Jukka Jalosen Suomi

[Jyrla]

Juu, Anatoli Tarasov otti oppia Neuvostoliiton jääpallosta, Tshekkoslovakian jääkiekosta ja tavasi ulkoa Lloyd Percivalin "Hockey Handbook"-kirjan ja muodosti niistä Neuvostolliton jääkiekon menestyksen lähtöportaat. Uskokoon ken tahtoo, mutta tällaista väitetään.

Niin taisi tehdä, ja kehittää niiden pohjalta neuvostoliittolaisen pelitavan. Vai olivatko Summit Seriesin pelitavat toistensa kopioita, kun kerran kaikki tarvittava oli jo keksitty Brewerin pelatessa Torontossa ja venäläistä ja kanadalaista pelitapaa ei ole olemassa?

 

[Rod Weary]

Häviäminen ei ole päämäärä, vaan tulos siitä että jonkun muun taidot, tavat, halu ja onni ovat päihittäneet omasi. Jos hoetaan vain "voita,voita,voita", ei välttämättä nähdä (tai haluta,uskalleta nähdä) mitä muutoksia omaan toimintaan voittaminen vaatii. Jos ei nähdä mitä pitäisi parantaa, vaan pusketaan samalla meiningillä eteenpäin, ei voitto ole välttämättä yhtään sen lähempänä vaikka työn määrä sinänsä lisääntyisikin.
Tämän ajatuskudelman yksi aspekti on pelitapa ja sen kehittäminen sellaiseksi, että se mahdollistaa voittamisen.

Tämän julistuksen pitäisi olla Jatkoajan keskustelun säännöissä pakollisena oppimääränä ennen kirjoitusoikeuksien myöntämistä. Tätä olen itsekin yrittänyt toitottaa, huonommalla ulosannilla tosin. Boldasin vielä varmuuden vuoksi villakoiran ytimen. Liian moni täällä uskoo kuin vuoreen tuohon voittamisen kulttuuriin ja tahdon merkitykseen. Jos homma jää hokemisen asteelle, on sama kuin hakkaisi päätä seinään. Kummastakin saa vain päänsärkyä.

 

[Johannes]

Niin taisi tehdä, ja kehittää niiden pohjalta neuvostoliittolaisen pelitavan. Vai olivatko Summit Seriesin pelitavat toistensa kopioita, kun kerran kaikki tarvittava oli jo keksitty Brewerin pelatessa Torontossa ja venäläistä ja kanadalaista pelitapaa ei ole olemassa?

Nyt menee jo ihan trollaamiseksi oma kirjoittelusi. Yritätkö väittää, että on vain yksi venäläinen/Neuvostoliiton ja yksi kanadalainen pelitapa. Missä väitän, että eri maiden pelitavat ovat yksittäisessä turnauksessa samoja toisiensa kanssa, kuten Summit Series-kohtaamisessa.

Seuraavaksi muuten joku väittää, että jenkit eivät käyneet kuussa, koska nimimerkki "Johannes" ei ollut mukana itse kuulennolla Neil Armstrongin ja kumppaneiden kanssa vai olisiko minun pitänyt kiertää maapallo kenties Juri Gagarinin Sputnikissa, että olisi riitävät todisteet maapallon kiertämisestä avaruudessa. Näistä jutuistahan on ainoastaan kirjallisia todisteita ja filmimateriaalia ja en ollut itse mukana avaruudessa. : ) : )

 

[Johannes]

Liian moni täällä uskoo kuin vuoreen tuohon voittamisen kulttuuriin ja tahdon merkitykseen. Jos homma jää hokemisen asteelle, on sama kuin hakkaisi päätä seinään. Kummastakin saa vain päänsärkyä.

Jos pitää uskoa häviämisen ihanuuteen ja periksiantamiseen, niin valitsen aina voittamisen ja tahdon, kuten ilmeisesti myös Ruotsin tuleva päävalmentaja Pär Mårts. Jukka Jalonenkin on voittamassa kultaa Vancouverissa, omien YLE-haastatteluidensa mukaan.

Jatkoajan kirjoittajille riittää se, että Jukka Jalonen on Suomen päävalmentaja, menestyksestä viis. Ei se kuulkaa niin mene huippu-urheilussa. "Winning is everything" ja sitä pitää aina tavoitella, eikä se sulje pois osaavien pelitapojen kehittämistä ja niiden käyttämistä.

 

[Jyrla]

Nyt menee jo ihan trollaamiseksi oma kirjoittelusi. Yritätkö väittää, että on vain yksi venäläinen/Neuvostoliiton ja yksi kanadalainen pelitapa. Missä väitän, että eri maiden pelitavat ovat yksittäisessä turnauksessa samoja toisiensa kanssa, kuten Summit Series-kohtaamisessa.

Seuraavaksi muuten joku väittää, että jenkit eivät käyneet kuussa, koska nimimerkki "Johannes" ei ollut mukana itse kuulennolla Neil Armstrongin ja kumppaneiden kanssa vai olisiko minun pitänyt kiertää maapallo kenties Juri Gagarinin Sputnikissa, että olisi riitävät todisteet maapallon kiertämisestä avaruudessa. Näistä jutuistahan on ainoastaan kirjallisia todisteita ja filmimateriaalia ja en ollut itse mukana avaruudessa. : ) : )

Joo, tuo kahden rivin vastine taisi jo lähennellä sitä. Syynä kai se, että yritän perustella mielipiteeni joilla otan kantaa sinun näkemyksiisi. Olisin kai odottanut niihin vastineeksi jotakin konkreettista. Vastaväitteen, myöntämisen, erilaisen näkökulman, jotakin. Taitaa tämä keskustelu ainakin toviksi olla osaltani ohi.

 

[Rod Weary]

Jos pitää uskoa häviämisen ihanuuteen ja periksiantamiseen, niin valitsen aina voittamisen ja tahdon, kuten ilmeisesti myös Ruotsin tuleva päävalmentaja Pär Mårts. Jukka Jalonenkin on voittamassa kultaa Vancouverissa, omien YLE-haastatteluidensa mukaan.

Jatkoajan kirjoittajille riittää se, että Jukka Jalonen on Suomen päävalmentaja, menestyksestä viis. Ei se kuulkaa niin mene huippu-urheilussa. "Winning is everything" ja sitä pitää aina tavoitella, eikä se sulje pois osaavien pelitapojen kehittämistä ja niiden käyttämistä.

Voi kulta pieni, tämä ei ole monivalintatehtävä. Et voi vain valkata voittamista, jos et osaa tehdä asioita oikein. Vaikka oikein boldasin tuon kohdan sinulle, se ei mennyt jakeluun. No, et ole ainoa tällä palstalla siinä suhteessa. Tavoite ei ole aina sama kuin lopputulos. Lopputulokseen vaikuttaa niinkin monisyinen asia kuin vastustaja. Jos hekin ovat valinneet b) voitto, jommankumman on petyttävä. Voittaa voi myös tuurilla, mutta voittamisen kulttuuri tulee siitä, että osaa tehdä nuo voittamiseen vaadittavat asiat tarpeeksi hyvällä osumaprosentilla, jos materiaali antaa siihen mahdollisuudet.

Loppukaneettisi vaikuttaa siltä, että olet vellonut tässä keskustelussa jo hiukan liian suurella intesiteetillä. Ota pikku torkut ennen illan matsia. Tekee hyvää sinullekin.

 

[Jyrla]

Nyt menee jo ihan trollaamiseksi oma kirjoittelusi.

Piti poistua takavasemmalle, mutten vielä malttanut. Minusta on hauskaa, että sinä vastasit ainoastaan turhautuneeseen provooni sen sijaan että olisit sanonut jotakin sitä edeltäneestä kolmen kappaleen mittaisesta kommentoinnista suhteessa sinun mielipiteisiisi. Jos toinen perustelee ja toinen ei vastaa, keskustelu tyrehtyy.

 

[Johannes]

Kolmannen kappaleen näen jopa jonkinlaisena trollauksena. Voittaminen on päämäärä, ei tapa. Häviäminen ei ole päämäärä, vaan tulos siitä että jonkun muun taidot, tavat, halu ja onni ovat päihittäneet omasi. Jos hoetaan vain "voita,voita,voita", ei välttämättä nähdä (tai haluta,uskalleta nähdä) mitä muutoksia omaan toimintaan voittaminen vaatii. Jos ei nähdä mitä pitäisi parantaa, vaan pusketaan samalla meiningillä eteenpäin, ei voitto ole välttämättä yhtään sen lähempänä vaikka työn määrä sinänsä lisääntyisikin.
Tämän ajatuskudelman yksi aspekti on pelitapa ja sen kehittäminen sellaiseksi, että se mahdollistaa voittamisen.

Ihan hyvä, että lopetetaan tällä kertaa, koska trollaamalla tahallaan väärinkäsität kirjoituksiani tähän tyyliin. Missähän väitän, että pitää hokea vain "voita, voita, voita" ja et pysty millään tapaa kirjoittamaan ulos sitä suomalaista pelitapaa, jota muka pitäisi noudattaa ja mikä lähtisi pelaajien selkärangasta. Ajatus on aivan mahdoton, kun osa pelaajista pelaa päätyökseen NHL:ssä, osa KHL:ssä ja osa muualla Euroopassa. Miten he säilyttävät jonkun ihmeellisen suomalaisen pelitavan perimän selkärangassaan, joka sitten syntyisi kuin uusi vauva esiin aina jokaisen esim. mm-turnauksen alkaessa, ilman harjoituksia.

 

[Johannes]

Loppukaneettisi vaikuttaa siltä, että olet vellonut tässä keskustelussa jo hiukan liian suurella intesiteetillä. Ota pikku torkut ennen illan matsia. Tekee hyvää sinullekin.

Mitä tarkoittaa sana "intesiteetti". : ) Tiedän, että olen oikeassa, kun saan tällaisia vastauksia kirjoituksiini. No, lopetellaan tällä kertaa tähän. Joillekin riittää se, että on oma kiva Jukka Jalonen päävalmentajana ja Johannes haluaa, että Suomi voittaa mitaleita isoissa kisoissa, on päävalmentaja kuka hyvänsä.

 

[palle fontän]

Ei maajoukkueen päävalmentaja ole sellainen auktoriteetti Suomessa, vapaassa länsimaassa, jonka pelitapaa lähdettäisiin kopioimaan esim. sm-liigaseuroissa. Erilaiset pelitavat ovat rikkaus myös suomalaisessa jääkiekossa ja kehitys ei kehity, jos yritetään noudattaa jotain yhtenäistä suomalaista pelitapaa, edes viitteellisesti.

Maajoukkueessa tulee olla parhaat pelaajat, paras valmennus ja paras pelitapa. Se on Suomen jääkieko-osaamisen näyttely. Käytin sanaa esimerkki, ja varmasti valmentajat ympäri Suomen katsovat maajoukkueen tekemistä suurennuslasilla. Vapaa länsimaa on hieno argumentti.

Ei se ole pahaa tahtoa, jos vaatii Suomen maajoukkueelta mitaleita jatkumona sille mitalisarjalle, joka on jatkunut päävalmentajasta toiseen vuodesta 1988, kun Matikaisen Suomi voitti hopeaa Calgaryn olympiakisoissa. Se on minimivaatimus päävalmentajalle, eikä mitään pahaa tahtoa.

Enhän minä pahalla tahdolla viitannut millään tavalla tähän suuntaan, kyse on siitä, millä tavalla tulkitset tekstejä ja vastailet ihan mitä sattuu tässäkin tapauksessa. Esimerkiksi tulkinta Sihvosen tekstistä, jonka mukaan maajoukkueen tulisi olla jonkinlainen pelitapalaboratoria menestyksen kustannuksella. Kuten jo sanoin aikaisemminkin, Sihvonen saattaa olla Suomen kamaralla ainoa, joka arvottaa pelin kehittymisen menestyksen edelle. Mielestäni näiden kahden välillä ei ole mitään ristiriitaa - päinvastoin. Ja kyllä, jatkumo pelitavan suhteen, vaikkakin pieniä muutoksia tulee koko ajan, helpottaa huomattavasti turnauspelaamista. Varmasti tulee vielä aika, jolloin Suomi jää usemmassakin turnauksessa putkeen ilman mitalipelejä. Sen verran arvaamattomia ovat turnausmuotoiset kisat, ja yksilötaidon perusteelle emme sinne kuulu. Ja tätähän se Sihvonen kuulutti, eli vaikka menestystä ei tulisikaan, niin isoa kuvaa pitää silti katsoa. Ollaanko pelillisesti kehitytty? Maajoukkue koelaboratoriona, saako nauraa?

P.S. Tuskin Sihvonenkaan Jalosen puolesta liputtaa, jos pelitapa maajoukkueessa ei mene eteenpäin. Tai no, onhan sillä Petterillä sitä henkilöpalvontaa aika lailla...

 

[Johannes]

Maajoukkue koelaboratoriona, saako nauraa?

P.S. Tuskin Sihvonenkaan Jalosen puolesta liputtaa, jos pelitapa maajoukkueessa ei mene eteenpäin. Tai no, onhan sillä Petterillä sitä henkilöpalvontaa aika lailla...

Saa nauraa, naurattaa jo itseänikin. Ei tämä nyt niin totista ole kuin saattaisi tästäkin ketjusta kuvitella. Kummolalla on vaan ollut tapa hankittua eroon päävalmentajasta, joka ei tuo Suomelle mitaleita tai on muuten hankala. EW lähti itse ja Shedden palkattiin vain yhdeksi kaudeksi, mutta:

Matikainen oli hankala -92, kun ei kelpuuttanut Selännettä mm-kisoihin tämän jahnattua edestakaisin lähteekö mm-kisoihin vai ei ja "The Pena" sai lähteä 1993, kun ei tullut mitalia. Curre ei voittanut mitaleita -96 ja -97 ja sai lähteä. Aravirta ei voittanut mitaleita 2002 ja 2003 ja sai lähteä. Summanen oli hankala WC-turnauksen aikana 2004 ja sai potkut. Mikä ihme se olisi, jos Jalonen olisi saanut potkut kesällä 2010, jos ei olisi menestynyt Vancouverissa tai kevään Saksan mm-kisoissa. Vuonna 2012 mm-kisat ovat osittain Suomessa ja pitkä putki ilman mitaleita olisi ollut "bad business" ja vaikka Kummola ei ymmärtäisi pelikirjoja, niin kyllä hän rahan päälle ymmärtää. Pitää olla kiekkobuumi päällä, kun on kotikisat ja muutama vuosi ilman menestystä ei ole hyvä juttu ennen kotikisoja.

PS on Röngän tuote ja provot osittain lehden myynnin edistämistä. Se unohtuu välillä itseltäkin.

 

[Jyrla]

Jyrla: En ehdi vastaamaan pitkään kirjoitukseesi, joka on asiantuntevaa ja asiaa.

Toivon, että suomalainen jääkiekkokin yrittäisi löytää voittamisen oppimisen omaksi yhdeksi kulmakivekseen, niin lapselliselta kuin tämä kirjoitettuna näyttääkin. Me pelataan peliä voittamisen takia. Sen pitää olla kaiken tekemisen peruskivi. Suomi on varsinainen finaalien häviäjämaa ja nykyän olen minäkin jo tyytyväinen, kun "voitetaan" mitali.

Ihan hyvä, että lopetetaan tällä kertaa, koska trollaamalla tahallaan väärinkäsität kirjoituksiani tähän tyyliin. Missähän väitän, että pitää hokea vain "voita, voita, voita" ja et pysty millään tapaa kirjoittamaan ulos sitä suomalaista pelitapaa, jota muka pitäisi noudattaa ja mikä lähtisi pelaajien selkärangasta.

Ajatus on aivan mahdoton, kun osa pelaajista pelaa päätyökseen NHL:ssä, osa KHL:ssä ja osa muualla Euroopassa. Miten he säilyttävät jonkun ihmeellisen suomalaisen pelitavan perimän selkärangassaan, joka sitten syntyisi kuin uusi vauva esiin aina jokaisen esim. mm-turnauksen alkaessa, ilman harjoituksia.

Et ehtinyt vastaamaan kirjoitukseeni, mutta ehdit kirjoittaa tähän samaan puuhun seitsemän viestiä joissa puhut ihan muita. Ei taida olla mitään sanottava siihen asiaan.

Kun voittaminen on kaiken tekemisen peruskivi, niin kerroppa mitä sillä käytännössä tarkoitat?

En sano, että olisit kirjoittanut niinkuin minä sanoin, et vain antanut mitään konkretiaa näkemyksellesi. Sitä kyselen tuossa edellä olevassa.

Jotenkin ajatten ettei suomalaisen pelitavan uloskirjoittaminen ole jatkoaikanicin tehtävä. Kysehän on siitä, että sinä kyseenalaistit erilaiset pelitavat eri maissa ylipäänsä. Aiheesta esitetyt tarkentavat kysymykset ohitit olan kohautuksella. Minusta se, ettei joku pysty uloskirjoittamaan suomalaista pelikirjaa ei tarkoita sitä ettei sellaista voitaisi kirjoittaa vaikkapa Jukka Jalosen toimesta.

Ehkä ajatus kansallisista pelitavoista on sinulle mahdoton, mutta sanoisin että ainakin Ruotsilla ja Usalla on käytössä ruotsalainen pelitapa ja amerikkalainen pelitapa, vaikka pelaajat pelaavatkin eri seurajoukkueissa ja eri sarjoissa.

Viimeiseksi haluaisin todeta, ettei keskustelussa (ei tässä ei yleensä muissakaan) mielestäni ole tavoitteena olla absoluuttisesti oikeassa, vaan vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä kyseessä olevasta asiasta.

 

[Johannes]

Et ehtinyt vastaamaan kirjoitukseeni, mutta ehdit kirjoittaa tähän samaan puuhun seitsemän viestiä joissa puhut ihan muita. Ei taida olla mitään sanottava siihen asiaan.

Kun voittaminen on kaiken tekemisen peruskivi, niin kerroppa mitä sillä käytännössä tarkoitat?

En sano, että olisit kirjoittanut niinkuin minä sanoin, et vain antanut mitään konkretiaa näkemyksellesi. Sitä kyselen tuossa edellä olevassa.

Jotenkin ajatten ettei suomalaisen pelitavan uloskirjoittaminen ole jatkoaikanicin tehtävä. Kysehän on siitä, että sinä kyseenalaistit erilaiset pelitavat eri maissa ylipäänsä. Aiheesta esitetyt tarkentavat kysymykset ohitit olan kohautuksella. Minusta se, ettei joku pysty uloskirjoittamaan suomalaista pelikirjaa ei tarkoita sitä ettei sellaista voitaisi kirjoittaa vaikkapa Jukka Jalosen toimesta.

Ehkä ajatus kansallisista pelitavoista on sinulle mahdoton, mutta sanoisin että ainakin Ruotsilla ja Usalla on käytössä ruotsalainen pelitapa ja amerikkalainen pelitapa, vaikka pelaajat pelaavatkin eri seurajoukkueissa ja eri sarjoissa.

Viimeiseksi haluaisin todeta, ettei keskustelussa (ei tässä ei yleensä muissakaan) mielestäni ole tavoitteena olla absoluuttisesti oikeassa, vaan vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä kyseessä olevasta asiasta.

Siinä Pär Mårtsin jutussa on asioita, joita voi opetella, esim. maalinedustojen peli. Kerro sinä joku esimerkki mitä vaikutteita Suomi voisi ottaa muiden maiden kiekosta. Älä ainoastaan esitä kysymyksiä, anna myös vastauksia.

Voittaminen: Koulutetaan sellaisia pelaajia, joista tulee NHL:n ykkös- ja kakkosketjujen pelaajia, jotka ratkaisevat pelejä NHL:ssä ja esim. KHL:ssä ja myös olympia- ja mm-kisoissa. Nyt me tuotetaan kolmos- ja nelosketjujen pelaajia, joiden kanssa hävitään finaalit 3-2. Laitetaan juniorityö siihen kuntoon, että saadaan uusia "selänteitä" ja "sakuja", eikä "korpikoskia" ja "nokelaisia". Mitä itse tekisit tulevaisuuden voittamisen eteen.

Minä en näe suomalaista yhtenäistä pelitapaa mahdollisena kuin maajoukkueissa, joka olisi sekin aikamoinen saavutus. Kaikki ikäluokat alkaisivat toteuttaa maajoukkueessa aikuisten maajoukkueen pelitapaa. Seurajoukkueiden pelitapojen erilaisuus on minusta vain rikkautta, eikä päinvastoin. Miten sinä näet asian ja älä vastaa uudella kysymyksellä.

Siitä en kuitenkaan tingi, että pelitapa on vain väline, jonka avulla haetaan menestystä ja menestystä on välillä tultava, muuten vikaa on myös valitussa pelitavassa. Miten sinä näet asian, menestystä vai ei. Toimiiko pelitapa, jos ei tule menestystä.

On muuten ihan mielenkiintoista nähdä kaudesta 2010-11 alkaen mitä uutta Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin ja olihan Vancouverissakin Ruotsin puolustajana Douglas Murray, joka ei ole kovin perinteinen ruotsalainen pakki-pakki syöttelijä. USAn pelitapaan en ota kantaa, koska en ole seurannut heidän peliään riittävästi vuosien varrella, kun ovat olleet usein niin kehnoilla porukoilla mm-kisoissa. Venäjän pelitapaan Bykov toi kyllä omat mausteensa. Sai taiturit pelaamaan taas yhteispeliä ja hyväksymään roolitetun joukkueen. Saa nähdä mitä siellä tehdään Vancouverin katastrofin jälkeen, palataanko aikaan ennen Bykovia vai mikä on ratkaisu. Mitä luulet, että Ruotsi ja Venäjä tekevät, kun BÅG lähtee pelitavalleen ja uskotko Bykovin saavan jatkaa vai saako potkut. Haluan vastauksia, kiitos.

En koskaan oletakaan olevani oikeassa ja usein kyllä naurattaa omat kirjoitukset jälkikäteen yhtä paljon kuin muidenkin ja joskus jopa enemmän. Sitähän tämä keskustelu on, mielipiteiden vaihtoa, ei totuuden etsimistä ja löytämistä.

 

[Rod Weary]

Mitä tarkoittaa sana "intesiteetti". : ) Tiedän, että olen oikeassa, kun saan tällaisia vastauksia kirjoituksiini. No, lopetellaan tällä kertaa tähän. Joillekin riittää se, että on oma kiva Jukka Jalonen päävalmentajana ja Johannes haluaa, että Suomi voittaa mitaleita isoissa kisoissa, on päävalmentaja kuka hyvänsä.

Oliko se niin, että kun puuttuu kirjoitusvirheisiin, argumentit ovat jo loppuneet? Lopetellaan vaan, kun uutta sanottavaa ei näköjään ole kummallakaan. Tai minulla kyllä olisi, mutta säästetään pahan päivän varalle. Vai haluatko vielä kolmannen kerran käyttää tuota oma kiva Jukka Jalonen -korttia?

 

[Johannes]

Oliko se niin, että kun puuttuu kirjoitusvirheisiin, argumentit ovat jo loppuneet? Lopetellaan vaan, kun uutta sanottavaa ei näköjään ole kummallakaan. Tai minulla kyllä olisi, mutta säästetään pahan päivän varalle. Vai haluatko vielä kolmannen kerran käyttää tuota oma kiva Jukka Jalonen -korttia?

"Oma kiva Jukka Jalonen", siitäs sait. :) En nyt hei jaksa ottaa tätä enää ihan tosissani, että relaa itsekin. Kauhea uhkaus tuo "pahan päivän varalle säästäminen". : )

Olen ilmeisesti ainoa oikea Jukka Jalosen kannattaja, kun haluan Suomen voittavan kultaa Vancouverista, kuten Jukka Jalonen haluaa. Te epäuskoiset, toivottavasti Suomi kaataa USA:n illan pelissä. Nyt en oikeasti ehdi enää tänä iltana vastailla, joten eiköhän keskitytä USA:n voittamiseen ja katsotaan onko Jalosen Suomi pronssipelissä vai pelataanko kultamitalista. Peli ja Jalosen toiminta pitää tietysti katsoa.

 

[choose_life]

Yksi lausunto ulkopuolelta

"Tiesin ennakolta paljon siitä, miten Suomi pelaa, mutta yllätyin joukkueen passiivisuudesta. Suomen pelissä näkyi tietty asioiden monimutkaistaminen, yksinkertaisen pelin tekeminen vaikeaksi."

-Brian Rafalski-

http://kuvablogi.com/kb/apu/2010/02/4198/

Jokohan saisi nukuttua (aikuiselta ihmiseltä lähinnä naurettavaa kyrpiintyä yhdestä lätkäpelistä näin paljon, edes muutamaksi tunniksi:). Vittu silti.

 

[Viljuri]

"Tiesin ennakolta paljon siitä, miten Suomi pelaa, mutta yllätyin joukkueen passiivisuudesta. Suomen pelissä näkyi tietty asioiden monimutkaistaminen, yksinkertaisen pelin tekeminen vaikeaksi."

-Brian Rafalski-

Eihän siinä sitten juuri tuon enempää voi sanoa, sillä Ry-tausta löytyy myös. Ei voi ymmärtää, että miksi ei yritetä parasta ja valita parhaita pelaajia ja niin edespäin.

Ehkä tähän löytyy pronssinen selitys, mutta ei se kyllä mitään normaalia kilpaurheilua ole pronssien metsästäminen.

 

[Johannes]

"Tiesin ennakolta paljon siitä, miten Suomi pelaa, mutta yllätyin joukkueen passiivisuudesta. Suomen pelissä näkyi tietty asioiden monimutkaistaminen, yksinkertaisen pelin tekeminen vaikeaksi."
-Brian Rafalski-
http://kuvablogi.com/kb/apu/2010/02/4198/

Joku viisas sanoi joskus musiikista, että bändin kehitys kulkee tätä rataa:
- tehdään yksinkertaista ja huonoa musiikkia
- tehdään monimutkaista ja huonoa
- tehdään monimutkaista ja hyvää
- lopulta tehdään yksinkertaista ja hyvää musiikkia

Suomen "lätkäbändi" taitaa pelailla vuorotellen monimutkaista ja huonoa lätkää ja monimutkaista ja hyvää lätkää, vuoroin Ruotsi-Tshekki-USA. Nyt olisi sitten pronssipelissä monimutkaisen ja hyvän lätkäpelin esittämisen setti vuorossa vai mitä.

Jalosen Suomi esitti eilen häpeällisen 1. erän. Saa nähdä ehditäänkö toipua täydellisestä romahduksesta Slovakia-pronssipeliin. Olin eilen ennen USA-peliä vakuuttunut, että joukkue ja Jalonen ovat löytäneet yhteisen sävelen, mutta USA-peli osoitti, että Tshekki-voitto ei oikeastaan todistanut yhtään mitään Jalosesta päävalmentajana, niin surkeasti Suomi on esiintynyt Ruotsia ja USAn joukkueita vastaan, että on ihme, ettei joukkue ole jo kotimatkalla.

 

[Shearer]

"Tiesin ennakolta paljon siitä, miten Suomi pelaa, mutta yllätyin joukkueen passiivisuudesta. Suomen pelissä näkyi tietty asioiden monimutkaistaminen, yksinkertaisen pelin tekeminen vaikeaksi."

-Brian Rafalski-

Tiesimme tarkalleen, miten Suomi halusi hyökätä keskialueen kautta. Olimme siihen hyvin valmistautuneet ja onnistuimme tukkimaan keskialueen sekä pääsimme kääntämään peliä nopeasti.

Wilsonin mukaan Suomen puolinopeat hyökkäykset eivät toimi niin hyvin NHL:n pienessä kaukalossa, jos vastustaja pystyy liikkumaan keskialueella luistimilla liukkaasti ja tiiviinä viisikkona – ihan niin kuin USA teki perjantaina

-Ron Wilson

Ronnie-boy vetää nyt pahasti kölin alta meidän koto-Suomen pelikirja-analyytikoita.

Mutta ihan hyviä kommentteja. Kyllähän Wilson hiukan kokeneempi on NHL-valmentamisesta kuin kaikki suomalaiset valmentajat yhteensä. Vielä kun sai käyttöönsä paljon taitavamman joukkueen niin tässä tulos.

Ehkä kuitenkin suurempi huolenaihe on yksilöiden välinen taitoero kuin päävalmentajan pelikirja. Mistä Suomeen Patrick Kanen tasoisia pelaajia?

 

[sunnuntai]

Jos vastustajan valmentaja, vastustajan pelaaja(t), omat pelaajat ja yleisö sanoo jottei tommonen peli toimi, niin kai siinä nyt on joku vika Jalosessa? Ei kai ny koko maailma voi vain olla hpk vastainen. Itse en osaa pelityyliä varsinaisesti ruveta arvostelemaan, koska lajiymmärrys ei kummiskaan riitä kaikkiin pikkuasioihin. Mutta kun tietynlainen munattomuus paistaa koko joukkueesta, ei se voi olla vain pelkästään pelaajissa.

Mielelläni ottaisin Jalosen tps:n valmentajaksi, mutta maajoukkueessa en haluaisi häntä enää nähdä.

 

[VH87]

Kyllä vain ja ainoastaan voittaminen pitää olla tavoitteena, oli tilanne sitten mikä tahansa. Jos voittoja ei tule, pitää systeemiä kehittää niin paljon että tulosta alkaa syntymään. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Venäjällä tippuu muutamia päitä korkeiltakin palleilta ja maa tulee kahmimaan kasapäin mitaleja seuraavissa olympialaisissa.

 

[siffa]

Ron Wilson on pelikirjavalmentaja. Hänen lausuntonsa osoittaa sen. Valmentajat tutkivat vastustajien pelikirjoja ja ottavat sitten omastaan sopivan pelisysteemin käyttöön.

Kanada pelasi eilen Slovakiaa vastaan ensimmäisen erän tasapainoisella kolmen rytmin pelikirjalla, kun Slovakia ei karvannut päätyyn vaan siirtyi ohjaukseen hyvissä ajoin. Kolmannessa erässä Kanada jätti viivelähdöt luonnollisesti pois, kun Slovakia aloitti kirin ja karvasi syvälle.

Mielenkiintoista on nähdä huominen Jalosen pelisysteemi. Tärkeintä on, niinkuin Saku Koivu sanoi tv:ssä hävityn USA-ottelun jälkeen, että kaikkien on toteutettava pronssipelissä sovittua pelisysteemiä. Sooloilun aika on ohi ja jokaisen pelaajan on tuettava pelaamisellaan joukkuetta pelaamalla valmentajien laatimalla pelisysteemillä. Ei se Jalosen pelikirja ole ammattilaisille vaikea toteuttaa, kunhan vaan nöyrtyy pelaamaan sen mukaisesti.

Suomi on Jalosen johdolla jo hienosti neljän parhaan joukossa ja pronssin ottaminen on täysin realistista.

 

[Wäinö#16]

Mielenkiintoista on nähdä huominen Jalosen pelisysteemi. Tärkeintä on, niinkuin Saku Koivu sanoi tv:ssä hävityn USA-ottelun jälkeen, että kaikkien on toteutettava pronssipelissä sovittua pelisysteemiä. Sooloilun aika on ohi ja jokaisen pelaajan on tuettava pelaamisellaan joukkuetta pelaamalla valmentajien laatimalla pelisysteemillä. Ei se Jalosen pelikirja ole ammattilaisille vaikea toteuttaa, kunhan vaan nöyrtyy pelaamaan sen mukaisesti.

Suomi on Jalosen johdolla jo hienosti neljän parhaan joukossa ja pronssin ottaminen on täysin realistista.

Täytyy kyllä sanoa, että Jalonen pelikirjoineen on ollut tässä turnauksessa pihalla kuin lumiukko ja Suomi on päässyt näinkin pitkälle ihan muilla ansioilla. Näin epätasaista turnausta en muista Suomelta pitkään aikaan. Väsynyttä Tsekkiä vastaan Suomi vielä onnistui pääsemään jatkoon tuurimaalilla ja se toi lopulta paikan pronssipeliin.

Jopa Petteri Sihvonen oli löytänyt hyvän pointin viimeisimmässä Urheilulehdessä, kun pohti ihan hyvin onko Jalosen toimintatapa sovelias maajoukkueturnauksiin. Pelitapa poikkeaa kuitenkin niin paljon NHL:n kapean kaukalon pelityylistä, että aikajänne tuskin on riittävä pelitavan syvälliseen oppimiseen. Kaiken lisäksi Jalosen kehuma Kapasen ketju dyykkasi kaikkein syvimmälle tärkeimmällä hetkellä pelaamalla 10 minuutissa -3 tasakentällisin.

Sen lisäksi Jukka Jalosen pelikirjan sivuilta löytyvä osuus 'peluuttaminen' on vähintään yhtä surkea kuin Petteri Sihvosen. Nämä molemmat sankarit osasivat pitää ketjua Hagman-Jokinen-Miettinen jotenkin potentiaalisena ketjuna, kun varmasti lähes kuka tahansa muu jääkiekosta ymmärtävä olisi nähnyt heti, että ketjusta puuttuu kiekollisesti oivaltava syöttelijä. Eipä se ketju kauaa tainnut kasassa pysyäkään. Samalla surkealla kaavalla oli rakennettu lähes kaikki ketjuvariaatiot ja kruununa tietenkin monipuolisen ja hyvän maalintekijän Jussi Jokisen jättäminen pois joukkueesta. Ainoastaan ketjuissa Lehtinen-Koivu-Selänne ja Hagman-Kapanen-Miettinen oli jotain järkeä roolituksia ajatellen. Lisäksi olisi kaivannut vahvasti roolitettua nelosketjua, mutta nyt esim. J. Ruutu pelasi täysin kädet sidottuina. Selännettäkin olisi kannattanut kokeilla esim. M. Koivun kanssa, kun Sakun vire oli selkeästi huono läpi turnauksen. Pakkien peluutusta ei jaksa edes miettiä, niin surkeaa se oli....

Ei tosiaan uskoisi, että Suomi on näillä esityksillä selviytynyt pronssipeliin, sillä oikeastaan mitään positiivista ei ole Suomen esityksestä jäänyt mieleen, ellei sitten laske semivenymistä Tsekki-pelissä.

Jukka Jalonen pelikirjoineen on pelannut aivan helvetin sekavan turnauksen, mikä on sääli kun potentiaalia olisi Suomella vielä näissä kisoissa ollut huomattavasti parempaan. Jos saat tästä sekasotkusta siffa väännettyä jonkun hienon pelikirjamenestyksen, olet kyllä fakiiri.

 

[Uuhis #97]

Sen lisäksi Jukka Jalosen pelikirjan sivuilta löytyvä osuus 'peluuttaminen' on vähintään yhtä surkea kuin Petteri Sihvosen. Nämä molemmat sankarit osasivat pitää ketjua Hagman-Jokinen-Miettinen jotenkin potentiaalisena ketjuna, kun varmasti lähes kuka tahansa muu jääkiekosta ymmärtävä olisi nähnyt heti, että ketjusta puuttuu kiekollisesti oivaltava syöttelijä. Eipä se ketju kauaa tainnut kasassa pysyäkään. Samalla surkealla kaavalla oli rakennettu lähes kaikki ketjuvariaatiot ja kruununa tietenkin monipuolisen ja hyvän maalintekijän Jussi Jokisen jättäminen pois joukkueesta. Ainoastaan ketjuissa Lehtinen-Koivu-Selänne ja Hagman-Kapanen-Miettinen oli jotain järkeä roolituksia ajatellen. Lisäksi olisi kaivannut vahvasti roolitettua nelosketjua, mutta nyt esim. J. Ruutu pelasi täysin kädet sidottuina. Selännettäkin olisi kannattanut kokeilla esim. M. Koivun kanssa, kun Sakun vire oli selkeästi huono läpi turnauksen. Pakkien peluutusta ei jaksa edes miettiä, niin surkeaa se oli....

Täytyy kompata tätä ja esittää myös muutama oma pointti:

Filppula tuntui ykkösessä olevan täysin väärässä paikassa, liikettä ja yritystä tuntui kyllä olevan, mutta se ei konkretisoitunut mitenkään, vaan jäi pelkäksi kulmissa ja laidoissa pörräämiseksi. Olisin halunnut nähdä Niklas Hagmania kokeiltavan Filppulan paikalla tuossa ryhmässä, Hakki sentään muutamaan kertaan painoi onnistuneesti sektoriin, mitä Valtterilta ei nähty.

 

[stiffler]

Väsynyttä Tsekkiä vastaan Suomi vielä onnistui pääsemään jatkoon tuurimaalilla ja se toi lopulta paikan pronssipeliin.

Heh, nämä on aina yhtä kivoja. Saman kaltaisella linjallahan sitä aina ennenkin mitallipeleissä Suomi on mukana ollut. Tällä "teoriallahan" Niklas Hagmanin tulisi olla ylistetty kansallis-sankari. Mieshän kumminkin ratkaisi yksin Suomelle paikan pronssiotteluun "kaikkien aikojen olympialaisissa". No annettakoon nyt kunniamaininta Niskalan Jannellekin.