Jukka Jalosen Suomi

  • 746 138
  • 2 867
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Minä olen referoinut Jukka Jalosen IS-Veikkaajassa (11/2010) olleita vastauksia Rantasen ja Nyholmin tekemiin väittämiin. Kuten olet ehkä huomioinut, niin Rantasen/Nyholmin väittämät yksi toisensa jälkeen tulivat Jalosen taholta osoitetuiksi vääriksi.

Minun edellä mainitsemistäni syistä Rantasen ja Nyholmin väittämät ovat aivan yhtä päteviä tällä hetkellä kuin Jalosen puolustuspuheenvuoro. Mielipide vs Mielipide.

Tämän kamppailun voi ratkaista ainoastaan pelaajat, jotka eivät ole aukoneet suutaan tästä asiasta.

Eli kun tulevaisuudessa hyökkäät Jaloskriittisten ihmisten kimppuun Veikkaajan haastattelukortilla, muista, että et ole sen oikeammassa kuin hekään.

Vai voitko väittää vastaan tässä asiassa? Todisteesi? Sillä minun mielestäni tämä asia on käsitelty.

Odotan vieläkin kantaasi siihen, miten väitetty Jalosen ylisuorittaminen näkyi Leijonien pelissä.

Saavutuksena pronssi on erinomainen, mutta et ole vielä kertaakaan pelin kautta todistanut kantaasi sille, että valmennustiimi ylionnistui. Minä olen jo useamman kerran kumonnut tämän väitteen pelin kautta.

Pystytkö oikeasti todistamaan, että Jalonen ei ollutkaan se ratkaiseva ero muihin joukkueisiin verrattuna? Muussa tapauksessa minun mielestäni kaikki on jo sanottu Vancouverista. Varmasti en ole ainut henkilö, joka ajattelee niin.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Odotan vieläkin kantaasi siihen, miten väitetty Jalosen ylisuorittaminen näkyi Leijonien pelissä.

Toivoisin palstan johtavan analyytikon eli siffan arvoivan Suomen pelitapaa pronssimatsissa erä kerrallaan ja siten todistavan, että nousu tappiosta voittoon oli Jalosen hyvyyttä valmentajana eikä vain jostain syystä tuohon otteluun lopettaneiden pelaajien henkilökohtaisten ratkaisuiden tulosta.
Mutta en pidätä hengitystäni tätä odotellessa, vaan naureskellen tyydyn Jalonen voitti pronssia maailman kaikkien aikojen kovimmassa turnauksessa -vastaukseen
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Mutta en pidätä hengitystäni tätä odotellessa, vaan naureskellen tyydyn Jalonen voitti pronssia maailman kaikkien aikojen kovimmassa turnauksessa -vastaukseen

Olet paljon fiksumpi kuin suurin osa porukasta tässä ketjussa ja ylivertainen älyssä verrattuna minuun :D
 

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Varmaan (toivottavasti) todettu jo muutamaan otteeseen, mutta kyllähän Vancouverin pronssi tuli uskomattoman helpolla. Ketä me voitettiin? Tshekki ja Slovakia. Miten meni Ruotsia ja Jenkkejä vastaan? Turpaan tuli yhteismaalein 9-1 ja peli oli täsmälleen sen näköistä.

Yksi jääkiekon arvokisahistorian halvimmista mitaleista.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Ketä me voitettiin? Tshekki ja Slovakia. Miten meni Ruotsia ja Jenkkejä vastaan?

Niin tässä pelaajamateriaalin sijojen 5 - 8 keskinäisessä kisassa pärjättiin numeroiden valossa hyvin, mutta sijoja 1 - 4 vastaan tuli sitten turpaan niin tulostaululla kuin kenttäpelissäkin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Voin luovuttaa tuon himoitun tittelin vaikka sinulle. Ihmissuhteeni kärsivät pian tästä vänkhäämisestä :)

Tämä on paha takaisku, kun ilmaannut tänne, mutta et sitten kuitenkaan osallistu tuohon sinun erikoisalaasi eli arvioimaan henkilökemioiden vaikutusta siihen, mikä Vancouverissa mätti. Olisin toivonut sinulta kannanottoa siihen, kun kisojen arvostetuimmat valmentajat B-Å Gustafsson ja V Bykov eivät pystyneet viemään joukkueitaan, joiden pelaajamateriaalit olivat kisojen toiseksi ja kolmanneksi parhaat, mitaleille, kun vielä tiedetään, että henkilökemiat näiden arvostettujen valmentajien ja pelaajien välillä olivat varmasti mitä parhaimmat.

Sen sijaan Suomi ylsi Vancouverissa pronssille kisojen seitsämänneksi parhaimmalla pelaajamateriaalilla. Olisin vaan kysynyt sinulta arviota siitä, miten henkilökemiat sinun mielestäsi Suomen valmennuksen ja pelaajien välillä toimivat, kun saavutus oli aivan yläkanttiin ainakin minun mielestäni.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Sen sijaan Suomi ylsi Vancouverissa pronssille kisojen seitsämänneksi parhaimmalla pelaajamateriaalilla. Olisin vaan kysynyt sinulta arviota siitä, miten henkilökemiat sinun mielestäsi Suomen valmennuksen ja pelaajien välillä toimivat, kun saavutus oli aivan yläkanttiin ainakin minun mielestäni.

Turha sitä Jalosen suoritusta on verrata Ruotsiin, Venäjään tai vaikka Uzbekistaniin. Ruotsin ongelmat saa pysyä lahden toisella puolella, keskitytään me vaan omiimme. Sitä paitsi Gustafssonin tähti oli jo pidempään ollut laskussa ennen olympialaisia ja kemiat ei sielläkään todellakaan ollut kunnossa. Samuelsson ei ollut ainoa. Kylmä fakta on se, että Suomi ei saanut kaikkea irti joukkueesta ja parhaasta suorituksesta jäätiin kauas. Sitä ei yksi pronssi saa mielestäni hämärtää. Jos ei kritiikkiä haluta edes kuulla, niin kuinka sitä voidaan kehittyä? Suomi pelasi Vancouverissa yhden kohtalaisen pelin, Tsekkiä vastaan, sekä yhden erinomaisen erän Slovakiaa vastaan. Se, että sillä suorituksella tuli peräti pronssia, on toki mahtavaa, mutta kertoo myös hyvästä tuurista ja että kerrankin natsasi oikeissa paikoissa. Kummola teki jo omia johtopäätöksiään, joista voidaan toki olla montaa mieltä, mutta siffa olisi varmaankin ollut sitä mieltä, että jatkakaa pronssi-pojat samaan malliin.

Kerro siffa, että etkö todellakaan näe Suomen suorituksessa mitään parantamisen varaa? USA-pelikin oli suorastaan maaginen suoritus Jaloselta ja koko valmennuskolmikolta, puhumattakaan alkusarjan dominoinnista kaikkien aikojen turnauksesssa. Suomen suoritus hipoi kisoissa koko ajan täydellisyyttä ja siitä palkintona loistava pronssi. Turha tästä on tosin enää jatkaa, tuskinpa sieltä pronssista valetusta poterosta tulet koskaan nousemaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Olet Siffa aika yksin mielipiteesi kanssa.

Eihän parempaa tilannetta voisi olla kuin puolustaa täällä yksin Suomen ansiokasta pronssimitalia Vancouverista. Tämä on kuitenkin paljon helpompaa kuin vuosia sitten pidin pääni ja arvostin Raimo Summasta huippuvalmentajana ja Suomen WC2004 hopeaa erinomaisena saavutuksena niistä kisoista. Silloin väänsin täällä huomattavasti lukuisamman Raimo Summasta erittäin rankasti arvostelevan ja WC2004 hopeaa vähättelevän joukon kanssa. Aika on kulunut ja jo vuosia on ymmärretty Raimo Summasen nerokkuus valmentajana ja WC2004 hopea on muistettu poikkeuksetta loistavana suomalaisen jääkiekon saavutuksena. Aivan varmasti näin tulee käymään myös Suomen Vancouverissa voittaman pronssimitalin suhteen. Jukka Jalonen teki lähes mahdottomasta mahdollisen pelaajineen ja valmennusryhmänsä kanssa. Jukka Jalonen tulee olemaan sen ansiosta yksi kysytyimpiä valmentajiamme jatkossa. Toki hänen ansionsa olivat jo erinomaiset ennen maajoukkueen valmennuspestiä, mutta Vancouverin pronssi tullaan arvostamaan lajiasiantuntijoiden ja -johtajien taholta erittäin korkealle. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, jonka lukitsen nyt ja jään odottamaan tulevaisuutta helpottuneena jälleen kerran siitä, että puolustin huippuvalmentajaa ja -lajiasiantuntijaa, jonka palveluista jääkiekon parissa tullaan käymään kovaa kisaa sen jälkeen, kun maajoukkueen aika jää taakse.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Eihän parempaa tilannetta voisi olla kuin puolustaa täällä yksin Suomen ansiokasta pronssimitalia Vancouverista. Tämä on kuitenkin paljon helpompaa kuin vuosia sitten pidin pääni ja arvostin Raimo Summasta huippuvalmentajana ja Suomen WC2004 hopeaa erinomaisena saavutuksena niistä kisoista. Silloin väänsin täällä huomattavasti lukuisamman Raimo Summasta erittäin rankasti arvostelevan ja WC2004 hopeaa vähättelevän joukon kanssa.

Näin äkkiseltään minulla ei tule mieleen yhtäkään Jatkoajan kirjoittajaa/kirjoitusta, joka olisi vähätellyt WC2004 hopeaa. Sen sijaan muistan kyllä keskusteluja, joissa kritisoitiin sinun Summas-jumalointiasi ja hassua näkemystäsi siitä, että Suomi olisi pelannut tuolloin jotain "vallankumouksellista" jääkiekkoa. Se, että sinä sotket nämä kaksi asiaa keskenään, ei tarkoita sitä, että muut niin tekisivät.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Muistutukseksi: Kallio teki 80 arvokisaottelussaan (1999-2007) tehot 22+26=48, yhdeksästä MM-turnauksesta tuli viisi arvokisamitalia (kolme hopeaa, kaksi pronssia). Parhaimmillaan Kallio teki piste per ottelu -tahtia, ja vielä 2006 kisoissakin syntyi 9 ottelussa 4+2=6.

Kyllä tuommoisen miehen mieluummin kisakoneeseen ottaisi kuin vaikkapa Jalosen suosiman Tommi Santalan, jonka saldo neljästä MM-turnauksesta ja 21 ottelusta on yksi syöttöpiste. Minä kun jo ehdin toivoa, että Santalan MM-ura olisi ollut jo vuosia sitten ohi, mutta Jalonen on miehen nyt kahdesti valinnut kiikaritehojaan tekemään ja miinuksiaan tehotilastoon keräämään. Jarkkoimmoset eivät minua niinkään Jalosen valinnoissa häiritse, Jake on paikkansa ansainnut, mutta tommisantalat ja muut MM-tasolle kuulumattomat vätykset häiritsevät.
Kyllä Tomi Kallio varmasti ihan aiheesta maajoukkueessa aikanaan oli, mutta kritiikki Kalliota kohtaan kumpuaa varmasti siitä, että hyvin usein hän pelasi jopa ykkösketjussa MM-turnauksissa. Sellaisessa paikassa onnistumisia täytyy tulla myös kuolemanpeleissä, joissa Kallio yleensä jäätyi pahemman kerran. Siinä mielessä vertailut kolmos- tai nelosketjun Santalaan eivät ole kovin hedelmällisiä.

Santalan ensisijainen tehtävä ei ole ollut pisteiden teko, vaan pitää oma pää puhtaana. Tomi Kallion rooli oli taas maalinteko ja hän pelasikin useasti muun muassa Olli Jokisen ja Ville Peltosen kanssa samassa ketjussa. Jos Kallio olisi pelannut suurimman osan ajasta samassa roolissa Santalan kanssa, niin tuskinpa tehopisteet paljon kummoisemmat olisivat olleet kuin Santalan. En kuitenkaan halua tällä puheella suolata sen kummemmin Kalliota tai puolustella Santalaa. Kaikilla valmentajilla on ne omat suosikit ja vakiopelaajat, joiden ympärille EHT-joukkueita ja jopa MM-joukkueita rakennetaan.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Eihän parempaa tilannetta voisi olla kuin puolustaa täällä yksin Suomen ansiokasta pronssimitalia Vancouverista. Tämä on kuitenkin paljon helpompaa kuin vuosia sitten pidin pääni ja arvostin Raimo Summasta huippuvalmentajana ja Suomen WC2004 hopeaa erinomaisena saavutuksena niistä kisoista. Silloin väänsin täällä huomattavasti lukuisamman Raimo Summasta erittäin rankasti arvostelevan ja WC2004 hopeaa vähättelevän joukon kanssa. Aika on kulunut ja jo vuosia on ymmärretty Raimo Summasen nerokkuus valmentajana ja WC2004 hopea on muistettu poikkeuksetta loistavana suomalaisen jääkiekon saavutuksena. Aivan varmasti näin tulee käymään myös Suomen Vancouverissa voittaman pronssimitalin suhteen. Jukka Jalonen teki lähes mahdottomasta mahdollisen pelaajineen ja valmennusryhmänsä kanssa. Jukka Jalonen tulee olemaan sen ansiosta yksi kysytyimpiä valmentajiamme jatkossa. Toki hänen ansionsa olivat jo erinomaiset ennen maajoukkueen valmennuspestiä, mutta Vancouverin pronssi tullaan arvostamaan lajiasiantuntijoiden ja -johtajien taholta erittäin korkealle. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, jonka lukitsen nyt ja jään odottamaan tulevaisuutta helpottuneena jälleen kerran siitä, että puolustin huippuvalmentajaa ja -lajiasiantuntijaa, jonka palveluista jääkiekon parissa tullaan käymään kovaa kisaa sen jälkeen, kun maajoukkueen aika jää taakse.

Hienoa kuulla, että olet helpottunut. Siltähän se vaikuttaakin, kun olet kerta kerran jälkeen pystynyt niin ansiokkaasti perustelemaan väitteesi Jalosen täydellisestä onnistumisesta. Mitä tulee Summaseen ja WC04-turnaukseen, niin tuskin kukaan on kiistänyt Suomen joukkueen hienoa esitystä ja vielä finaalissakin pystyttiin kunnolla haastamaan Kanada turnauksen voitosta. Välieräkin oli täysin toista maata kuin Vancouverissa. Juuri sellaiseen esitykseen olisin itsekin ollut tyytyväinen viime olympialaisissa. Että jokaisessa ottelussa pystytään haastamaan vastustaja kunnolla ja oikeasti taistelemaan turnauksen voitosta. Nyt siitä jäätiin todella kauas.

Summasen casessa kritiikki kohdistui hänen metodeihinsa ja ylilyönteihin. Missä menee raja joka valmentajan käytökseltä vielä hyväksytään. Vanhoja juttuja ja varmaan Summanenkin on noista päivistä kypsynyt.

Jalosen valmennusryhmästä käytiin tosiaan olympialaisten jälkeen niin kova kilpailu tämän huippusuorituksen jälkeen, että Kummolan oli suorastaan mahdotonta vastata tarjoukseen ja pitää kolmikko kasassa. Timo Lehkosella ja Risto Dufvalla lienee monivuotiset NHL-sopimukset takataskussa.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Minunkin käsittääkseni kännykät olivat todella kuumina NHL-, ja KHL-piireissä Suomi-USA välieräpelin 1. erän jälkeen Vancouverissa 2010 Suomen valmennuskolmikon ansioista ja lähipuheluihin ei tarvittu edes kännykkää. Ne sujuivat huutonaurun voimalla lätkäjohtajalta toiselle.
 

Fordél

Jäsen
En ymmärrä miksi siffa arvostelee Jukka Jalosta lähinnä vain Vancouverin olympiapronssin perusteella. Tietysti tuttu juttu, että taas kerran siffa jättää kokonaisuudesta isoja palasia pois, varsinkin juuri niitä, jotka eivät tue hänen "lukittua vastaustaan".

Arviointia Jalosen onnistumisesta maajoukkuevalmentajana ei voida tehdä vain yhden turnauksen perusteella vaan koko hänen päävalmentajauransa menestyksen perusteella. Muistetaan siis, että kummassakaan MM-kilpailussa Jalonen ei ole saanut Suomea edes välieriin asti. Ne ovat olleet tottakai pettymyksiä kun muistetaan, että Jalosen kollegat olivat kolmena edellisenä kertana saavuttaneet pronssia, hopeaa ja pronssia.

Kokonaisuutena voidaan siis sanoa, että Jalosella on vain yksi hyvä suoritus sijotuksellisesti (pelillisesti sekin takkusi) ja kaksi muuta menevät sijoituksen puolesta sitten sinne tyydyttävän paikkeille. Kokonaisarvosana lienee jossain 7½ paikkeilla.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Eihän parempaa tilannetta voisi olla kuin puolustaa täällä yksin Suomen ansiokasta pronssimitalia Vancouverista + koko teksti

Mehän olemme kaikki samaa mieltä, että pronssimitali on kaunis ja sopii suomileijonan viereen jääkiekkoilijan rinnalla.

Minä olen aina luullut, että nyt puhuttiin Jukka Jalosen onnistumisesta valmentajana. Mitään konkreettista et ole vielä meille siitä sanonut.

Niin etkä ole vielä vastannut kysymyks... en pysty kirjoittamaan loppuun, naurattaa liikaa tuo teksti.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Tämä on toki vain oma mielipiteeni, jonka lukitsen nyt ja jään odottamaan tulevaisuutta helpottuneena jälleen kerran siitä, että puolustin huippuvalmentajaa ja -lajiasiantuntijaa, jonka palveluista jääkiekon parissa tullaan käymään kovaa kisaa sen jälkeen, kun maajoukkueen aika jää taakse.

Miksi karkaat? Miksi et vastaa kysymyksiini? Faktat pöytään. :D

Uskomatonta. Taiston jälkeinen autuas hiljaisuus leijuu yllämme.

Kaippa olen koko Jatkoajan palstalle velkaa anteeksipyynnön. Suurimmalta osin minä ja eräs nimeltä mainitsematon henkilö tukimme tämän ketjun pariksi kuukaudeksi. Tästedes suhtaudun hänen perustelemattomiin prov... väittämiin niiden arvoisella asenteella. Sori kaikki!

Sitä paitsi, minä OLEN edelleen J. Jalosen fani ja mielestäni hän on kaikesta huolimatta oikea mies Leijoniin. Toivon...
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jääkiekko on pelaajien peli

Minulle Vancouverin suomalaiset jääkiekkolegendat olivat Ville Peltonen, Saku Koivu ja Jere Lehtinen, jotka voittivat neljännet mitalinsa olympiakisoista. Vastaavaan tekoon on yltänyt vain yhteensä 6 pelaajaa koko jääkiekon historiassa ja luvussa ovat mukana Peltonen, Koivu ja Lehtinen. Lähelle pääsevät myös kolmannen mitalinsa voittaneet Teemu Selänne, joka nousi kaikkien aikojen pistepörssin kärkeen Olympiakisoissa ja Olli Jokinen, joka ratkaisi kahdella maalillaan pronssimitalit Suomelle Slovakia-pelin 3. erässä. Kimmo Timonen nousi myös kolmen olympiamitalin voittajien ryhmään Selänteen kanssa, Raimo Helmisen, Jarmo Myllyksen ja Jukka Tammen rinnalle, joiden mitalit ovat vuosilta 1988-98. Teppo Nummisen 3 olympiamitalia ovat vuosilta 1988-2006, historiaa sekin. Raimo Helminen on kaikkien aikojen eniten Olympiaturnauksia pelannut pelaaja, osallistui kuusiin Olympiakisoihin 1984-2002 ja voitti niissä 3 mitalia 1988-98.

Omat lämpimät muistikuvani Olympiakisoista tulevat meidän lukuisien superpelaajien ja heidän voittamien mitalien ja tekemiensä ennätysten kautta, ei siitä mikä valmennusryhmä valmensi Suomea missäkin kisoissa. Yksikään päävalmentaja ei ole valmentanut Suomen maajoukkueelle edes kahta mitalia Olympiakisoissa ja ainoastaan Hannu Aravirta ja Pentti Matikainen ovat päävalmentaneet edes kahdet Olympiakisat sinä aikana, vuoden 1988 Calgaryn Olympiakisoista lähtien, jonka lasken Suomen miesten jääkiekon moderniksi, mitaleita voittavaksi ajanjaksoksi.
 
Viimeksi muokattu:

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Uskomatonta.
Kaipa olen koko Jatkoajan palstalle velkaa anteeksipyynnön. Suurimmalta osin minä ja eräs nimeltä mainitsematon henkilö tukimme tämän ketjun pariksi kuukaudeksi. Tästedes suhtaudun hänen perustelemattomiin prov... väittämiin niiden arvoisella asenteella. Sori kaikki!

Pah, mitään sori. On erittäin ymmärrettävää, että pohjoiskorealaisen halkopinon takana piileskelevän tapauksen kauha & lusikka -moniongelmien syvyyden ymmärtäminen ottaa aikansa:).

Itse asiasta eli Jalosesta vielä: tuskin täällä kellään on henkilökohtaisesti häntä vastaan mitään (todella harva kiekkoihminen kun toivoo Suomen maajoukkueelle epäonnistumista esim. omien itsetunto-ongelmiensa ja koottujen fantasioidensa todellisuuteen törmäämisen vuoksi). Sadannen kerran: juuri siksi (vähän) nyppiikin, että moni odotti Jaloselta tämän aiemman historian valossa paljon enemmän - tai ei ainakaan sen kaltaisia ongelmia, mitä matkan varrella on esiintynyt.
 

Fordél

Jäsen
Sadannen kerran: juuri siksi (vähän) nyppiikin, että moni odotti Jaloselta tämän aiemman historian valossa paljon enemmän - tai ei ainakaan sen kaltaisia ongelmia, mitä matkan varrella on esiintynyt.

No itse en ole yllättynyt siitä, että Jalosen johtamisessa on ollut ongelmia. Jotenkin häntä on vain vaikea nähdä kovana auktoriteettina vaikka NHL-pelaajien keskuudessa. Karisma ja auktoriteetti riittävät kyllä johonkin HPK:hon, mutta Suomen maajoukkueessa alkaa olla jo tiukkaa. Siksi vähän ihmettelenkin Jalosen mahdollista siirtymistä KHL:ään. Veikkaisin, että siellä tulisi samoja ongelmia ja valmennuspesti ei kestäisi sopimuksen loppuun asti. Pelin ymmärtäjänä ja taktisella puolella varmasti mies paikallaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
En ymmärrä miksi siffa arvostelee Jukka Jalosta lähinnä vain Vancouverin olympiapronssin perusteella. Tietysti tuttu juttu, että taas kerran siffa jättää kokonaisuudesta isoja palasia pois, varsinkin juuri niitä, jotka eivät tue hänen "lukittua vastaustaan".

Olen valmis arvioimaan myös MM-kisojen Jukka Jalosen valmennustyötä. Vancouverin olympiakisat, kuten olympiakisat ovat nyt jonkin aikana olleet, olivat sen takia merkitykselliset jääkiekkokisat, että siellä olivat mukana kaikki parhaat pelaajat. Vancouver ei jättänyt selittelyille sijaa, koska maat saivat sinne mukaan ne parhaimmat pelaajansa, jotka valmentajat olivat sinne halunneet valita. Vancouver näytti eri maiden pelaajistojen ja valmennusten tason siitä, missä silloin mentiin. Kuten on yhdessä todettu, niin Suomi menestyi Vancouverissa erinomaisesti.

Arviointia Jalosen onnistumisesta maajoukkuevalmentajana ei voida tehdä vain yhden turnauksen perusteella vaan koko hänen päävalmentajauransa menestyksen perusteella. Muistetaan siis, että kummassakaan MM-kilpailussa Jalonen ei ole saanut Suomea edes välieriin asti. Ne ovat olleet tottakai pettymyksiä kun muistetaan, että Jalosen kollegat olivat kolmena edellisenä kertana saavuttaneet pronssia, hopeaa ja pronssia.

Pettymyksiä ovat olleet Jalosen johdolla MM-kisat ilman muuta, koska sieltä on totuttu saamaan jo pitkään jonkin värinen mitali. Mitalitili aukesi MM-kisoissa Suomelle vasta vuonna 1992 (Tshekkoslovakia), 1990-luvulla saavutettiin viitenä vuotena mitali (Tshekkoslovakia 1992, 1994 Italia, 1995 Ruotsi, 1998 Sveitsi ja 1999 Norja), 2000-luvulla Suomi oli myös viitenä vuotena mitaleilla (2000 Venäjä, 2001 Saksa, 2006 Latvia, 2007 Venäjä ja 2008 Kanada).

Jalosen johdolla Suomi jäi 2009 Sveitsissä viidenneksi ja 2010 Saksassa kuudenneksi. Jalosella on mahdollisuus nousta tuohon MM-kisojen 1990- ja 2000-lukujen mitalikeskiarvoon, mikäli Suomi saavuttaa mitalisijan tänä ja ensi keväänä. En näe mitään esteitä sille, etteikö näin myös voisi tapahtua.

Näitä keskusteluja voivat käynnistää ja pitää yllä jokainen JA:n nimimerkki, joten toivon aktiivisuutta muiltakin kirjoittajilta. Sivuja viestiketjuissa riittää, niinkuin olemme voineet todeta, joten ei muuta kuin mukaan vain.
 

Fordél

Jäsen
Vancouver näytti eri maiden pelaajistojen ja valmennusten tason siitä, missä silloin mentiin. Kuten on yhdessä todettu, niin Suomi menestyi Vancouverissa erinomaisesti.

Jääkiekko on siitä hassu laji, että se on meille suomalaisille todella iso asia, mutta samalla unohdamme, että maailmalla se ei sitä ole. Realistisesti jääkiekon MM-kisojen tai Olympiakullan voitosta kamppailee vain seitsemän maata: Venäjä, Kanada, USA, Ruotsi, Tsekki, Suomi ja Slovakia. Näistäkin väestömääräältään isoja valtioita on vain kolme. Vaikka Suomi ei ole ihan terävimmän kärkimaiden tasolla, olemme kuitenkin kärkijoukkueita. Näin ollen mahdollisuus MM-kisojen tai Olympiakullan voittoon on joka kerta realistinen. Koko turnauksen voitto on tottakai hiton kova suoritus (kuten on nähty), mutta se ei olisi mikään maailman kahdeksas ihme eikä urheilevan maailman kovimpia yllätyksiä kuten olisi vaikka Suomen voitto jalkapallon MM-kisoissa.

Mikä on kaiken tämän saarnan ajatus? Se, että pronssimitallin ottaminen, vaikkakin lajin kovimmassa turnauksessa, ei ole mielestäni erinomainen suoritus Suomelta. Okei, se olisi sitä jos muilla olisi NHL-pelaajat käytössään ja Suomella vaikka vain SM-liigan pelaajat. Kuitenkin se, että kampeaa itsensä seitsemästä ehdokkaasta kolmanneksi ei siis ole mielestäni mitenkään erinomainen suoritus. Se on oikeastaan vain hyvä suoritus, ehkä jopa ihan normaalisuoritus, koska lopulta kaikki voi olla aika pienestä kiinni.

Sen sijaan MM-kisojen ja tottakai varsinkin Olympiakullan voittaminen on erinomainen suoritus. Se vaatii aina jotain ekstraa, jolla lopulta voittaa kaikki muut. Voiton ottaminen ei ole suomalaisessa huippu-urheilussa ja varsinkin joukkuelajeissa ollut jokapäiväistä, joten siitä voidaan ehdottomasti antaa erinomaisen tai täydellisen suorituksen titteli.

Jalosen johdolla Suomi jäi 2009 Sveitsissä viidenneksi ja 2010 Saksassa kuudenneksi. Jalosella on mahdollisuus nousta tuohon MM-kisojen 1990- ja 2000-lukujen mitalikeskiarvoon, mikäli Suomi saavuttaa mitalisijan tänä ja ensi keväänä. En näe mitään esteitä sille, etteikö näin myös voisi tapahtua.

Eli jos mitallia ei tule, voidaan Jalosen sanoa epäonnistuneen. Oma veikkaus on, että myös liitto näkee asian näin ja Jalosen aika on maajoukkueessa ohi.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Olen valmis arvioimaan myös MM-kisojen Jukka Jalosen valmennustyötä.

Mahtuuko arvioosi muutakin kuin vain ja ainostaan olympiakisojen lopullinen sijoitus?

Missä nyt ovat ne viivelähtöjen laskemiset ja kaikki muut analysointityökalusi?
Miksi emme nyt saa pelikirjamielessä analyysiä vaikkapa pronssiottelusta erä erältä kun muutehan niitä tuntuu saavan tyhjänpäiväisistä runkosarjaotteluista moneltakin mantereelta.

Eikö olisi helppoa analysoida Vancouverin olympiakisa pelikirjan kannalta ja sillä todistaa Jalosen ylivertaisuus? Et taida pystyä minkäänlaiseen parempaan analyysiin vaan tyydyt toistamaan Suomi voitti pronssia, Suomi voitti pronssia ja Suomi voitti pronssia?
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
No itse en ole yllättynyt siitä, että Jalosen johtamisessa on ollut ongelmia. Jotenkin häntä on vain vaikea nähdä kovana auktoriteettina vaikka NHL-pelaajien keskuudessa. Karisma ja auktoriteetti riittävät kyllä johonkin HPK:hon, mutta Suomen maajoukkueessa alkaa olla jo tiukkaa.

Toki tämä oli tiedossa, mutta negatiivinen yllätys onkin ollut enempi reaktio ongelmiin (my bad: tuli ylimalkainen muotoilu kun näistä on jauhettu jo niin saatanasti:).
Eli: miten mies, jonka koko - Suomen ympyröissä - menestykäs ura on perustunut tiimityöhön, pelaajien kuuntelemiseen, vinkkien ottamiseen, käytännölliseen lähestymiseen peliin ja joukkuedynamiikkaan jne., voi päätyä pelokkaan, lillukanvarsissa näpertelevän ja arvostaan aran teorianillittäjän tasolle?
Alkuvaikeudet isomman mittakaavan kanssa olivat vielä ymmärrettäviä ja tosiaan odotettavissakin - mutta se, että kehityksen sijaan on nähty ko. ongelmakohdissa lähinnä taantumista, on myös sille aiemmalle JJ:lle erittäin epätyypillistä.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Suomi on pelaanut 1992-2010 eli 19 kauden aikana 9 isoa finaalia, WC-, Olympia- ja MM-tasolla ja saldo on murheellinen 1-8 näistä yksittäisistä peleistä tai ottelusarjoista. Olemme kuitenkin päässeet finaaliin 9 kertaa ja tuloksena on ollut 1 kulta ja 8 hopeaa tai kakkostilaa.

Jukka Jalonen on nyt 3 kertaa päävalmentanut isoja kisoja ja ei ole kertaakaan päässyt edes finaaliin, toisin kuin edeltäjistään Erkka Westerlund, Raimo Summanen, Hannu Aravirta, Curt Lindström ja Pentti Matikainen. Doug Shedden pääsi kerran yrittämään MM-kisoissa ja hänen Suomen joukkueensa ylsi pronssimitalien voittamiseen. Jukka Jalonen on päävalmentajana vienyt Suomen kerran välieriin, jossa tuli murskatappio USA:lta, mutta lopulta hieno pronssimitali. kun turnaus oli sentään Olympiakisat. Jalonen on kuitenkin jo kolme kertaa saanut yrittää isoissa kisoissa päävalmentajana ja Suomella on niistä kisoista nolla finaalipaikkaa. Alamäki on siis selkeä ja syventynyt Suomen jääkiekossa, kun Jukka Jalonen on työskennellyt päävalmentajana. Syitä on monia tähän asiaan, joihin en nyt puutu, mutta Jukka Jalosen aika päävalmentajana on osoittaa nyt Slovakian 2011 MM-kisoissa huippuhetkensä tai ainakin voittaa vähintään pronssia Suomen joukkueen päävalmentajan työssään. Muuten on jo keväällä 2011 aika vaihtaa Jukka Jalosen tilalle uusi yrittäjä Suomen päävalmentajana, vaikka en oikeasti toivo mitään muuta kuin, että Jukka Jalonen näyttäisi nyt kaikille meille mistä aineksista hänet on tehty ja johtaisi Suomen vähintään pronssille kevään MM-kisoissa. Edes neljäs sija ei ole nyt mitään. Nyt on mitalikevään aika, Jukka Jalonen.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Mikä on kaiken tämän saarnan ajatus? Se, että pronssimitallin ottaminen, vaikkakin lajin kovimmassa turnauksessa, ei ole mielestäni erinomainen suoritus Suomelta. Okei, se olisi sitä jos muilla olisi NHL-pelaajat käytössään ja Suomella vaikka vain SM-liigan pelaajat. Kuitenkin se, että kampeaa itsensä seitsemästä ehdokkaasta kolmanneksi ei siis ole mielestäni mitenkään erinomainen suoritus. Se on oikeastaan vain hyvä suoritus, ehkä jopa ihan normaalisuoritus, koska lopulta kaikki voi olla aika pienestä kiinni.
Ja kun materiaalin puolesta Suomi lähti Vancouveriin kutakuinkin samoista asemista Slovakian ja Tshekin kanssa. Ehkä jopa hieman edellä. Tämän perusteella voidaan sanoa, ettei Suomi hirveästi venynyt. Varsinkaan, kun Suomi ei ottanut yhtään voittoa etukäteen materiaaliltaan vahvemmasta maasta. Sen sijaan Ruotsi ja USA pöllytti Suomea olan takaa, vaikka länsinaapuri lopulta sijoituksen puolesta Suomen takana olikin.
 

PJx

Jäsen
Voidaanhan JJ:n tilalle toki ottaa uusi yrittäjä, mutta uskooko joku, että meno muuttuisi siitä oleellisesti? JJ ei ole lunastanut odotuksia. Tosiasia on, että kultainen sukupolvi on väistymässä vauhdilla. Jo muutaman vuoden on ollut nähtävissä, ettei vanhenevien kavereiden tilalle ole nousemassa ketään.

Voihan tietysti väittää, että onhan meillä Armia ja ehkä joku muistaa vielä Pulkkinenkin. Muutama valopilkku ei isossa kuvassa näy. Muutaman lähivuoden valmentaja joutuu tulemaan toimeen "alimittaisella" materiaalilla, sille ei voi mitään eikä maajoukkuevalmentaja voi sille yksin mitään. Muutama kaveri jaksaa varmaan nostaa tasoaan tilaisuuden saatuaan.

Uusien sukupolvien esiinmarssi vaatii ainakin puoli vuosikymmentä. Käsittääkseni vielä tämänkin vuoden Pohjola-leiri oli "nopeajalkaisten" juhlaa. Paljon pitää tapahtua, että pelastus tulee esim. näiden kavereiden mukana...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös