Jukka Jalosen Suomi

  • 743 408
  • 2 867

Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Roihu
Jalonen on vastannut huutoon ja pitänyt Suomen edelleen tasoaan korkeammilla arvoturnaussijoilla, aivan kuten edeltäjänsäkin viime vuosituhannen lopulta lähtien.

Loistavasti toimittu koko siltä ryhmältä johon edellisessä kappaleessa viittaan. Hauskintahan tässä on se, ettei Kummolakaan ole aivan osaton noissa valmentajavalinnoissa ollut.

Mutta takaisin Jaloseen. Hän on onnistuneen jatkumon onnistunut jatkaja. Täältä kaikki tuki ja arvostus. Tänä aamuna se vasta nähtiin, mutta pääasia että nähtiin.

Skool, Jukka.
 
Paljon on asiaa Jalosesta ja varsinkin surkeasta Ruotsi-pelistä. Jopa niin paljon ettei meinaa Tsekki-voitto kelvata.

Tamismia kehiin: 95% = 50%. Aivan tasan varmasti nuo 100 peliä kaudessa lätkivät ammattilaiset, jotka tulevat turnaukseen parin päivän valmistautumisajalla, peliruuhkan sekä eriasteisten vammojen rasittamana, tiesivät että Ruotsi-matsiin ei kannata kaikkea ottaa koneesta irti. Lopputulos näytti pahalta, mutta niinhän se Tamminen sanoo että 5% pois keskittymisestä ja suoritus romahtaa.

Tämän jälkeen taas herätyskeskustelut ovat enemmän kun paikallaan, ettei surffailuvaihde jää päälle.
 

PJx

Jäsen
Eiköhän nämä kisat ryssitty jo kesällä kun ei uskallettu mennä jäälle. Säästikö liitto vakuutusrahoissa vai mikä oli?
................

Toisaalta, suomalaisilta valmentajilta on kaivattu kaikki tai ei mitään mentaliteettia. Ny valmentaja vaatii jotain, johon ei ilmeisesti ylletä. Onnistuessaan projekti olisi voinut tuoda komean tuloksen (kisojen parhaan pelitavan), nyt käteen jäänee pelkkää paskaa.
Hitto kun tuntuu hienolta, kun huomaa olleensa ihan kujalla.

Toivon mukaan peli paranee tästä eteenpäin mentäessä kohti lopullista tavoitetta. Pessimisti ei pääse pettymään vaikka kävisi toisinkin. Joukkue (JJ mukaan lukien) on saavuttanut jo nyt jotain konkreetista.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Olennaista Tsekki-voitossa oli, että se otettiin terävöittämällä Jukka Jalosen pelikirjan merkitystä niille NHL-pelaajille, jotka surffailivat Ruotsi-ottelun NHL-joukkueidensa pelikirjoilla. NHL:ssä on helpppo tehdä tulosta pitkän sarjan aikana, mutta MM- ja olympiakisoissa vaaditaan etukäteen materiaaliltaan heikoimmilta joukkueilta pelikirja, jonka tunnollinen toteuttaminen tuo voiton materiaaliltaan kovempia joukkueita vastaan.

Teemu Selänne harhautti Ruotsi-ottelun jälkeen jääkiekosta pelinä vähemmän tuntevat Suomen jääkiekkotoimittajat laajana rintamana Jukka Jalosta vastaan. Tosiasia on se, että Teemu, jos kuka, on pystynyt/pystyy pelaamaan heti ensimmäisestä ottelusta lähtien Jukka Jalosen pelikirjan mukaisesti. Sen verran yksinkertaista se on, ei tarvita muuta kuin alkaa toteuttaa päävalmentajan pelikirjaa ja unohtaa vähäksi ajaksi NHL-surffailut. Onneksi Jalonen ei hätkähtänyt eikä hätkähdä jatkossakaan pelaajien arvostelua vaan piti/pitää päänsä ja Jalosen systeemeillä mennään jatkossakin. Ongelmaksi saattaa muodostua Joni Pitkänen, jolle voi suurkisojen ensikertalaisena muodostua vaikeaksi pelisysteemin mukainen pelaaminen.
 

Viljuri

Jäsen
Pelikirjalla on häviävän pieni merkitys tässä turnauspelaamisen muodossa, jossa monet tekijät, aikatekijöistä pelaajiin ja kapean kaukalon lainalaisuuksiin ulottuen, ovat Jukka Jaloselle tuntemattomia.

Joukkueen hioutuminen itseohjautuvasti yhteen yhtäläiseen muottiin on lähtenyt kaikkialta muualta kuin pelikirjasta tai kalvosulkeisista. Jääkiekko on yksinkertainen peli, jossa täytyy tehdä työtä, ja jokainen tekee sitä omalla tavallaan. Kanavoida kaikki tämä työteliäisyys yhteisen päämäärän muotoon on valmennusjohdon omaa duunia.

Suomen erityinen vahvuus ajatellen tulevaa välieräpeliä on juuri siinä, että pelikuviot ovat olleet ihan skeidaa koko turnauksen ajan, mutta juurikin huonosta pelistä (= vähäinen valmistautumisaika) johtuen ollaan jo kuitenkin menestyksen kynnyksellä. Kokemusta ja mentaalista tahtotilaa ja -kestävyyttä sopivasti sotkemalla voitto USA:n nuoria sankareita vastaan on täysin mahdollisuuksien rajoissa, suorastaan pelottavankin reaalinen mahdollisuus.
 

Baldrick

Jäsen
Tässä kyllä silti vieläkin omassa päässä ehkä hieman viruu mahdollinen taktinen häviö Ruotsista. Who knows but Jalonen himself. Uskon, että tässä on myös pelaajat puhuneet pelitavan yksinkertaistamisesta Jaloselle ja JJ on ottanut pelitavalleen pääpiirteisen linjan. Näin siis luulisin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Pelikirjan merkitys tuli tänään jälleen myös olympiakisoissa selväksi. Suomi terävöitti pelikirjapelaamistaan ja Slovakia pelasi tunnollisesti koko ajan pelikirjalla (puolustus-/vastaisku-), jolla se voitti ennakkosuosikki Ruotsin. Bykov ei saanut otetta NHL-tähdistään vaan näiden yksilösuoritusten varassa tuli lähtö laulukuoroon.

Suomen osalta muutos Ruotsi-otteluun voidaan todeta jälkeenpäin videotallenteilta ja asiantuntijat (mm. valmennusjohto) tulevat sen varmaankin tekemään. Sehän on selvä, että pelikirja on vain yksi osa tiellä menestykseen, mutta se on sitä tärkeämpi mitä korkeatasoisimmissa turnauksissa pelataan.
 

Lead Fossil

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo
Suomen osalta muutos Ruotsi-otteluun voidaan todeta jälkeenpäin videotallenteilta ja asiantuntijat (mm. valmennusjohto) tulevat sen varmaankin tekemään. Sehän on selvä, että pelikirja on vain yksi osa tiellä menestykseen, mutta se on sitä tärkeämpi mitä korkeatasoisimmissa turnauksissa pelataan.

Kuten itse päävalmentaja, sekä todelliset huippupelaajat (mm. Saku Koivu) yhtenä rintamana totesivat, suurin muutos tapahtui henkisellä puolella. Suomi ryhdistäytyi nimenomaan ensin tunnepuolella ja sitten yhtenäisti pelitapaansa. Kyllä tämä Suomen voitto (ja Kanadan mahtava peli) oli nimenomaan tunne- ja tahtopelin esiinmarssi.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Kuten itse päävalmentaja, sekä todelliset huippupelaajat (mm. Saku Koivu) yhtenä rintamana totesivat, suurin muutos tapahtui henkisellä puolella. Suomi ryhdistäytyi nimenomaan ensin tunnepuolella ja sitten yhtenäisti pelitapaansa. Kyllä tämä Suomen voitto (ja Kanadan mahtava peli) oli nimenomaan tunne- ja tahtopelin esiinmarssi.
Ja ties kuinka monennen kerran: se tunne tulee joukkuepelistä. Nyt sitä pelasivat kaikki, aina pappaketjua myöten.

Tuosta kertaamaan, PS sen tiivistää hienosti: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-leijonien-voiton-takana-nelja-suurta-syyta
 

Lead Fossil

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo
Ja ties kuinka monennen kerran: se tunne tulee joukkuepelistä. Nyt sitä pelasivat kaikki, aina pappaketjua myöten.

Kyllä osittain.

Tunteella ja tahdolla pelaavan joukkueen pelaajat sitoutuvat myös pelisysteemiin.

Tunteella ja tahdolla pelaavan joukkueen pelaajat heittäytyvät kiekon eteen, nousevat nopeammin jäästä ylös, vääntävät laidassa voimakkaammin, ovat tarkempia maalin edessä, menevät tilanteisiin nopeammin, tsemppaavat kaveria ja työntävät näin joukkuetta kohti yhteisiä tavoitteita. Ei noita asioita juurikaan missään pelikirjoissa ole, ne tulee selkärangasta kun pelaajien tunne- ja tahtotila on oikealla taajuudella. Virittämiseen osallistuu pääasiassa pelaajat itse ja valmentajat (sivuosumia muille joukkueen toimihenkilöille).

Kun tunne- ja tahtotaso on kohdallaan ja siihen päälle lyödään pelitapa johon kaikki ovat sitoutuneet niin ollaan jo pitkällä.

Tiukat ottelut ratkeavat usein myös yksilöiden virheisiin, vahinkoihin tai löysään pelaamiseen (laitaväännöt, maalin edessä jne. jne.) tai jopa hölmöilyihin (tyhmät jäähyt).
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Pelikirjalla on häviävän pieni merkitys tässä turnauspelaamisen muodossa, jossa monet tekijät, aikatekijöistä pelaajiin ja kapean kaukalon lainalaisuuksiin ulottuen, ovat Jukka Jaloselle tuntemattomia.
Miten minulla on ihan sellainen tunne, että Jalonen tuntee nuo lainalaisuudet huomattavasti sinua paremmin?
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Olennaista Tsekki-voitossa oli, että se otettiin terävöittämällä Jukka Jalosen pelikirjan merkitystä niille NHL-pelaajille, jotka surffailivat Ruotsi-ottelun NHL-joukkueidensa pelikirjoilla. NHL:ssä on helpppo tehdä tulosta pitkän sarjan aikana, mutta MM- ja olympiakisoissa vaaditaan etukäteen materiaaliltaan heikoimmilta joukkueilta pelikirja, jonka tunnollinen toteuttaminen tuo voiton materiaaliltaan kovempia joukkueita vastaan.

Teemu Selänne harhautti Ruotsi-ottelun jälkeen jääkiekosta pelinä vähemmän tuntevat Suomen jääkiekkotoimittajat laajana rintamana Jukka Jalosta vastaan. Tosiasia on se, että Teemu, jos kuka, on pystynyt/pystyy pelaamaan heti ensimmäisestä ottelusta lähtien Jukka Jalosen pelikirjan mukaisesti. Sen verran yksinkertaista se on, ei tarvita muuta kuin alkaa toteuttaa päävalmentajan pelikirjaa ja unohtaa vähäksi ajaksi NHL-surffailut.

Vielä olennaisempaa oli minusta se, että tällä kertaa ottelulla oli todella merkitystä toisin kuin Ruotsi-pelillä jolla ei käytännössä ollut minkään valtakunnan merkitystä Kanadan sössittyä itsensä jo aiemmin pois lohkovoittajan paikalta.

Totta on se puoli, että tsekkipelissä pelinrakentelun ajoitukset olivat ensi kertaa kunnossa tässä turnauksessa koko joukkueella. Se miksi ne kusivat aiemmin on pieni mysteeri, sillä mukana oli kuitenkin hyvin paljon kokeneita maajoukkuepelaajia aina Sakusta ja OJ:sta lähtien, jotka ovat ennen pystyneet todella hyvin toteuttamaan maajoukkueen pelitapaa, joka ei mielestäni pelinrakennuksen suhteen nykyisin juurikaan eroa aiemmasta. Pelinrakennuksella tarkoitat erityisesti pakkien ja sentterien ajoituksia. Laitureiden on sitten hyvin paljon helpompi tehdä omat hakunsa kun ns. alakolmio on kartalla.

Ilmeisesti kyseessä on ollut molemminpuolinen oppimisprosessi niin Jaloselle kuin pelaajillekin ja millä tavalla Jalosen ajamat ideat saadaan käytäntöön. Ilmeisestikin Jalosen lähestymistapa on ollut liian teoreettinen eikä pelaamista olla saatu selkäytimeen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ehkä sekin oli onni onnettomuudessa, että Pitkänen sai pelikiellon sillä hän oli mielestäni suurin säveltäjä pelinavauksen suhteen ensimmäisissä peleissä.

Kun siffa kirjoitat, että ainoa muutos oli se, että pelaajat pakotettiin Jalosen muottiin pois omista vanhoista tavoistaan on vain toinen puoli asiaa. Kolikon toinen puoli on, että myös Jalosen täytyi miettiä uusia keinoja millä yksinkertaiset perusasiat saatiin perille ja ilmeisestikin joiltain osin yksinkertaistaa pelitapaa. Aiempi lähestymistapa oli ilmeisesti liian teoreettinen ja tähän Jalonen itsekin viittasi välipäivän haastatteluissaan.

Joka tapauksessa hienoa, että Suomi onnistui näin tärkeällä hetkellä ja varmasti Jalonenkin sai tärkeää oppia maajoukkueenturnausvalmentamisesta. Marginaalit olivat erittäin pieniä ja Tsekkiä selvästi painoi vielä yksi ylimääräinen ottelu.
 

Viljuri

Jäsen
Miten minulla on ihan sellainen tunne, että Jalonen tuntee nuo lainalaisuudet huomattavasti sinua paremmin?

Kumma juttu, että jos sinulla on ihan sellainen tunne, niin et luota siihen niin paljoa, että luottaisit muidenkin jakavan sen ja täytyy erikseen alkaa julkisesti tunteilemaan? Mitä seuraavaksi, poraamista voitetun finaalin jälkeen?

Rainer Friman lauloi aikoinaan, että kenellä onni on, niin se onnen kätkeköön. Koskee varmasti ylivertaista tarkkanäköisyyttäkin, tai tiedä häntä. Mielipideasioitahan ne kaikki ovat.

Objektiivisesti voisimme esimerkiksi todeta, että Jalonen tuntee lainalaisuudet Petteri Sihvosta paremmin, tai että Petteri Sihvonen on häviämässä trollaamisessa esimerkiksi Veikkaajan NHL-kirjeenvaihtajalle.

Tunneasiat sen sijaan jättäisin rauhaan, kun niillä ei ole paljoa merkitystä isommassa kuvassa. Tai aivan sama, ei sen ole väliä, että vaikka se kuva olisikin kovin pienikin ja näkökulma kapea.
 
Viimeksi muokattu:

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Menee muuten jo helvetin väkinäiseksi, ehkä jopa turhautuneisuuden tunne paistaa läpi ;)

No, eihän se toisaalta mikään ihme ole, kun joka ainoa ennustus & toive on mennyt täysin päälaelleen.


St_Patrick#16 kirjoitti:
Totta on se puoli, että tsekkipelissä pelinrakentelun ajoitukset olivat ensi kertaa kunnossa tässä turnauksessa koko joukkueella. Se miksi ne kusivat aiemmin on pieni mysteeri, sillä mukana oli kuitenkin hyvin paljon kokeneita maajoukkuepelaajia aina Sakusta ja OJ:sta lähtien, jotka ovat ennen pystyneet todella hyvin toteuttamaan maajoukkueen pelitapaa, joka ei mielestäni pelinrakennuksen suhteen nykyisin juurikaan eroa aiemmasta. Pelinrakennuksella tarkoitat erityisesti pakkien ja sentterien ajoituksia. Laitureiden on sitten hyvin paljon helpompi tehdä omat hakunsa kun ns. alakolmio on kartalla.
Itse asiassa OJ ei ole ikinä pelannut sentteripeliä (änäristä en tiedä). Sitä roolia veti mm. Torinossa Peltonen. Ja kuten vaikka Sihvosen uusimmasta studiosta voi katsoa, ei sen sentterin välttämättä tarvitse joka kerta siitä keskustasta mennäkään, jos ketju pelaa ns. samalla pelikirjan sivulla.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
PS kirjoitti pari kuukautta sitten UL:n paperiversioon, että meidän on hyväksyttävä ajatus, ettei Jukka Jalonen päävalmentajana voita mitaleita. Kiekkoväen olisi kuitenkin oltava Jalosen tukena, vaikka Suomi ei olisi menestynyt. Tätä ajatusmallia olen voimakkaasti vastustanut. Tulosurheilussa pitää menestyä, kun on sellainen menestyksen perinne vuodesta 1988 kuin Suomen maajoukkueella. Nyt Jukka Jalonen on osa Suomen menestyksen jatkumoa päävalmentajana, kuten pitääkin olla ja Sihvosen epäluottamus Jalosen kykyihin päävalmentajana saada Suomi menestymään isoissa kisoissa on osoittautunut vääräksi. Tästä Jalosen onnistumisesta päävalmentaa Suomi Vancouverissa välieriin olen iloinen ja siitä, että Suomen maajoukkue jatkaa sillä tiellä, jonka käynnistyi v. 1988 Calgaryssa. Jalonen ja joukkue löysivät toisensa ennen kisojen tärkeintä peliä, joka oli aamun Tshekki-ottelu, esim. Venäjän joukkue ja Bykov eivät kyenneet samaan, kun kisat pelattiin ilman valmistavia harjoitusleirejä ja otteluita.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kumma juttu, että jos sinulla on ihan sellainen tunne, niin et luota siihen niin paljoa, että luottaisit muidenkin jakavan sen ja täytyy erikseen alkaa julkisesti tunteilemaan? Mitä seuraavaksi, poraamista voitetun finaalin jälkeen?
Öh... nyt kyllä putosin kärryiltä. Miksi minä poraisin voitetun finaalin jälkeen? Ilosta korkeintaan, mutta en ole ihan niin tunteellinen persoona. Oikeastaan piti sanoa, että Jalonen tuntee 100% varmasti nuo kapean kaukalon lainalaisuudet paremmin kuin ikinä arvaatkaan. Aivan helvetin sinisilmäistä arvostella Jalosen prinsiippejä sen mukaan, että hän olisi jotenkin kuin kala kuivalla maalla kapeammissa kaukaloissa, tai niiden laidalla. Voisitko hiukan vielä perustella, mihin tuo mielipiteesi perustuu?
 

Stigu

Jäsen
Jalonen ja joukkue löysivät toisensa ennen kisojen tärkeintä peliä, joka oli aamun Tshekki-ottelu, esim. Venäjän joukkue ja Bykov eivät kyenneet samaan, kun kisat pelattiin ilman valmistavia harjoitusleirejä ja otteluita.
Tämä on muuten erittäin tärkeä pointti: Peleihin lähdetään tavallaan samalta viivalta, kun mitään harjoitusleirejä ei ole ollut mahdollisuus pitää. Suomea edellä pelaajiston suhteen ovat ainakin Kanada, Usa, Ryssä, Svedut ja Tsekki. Noista kolme on siis jo nyt tippunut, mutta Jalosen Suomi senkun porskuttaa.Jotain on Jalonen siis tehnyt oikein. Itse annan ainakin pelkästään eilisen pelin perusteella Jaloselle "synninpäästön"- hänen valmentajakautensa on jo nyt onnistunut.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Itse asiassa OJ ei ole ikinä pelannut sentteripeliä (änäristä en tiedä). Sitä roolia veti mm. Torinossa Peltonen. Ja kuten vaikka Sihvosen uusimmasta studiosta voi katsoa, ei sen sentterin välttämättä tarvitse joka kerta siitä keskustasta mennäkään, jos ketju pelaa ns. samalla pelikirjan sivulla.

En ymmärrä mitä kirjoitat. Toki OJ ei ole mikään ihan perinteinen playmaker, mutta nimenomaan sentterin tontilla hän on kuitenkin lähes aina pelannut. Tämä tarkoitaa, että OJ tekee hyökkäyksiin lähdöissä sentterin haun ja samoin puolustuspelissä pelaa kentän keskustaa eikä kukaan Ville Peltonen.

Se on sitten eri asia, että OJ:n pelityyli vaatii rinnalleen hyvän pelinäkemyksen omaavan laiturin, että ketjun peli toimii. OJ:n pelityyli on suoraviivainen ja pelinäkemys ja syöttötaito on rajallinen perinteiseksi sentteriksi ja tämän takia OJ:n rinnalle optimaalisesti sopii pelaaja tyyppiä (muutaman vuoden takainen) Ville Peltonen.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Tulihan se sieltä

Totta on se puoli, että tsekkipelissä pelinrakentelun ajoitukset olivat ensi kertaa kunnossa tässä turnauksessa koko joukkueella.

Kyseessä on ollut molemminpuolinen oppimisprosessi niin Jaloselle kuin pelaajillekin, millä tavalla Jalosen ajamat ideat saadaan käytäntöön. Ilmeisestikin Jalosen lähestymistapa on ollut liian teoreettinen eikä pelaamista olla saatu selkäytimeen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ehkä sekin oli onni onnettomuudessa, että Pitkänen sai pelikiellon, sillä hän oli mielestäni suurin säveltäjä pelinavauksen suhteen ensimmäisissä peleissä.

Että pelaajat pakotettiin Jalosen muottiin pois omista vanhoista tavoistaan on vain toinen puoli asiaa. Kolikon toinen puoli on, että myös Jalosen täytyi miettiä uusia keinoja millä yksinkertaiset perusasiat saatiin perille ja joiltain osin yksinkertaistaa pelitapaa. Aiempi lähestymistapa oli ilmeisesti liian teoreettinen ja tähän Jalonen itsekin viittasi välipäivän haastatteluissaan.

Ja tämä on yksi suuri syy, miksi Jalonen on maajoukkueen päävalmentaja. Kyky nähdä kokonaisuuksia, ymmärtää paitsi taktisesta myös ihmisten johtamisesta, luovia erilaisissa peli- ja muissa tilanteissa ja jopa myöntää voivansa olla joskus väärässä - eivät ne mihinkään ole kadonneet, vaikka välillä näytti lähtevän paineessa ja uudessa ympäristössä lapasesta. (Hyvä Jukka, ei pitänytkään kadota: moinen on rajoittuneiden, tyhmien ja pienimun... eh, sieluisten, etten sanoisi provinsiaalisten pellejen hommaa:).

Ylläolevaa on toki mahdotonta ymmärtää, kun kyseiset ominaisuudet ovat - muutaman muun pikkuseikan lisäksi - täysin oman käsityskyvyn ja itsetunnon ulottumattomissa, mutta jääkiekon(kin) reaalimaailmassa ne ovat oleellinen osa valmentajan työtä.

Kun annat, sinulle annetaan: myös pelaajat ottivat itseään niskasta kiinni, ja lopputulos näkyi heti ensimmäisestä vaihdosta. Lisää aiheesta mm. näissä.

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1990328

http://kuvablogi.com/kb/apu/2010/02/4186/
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
http://www.yle.fi/tekstitv/html/P638_01.html
Jukka Jalonen kertoo, että lataus saatiin kuntoon Tshekki-peliin, mutta "räätälöidyssä pelitavassa" joukkueen kanssa on vielä hiomista, jos halutaan voittaa USA. Ylivoimaa pitää parantaa, haastaa voimakkaasti USA:n pakit ja vahvuutena on edelleen neljä tasavahvaa ketjua, tämä toisin kuin muilla joukkueilla. Jalosen ja joukkueen matkaa etenee edelleen oikeaan suuntaan, joka toivottavasti tuo illalla voiton USA:sta. Kisoihin valmisteltua pelitapaa ei joukkue toteuttanut vielä Tshekkiäkään vastaan Jalosen toivomalla tavalla ja nyt tietolähde on Jukka Jalonen, joten tämä lienee uskottavaa vai mitä. Peli peliltä mennään nyt kohti unelmaa finaalista ja kultamitalista ja toivon, että USA-pelissä myös pelitapa ja yv-peli loksahtavat kohdalleen Jalosen toivomusten mukaisesti.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
PS kirjoitti pari kuukautta sitten UL:n paperiversioon, että meidän on hyväksyttävä ajatus, ettei Jukka Jalonen päävalmentajana voita mitaleita. Kiekkoväen olisi kuitenkin oltava Jalosen tukena, vaikka Suomi ei olisi menestynyt.

Jos tuosta ottaa sihvosmaisen provosoinnin pois, niin sanoma taisi olla suomalaisen pelitavan kehittäminen. Eli luodaan Suomelle pelitapa, joka on toimiva ja pelaajilla selkäytimessä ja tätä kautta kehitetään suomalaista kiekkoilua.
 

Fordél

Jäsen
Suomen osalta muutos Ruotsi-otteluun voidaan todeta jälkeenpäin videotallenteilta ja asiantuntijat (mm. valmennusjohto) tulevat sen varmaankin tekemään. Sehän on selvä, että pelikirja on vain yksi osa tiellä menestykseen, mutta se on sitä tärkeämpi mitä korkeatasoisimmissa turnauksissa pelataan.

Analysoitko vielä pelikirjan merkitystä suhteessa muihin osa-alueisiin tällaisissa lyhyissä turnauksissa, jossa joukkue kootaan nopeasti yhteen? Lisäksi kuulisin sinultakin mieluusti ylipäänsä analyysia Suomen pelaamisen muista osa-alueista kuin vain tuosta taktiikasta, joka on (kuten yllä toteat) vain yksi osa menestyvää joukkuetta.

Mielestäni taktiikalla on tottakai oma merkityksensä, jotta yhteispeli lähtee nopeasti sujumaan, mutta mielestäni asenne, keskittyminen, tahto ja joukkuehenki ovat Suomen kohdalla paljon kriittisempiä menestystekijöitä kuin taktinen onnistuminen, varsinkin Jalosen aikana. Toki nämä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa.

Jos Suomi laittaa tänään USA:a vastaan kroppaa täysillä likoon ja pelaa asenteella 60 minuuttia, on sillä kaikki mahdollisuudet voittaa USA. Peli-ilmeen on noustava vielä ihan uudelle tasolle kuin mitä se oli Tsekkiäkin vastaan. Nyt on saatava se vanha leijonahurmos päälle, mutta onneksi vastaan asettuu juuri USA, joka tietää lämminhenkistä ottelua. USA:n pelaaminen sytyttää varmasti kaikki suomalaiset taistelemaan enemmän kuin mitä Tsekit tekivät.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jos tuosta ottaa sihvosmaisen provosoinnin pois, niin sanoma taisi olla suomalaisen pelitavan kehittäminen. Eli luodaan Suomelle pelitapa, joka on toimiva ja pelaajilla selkäytimessä ja tätä kautta kehitetään suomalaista kiekkoilua.

Ei ole olemassa mitään suomalaista, ruotsalaista, venäläistä tai esim. kanadalaista pelitapaa. On esim. 90-lukulainen trap-vastaisku kiekko, jota on oikeasti käytetty NHL:ssä jo 50-luvun lopussa jne. Se on ihan "pipe dream" kehittää "suomalainen pelitapa", jolla menestytään joskus tulevaisuudessa. Sihvonen on yksinäinen teoriaherra, joka lähettelee ulkomaailmaan viestejään, piiloutuneena UL-linnansa ylimpään torniin, vailla kosketusta reaalimaailmaan, jos kuvittelee tuollaisia "suomalainen pelitapa"-juttuja ja niiden kehittämistä maajoukkue koelaboratoriona. "Muka-toimivan" suomalaisen pelitavan testausta tehtäisiin mm-kisojen tapaisissa turnauksissa, ilman menestymisvelvoitteita. Saako jo nauraa. : )
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Se on ihan sama millä nimellä sitä pelitapaa haluaa kutsua, mutta ei pitäisi olla kenellekään jääkiekkoa seuranneelle enää epäselvää, millä Suomi on näissä kisoissa pärjännyt, jossa on ollut maailman parhaat pelaajat. Siihen jatkumoon (no, unohdetaan se yksi harharetki) Jukka Jalonen valittiin ja se on yksi suomalaisen jääkiekon tärkeimmistä ja onnistuneimmista päätöksistä. Tulevat MM-kisat ovat seuraava hyvä testauspaikka ja päätähtäin on jo kotikisoissa.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Ei ole olemassa mitään suomalaista, ruotsalaista, venäläistä tai esim. kanadalaista pelitapaa. On esim. 90-lukulainen trap-vastaisku kiekko, jota on oikeasti käytetty NHL:ssä jo 50-luvun lopussa jne. Se on ihan "pipe dream" kehittää "suomalainen pelitapa", jolla menestytään joskus tulevaisuudessa.

Jotenkin ylivertaisen pelitavan kehittäminen on sinun oma tulkintasi. Voihan tuota yrittää tulkita myös toisella tavalla ja miettiä maajoukkuetta seurajoukkueiden pelitavan esikuvana, ja sitä kautta suomalaisen jääkiekon kehittäjänä.

"Muka-toimivan" suomalaisen pelitavan testausta tehtäisiin mm-kisojen tapaisissa turnauksissa, ilman menestymisvelvoitteita. Saako jo nauraa. : )

Tällaista tuskin kukaan (edes Sihvonen) olettaa, että maajoukkue olisi joku koelaboratorio menestyksen kustannuksella, eli vaatii pahaa tahtoa tulkita asioita tällä tavalla. Sihvonen nyt vaan pelitapaan liittyvän pakkomielteensä arvottaa tämän asian menestyksen edelle - ehkäpä ainoana ihmisenä Suomessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös