sitten vasta joukkue. Olen ollut havaitsevinani, että JJ:n Suomi haluaa olla tietyt arvot ja systeemit omaava joukkue, jonne NHL-miestenkin on tultava nöyrästi näitä noudattamaan. Kaunis ajatus, mutta parhaille pitää antaa enemmän siimaa kuin täytemiehille - tätä on kilpaurheilu. Ei maajoukkueessa siis pidä heittää punaista mattoa änärijätkille. Eivätkä he sitä haluakaan. Mutta keväällä pitkän kauden jälkeen maajoukkueeseen tulevia kokeneita sotaratsuja ei voi myöskään istuttaa peruskoulun ekaluokan penkkiin opettelemaan monimutkaista pelikirjaa korkeintaan 10 ottelua varten. Otteluiden voittaminen on kaiken a ja o kuitenkin. Ja toki maajoukkueella täytyy olla pelikirja, mutta sen pitää olla riittävän yksinkertainen ja opportunistinen. Voittaminen menee kaiken edelle.

Itse pidän ylipäätään enemmän liigakiekkoilusta (SM-liiga, NHL, KHL etc) kuin vuosittaisista EHT-piperryksistä ja MM-kisoista. Arvostan J.Jalosta valmentajana erittäin paljon ja voisin kuvitella lataavani HIFK:n hänen käsiinsä. Kaikkien ei tarvitse osata olla projektinasseja. Mutta kun maajoukkueesta on kysymys ja kisoissa kuitenkin käydään, niin menestys ratkaiskoon. Muuta järkeä niissä geimeissä ei ole. Katsotaan miltä näyttää ja jos meneekin hyvin, voidaan äijälle antaa työrauhaa kautensa loppuun. Mutta en usko, että jääkiekkoliitto painaa villaisella, jos lähtö tulee liian aikaisin. Kuka Jukan jälkeen? Eikös se ole Dufva kaiken järjen mukaan?

 

[blue line]

Suomella ei olisi varaa jättää parin kentällisen verran NHL pelaajia kotiin makoilemaan. Valitettavasti Suomen parhaimpien eurooppalaisten pelaajien rasitteena on ollu viime vuosina mentaalinen arkuus, joka on näkynyt ikävällä tavalla ratkaisuhetkillä (ja erityisesti yv:llä) kisoissa. Paljon on käyty keskustelua siitä, ovatko NHL pelaajat edes taidollisesti parempia kuin esim. KHL:n vastaavat. Suurin ero ei mielestäni löydykkään taitovajeesta vaan henkiseltä puolelta, joka on jo alunperin estänyt Pesosten, Immosten ja Aaltosten nousun NHL tasolle. Voin vakuuttaa, että kyllä he siellä pelaisivat, jos vain olisivat tarpeeksi kykeneviä edes kolmoseen, sen verran usein he pääsevät pelaamaan NHL skouttien eteen vuosittain. Hyvä vertailukohta löytyy Kapasen Nikosta, jolla itseluottamus ja röyhkeys olisi löytynyt, mutta ken ties fyysisyyden puute esti rahakkaammat sopimukset. Toinen vertailukohta voisi olla vaikkapa Leinon Ville, jonka pelinopeus ei ole aivan parasta luokkaa, kuten KHL pelaajillamme, mutta jolta löytyy halu, tahto, itseluottamus ja rohkeus hakata myös ribareita sisään ja ajaa rohkeasti kiekollisena maalille, kuten viimeksi viime yönä todistimme.

Näin ollen kun jälleen tänä vuonna tulemme olemaan samojen ongelmien edessä, olisi ensiarvoisen tärkeää, että päävalmentaja ei suoraan sanottuna olisi ainakaan pelin aikana nynny ja muniinpuhaltelija, vaan pystyisi luomaan uskoa ja draivia pelaajiin. Tänä vuonna tilanne on ehkä hiukan parempi kuin edellisinä vuosina, koska esim. Lahdella ja Granlundilla ei ole näitä KHL-pelaajien ongelmia rasitteenaan, ongelmat sitten voivat olla muualla, kuten joukkuepelissä yms.

Ja palatakseni NHL-pelaajiin, niin myös tässä kohtaa mitataan päävalmentajan kykyä koota mahdollisimman hyvä joukkue kasaan. Sopimuksen loppuminen on muuten täysi tekosyy, se ei mielestäni päde kuin silloin, kun pelaajalla on mahdollisuus saada ensimmäinen miljoonadiilinsä. Päinvastoin, hyvillä otteilla kansainvälisessä turnauksessa voi entisestään parantaa omia neuvotteluasetelmia. Tänäkin vuonna mm. paras veskari (Kiprusoff), toiseksi paras saatavilla oleva hyökkääjä (J. Jokinen) ja paras saatavilla oleva pakki (Pitkänen) ovat ulkona ilman sen kummempaa syytä.

Ihan oikeasti, olisi kiva taas voittaa jotain, ihan totta hei!

 

[siffa]

Jukka Jalosen pelitavat ovat käytössä kaikissa kansainvälisissä huippusarjoissa. Jalosen pelitavoissa ei ole mitään uutta NHL:stä, KHL:stä, Elitserienistä tai SM-liigasta tuleville pelaajille. Viimeisessä EHT-turnauksessa Jalonen peluutti Ruotsia vastaan erilaista pelisysteemiä kuin Venäjää vastaan. Ei Suomella ole yhtäkään pelaajaa mukana, joka ei pystyisi mukautumaan Jalosen pelikirjan mukaiseen pelitapaan kesken MM-turnauksen tai yhden pelin aikana. Se on varmaa, että Jalonen tulee vastustajan ja pelitilanteen mukaisesti muuttamaan pelitapaa. Näin tulevat tekemään kaikki muutkin MM-kisoihin osallistuvat joukkueet. Luulin jo, että NHL:ssä Tampa Bay on ainoa perinteistä pystysuunnan jääkiekkoa pelaava joukkue. Kuitenkin viimeisessä ottelussaan Pittsburghia vastaan Tampa Bay pelasi vahvaa kiekkokontrollia omalta puolustusalueelta lähteneissä hyökkäyksissä voittaen ottelun 8-2. Vastaavasti Anaheim pelasi aiemmin vahvaa kiekkokontrollia, mutta vaihtoi sen lähes puhtaaseen pystysuunnan jääkiekkoon viimeistä edellisessä ottelussa ja hävisi sen jatkoajalla Nashvillelle 3-4. Jalonen peluutti Tshekin EHT-turnauksessa Ruotsia vastaan yllättäen nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, mutta palasi Venäjä-pelissä kiekkokontrollilähdöillä rytmitettyyn pelitapaansa.

MM-kisoissa pelit näyttävät, millä pelitavoilla Jalonen lähtee Suomea peluuttamaan ja muuttuuko pelitapa MM-kisojen tai yksittäisten pelien aikana. Sama on nähtävissä kaikkien joukkueiden osalta. Valmentajat johtavat pelejä ja pelaajat toteuttavat valmentajien ohjeita kykyjensä mukaan. Kulloinenkin käyttöön otettava pelitapa on turva pelaajalle tulipa hän NHL:stä, KHL:stä, Elitserienistä tai SM-liigasta.

 

[Salama15]

Jukka Jalosen pelitavat ovat käytössä kaikissa kansainvälisissä huippusarjoissa. Jalosen pelitavoissa ei ole mitään uutta NHL:stä, KHL:stä, Elitserienistä tai SM-liigasta tuleville pelaajille. Viimeisessä EHT-turnauksessa Jalonen peluutti Ruotsia vastaan erilaista pelisysteemiä kuin Venäjää vastaan. Ei Suomella ole yhtäkään pelaajaa mukana, joka ei pystyisi mukautumaan Jalosen pelikirjan mukaiseen pelitapaan kesken MM-turnauksen tai yhden pelin aikana.

Jos tämä on edes auttavasti totta niin Jukan sietäisi saada kenkää heti!

Tämä kun tarkoittaisi sitä, että pelitapa on kyllä kunnossa ja helposti omaksuttavissa, mutta Jukka ei saa pelaajia pelaamaan sovitun systeemin mukaan... Tunne?

 

[PJx]

Asiaa voi lähestyä toisestakin vinkkelistä:

Tämä on ehkä isossa kuvassa totta, mutta kaukalon todellisuudessa kaverin ei tarvitse olla montaa askelta väärällä paikalla, että pelitapa sulaa.

JJ:n filosofiassa vältetää tyhmästi hyökkäämistä. Toisaalta homma ei perustu perinteiseen ajatukseen, että kiekot voitetaan (vasta) hyökkäyspäässä. Että tämä sapluuna voisi toimia, täytyy askelmerkkien olla hyökkäyksiin lähtiessä suht kohdallaan.

Kun tätä yhtälöä katselee, niin touhu vaatii onnistuakseen enemmän kurinalaisuutta kuin moni muu systeemi. Toistaiseksi tämä yhtälö ei ole ratkennut toivotusti ja voi olla, ettei ratkeakkaan. Kysymysmerkkeinä ainakin riittääkö sitoutuminen ja moniko kaveri oivaltaa jutun juonen.

Tärkeä kysymys on myös, mikä on valmentajan tavoiteasetanta. Paras on usein hyvän vastakohta. Jos tavoitteena on pelata parasta mahdollista peliä, on pelikirjan sulaminen lähellä. Jos taas tavoitteena on "riittävän" hyvä peli, niin kirkkaimmat mitalit ovat kortilla, nyt, kun muillakin on toimiva pelikirja.

 

[Keltainen Jaffa]

Jalonen peluutti Tshekin EHT-turnauksessa Ruotsia vastaan yllättäen nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, mutta palasi Venäjä-pelissä kiekkokontrollilähdöillä rytmitettyyn pelitapaansa.

Huomasin tuon saman asian, ja jotenkin tuli mieleen koko kyseisestä EHT:stä, että siellä kokeiltiin kaikenlaisia juttuja. Pakit oli koottu vuorotellen puhtaasti hyökkäävä - puhtaasti puolustava -tyyliin ja ketjuruletti muutenkin pyöri, niin kuin kuuluikin.

Keskialueen ylittämisessä laadukkaasti on mielestäni ollut hiljattain vaikeuksia Leijonilla, joten olikohan tämä äkillinen pystysuunnan pelitapa yritys parantaa juuri tätä aluetta?

Saattoi tuossa olla ihan vain vastustajaan reagoimisestakin kyse, mutta jos ja kun Ruotsi tulee MM-kisoissa meitä vastaan, niin en kyllä usko Jalosen peluuttavan yhtä puhdasta pystysuunnan kiekkoa silloin. Kokeilut jääköön EHT:lle.

 

[JHag]

Vancouverissa NHL-jätkät eivät edes yrittäneet peitellä sitä, että JJ:n ajama pelitapa oli heille outo. Loppujen lopuksi löydettiin jonkunlainen kompromissi. USA:ta vastaan Jalosen pelitapa hajosi täysin palasiksi ja ennen Jalosta Suomella ei ollut ollut vuosikausiin valmentajaa, jonka joukkue olisi valahtanut välieräottelussaan yhtä pohjamutiin kuin tapahtui Vancouverissa. No, onhan meillä toki Aran legendaarinen Ruotsi-matsi, mutta en nyt lonkalta muista oliko se välierä? Oli miten oli, Vancouver oli signaali isoista ongelmista. Pronssin Suomelle pelasivat sitten NHL-jätkät, joista OJ lopetti maajoukkueuransa siihen paikkaan. Ei tuosta pahemmin Jaloselle pinnoja voi antaa. Suomi kompuroi sekä kentällä että kulisseissa, eikä ole suuri salaisuus, että JJ ei ole NHL-tuntijana kovin kummoinen. -09 MM-kisat ja viime kevään rääppiäisetkin menivät Jalosen Suomelta munilleen. Kokonaissaldossa ei ole kehumista.

Edelleenkin totean, että arvostan JJ:tä liigavalmentejana erittäin paljon. Maajoukkueen ruorissa hän on herättänyt enemmän kysymyksiä kuin ihastusta ja tämä kevät tulee olemaan hyvin tärkeä etappi. Loppujen lopuksi on ihan yhdentekevää kuinka hieno pelikirja Jalosella on ja kuinka virheettömästi pelaajat sitä noudattavat, jos lopputulokset eivät päätä huimaa. Arvokisat ovat maalintekokilpailu, eivät pelikirjakilpailu. Shedden toi omaa fuckshit -attitudeaan -08 Kanadan kisoihin. Suomi ei saisi olla huonoimmillaan niin huono kuin Jalosen aikaan on oltu.

 

[siffa]

Tämä kun tarkoittaisi sitä, että pelitapa on kyllä kunnossa ja helposti omaksuttavissa, mutta Jukka ei saa pelaajia pelaamaan sovitun systeemin mukaan... Tunne?

Vancouverissa Jukka Jalosen pelitapa oli lähes identtinen Torinon olympiaturnauksessa ja Quebecin Mm-turnauksessa (2008) käytettyyn pelitapaan verrattuna. NHL-pelaajat olivat pelanneet kukin omissa seurajoukkueissaan valmentajiensa pelikirjojen mukaista jääkiekkoa, mikä tietysti poikkesi Jalosen pelitavasta. Vancouverissa ei yksikään NHL-pelaaja esittänyt päävalmentajalle kritiikkiä Jalosen pelitavasta, josta Jalonen päävalmentajana luonnollisesti olisi pitänyt kiinni, vaikka kritiikkiä olisi ilmennyt. Kapteenina Saku Koivu otti esille yhden, ohjauspeliin liittyvän jutun. Joukkueella oli epäselvyyttä painottoman hyökkääjän roolista, jonka jälkeen Jalonen kertoi koko joukkueelle sen, mitä hän haki.

Vancouverista tuli tuo kuuluisa pronssi, mikä minulle oli Suomelta maksimisuoritus. Viime kevään Saksan MM-kisoissa Suomen tie päättyi puolivälieriin, kun se hävisi tulevalle maailmanmestarille Tshekille 1-2 rl. Slovakiasta on odotettavissa sijat 1-6. Toivottavasti mitali tulee. Suomen jääkiekolle se olisi hyvä juttu, koska Suomen juniorimaajoukkueet ovat jääneet jälkeen viime vuosina kärkimaista eivätkä mitalit ole jatkossa Suomelle helposti saavutettavissa.

 

[JHag]

Vancouverissa ei yksikään NHL-pelaaja esittänyt päävalmentajalle kritiikkiä Jalosen pelitavasta

Mulla on erilaiset tiedot. Joku syyhän siihenkin on, että OJ päätti lopettaa maajoukkueuransa nimenomaan Vancouveriin. Selänne ja Koivu kommentoivat ainakin Suomen pelitapaa. Suomi hävisi alkusarjassa Ruotsille ja siinä matsissa Gustafsson pyyhki jäätä Suomen pelikirjalla. Ruotsi nappasi vauhdin pois ja Suomi laukkasi kiekon perässä samaan tyyliin kuin Jyp Bluesia vastaan tämän kevään välierässä. Jo ennen Tsekki-matsia pidettiin pelitapaan liittyviä "kriisipalavereja", joista muistan useankin paikallaolleen raportoineen. Tsekkejä vastaan mentiin puolivälierässä 55 minuuttia 0-0:ssa ja Kipperin huippupeli piti Suomen mukana. Suomi meni 1-0 johtoon 5min ennen loppua ja teki 2-0 tyhjiin. Ilman Kipperin huippupeliä olisi käynyt toisin. Suomella ei ollut ylivoimaista pelikirjaa Tsekkeihin verrattuna, mutta Suomen veskari pelasi huippupelin, Vokoun päästi yhden. Välierä USA:ta vastaan oli täydellistä teurastusta ja Suomi hävisi pelin jokaisen osa-alueen liikettä, mv-peliä ja taktiikkaa myöten. Suomen pienikokoiset pakit hävisivät järjestään kaksinkamppailut ja maalinedustan jenkeille. NHL-pelaajista ainakin Selänne kommentoi ääneen, että NHL:ssä pelataan paikkapuolustusta, kun taas Jalonen haluaa miesvartiointia, eikä se ole kovin imartelevaa koutsille, että hänen pelitapaansa ylipäätään kommentoidaan tähän sävyyn. Koko Vancouverin keikasta jäi aika paska maku ja pronssia nyt ei juhlitakaan muualla kuin Suomessa. Merkityksettömän pronssiottelun voitolla ei voi kauheasti leijua. Slovakia johti pronssimatsia 3-1 kahden erän jälkeen. Kolmannessa OJ rykäisi kaksi maalia ja vikan Suomi teki tyhjiin. Kipperi oli taas hyvä, samoin OJ.

Kisoista jäi käteen se, että NHL-pelaajat eivät osanneet Jalosen miesvartiointikuviota ja asiasta käytiin jonkunlaista keskusteluakin. USA:ta vastaan Suomen ja Jalosen miesvartiointi petti surkeasti. Miesvartiointia ja 1 vs. 1 -haastamisia ei kannata käyttää, kun oman joukkueen pelaajat ovat heikompia sekä voimassa että taidossa. Moni piti Suomen tappiota USA:lle kiekkohistoriamme julmimpana teurastuksena. Tähän ei kannata ottaa viivalle tappioita niiltä vuosilta, jolloin Suomi ei vielä mitaleista edes pelannut.

 

[13th Forward]

Mulla on erilaiset tiedot. + blaa blaa blaa

Tiedot ja yökerhojournalismi, eivät suinkaan tarkoita samaa.