Kalen cosa nostra on jälleen valintansa tehnyt. Prosessi on tässä maassa tähän aikaan jo täysin käsittämätön. Kyseessä on estoton hyvä veli- kerho, jossa ei todellakaan kovin pieteetillä käsitellä esteellisyyskysymyksiä. Sokerina pohjalla oli se, että ehdokkaita kartoitti sama henkilö, joka yllättäen tuli valituksi päävalmentajaksi! Onneksi maassa sentään on vapaa lehdistö ja mielipide, joka torpedoi Kalen toivoman uutispommin ja teki tiedotustilaisuudesta pannukakun.
Se prosessista. Aiemmin JA:ssa muutama skribentti kritisoi Westerlundin valintaa asennetekijöihin liittyen. Olen samoilla linjoilla: maajoukkueen päävalmentamista on vaikea hoitaa virkamiesmentaliteetillä. Pelitavan jatkuvuus ei ole niin tärkeää kuin se, että valmentaja todella motivoi pelaajat huippusuorituksiin. Westerlund ei ole huono valinta vaan pikemminkin alibivalinta.
Tosiasiassa Sotshin olympiakisat ovat vielä täysin hämärän peitossa. Jos NHL ei tule mukaan, Suomi voi voittaa kultaa. Jos taas tulee, Suomella on pienet saumat pronssiin, pelataan kuitenkin isossa kaukalossa. Westerlund on tae siitä, että turnaus ei mene täysin vihkoon missään tapauksessa. Ja jos parhaat pelaavat, silloin ei ainakaan voi syyttää valmennusta eikä kiekkoliiton johtoa.
Marjamäen valinta lienee merkki siitä, että hän on vahvoilla Erkan jälkeen päävalmentajaksi. Marjamäen tuoma hyöty pitäisi ulosmitata myös U20-kisoihin, joissa Suomi todella tarvitsisi laatuvalmentajaa. Niin pitkälle ei kiekkoliitossa sentään mennä, koska vain A-maajoukkueen menestys takaa eräälle henkilölle jatkuvan medianäkyvyyden.