Nykyjään meiniki on ollut sitä, että kaikilla on kivaa ja ketään ei jätetä. Sekin on hyvä systeemi, mutta valitettavan usein sillä ei sittenkkään voiteta mitään suurta. Slovakia 2011 on poikkeus, mutta tottahan on ettei turnaus ollut tuolloin mikään kovin mahdollinen. Tuolla se kulta pitikin ottaa, vähän kuin mm- 95, jolloin käytännössä kaikki NHL-pelaajat puuttuivat.
Itse kanssa olen samaa mieltä, että Rocky voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Rautakallion karisma on kuitenkin kovempi, kuin Suikkasen ja Jalosen yhteensä. Suikkanen on liian juntti maajoukkueeseen. Junttimaisuus ei tee hänestä millään tavalla huononpaa valmentajaa, mutta vittu-saatana-perkeleellä ei mennä maajoukkueessa pitkälle. Jalosen heikkous on hänen ylisuuri ego. Mikä on muun valmennusryhmän rooli, kun Jalonen kävelee kaikkien yli?Yksi mikä voisi olla myös kova sana tai pieni jokeri niin Pekka Rautakallio?
En osta tätä ajatusta alkuunkaan. Ulospäin Jalosen ja kumppaneiden touhu voi vaikuttaa, että kaikilla on kivaa, mutta aivan taatusti siellä on turnauksesta toiseen ruoskittu koko jengistä (niin valmennus kuin pelaajat) kaikki irti. Uskon, että viimeistään näin on tapahtunut siinä vaiheessa kuin Nurminen ja Matikainen tulivat Jalosen apuun. Ei siellä varmasti ole ollut kaikilla kivaa ja joidenkin pelaajien kanssa on jouduttu tekemään kovempiakin ratkaisuja kuten vaikka Ville Peltosen tai Olli Jokisen kanssa.
Minä ostan kahden ja osittain jopa kolmen ensimmäisen EHT-turnauksen osalta. Siellä on roikotettu Perttu Lindgreniä ja Mikko Lehtosta (hyökkääjä) nollatehoilla suuressa roolissa, kuten myös alkuun Santalaa ja Hahlia yms yms. Joidenkin mielestä myös Marko Anttilan voisi mainita, ei minun, mutta varmasti joidenkin.
Siis hienoa, että annetaan reiluja mahdollisuuksia hyville pelaajille, ja kolme ekaa EHT:tä on mielestäni juuri sitä varten, mutta ei siitä pääse mihinkään, että hiukkasen liian lepsuja ollaan osittain oltu noissa höntsissä, puhumattakaan MM-kisojen harjoitusleirien ensimmäisistä viikoista (katson juuri sinua, Mikko Pukka).
Nämä turnauksesta toiseen nollatehoilla menijät ovat osittain olleet viemässä superjunnujen (Pulkkinen-Armia-Granlund-Vatanen-Donskoi-Salomäki-Rajala yms.) mahdollisuuksia EHT:lle. Toinen, suurempi syy on toki ollut Jalosen junnupelaajien karsastaminen ylipäätään.
Toki viimeisillä leiriviikoilla ja siinä viimeisessä, neljännessä EHT-turnauksessa jo ollaan kuolemantosissaan, kuten myös MM-kisoissa ja olympialaisissa. Eli kaipaisin vähän enemmän tulos-tai-ulos -mentaliteettia EHT:llekin. Mutta tämä on kärpäsistä härkäsen tekemistä.
Jos yksi Kummolan kriteeri on, kuten hän mainitsee, päävalmentajakokemus vähintään nuorten MM-kisoista, Suikkanen ei ole edes listalla. Sama on tilanne Kari Heikkilän kohdalla.
Ymmärtääkseni Heikkilä tökötti hyvinkin tukevasti kevään kisoissa päävalmentajan pallilla...eipä sillä ei kuulu omaan suosikkilistaan.
En näe miten tämä nyt erityisesti liittyy tähän teemaan, että "kaikilla on kivaa" kun fakta on, että EHT:lla on pakko olla vaihtuvuutta. Yhtä pelaajaa on haluttu kuormittaa korkeintaan parilla EHT:lla, jotta kauden kokonaispelimäärä ei nouse liian suureksi ja siksi siellä on ollut jos jonkinlaista pelaajaa. Toisaalta olemme saaneet nähdä myös hienoja yllätyksiä kuten vaikka Veli-Matti Savinainen viime kaudella. Jos tulevia mahdollisia maajoukkueen runkopelaajia ei tolla turneella voida katsastaa niin missä sitten?
Leiriviikkojen alkuun on taas pitänyt saada pelaajia, jotta saadaan vedettyä harjoitteita ja pelejä läpi. Kyllä siellä menee ihan hyvin Mikko Pukka ja kumppanit sen aikaa kunnes kunnon pelimiehet vapautuvat käyttöön. En näe siis tässäkään mitään ongelmaa ja sama meno jatkunee myös uuden valkun alaisuudessa.
Paljon meteliä Kari Jalosesta, mutta yksi merkittävä puute hänellä on: ei ole näyttöjä heikomman pelaajamateriaalin kanssa toimimisesta ja ennen kaikkea menestymisestä tällaisen porukan kanssa.
Tämä on todella erikoinen argumentti, Suomella on kuitenkin arvokisoissa aina mukana paras mahdollinen nippu joka mukaan saadaan, paljon isoja egoja. Siis suomalaisella mittapuulla, mutta eihän päävalmentajaa voida lähteä valitsemaan suhteessa vastustajien pelaajamateriaaliin.
Minä näkisin Jalosen yhdeksi vahvimmista ehdokkaista juuri siksi että hänellä on kokemusta nimekkäiden joukkueiden koutsaamisesta ja siitä miten niistä saadaan tulosta irti.
Eiköhän valinta ole Kummolalle helppo. Päävalmentajaksi Raimo Helminen. Apuvalmentajiksi Pajuoja ja Viitakoski/J.Ojanen. Turnauskokemusta kansainvälisistä peleistä löytyy roppakaupalla.
Paljon meteliä Kari Jalosesta, mutta yksi merkittävä puute hänellä on: ei ole näyttöjä heikomman pelaajamateriaalin kanssa toimimisesta ja ennen kaikkea menestymisestä tällaisen porukan kanssa.
Jalonen tarvitsi HIFK:ssa kolme vuotta menestykseen.