Paketoidaanpas Jukka Jalosen ekojen olympialaisten saldoa hiukan tältäkin suunnalta jossa Jaloselle asetettiin Shedden-kisojen yhteydessä tavoitteeksi menestyminen...
Lopputulos oli erinomainen => pronssimitali ehkä kaikkien aikojen kisoista ja vielä kapeassa kaukalossa hakee vertaistaan! Se miten tuohon erinomaiseen lopputulokseen päästiin onkin sitten hiukan hankalammin pureskeltavissa oleva juttu ja hyvin pitkälti tuuria & kiitos suosiollisen kaavion.
About kaikki tälläkin palstalla liputtavat varmasti sen puolesta, että Suomi ei pärjää yksilöinä vaan on pelattava joukkueena parasta mahdollista viisikkopeliä ja tehtävä ratkaisut erikoistilanteista. Tämän lisäksi yksi iso kulmakivi on aina maaginen maalivahtipeli, mutta se on noin periaatteessa Suomella aina kunnossa!
Jalonen lähti ehkä yhdet kisat liian aikaisin (ja vielä pienessä kaukalossa) viemään maajoukkueen tekemistä "konemaiseksi" viisikon yhteistyöksi jossa jokainen kenttä toteuttaa vaihdosta toiseen ennalta määriteltyä taktiikkaa / pelitapaa ja reagoi vastustajan tekemiseen ennalta määriteltyjen toimintamallien mukaan ("Kerho-kiekkoa"). Tämä ei tuntunut mm. nyt maajoukkueuransa päättäneille tähdillemme sopivan ja joukkueen sitoutuminen Jaloslaiseen tekemiseen ei missään vaiheessa kisoja tullut esiin kuin silloin & tällöin. Tämä tietenkin johtuu puhtaasti siitä, etteivät kaikki pelaajat uskoneet Jaloslaisen tekemisen vievän heitä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Moka nro 1 oli siis se ettei Jalonen esikuntineen saanut myytyä joukkueelle omaa "pelikirjaansa".
Mistä tämä sitten johtui? IS:n videotuomareiden esiin tuoma apuvalmentajien veljeily ns. täytepelaajien kanssa (Kukkonen ja Lehkonen hand in hand 6 rundia treeneissä, Lydman yksikseen jossain muualla jne.) ja Jalosen turhan opettajamainen suhtautuminen tähtipelaajiin pelitapa-asioissa ("pitää vissiin näyttää videolta Kapasen tekemistä, että nuo muutkin oppivat" tjsp.) ovat jo kahdestaan sellaisia juttuja, etten yhtään ihmettele jos sukset hippusen ristiin menivätkin!
Suomessa on, kiitos mm. (harhaan-)johtavan analyytikon, nostettu valmentajat pelin yläpuolelle ja koska Jukka Jalonen on pelitapa-asioissa (ainakin meikäläsen silmissä) yksi parhaista en yhtään ihmettele miksi Jukalle oli niin vaikea hyväksyä, ettei joukkue yksinkertaisesti suostu pelaamaan täydellisesti hänen pillinsä mukaan.
Moka nro 2 oli siis turha jääräpäisyys pelitapaan luottamattomien pelaajien edessä!
OK, toisaalta tuo on myös vahvuus jos kaveri oikeasti ja sokeasti uskoo omaan tekemiseensä, mutta kun auktoriteetti NHL-pelaajien edessä puuttui, tällainen jääräpäisyys tuntui enemmänkin pelisilmän puutteelta. Pelaajat ne kuitenkin siellä laatikossa homman ratkaisevat ja valmentajan pitäisi auttaa heidät parhaaseen mahdolliseen onnistumiseen omien vahvuuksiensa kautta eikä niin, että pelaajat saavat koutsin näyttämään taktiselta nerolta... Josta päästäänkin seuraavaan =>
Moka nro 3 oli pelaajavalinnat ja roolitus.
Jussi Jokinen olisi kuulunut kisoihin[piste] Tämä tuntui olevan aika monen ison roolin pelaajan huulilla kun kisoihin lähdettiin => mukana ei siis pelaajien mielestä ollut absoluuttisesti paras miehitys ja tämä varmasti osaltaan nakersi kundien uskoa koutsin ajatusmaailmaan. En nyt tässä lähde spekuleeraamaan kuka Jussin kohdalta olisi pitänyt kisoista ulos pudottaa, mutta sen verran voin sanoa, että jos ajatellaan Jussin vahvuuksia olisi hänen paikkansa ollut kahdessa ekassa kentässä... Filppulan vahvuudet taasen löytyvät kahden suunnan pelistä ja Suomen maajoukkueessa kakkos- tai kolmossentterin paikalta => Valtteri meni siis vähän hukkaan Koivun Mikon kentässä jonka tehot jäivät pieniin viimeistelijän puutteessa.
Pakistossa Kukkonen ja Niskala olivat keskimäärin aivan kuutamolla ja tästä kärsivät heidän myös pakkiparinsa. Pakkien peluutus taasen oli Lehkosen kontolla ja homma ei vaan toiminut! Turnauksessa nähtiin (raportti paikan päältä) jokusen kerran kuinka penkiltä oli jo nousemassa "se oikea" pakkipari, mutta kentälle komennettiinkin toinen pari ja ne kaksi muuta istuivat penkille päitään puistellen. Elikkäs siis =>
Moka nro 4 oli Jalosen sokea luotto apuvalmentajiinsa ja touhusta jotenkin välittynyt asetelma, ettei porukka ollut yhtä vaan joukkueessa oli kaksi ryhmittymää (pelaajat ja valmentajat) jotka sitten kriisitilanteessa (USA round 1.) eivät kyenneet yhteistyöhön vaan homma mureni katastrofiksi! Voin sieluni silmin nähdä mitä esim. Ron Wilson sanoisi apukoutsilleen jos tämä olisi työntämässä 6. ja 7. pakkia jäälle kun peliä ratkotaan...
Tuohon nelosmoka-soppaan oman lusikkansa olisi voinut (pitänyt) työntää joukkueen GM, mutta kun me kaikki tiedämme millainen vässykkä / pelaajien kaveri / kiekkojen kerääjä tämä legendaarinen GM:mme on, ei hänen tekemisistään sen enempää... Tulee vaan mieleen kysymys mitä esim. Keklu olisi tuollaisessa tilanteessa tehnyt?
Moka nro 5 Jalosella oli mielestäni myös erikoistilanteiden jääräpäinen pelaaminen toimimattomilla sapluunoilla.
YV:llä (5-4 ja 5-3) pelattiin kiekkoa Salolle lukemattomia kertoja, mutta homma ei vaan skulannut. Sheddenin järjetön "viisi eniten tienaavaa hyökkääjää"-YV sentään lyötiin aikanaan romukoppaan alkusarjan jälkeen, mutta tällä kertaa (ilmeisesti) Jukan boolssit eivät riittäneet romuttamaan paperilla Suomen parasta YV-koostumusta vaikka varmasti mieli teki! Myös 4-5 AV-pelaaminen ei toiminut kovia maita vastaan (kakkoshyökkääjä oli toistuvasti kuutamolla), mutta ehkä se isoin AV-moka oli pitää kiinni ns. alakolmiosta 3-5 tilanteessa. Jos en nyt ihan väärin muista teki jokainen vastustajamme maalin kun pääsi kahden miehen YV:lle?
Tässäpä tätä anaalyysia nyt oli vaikka voisi vielä vähän jatkaakin => voimme vain toivoa, että Jukka Jalonen otti opikseen rankemmalla kädellä näistä karkeloista ja kevään MM-kisoissa nähdään parempi päävalmentaja. Itse uskon Jalosen olevan niin fiksu kaveri, että oppi uppoaa!
Toisaalta tulevaisuudessa Suomen pitää pärjätäkseen olla "arvokisojen HPK:n", koska pelaajamateriaali ei vaan enää riitä huippumaille => jospa se Jaloslaisuus sieltä tulisi esiin...?