Jukka Jalosen Suomi

  • 746 144
  • 2 867
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Nyt tulit vihdoinkin keskustelun ytimeen, eli arvioimaan Tshekin ja Slovakian maajoukkueita Vancouverissa.

Nyt tulin ytimeen? Nyt vasta arvioin? Etko lue minun tekstejäni ollenkaan? Kummatkin minä olen jo arvioinut ja jos Slovakialle haluat lisäperusteluja, niin tässä tulee suoria lainauksia itse MESSIAS Kekäläisen tekstistä. Linkki alla.

"Maalivahdit Slovakialla ovat tämän turnauksen tasoon nähden keskinkertaiset". Olen samaa mieltä. Huom. Suomella parhaat maalivahdit.

"Slovakian puolustuksen taso putoaa selvästi kärkiviisikon Chara, Visnovsky, Meszaros, Jurcina, Sekera jälkeen, sillä Martin Strbak ja Ivan Baranka ovat tähän turnaukseen keskitason alapuolella olevia puolustajia." Verrattuna Suomeen meillä oli 4 huippu pakkia, jonka jälkeen taso putosi. Huom. valmennuksen mokien takia Pitkäsestä ja Lydmanista ei saatu kaikkea irti!

"Slovakian hyökkäyksessä toistuu sama kaksijakoisuus. Sieltä löytyy todellisia maailman huippuja ja alle keskitason täyttömiehiä, jotka todennäköisesti toteuttavat puolustavaa roolia ja hankkivat huippumiehille hengähdysaikaa."

Mielestäni kaudella vain 13 ottelua pelannut Satan ja slovakian liigassa pelaava pappa Palffy eivät kuulu keskitason täyttömiehiin, mutta ovat hyvin lähellä sitä. Mukana oli myös useampi 3-4 kentän NHL-jyrä (esmes Handzus ja Kopecky).

Hyökkäyksestä Suomella oli lähes kaikki 1-2 ketjun miehiä, poislukien Jarkko Ruutu ja mahdollisesti Peltonen. Eli meillä oli tasaisempi joukkue.

Minun mielestäni Suomi ja Slovakia olivat todella tasaisia pelaajamateriaaliin nähden. Me emme pärjänneet Ruotsille tai USA:lle, mutta Slovakia pärjäsi tai olisi pärjännyt. Ero oli valmennuksessa, joka oli Slovakialla paljon parempi.

Me voitimme uupuneen Slovakian Olli Jokisen ansiosta, ei pelikirjan.

Edit. ai niin se linkki

http://yle.fi/urheilu/suurtapahtumat/vancouver_2010/lajit/jaakiekko/2010/02/kekalaisen_analyysi_slovakialla_vaarallinen_ylivoima_1419447.html
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Odotan vastaustasi vielä niihin kahteen kysymykseeni, eli mitkä ovat lähteesi väittämästäsi auktoriteettiongelmasta Jukka Jalosen ja pelaajien suhteen Vancouverissa sekä tietosi siitä, että Timo Lehkonen ei saanut jatkosopimusta maajoukkueen valmennustehtäviin. Minulle riittää, kun kerrot lähteesi lyhyesti ilman mitään kiertelyä.

Kysymys johon viittaat auktoriteettiongelmilla ei ollut minun muotoilemani tai minun esittämäni, mutta vastaan nyt kumminkin. Kuten edellä St Patrick totesi, auktoriteettiongelman näkee pelistä (ja rivien välistä).

Todisteita ongelmista tai niiden puuttumisesta on vain pelaajilla. Itse näen asian kokonaisuudessaan niin, että on paljon todennäköisempää, että auktoriteettiongelmia oli kuin että ei ollut.

Itse kysymykseen et sitten viitsinyt vastata, eli miksi muiden valmentajien epäonnistumisien takia Jaloselta sallittaisiin (auktoriteetti)ongelmia? Ota se "auktoriteetti" pois, jos haluat.

Timo Lehkosesta. Minä tiedän, että jatkosopimusta ei ole ja olympialaisten jälkeen Kummola halusi kokemusta (=auktoriteettia) enemmän valmennusryhmään. Minä tiedän peliesitysten perusteella, että pakkien peluutus oli perseestä. Me kaikki tiedämme sen. Mikä siinä on epäselvää?

Miksi et voi spekuloida Lehtosen ammattitaidosta, jos voit spekuloida Rantasen ja Nyholmin ammattitaidosta?

Ja nyt kun sinut on saatu edes kommentoimaan suoriin kysymyksiin, peesaan St Patrickia ja kysyisin, että: Miksi Suomi pelasi niin ailahtelevaisesti, jos kerran Jalonen ylisuoritti?
 
Viimeksi muokattu:

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Pronssiottelun joukkueiden pelaajamateriaalien vertailu on aikalailla turhaa, sillä lopputulos ratkesi pitkälti siihen (kyllä, Suomi teki enemmän maaleja kuin Slovakia), että Slovakia pelasi neljännen ottelunsa viiteen päivään.

Viestini löytyy tästä ketjusta hieman taaempaa ja kertauksena:
Jaahas. Täällä väännetään yli vuoden takaisista olympiakisoista. Pronssiottelun Suomi - Slovakia lopputuloksen ratkaisevin tekijä ei ollut Jukka Jalosen pelikirja tai uskottavuus NHL-starojen silmien edessä, vaan liian tiiviiksi laadittu otteluohjelma. Slovakia pelasi neljä pudotuspeliottelua viiden päivän sisään.

SVK - NOR | 23.2. klo 21.00
SVK - SWE | 24.2. klo 21.00
SVK - CAN | 26.2. klo 18.30
SVK - FIN | 27.2. klo 19.00

Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä tosiasiaa, että Suomi oli paras eurooppalainen maa sijoituksen perusteella. Slovakkipelaajien fyysiset rajat tulivat vastaan pronssiottelun 3. erässä, jolloin Leijonat latoi pihavauhdilla tarvittavat osumat. Yksinkertaisesti slovakkien koneet hitsasivat kiinni. Tankissa ei enää ollut tippaakaan löpöä.

Pronssiottelun jälkeen voittaneita joukkueita oli kaksi. Suomi voitti ottelun ja Slovakia kaikki ennakko-odotukset.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Pronssiottelun joukkueiden pelaajamateriaalien vertailu on aikalailla turhaa, sillä lopputulos ratkesi pitkälti siihen (kyllä, Suomi teki enemmän maaleja kuin Slovakia), että Slovakia pelasi neljännen ottelunsa viiteen päivään.

Vielä turhempaa on se, että tämän vertailun tilaaja tuskin noteeraa sitä omassa todellisuudessaan.

Viedäkseni keskustelua muihin aiheisiin, haluaisin oikeastaan kiittää Jalosta yhdestä asiasta. Lukekaa loppuun ennen kuin haukuttu ihan lyttyyn minut.

Oli todella hyvä päätös, että Pulkkista ei otettu missään vaiheessa kolmelle ekalle EHT:lle mukaan tällä kaudella. Tällä tavoin Pulu pystyi keskittymään täysin junnu-mm-kisoihin ja omaan kehittymiseensä. Jokerit peluutti häntä todella paljon ja rooli oli todella suuri runkkareissa. Selkeitä väsymyksen merkkejä näkyi Pulkkisen pelissä juuri ennen Ruotsin EHT:tä, joten maajoukkuetauko tuli todella tarpeeseen.

Väittäisin, että jos Pulkkista olisi ajettu sisään Leijoniin EHT:llä, olisi myös tulokkaiden ennätyksetkin jäänyt tekemättä. Kyseessähän on "vain" 19 v jätkä. Esim. Armialtakin loppui kunto mitä pidemmälle kevät eteni.

Nyt kun Pulkkinen on pelannut itsensä runkosarjassa todella ylhäälle tilastoissa, hän on varma valinta SM-liigasta harjoitteluleirille ja seuraavalle EHT:lle, ja ehkä jopa MM-koneeseen, eikä enää pelkästään superlupaus-statuksensa takia.

Kaikesta huolimatta luottoa on, että näiden junnujen ottamisessa Leijoniin on edes jonkinlainen toimiva logiikka Jalosella.
 
Viimeksi muokattu:

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Oli todella hyvä päätös, että Pulkkista ei otettu missään vaiheessa kolmelle ekalle EHT:lle mukaan tällä kaudella. Tällä tavoin Pulu pystyi keskittymään täysin junnu-mm-kisoihin ja omaan kehittymiseensä. Jokerit peluutti häntä todella paljon ja rooli oli todella suuri runkkareissa. Selkeitä väsymyksen merkkejä näkyi Pulkkisen pelissä juuri ennen Ruotsin EHT:tä, joten maajoukkuetauko tuli todella tarpeeseen.

Väittäisin, että jos Pulkkista olisi ajettu sisään Leijoniin EHT:llä, olisi myös tulokkaiden ennätyksetkin jäänyt tekemättä. Kyseessähän on "vain" 19 v jätkä. Esim. Armialtakin loppui kunto mitä pidemmälle kevät eteni.

Nyt kun Pulkkinen on pelannut itsensä runkosarjassa todella ylhäälle tilastoissa, hän on varma valinta SM-liigasta harjoitteluleirille ja seuraavalle EHT:lle, ja jopa MM-koneeseen, eikä enää pelkästään superlupaus-statuksensa takia.

Seurajoukkueen näkökulmasta toki näin ja väsykin olisi varmaan iskenyt, mutta eivät nämä pojat opi koskaan kantamaan kuormaa, jos ei sitä pikkuhiljaa aloiteta. Armia on fyysisesti paljon keskeneräisempi kuin Pulkkinen, mutta tuon ikäiset sällit hinkuvat kaukaloon aina ja joka tilanteessa - Granlundkin oli todella k otsassa kun ei päässyt aikuisten mukaan, vaikka pelejä oli vaikka muille jakaa (tämä siis ennen kuin ajeli itsensä päin pleksejä ja pitkälle saikulle:).

Viimeiseen kappaleeseen: wanna bet?:) Näinhän sitä tosiaan luulisi ja toivon hartaasti, että olet oikeassa - matkan varrelle vaan on mahtunut niin monta takapakkia ja perseilyä, että vannomatta alkaa olla paras.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Viimeiseen kappaleeseen: wanna bet?:) Näinhän sitä tosiaan luulisi ja toivon hartaasti, että olet oikeassa - matkan varrelle vaan on mahtunut niin monta takapakkia ja perseilyä, että vannomatta alkaa olla paras.

Tuli pikku moka, ajattelin ja piti kirjoittaa, että "ehkä jopa MM-koneeseen".

Jos Pulkkinen tai Granlund ei mahdu MM-kisoihin NHL- ja KHL-tähtien määrän takia, on se ihan ok. Muussa tapauksessa Jalonen kyllä pelaa melkoista uhkapeliä maineellaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Timo Lehkosesta. Minä tiedän, että jatkosopimusta ei ole ja olympialaisten jälkeen Kummola halusi kokemusta (=auktoriteettia) enemmän valmennusryhmään. Minä tiedän peliesitysten perusteella, että pakkien peluutus oli perseestä. Me kaikki tiedämme sen. Mikä siinä on epäselvää?

Miksi et voi spekuloida Lehtosen ammattitaidosta, jos voit spekuloida Rantasen ja Nyholmin ammattitaidosta?

Muutat taas puheenaihetta. Ensin väitit törkeästi ja varomattomasti, että Lehkonen erotettiin, kun vaadit minulta vastausta siihen, miksi Lehkonen erotettiin. Kysymyksesi oli hyvin arkaluontoinen, koska kysehän on Lehkosen oikeusturvasta. Sait täällä tukea käsityksellesi, kun eräs nimimerkki oli sinun kannallasi ja kirjoitti, että Lehkosen tapauksessa oli kyse realimaailman potkuista. Kun ilmoitin sinulle, että Lehkosta ei erotettu, muutit kysymyksesi muotoon, että miksi Lehkonen ei saanut jatkosopimusta Leijoniin. Vastasin sinulle, että en tiedä, miksi sopimusneuvottelut päättyivät Lehkosen ja Kummolan välillä niin, että sopimusta ei syntynyt. Voi olla niin, että sopimusehdoista ei päästy yksimielisyyteen vaan todettiin, että jatkosopimusta ei tehdä.

Lehkosen ammattitaidosta spekuloiminen on aivan eri juttu kuin spekuloida sillä, että erotettiinko hänet vai eikö hän saanut enää sopimusta tai että osapuolet tulivat sopimusneuvotteluissa siihen päätökseen, että jatkosopimukseen ei enää päädytty. Niinkuin jo kirjoitin, niin näistä työsopimusasioista ei kannata paljon huudella, jollei ole täysin varma siitä, mitä tänne kirjoittaa.

Edit: Jalosen ja pelaajien välisen auktoriteettiongelman sinä näit pelistä, joten se riittää minulle, kun useaan kerran olen kysynyt sinulta lähdettä noihin väittämiisi auktoriongelmiin. Näinhän se on, että peli näyttää kaiken ja turnauksen viimeisen pelin lopputulos näyttää aina sen, miten turnaus kulloinkin on sujunut.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Näinhän se on, että peli näyttää kaiken ja turnauksen viimeisen pelin lopputulos näyttää aina sen, miten turnaus kulloinkin on sujunut.

Eli TPS:n runkosarja oli suorastaan loistava, koska se voitti viimeisessä ottelussa Bluesin?

Oletko siis eri mieltä kuin vaikkapa Petteri Sihvonen, joka varsin hyvin analysoi linkittämissäni videoissa Suomen ongelmia esim. alkusarjan Ruotsi-pelin ja välierän jälkeen?
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Siffa, älä nyt viitsi. Annoinko minä sinulle 5-6 kysymystä? Kauhea urputus ja sinä vastasit yhteen kunnolla (arvosana). Esim. pronssipelianalyysisi pelikirjasta oli luettelo ottelun tapahtumista.

Minä olen mielestäni vastannut jokaiseen kysymykseesi. Miksi sinä et voi vastata minulle? Sitä kutsutaan keskusteluksi.

Miksi yrität väkisin olla oikeassa asiassa, jossa et ole?

Meillä terveen kriittisesti Jalosta fanittavilla on puolellamme peliesitykset, asiantuntijoiden mielipiteet, Kummola, turnausrakenne, yleinen mielipide, osittain jopa Jalonen itse, terve järki, sekä viimeisenä ja vähäisempänä huhut. Yhtäkään näistä et ole vielä pystynyt kumoamaan, 2 kuukautta olet yrittänyt.

Hetken aikaa jääräpäisyytesi on ollut jopa huvittavaa, mutta antaisit jo olla. Turha tästä hyvästä ketjusta on tehdä "Siffa haluaa olla väkisin oikeassa" -ketju.

Niin ja etkös sinä jo kerran "lukinnut" vastauksesi ja luvannut jättää asian?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ja nyt kun sinut on saatu edes kommentoimaan suoriin kysymyksiin, peesaan St Patrickia ja kysyisin, että: Miksi Suomi pelasi niin ailahtelevaisesti, jos kerran Jalonen ylisuoritti?

Suora kysymys, jota et ole mitenkään sen enempää selvittänyt, mitä tällä tarkoitat. Viittaat nimimerkkiin, joka ei tiedä eroa SM-liigan runkosarjan ja olympiaturnauksen viimeisten ottelujen välillä.

Vancouverin kolmen alkulohkon joukkueista USA, Venäjä, Ruotsi ja Suomi selvisivät suoraan puolivälieriin. Suomelta hyvä alku, vaikka tappio Ruotsille toi sille vaikeamman vastustajan puolivälieriin eli se oli käytännössä täällä niin kovasti arvostelun kohteena olevan Ruotsi-tappion ainoa merkitys. Kanada, Slovakia, Tshekki ja Sveitsi kompuroivat sen verran alkulohkojen otteluissaan, että pääsivät puolivälieriin vasta pudotuspelien 1. kierroksen jälkeen. Tästä syystä Kanada ja Slovakia pelasivat turnauksessa eniten otteluja (7) ja saivat hiottua pelisysteemejään paremmiksi.

Puolivälierissä noutaja tuli Venäjälle, Ruotsille, Tshekille ja Sveitsille. Jatkoon menivät hyvillä esityksillä Suomi, Slovakia, USA ja Kanada. Puolivälierissä Suomi ei siis ailahdellut vaan meni komeasti mitaliotteluihin.

Välierissä tappion kärsivät Suomi ja Slovakia. USA ja Kanada menivät finaaliotteluun, Suomi ja Slovakia pronssiotteluun. Jos halutaan kutsua USA-tappiota ailahteluksi, niin siitä vaan.

Pronssiottelussa Suomi voitti huippupelaajia vilisevän Slovakian, joka oli kaatanut Ruotsin puolivälierissä. Suomi ei ailahdellut vaan voitti pronssiottelun. Slovakian joukkueesta Pavol Demitra ja Marian Hossa miehittivät kisojen pistepörssin kaksi ensimmäistä sijaa, Michal Hanzus oli 12., Richard Zednik 14., ja Marian Gaborik 20. kisojen pistepörssissä. Suomalaisten paras ja ainoa 20 joukossa oli Niklas Hagman sijalla 10.

Minusta pronssi oli huippusuoritus Suomen pelaajilta ja valmennuskolmikolta. Tasapainoiset ja erinomaiseen lopputulokseen päätyneet kisat Suomelta, joiden yhdestä merkityksettömästä alkulohkotappiosta ja häviöstä välierissä kovalle USA:lle tehdään numeroa vielä vuosi kisojen jälkeen. Pronssipelin studiossa pidettiin Jarmo Kekäläisen ja Pasi Nurmisen toimesta Suomen saavutusta hyvänä ja pelin jälkeen Teemu Selänne totesi, että näistä kisoista pronssi oli hyvä saavutus.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Vertailepa siffa vaikkapa Torinon ja Vancouverin olympiakisoja ja peliesityksiä niissä. Oletko siis eri mieltä yleensä sokeasti peesaamasi Petteri Sihvosen kanssa? Sihvonenkin myönsi USA-ottelun jälkeen, että oli mennyt analyyseissään pieleen siinä, ettei ollut halunnut kunnolla uskoa Suomen pelin huonoja merkkejä, eli sitä, että pelissä ei ollut ollut turnauksen kestäessä kehittyvää ja nousevaa trendiä. Jalonen ei pystynyt ottamaan Torinosta ja WC04:sta seuraavaa askelta eli sitä, että nouseva trendi olisi jatkunut aina finaaliin saakka. Sekä Summasella että Westerlundillakin lento loppui hivenen liian aikaisin ja molemmissa finaaleissa Suomi oli heikompi kuin aiemmin turnauksessa.

Myönnän toki, että pronssi on tuloksena hieno, mutta silti Suomi putosi pelillisesti ja erityisesti valmennuksellisesti muutaman pykälän aiemmista huipputurnauksista. Siitä pitää ottaa opiksi ja miettiä mikä meni pieleen. Sinä siffa tunnut puolestasi olevan sitä mieltä, että kaikki meni nappiin ja tästä voidaan tulla vain alaspäin. Viivelähtöjenkin määrä oli kaikissa peleissä prikulleen optimissa.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Suora kysymys, jota et ole mitenkään sen enempää selvittänyt, mitä tällä tarkoitat.... Suomi ei ailahdellut.

En odota vastausta edes suoriin kysymyksiin sinulta enää. Olet jo todistanut niin monta kertaa pakoilevasi reaalimaailmaa ja varsinkin pelien tapahtumia kentällä.

Jätkä unohtaa esim. USA-pelissä tulleen Suomen PAHIMMAN ROMAHDUKSEN VUOSIKYMMENIIN ja väittää, että peliesityksissä Suomi ei ailahdellut. Uskomatonta.

Mutta jatka sinä vain epätoivoista selittelyäsi. Provoilijoitahan keskustelupalstat ovat muutenkin täynnä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Nyt sitten haastetaan keskustelemaan Vancouverin kisojen viivelähdöistä, kun vastasin tarkasti väitettyihin Suomen pelien ailahtelevuuksiin Vancouverissa. Se ei sitten enää herättynytkään keskustelua muuten kuin tuon Keltaisen Jaffan käsittämättömän reaktion. Kertaan vielä, että Vancouverin ottelut on käsiteltävä Suomen osalta alkulohkon otteluihin, puolivälieräotteluun, välieräotteluun ja pronssimitaliotteluun.

Vancouverin viivelähdöistä kävin täällä jo kisojen aikana ja niiden jälkeen keskustelua. Vancouverin kisoista tilastoin viivelähdöiksi pakki-pakki-pakit ja maalin taakse seisahtumiset. Viime syksystä lähtien olen jakanut aiemmat viivelähdöt hidastamisiksi (pakki-pakki-pakki) ja viivelähdöiksi (maalin taakse seisahtuminen). Lisäksi olen tilastoinut maajoukkue-, SM-liiga-, Mestis- ja NHL-peleistä palauttamiset, mikä on tuonut pelianalyysiin oleellisen lisän.

Vancouverin viivelähdöt on siis täällä tilastoitu. Esitin Keltaisen Jaffan usean kysymyksen seurauksena Suomi-Slovakia pronssipelin tapahtumat täällä. Niistä selviää, että ottelu oli erityisen jäähyherkkä. Slovakian jäähyt olivat 9x2min ja Suomen 7x2min. Esitin jäähytapahtumien lisäksi maalien syntymiset. Suomi voitti ottelun maalein 5-3 ja teki maaleistaan 3 yv:llä, yhden 5vs5 ja yhden tyhjiin. Slovakia teki kaksi yv-maalia ja yhden av-maalin. Jäähyjen määrä kertoo sen, että 5vs5 peliä ei pelattu normaalia määrää, mikä taas kertoo sen, että viivelähtöjen määrä ottelussa jäi vähäiseksi. Viivelähdöthän lasketaan vain 5vs5 pelistä. Pronssiottelun 1. erässä oli "vain" 3 jäähyä, joten siinä nämä molemmat kiekkokontrolliin perustaneet joukkueet lähtivät omalta puolustusalueelta viivelähdöillä (Suomi 4 kertaa ja Slovakia 3 kertaa). Toista ja kolmatta erää sävyttivät jäähyt siinä määrin, että viivelähdöt putosivat luonnollisesti vähiin.

Viivelähtöjä Suomi pelasi Vancouverissa eniten alkulohkon toisessa ottelussaan Saksaa vastaan. Ne jakautuivat erittäin 13+4+7 eli kiekkokontrolli oli jopa normaalia jalosmaista suurempaa. Ottelussa Suomi oli varsin hyvä ja teki suurella prosentilla 4 yv-maalia ja yhden 5vs5 maalin voittaen ottelun hienosti 5-0.

Kisojen paras ottelu pelikirjamielessä oli finaaliottelu Kanada-USA. Molemmat joukkueet pelasivat taitavaa ja siistiä, NHL:stä tuttua, kiekkokontrollipeliä, jossa omalta alueelta lähdettiin optimaalisesti hyökkäyksiin viivelähdöillä. Jäähyjä finaaliottelussa oli vain neljä, joten taitavien pelaajien 5vs5 peliin jäi hyvin aikaa. Finaaliottelun ja Kanadan joukkueen viivelähtöpelin takana oli Detroitin taitokiekon ansioitunut päävalmentaja Mike Babcock. Olen kuvannut NHL:stä tutun ja Kanadan Vancouverissa käyttämän hidastamislähdön (pakki-pakki-pakki) useasti tänne JA:aan: Kanadan taitava, jättimäinen, oikea puolustaja Chris Pronger syöttää maalin takaa Kanadan taitavimmalle puolustajalle Scott Niedermayerille kiekon, Pronger nostaa jalalla vasemmalla laidallaan ylöspäin ja syöttää takaviistoon keskiviivan tuntumaan nousseelle Chris Prongerille kiekon takaisin. Prongerilla on useita syöttömahdollisuuksia: lyhyt syöttö syötettäväksi luistelleelle sentterille, pitkä syöttö vauhtiin kiihdyttäneelle laiturille tai kolmas perättäinen pakki-pakki takaisin Niedermyerille. Tämä sama hidastamislähtö on käytössä useilla NHL-joukkueilla tälläkin kaudella.
 

#7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ihan muutama asia joihin siffa voit vastata joko kyllä tai ei.
Oliko Suomen peli Ruotsia vastaan onnistunut suoritus? Suomi voitti Tsekin, mutta väitätkö, että se johtui puhtaasti Suomen hyvyydestä? USA vei Suomea kuin litran mittaa, olitko tyytyväinen valmennuksen panokseen?

Toiseksi kysyisin oletko koskaan pelannut itse? Laatikossa on kaksi joukkuetta ja omista lähtemiseen vaikuttaa eniten miten vastustajan karvaus tapahtuu. Jääkiekkoa pelataan edelleen eniten vaistolla.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
..Mistä auktoriteettiongelmista kirjoitat? Mistä lähteistä olet saanut tietää, että Jalosella oli auktoriteettiongelmia? Minä en ole nähnyt vielä yhtään luotettavaa lähdettä sille, että Jalosella oli auktoriteettiongelmia Vancouverissa. Ymmärräthän, että iltapäivälehtien ja Avun toimittajien juoruille Suomen maajoukkueen sisältä en anna minkäänlaista arvoa. Joukkueen sisäisistä asioista ei levitellä ulkopuolisille tahoille koskaan mitään kesken turnauksen. Jos joku pelaaja on toimittajia höynäyttänyt ja pitänyt hieman hauskaa vapaa-ajalla, niin älä sinä mene samaan lankaan. Eli nyt vihdoinkin sinun pitäisi pystyä kertomaan luotettavia lähteviä väitteillesi...

Et voi olla tosissasi??

Jokainen joka seurasi joukkueen pelaajien haastatteluja mediassa näki, ettei kaikki ole kunnossa. Olympialaiset ovat kerran neljässä vuodessa ja tuossa joukkueessa oli monta pelaajaa, joka oli oletettavasti viimeistä kertaa mukana "turnausten turnauksessa", jossa mukana oli kaikki parhaat maat. Ei pelaajat tuollaisessa turnauksessa turhaan "pidä hieman hauskaa vapaa-ajalla" median kanssa.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Eiköhän se ole jokaiselle vähänkin pelejä seuraavalle ihmiselle selvää, että Suomen voitot Tshekistä ja Slovakiasta perustuivat pitkälti vastustajan väsymykseen. Tshekki oli aneemisempi joukkueena kuin pitkiin aikoihin, eikä puhti riittänyt tuoretta Suomea vastaan. Slovakia puolestaan oli uurastanut edellisinä päivinä enemmän kuin riittävästi ja kolmannessa erässä slovakkien jalat eivät enää kantaneet. Etenkin kun heidän kärkipelaajien peluutettiin todella paljon läpi turnauksen. Tämä oli suurin yksittäinen syy otteluiden lopputulokseen.

Otteluohjelma oli äärimmäisen suosiollinen Suomelle ja vastustajat olivat myös varsin optimaaliset. Lopputuloksena olympiapronssi on hieno saavutus, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä että tuon saavuttamiseen tarvittiin tällä kertaa jopa hieman onnea. Neljä vuotta aiemmin Torinossa sen sijaan Suomi oli vakuuttavampi kuin ehkä koskaan aiemmin ja silloin ei minkäänlaisia onnenkantamoisia edes tarvittu. Pronssi on kuitenkin aina pronssi, eikä edellä mainitut seikat sitä mitalia himmennä. Kukaan (siffaa lukuun ottamatta) tuskin kuitenkaan voi väittää, että Suomen esitys Vancouverissa olisi ollut jotenkin tasapainoinen ja hyvä kokonaisuutena.

Vancouverin tapainen trendi on näkynyt jokaisessa MM-turnauksessa, jossa Jukka Jalonen on ollut valmennustiimissä. Peli ei ole yhdessäkään turnauksessa toiminut hyvin läpi turnauksen, eikä oikeastaan juuri läpi edes koko ottelun. Tämä on erittäin huolestuttava piirre, eikä anna minulle ainakaan kovin suurta luottoa kevään MM-turnausta ajatellen. Toivottavasti peli nyt kuitenkin alkaisi vihdoin sujua, sillä aikaa Jaloselle ainakin on annettu.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jokainen joka seurasi joukkueen pelaajien haastatteluja mediassa näki, ettei kaikki ole kunnossa. Olympialaiset ovat kerran neljässä vuodessa ja tuossa joukkueessa oli monta pelaajaa, joka oli oletettavasti viimeistä kertaa mukana "turnausten turnauksessa", jossa mukana oli kaikki parhaat maat. Ei pelaajat tuollaisessa turnauksessa turhaan "pidä hieman hauskaa vapaa-ajalla" median kanssa.

Minä seurasin pelaajien suoria haastatteluja tv:stä. Teemu Selänne:"Pronssi voitettiin, henkinen vahvuus oli hyvä, täytyy olla tyytyväinen tälläisten kisojen pronssista." Saku Koivu:"Loistavaa, noustiin epäonnistumisten jälkeen 3. erässä huikeasti." Mistä haastatteluista sinä puhut ja mistä mediasta olet noita haastatteluja seurannut? Onko sinulla tietoja siitä, että Suomen olympiajoukkueen pelaajat olisivat kesken olympiakisoja antaneet haastatteluja joukkueen sisäisistä asioista jollekin medialle?
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Mistä haastatteluista sinä puhut ja mistä mediasta olet noita haastatteluja seurannut? Onko sinulla tietoja siitä, että Suomen olympiajoukkueen pelaajat olisivat kesken olympiakisoja antaneet haastatteluja joukkueen sisäisistä asioista jollekin medialle?

Oletko tässäkin eri mieltä Petteri Sihvosen kanssa, joka kisojen aikana otti esiin arvostamassasi Urheilulehdessä Saku Koivun haastattelun koskien Jalosta ja Suomen pelitapaa. Sihvonenkin näki hyvin ne merkit Koivun epäilevissä lausunnoissa, jotka sitten realisoituivat Vancouverissa. Jalonen ja Koivu eivät olleet täysin samalla sivulla pelitavan suhteen, eikä keskinäinen luottamus ollut mitenkään huipussaan.

Turha kai sinulta on mitään enää kysyä, koska jostain syystä et ole kirjoituksiani aikoihin enää kommentoinut, mutta joka tapauksessa, etkö tosiaan näe, että Vancouverista olisi tarpeen oppia mitään tai kehittää sen kautta toimintaa?

Oletko muuten suuttunut jostain henkilökohtaisesti?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Minä seurasin pelaajien suoria haastatteluja tv:stä. Teemu Selänne:"Pronssi voitettiin, henkinen vahvuus oli hyvä, täytyy olla tyytyväinen tälläisten kisojen pronssista." Saku Koivu:"Loistavaa, noustiin epäonnistumisten jälkeen 3. erässä huikeasti." Mistä haastatteluista sinä puhut ja mistä mediasta olet noita haastatteluja seurannut? Onko sinulla tietoja siitä, että Suomen olympiajoukkueen pelaajat olisivat kesken olympiakisoja antaneet haastatteluja joukkueen sisäisistä asioista jollekin medialle?

No, mistä nämä aput ja iltapäivälehdet saivat nämä negatiiviset juttunsa? Entä Sihvonen?
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
EDIT: Kaivoin Sihvoselta pari ihan hyvää videota Suomen esityksistä Vancouverista. Toki siellä selitellään taas vähän Sheddenillä ja yms., mutta mielestäni aika hyvin Sihvonen kiteyttää myös Suomen ongelmia. Omasta mielestäni nämä ongelmat menevät vain suuremmassa määrin Jalosen piikkiin, kuin mitä Sihvonen haluaa myöntää.

Sihvonen: Leijonat ei ole Jalosen otteessa | Jääkiekko | Urheilulehti.fi
Sihvonen: USA-katastrofin syyt ja syylliset | Jääkiekko | Urheilulehti.fi

Katsoin muistin virkistämiseksi nuo videot, ja täyttä asiaahan tuo on. Siinä vaiheessa, kun aletaan näyttämään Sheddenin ja Kummolan kuvia, petti kyllä pokka, mutta muuten noissa videoissa on kyllä esillä ihan kaikki mitä täällä ollaan keskusteltu ja enemmänkin.

Pakko se on myöntää, suurimmalta osin Sihvonen on oikeassa. Muistan, että en niin tosissani näitä videoita ottanut heti olympialaisten jälkeen, mutta nyt kyllä otan.

Tärkein, TÄRKEIN, asia on se, että nämä videot on tehty ennen pronssipeliä. Tällä tavalla pronssin kiilto ei ole sokaissut Sihvosta lainkaan, toisin kuin meitä kaikkia muita (toisia enemmän, toisia vähemmän).

Itse asiassa aika pelottavaa, kuinka paljon nämä suurilta osin unohtamani videot muistuttavat omia päätelmiäni. Maailma, jossa Sihvonen on oikeassa on surullinen paikka.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Tuossa ensimmäisessä videossa Sihvonen avaa hyvin myös Suomen puolustuspelin periaatteita eli aikalailla eri lailla siellä puolustettiin kuin suurimmassa osassa NHL- tai maajoukkueita. Sinänsä erikoista, että Veikkaajan haastattelussa Jalonen kieltää tämän kuitenkin täysin. Sihvonen ja Selänne ainakin tuntuivat olevan eri mieltä.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Tuossa ensimmäisessä videossa Sihvonen avaa hyvin myös Suomen puolustuspelin periaatteita eli aikalailla eri lailla siellä puolustettiin kuin suurimmassa osassa NHL- tai maajoukkueita. Sinänsä erikoista, että Veikkaajan haastattelussa Jalonen kieltää tämän kuitenkin täysin. Sihvonen ja Selänne ainakin tuntuivat olevan eri mieltä.

Kuulostan varmasti eräältä pilkunussijalta, mutta:

Itse asiassa Sihvonen selostaa miesvartioinnin periaatteen, mutta saman tien sanoo, että Suomi ei pelaa edes sitä (vaan välimuotoa mies- ja aluevartioinnin väliltä). Mutta oikeassa olet siinä, että eri lailla siellä puolustettiin kuin suurimmassa osassa NHL- ja maajoukkueita.

Ja Selännehän sanoi aikanaan, että "täällä pelataan enemmän miestä", eikä että pelataan miesvartiointia. (aah, pilkku).

Ja näinhän oli asia. Jalonen sävelsi ihan omanlaisensa vartiointityylin, jossa 3 pelaajaa pelaa miestä ja 2 aluetta.

Eli ei siis mikään ihme, että pelitapa oli hukassa KAIKILTA, niin pelaajilta, asiantuntijoilta, lehdistöltä, meiltä täällä palstalla jne.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Jos tässä välissä yrittäisi kuitenkin suunnata katseet Jukka Jalosen Suomeen tällä hetkellä ja tulevissa MM-kisoissa.

Itse pitäisin tärkeimpänä asiana Jalosen Leijonissa sitä, että peliesitys olisi kerrankin tasapainoinen koko turnauksen ajan. Toki lähes aina joku yhden pelin notkahdus joukkoon mahtuu, mutta Jalosen aikana romahduksia ja ailahteluja on tapahtunut aiempaa enemmän. Ja mikäli peliesitys on koko turnauksen ajan ehjä, niin silloin usein lopputuloskin on melko hyvä.

Pelaajavalintoihin olen ollut Jalosen aikana suurimmaksi osaksi tyytyväinen, mutta tällä kertaa toivoisin rohkeita valintoja Granlundin, Pulkkisen ja Vatasen merkeissä. Jokainen heistä on osoittanut tasonsa SM-liigassa, joten nyt olisi oiva tilaisuus antaa heille vastuuta myös maajoukkuepaidassa. Etenkin kun näyttää vahvasti siltä, ettei NHL:stä ole juuri vahvistuksia tulossa. Näin ollen Jukka Jalonen saisi myös pienoisen synninpäästön, mikäli menestys ei tule, jos hän on kuitenkin ajanut rohkeasti sisään tulevia vastuunkantajia. Nämä ovat kuitenkin sellaisia pelaajia, jotka ovat 2-3 vuoden sisällä maajoukkueen runkopelaajia.

En ole tyytyväinen Jalosen aikaansaannokseen maajoukkueen päävalmentajana, mutta toivon silti että tällä kertaa Slovakiassa homma natsaisi alusta saakka ja Jukan maajoukkuepesti kääntyisi loppupuolella plussan puolelle.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
NHL-ottelun erätauolla voin tehdä tuon vertailun Torinon ja Vancouverin välillä. Torinon hopea on yhdessä WC2004 hopean kanssa Suomen jääkiekkoilun ehdottomasti paras saavutus. Vancouver tulee sitten Naganon kanssa minun mielestäni seuraavaksi parhaina saavutuksina.

Torinossa Suomi voitti kaikki muut pelinsä, mutta hävisi finaaliottelussa Ruotsille niukasti 3-2. Ruotsi oli hävinnyt alkulohkossa Venäjälle 0-5 ja Slovakialle 0-3. Tuskinpa Ruotsissa jahkailtiin noiden alkulohkon otteluiden tappioita sen enempää kuin Kanadassakaan Vancouverin alkulohkon tappiota USA:lle ja nihkeää rl. voittoa Sveitsistä. Turnauksissa viimeinen peli osoittaa sen, miten turnaus sujui.

Torinossa pelasivat mitaleista taistelleet joukkueet 8 ottelua 11 päivän aikana. Vancouverissa huonommin alkulohkossa pelanneet Kanada ja Slovakia pelasivat 7 ottelua, kun paremmin alkulohkonsa selvittäneet USA ja Suomi pelasivat vain 6 ottelua. Vancouverissa oli pelipäiviä 12, joten puheet Suomen puolivälierävastustaja Tshekin ja pronssiotteluvastustaja Slovakian väsymyksistä ovat epätoivoisia selityksiä sille, että Suomi saavutti Jukka Jalosen johdolla pronssin tähän mennessä kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa.

En ota mitään pois Erkka Westerlundin hienolta suoritukselta Torinossa, mutta on syytä tarkastella Vancouverin ja Torinon pelaajamateriaaleja. Torinossa Suomen pistepörssikärki (8 ottelua) oli tuttua huippulaatua: 1. Teemu Selänne 6+5=11, 2. Saku Koivu 3+8=11, 3. Ville Peltonen 4+5=9, 4. Olli Jokinen 6+2=8, 5. Jere Lehtinen 3+5=8, 6. Kimmo Timonen 1+4=5.

Vancouverin pistepörssikärki (6 ottelua) oli: 1. Niklas Hagman 4+2=6, 2. Olli Jokinen 3+1=4, 3. Kimmo Timonen 2+2=4, 4. Mikko Koivu 0+4=4, 5. Valtteri Filppula 3+0=3, 6. Jarkko Ruutu 2+1=3. Teemu Selänteen pisteet olivat 0+2=2, Saku Koivun 0+2=2, Ville Peltosen 0+1=1 ja Jere Lehtisen 0+0=0.

Vancouverin palaajalaatu ei Suomella ollut enää yhtä tasokasta kuin Torinossa, koska nelikko Teemu Selänne, Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen eivät olleet enää siellä parhaimpien vuosiensa iskussa. Myöskään Teppo Numminen ei ollut korvattavissa yhtä tasokkaalla puolustajalla. Tämän takia Suomen pelaajamateriaalin rankkasin Vancouverissa 7. parhaaksi Kanadan, Ruotsin, Venäjän, USA:n, Tshekin ja Slovakian jälkeen. Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen valmennusjohto ja pelaajat onnistuivat erinomaisesti (9,5) Vancouverissa, kun voittivat turnauksen viimeisessä ottelussaan pronssia.
 

heskey #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, NyR 95-99
Jos tässä välissä yrittäisi kuitenkin suunnata katseet Jukka Jalosen Suomeen tällä hetkellä ja tulevissa MM-kisoissa.

Juuri näin, eiköhän nuo vuoden takaiset Vancouverin kisat ole jo käsitelty.

Pelaajavalintoihin olen ollut Jalosen aikana suurimmaksi osaksi tyytyväinen, mutta tällä kertaa toivoisin rohkeita valintoja Granlundin, Pulkkisen ja Vatasen merkeissä. Jokainen heistä on osoittanut tasonsa SM-liigassa, joten nyt olisi oiva tilaisuus antaa heille vastuuta myös maajoukkuepaidassa. Etenkin kun näyttää vahvasti siltä, ettei NHL:stä ole juuri vahvistuksia tulossa. Näin ollen Jukka Jalonen saisi myös pienoisen synninpäästön, mikäli menestys ei tule, jos hän on kuitenkin ajanut rohkeasti sisään tulevia vastuunkantajia. Nämä ovat kuitenkin sellaisia pelaajia, jotka ovat 2-3 vuoden sisällä maajoukkueen runkopelaajia.
En ole tyytyväinen Jalosen aikaansaannokseen maajoukkueen päävalmentajana, mutta toivon silti että tällä kertaa Slovakiassa homma natsaisi alusta saakka ja Jukan maajoukkuepesti kääntyisi loppupuolella plussan puolelle.
Samoilla linjoilla mennään. Jalonenhan on antanut meidän ymmärtää että hänelle nämä EHT-pelien näytöt ovat tärkeitä valittaessa lopullista joukkuetta MM-kisoihin. Hieman kuitenkin itseäni ovat ihmetyttäneet muutamat Jukka Jalosen valinnat, esimerkiksi Oskari Korpikari ja Jani Lajunen. Samalla pää kääntyy nimilistaan jotka ovat pelanneet tällä kaudella EHT:lla 0 minuuttia: Te.Pulkkinen, Mi.Granlund, A. Kerälä, P.Nokelainen, J. Donskoi, J.Armia..

Jos pelaaminen Slovakiassa menee entistä syvemmälle (< 8.sija), niin kuka on Jalosen korvaaja mentäessä kotikisoihin? Kai Suikkanen?
Slovakiassa peli kuitenkin kulkee, ja Suomi nousee jälleen neljän joukkoon. Näin on uskottava.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös