Millainen sitten lienee aito kiinnostus valmentajilla tähän tehtävään, etenkin tässä vaiheessa, kun heti eka kaudella puskee päälle olympiakisatkin? Ja ei varmasti ole herkkua tulla juuri Jukka Jalosen seuraajaksi, joka sentään on maailmanmestaruuden myötä tässä maassa melkoisen poppaukon maineessa. Ja jos vielä ensi keväänä tulee menestystä, asettaa se seuraajalle melkoiset paineet.
Curren oli helppo aloittaa Matikaisen viimeisen kauden mennessä vihkoon. Sai vielä Matikaisen sisäänajamia nuoria pelaajia käyttöönsä. Aravirta sai aloittaa myös aika rennosti, koska Curren kaksi viimeistä kautta olivat yhtä sekamelskaa. Summanen sai aloittaa hyvässä saumassa, koska Aravirran trendi oli pahasti laskusuunnassa. Erkalla olikin pahempi rasti, oli Summasen World Cup -menestys alla ja tunnelmat vähintään sekavat. Sheddenillä oli erittäin paha paikka aloittaa, alla oli Erkan menestys ja jonkinlainen vastustus kentällä. Kun taas Jukka Jalosella oli erittäin suuri kentän tuki takanaan, kun aloitti päävalmentajana. Se tuki salli pienet karikotkin siinä alussa.
Kummolan mainitsema, noin viiden nimen lista, voi ihan hyvin pitää paikkaansa. Jos yksi kriteeri on turnauskokemus vähintään nuorten kisoista, listalla ovat ainakin Kari Jalonen, Lauri Marjamäki, Jukka Rautakorpi ja Risto Dufva. Petri Matikaisella ei ole päävalmentajakokemusta nuorten kisoista, näin muistelen.
Se viides nimi sitten: jonkinlaisena yllätyskorttina nostan esille Hannu Aravirran nimen.