Pronssia ei tullut jalosen ansiosta, vaan jalosesta huolimatta. Jalosen eväät eivät riitä maajoukkuekoutsiksi, sen osoitti viimeistään tämä turnaus. Jo pelaajavalinnoista lähtien koko valmennustiimi on vetänyt homman aivan vihkoon. Se,että jätetään tämän hetken kuumin suomalaishyökkääjä pois olympialaisista oli mokana aivan käsittämätön, vaikkei suomi näissä karkeloissa varsinaisesti maalintekoon kaatunutkaan. Tämä katastrofaalinen USA-pelikin menee mielestäni valmennuksen piikkiin. Jokinhan valmistautumisessa meni pieleen, kun taululla on 10 minuutin jälkeen lukemat 6-0. Ja joukkueen valmistautumisesta huolehtiminen on nimenomaan valmennuksen tehtävä. Ja joukkueen täydellinen romahtaminen tuon ensimmäisen takaisku maalin jälkeen kertoo myös valmennusjohdon täydellisestä jäätymisestä. Uskallan väittää, että jos penkin takana olisi seissyt esimerkiksi Summanen, ei tällaista romahdusta olisi tapahtunut, vaan suomi olisi kyennyt taistelemaan USA:n kanssa ihan tasaväkisesti.
Jaloselta oli järkyttävä virhearviointi myös alkaa ajamaan joukkueeseen sisään pelitapaa, jonka omaksuminen vie aikaa. Näin lyhyessä turnauksessa ei vain yksinkertaisesti ole aikaa opetella pelaamaan pelikirjan mukaan, vaan pelin on oltava uomissaan heti, jos halutaan menestyä. USA:n valmentaja osui asian ytimeen sanoessaan suomen pelaavan pienessä kaukalossa ison kaukalon peliä.
Anyway, mitali tuli ja saavutuksenahan tuo on hieno, ei siinä mitään. Joukkue kokosi pronssipelissä itsensä hienosti ja pelasi upean kolmannen erän. Tästä suorituksesta voi olla ylpeä. Kuitenkaan Jalonen & Co ei minun silmissäni puhtaita papereita turnauksesta saa. Tämän mitalin voitti joukkue, ei valmennusjohto.
Vaikka olympiapronssi on hieno juttu, ei sen saa antaa sokaista liikaa. Olen pronssista huolimatta huolissani maajoukkueen tulevaisuudesta. Mistä saamme uusia selänteitä,koivuja,timosia ja muita. Kaksi superlupausta ei valitettavasti riitä.