Jukka Jaloselle kenkää!

[Vintsukka]

Onhan tämä ihan ennenkuulumatonta, että Suomi on taas mitalipeleissä ja voittaa materiaaliltaan parempia joukkeita. Tämä oli edellisten valmentajien kanssa aivan utopiaa. Eiku....

Edellisten valmentajien kanssa oli yleensä utopiaa se, että Suomi pelaisi turnauksen parhaat pelinsä (tai edes säilyttäisi tasonsa) kisojen tärkeimmissä peleissä. Se totaalinen välierässä/finaalissa sulaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin Aran joukkueilla, mutta Jalosen porukasta huokuu nyt samanlainen tekemisen meininki kuin viime keväänäkin.

 

[Fordél]

Jukka Jaloselle ei tarvi antaa kenkää, mutta sen parturille kylläkin. Oli ne hiukset kuinka meidän pelin näköiset tahansa niin eikö niille voisi oikesti viimeinkin tehdä jotain? Pieni päivitys taisi joku vuosi sitten tulla, mutta edelleen Jukan pelikirja on tältä osin havumetsätasoa.

 

[Swearengen]

Edellisten valmentajien kanssa oli yleensä utopiaa se, että Suomi pelaisi turnauksen parhaat pelinsä (tai edes säilyttäisi tasonsa) kisojen tärkeimmissä peleissä. Se totaalinen välierässä/finaalissa sulaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin Aran joukkueilla, mutta Jalosen porukasta huokuu nyt samanlainen tekemisen meininki kuin viime keväänäkin.

No finaaleissa normaalisti tulee vastaan välieriä kovempi jengi (tämä on pääsyy mystiselle "sulamiselle"), mutta Aravirran ja Westerlundin kanssa Suomi selvisi välieriin tai finaaleihin materiaalin nähden minusta yllättävänkin monta kertaa. Aralla 5 mitalia (1 olympialaisista) ja Westerlundilla 3 (1 olympialaisista).

1998 nimettömällä, mutta fyysisellä jengillä Suomi piti kaksi loppuottelua Ruotsin Forsbergit ja Sundinit yhdessä maalissa. Sitä ennen Jarkko Ruutu taklasi Tshekin avainpelaajat sairaalaan kaksiosaisessa välierässä. Ja sitä ennnen tiputettiin Kanada puolivälierässä tappioasemasta nousten.

Sen sijaan 1999-finaalissa oli Suomen voitto olisikin ollut odotettu, koska Suomella oli huippujengi Tshekin rutinoitunutta porukkaaa vastaan.

Saksassa 2001 Aran jengi hoiti itsensä finaaliin joku Juha Ylönen ykkössentterinä, mutta silloista tshekkidynastiaa elänyt vastustaja olisi pitänyt ilmeisesti jyrätä finaaleissa, jotta olisi tullut hyväksyttävä suoritus.

Näilläkään ei tietysti mitään arvoa karjalalippisten silmissä ole, kun ei mestaruutta tullut. Mustalaiseukkojen tasoisilla "voittamisen pelkääminen" analyyseilla mennään.

Westerlundin finaalitappioissa Ruotsi olympialaisissa ja Kanada MM-kisoissa ei myöskään todellakaan minusta mitään sulamista nähty, mutta ei ehkä myöskään itsensä ylittämistä. Sitä itsensä ylittämistä ei kyllä myöskään tarvittu 1995 ja 2011 finaaleissa silloisia Ruotsin jengejä vastaan.

 

[Laakamato]

Salaliitto

Jalonen päätti että Suomen pitää hävitä eka Usa-peli katseltuaan hetken Usan nerokasta Meidän Pelin riepomista. Näin saatiin Karjala-lippikset kyykkyyn ja pelaajiin herran pelko. Seuraavaan Usa-matsiin tuotin jo ensimmäisen pelin erätauolle tehty pelisuunnitelma jolla palautettiin pelaajien jo horjunut usko Jaloseen. Pelaajista vain Koivu oli tietoinen, katsokaa ekan Usa matsin toinen erä, kohdassa 6:48 Jalonen supisee jotain Koivun korvaan ja ilme kirkastuu molemmilla, yhteisen ja salaisen ymmäryksen löydyttyä. Varmaa tietoa tämä kaikki on...

Ei vaan, oikeasti tulin kiukuttelemaan. Miten on mahdollista että ekassa pelissä ei löydetty lääkkeitä karvaukseen vaan hakattiin päätä seinään alusta loppuun. Eikö Jalonen halunnut paljastaa löytäneensä lääkkeen vai eikö hän luota pelaajiin niin, että nämä osaisivat vaihtaa tapaa avata ns. lennosta. Vai onko Jalosella oikeasti niin kova pokeri että salaliitttoteoria tahallaan häviämisestä pitää paikkansa edes jollain tasolla.

 

[Bigmouth]

Tuntuu siltä, että ainoastaan kerhofanit ja jokunen muu ymmärtävät, että Jalosella on aivan poikkeuksellinen kyky oppia ja reagoida lyhyessä ajassa pelien välillä. Hän näkee omat virheensä paremmin, kuin yksikään Suomen maajoukkuekoutsi ennen häntä ja pystyy korjaamaan ne heti seuraavaan matsiin.

En ole HPK-fani, mutta tuonhan näkee ihan omin silmin.

USA ei ollut yhtään huonompi kuin sunnuntaina, mutta Suomi oli paljon parempi. Muutokset eivät edes olleet valtavia, mutta kovin toimivia.

Viimeisen vuorokauden sisään katsomiani USA-Suomi ja Coyotes-Kings -pelejä kun vertaa, niin onhan tuo Jalosen Suomi noista ainoa joka pelaa sellaista oikeaa kiekkokontrollikiekkoa. Mitään Sutterin Kingsiltä pois ottamatta.

 

[Individual]

No finaaleissa normaalisti tulee vastaan välieriä kovempi jengi (tämä on pääsyy mystiselle "sulamiselle")

Ellei sitten toiselle joukkueelle taival finaaliin ole ollut "suotuisa", jota vielä voidaan avittaa erinäisellä pelillisellä kikkailulla.

Westerlundin finaalitappioissa Ruotsi olympialaisissa ja Kanada MM-kisoissa ei myöskään todellakaan minusta mitään sulamista nähty, mutta ei ehkä myöskään itsensä ylittämistä. Sitä itsensä ylittämistä ei kyllä myöskään tarvittu 1995 ja 2011 finaaleissa silloisia Ruotsin jengejä vastaan.

No kyllä mä näkisin, että nimenomaan Torinossa tapahtui sulaminen juuri sillä hetkellä kun se koko Suomen lätkähistorian kirkkain kruunu oli näpeissä.
Jotain mystistä kävi Venäjä-välierän ja Ruotsi-finaalin välillä. Venäjä-matsi oli parasta Suomea ikinä. Koskaan. Ja uskoisin, että sillä tyylillä olisi Ruotsikin kaatunut komeasti, mutta jostain syystä ensimmäisestä vaihdosta lähtien näytti Suomella olevan lyijypunnukset jaloissa ja Ruotsi heilutti tahtipuikkoa tunnetuin seurauksin.

No, mutta ei kai tästä ole vedettävissä kuin se yksi johtopäätös: Suomen ainoat mestaruudet ovat sattuneet materiaaliltaan heikkoja maita vastaan, tasoltaan hyvin vaihtelevissa kisoissa. Niin Curre kuin Jalonenkaan eivät ole mitään sateentekijöitä, vaan globaalissa kiekkoruletissa sattui kaksi kertaa Suomelle sopiva vastus. Ara, Summanen ja Westerlund olisivat koutsanneet Suomen myös kultaan. Kenties myös Shedden. Näin ollen valmentajan merkitys juuri Suomen kohdalla on toisarvoinen, sillä totuus on, että materiaali ei tule koskaan riittämään minkään suuren voittamiseen.

 

[Swearengen]

No kyllä mä näkisin, että nimenomaan Torinossa tapahtui sulaminen juuri sillä hetkellä kun se koko Suomen lätkähistorian kirkkain kruunu oli näpeissä.

Minusta taas finaali päättyi tasaisena odotetulla tavalla. Sekä Suomi että Ruotsi olivat erittäin hyvin valmennettuja, mutta silloin kuin nuo osa-alueet menevät jotakuinkin tasan, voittaa paremman pelaajamateriaalin joukkue, eli Ruotsi.

Itse asiassa minusta Suomi on tosiasiassa ylisuorittanut valtaosissa 1990 ja varsinin 2000-luvun arvoturnauksissa ja se kertoo Suomen hyvästä joukkuepelistä ja valmennuksesta.

 

[aceman81]

Itse asiassa minusta Suomi on tosiasiassa ylisuorittanut valtaosissa 1990 ja varsinin 2000-luvun arvoturnauksissa ja se kertoo Suomen hyvästä joukkuepelistä ja valmennuksesta.

Yleisesti tiedossa oleva fakta. Suomi on ollut valmennuksellisesti yläsarjaa Aran, Raivon ja Erkan aikana. Shedden siinä khinthaalla, mutta sai sekin joukkueen taaksensa. Mutta koitappa kertoa tällasia asioita Meidän Peliä raamattunaan pitäville ja Jukka Jalosta epäjumalana palveleville perunanviljelijöille! Peli on muuttunut, suomalaisen maajoukkuevalmennuksen suhdanteet ei niinkään.

 

[Individual]

Itse asiassa minusta Suomi on tosiasiassa ylisuorittanut valtaosissa 1990 ja varsinin 2000-luvun arvoturnauksissa ja se kertoo Suomen hyvästä joukkuepelistä ja valmennuksesta.

Kuten toiseen ketjuun postasitkin, niin onhan se arvokisafinaalien määrä aivan huikea Suomella, eli voisi kuvitella että niistä peleistä edes joku olisi päättynyt Suomenkin voittoon. Ei kai aina voi mennä sen vastustajan paremman materiaalin taakse pelkästään? Voitonavaimet kun ovat kilisseet Suomenkin taskussa ihan nokko. Mä en vaan allekirjoita sitä, että välierävaiheeseen asti Suomi on aina pelannut taitojensa ylärajoilla ja ylikin, mutta sitten finaalissa vastaan asettuu joukkue, jonka taitotaso ja materiaali ovat jotain ihan muuta kuin mihin siihen asti on totuttu, ja Suomen eväät loppuvat siihen. Pelkät pelaajamatskut ovat ratkaisseet, ei esim. se miten hyvin valmentaja pystyy joukkueensa kanssa käsittelemään finaalipelin jännityksen? Vai voidaanko iki-keskustelu Suomen pään kestämättömyydestä heittää sekin viimein romukoppaan?

 

[Vellihousu]

No kyllä mä näkisin, että nimenomaan Torinossa tapahtui sulaminen juuri sillä hetkellä kun se koko Suomen lätkähistorian kirkkain kruunu oli näpeissä. Jotain mystistä kävi Venäjä-välierän ja Ruotsi-finaalin välillä.

Ei siinä käynyt muuta mystistä kuin se että välierässä ja finaalissa olivat vastassa täysin erilaiset joukkueet.

 

[Vellihousu]

Kuten toiseen ketjuun postasitkin, niin onhan se arvokisafinaalien määrä aivan huikea Suomella, eli voisi kuvitella että niistä peleistä edes joku olisi päättynyt Suomenkin voittoon. Ei kai aina voi mennä sen vastustajan paremman materiaalin taakse pelkästään?

Ei, mutta kyllähän suomalaisten pussit ovat usein tyhjentyneet siihen että päästiin edes finaaliin. Näin kävi esim. Prahassa 92 ja Moskovassa 2007. Aika tyypillinen kohtalo ainaiselle altavastaajalle. Lisäksi Suomi on useamman kuin yhden kerran hävinnyt kullan suorastaan naurettavan pienellä marginaalilla. Silloin ei puhuta enää materiaalieroista vaan jostakin ihan muusta.

 

[Swearengen]

Ei siinä käynyt muuta mystistä kuin se että välierässä ja finaalissa olivat vastassa täysin erilaiset joukkueet.

Juuri tästä on kysymys. Suomi on ylisuorittanut 8/10 tapauksissa jo siinä vaiheessa, että se voittaa välierät. Yleensä - ei aina - kuitenkin finaaleissa on vastassa vielä välieriäkin laadukkaampi jengi.

Ajatusmaailma, että finalieissa kaikki alkaa ikäänkuin alusta ja millään aikeisemmalla ole mitään merkitystä on hyvin omituinen ja tarkoitushakuinen.

Suomen materiaali ei ole koskaan läheskään sitä luokkaa, että välierävoitto eli finaalipaikka olisi jonkinlainen itsestäänselviö. Se ei ole sitä huomattavasti paremmankaan pelaajamateriaalin mailta.

Näistä syistä inhoan yli kaiken näitä mustalaistyylisiä ja epätieteellisiä "Suomi pelkää voittamista" -teorioita.

 

[Bigmouth]

JSuomen materiaali ei ole koskaan läheskään sitä luokkaa, että välierävoitto eli finaalipaikka olisi jonkinlainen itsestäänselviö. Se ei ole sitä huomattavasti paremmankaan pelaajamateriaalin mailta.

Toisaalta pitää myös muostaa, että suomalainen pelaajatyyppi (joo, tässä yksinkertaistetaan kyllä) on kenties kaikista maista vähiten yksilötaidosta riippuvainen. Suomi on kaikki menestyksensä saavuttanut aina korostetun vahvalla joukkuepelaamisella.

Siis jos vaikka ajatellaan, mitä Tsekki saisi Suomen yksilötaidolla varustettuna aikaan.

 

[Vellihousu]

Toisaalta pitää myös muostaa, että suomalainen pelaajatyyppi (joo, tässä yksinkertaistetaan kyllä) on kenties kaikista maista vähiten yksilötaidosta riippuvainen. Suomi on kaikki menestyksensä saavuttanut aina korostetun vahvalla joukkuepelaamisella.

Jep, mutta sitten taas niitä isoja pelejä ratkaisevia yksilöitä onkin ollut vähemmän mikä on ollut yksi syy finaalitappioihin esimerkiksi juuri Tsekkiä vastaan. Toki tämä on jossain määrin myös kulttuuri - yhtä hyvin kuin materiaalikysymys, voittamiseen tottunut kulttuuri yleensä myös kasvattaa voittoja ratkasevia yksilöitä, mistä kömpelö aasinsilta ketjun aiheeseen: ei taida heti tulla Jaloselle kenkää vaikka Suomi jäisikin kotikisoissa mitaleitta, sillä Suomi on jo nyt todistanut ettei viime kevään mestaruus ollut täysi suonenveto. Maajoukkueessa on taas aistittavissa, jos ei nyt voittamisen, niin ainakin pärjäämisen kulttuuria, mistä eilinen voitto oli mainio todiste.

 

[TweetyLeaf]

Maajoukkueessa on taas aistittavissa, jos ei nyt voittamisen, niin ainakin pärjäämisen kulttuuria, mistä eilinen voitto oli mainio todiste.

Eli se että häviää alkusarjassa ne oikeat pelit, ja puolivärierissä voittaa yhden ottelun, saa sinut aistimaan voittamisen kulttuurin ?

Mietin vaan, että mitenköhän olisi käynyt tänä vuonna jos USA olisi tullut vastaan ilman, että Suomi olisi päässyt harjotusottelulla kokeilemaan ?

Toki on hyvä, että opitaan, mutta kyllä sokea Reettakin näki missä se ongelma ekassa USA pelissä oli. Tuo olisi pitänyt osata korjata jo ekan erän jälkeen.

Tosin, olen silti positiivisesti yllättynyt että Leijonat jatkaa pelejä edelleen.

 

[Vellihousu]

Eli se että häviää alkusarjassa ne oikeat pelit, ja puolivärierissä voittaa yhden ottelun, saa sinut aistimaan voittamisen kulttuurin ?

Lähinnä tarkoitin sitä tapaa millä voittoon noustiin 0-5 tappion jälkeen ja puolivälieränkin vaikeasta asemasta. Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen joukkue MM-kisojen historiassa joka "harjoittelee" yhden pelin ja tulee sitten parempana takaisin. Kisojen systeemi mahdollistaa tämän, mutta sehän ei ole suomalaisten vika.

Siitä mitä kaikkea voidaan ja ei voida korjata ensimmäisen erän jälkeen voisi ehkä keskustella jossain toisessa ketjussa.

 

[tuuski]

Lähinnä tarkoitin sitä tapaa millä voittoon noustiin 0-5 tappion jälkeen ja puolivälieränkin vaikeasta asemasta. Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen joukkue MM-kisojen historiassa joka "harjoittelee" yhden pelin ja tulee sitten parempana takaisin.

Niin, jos tuo olisi tapahtunut toisinpäin (kuten arojen yms. aikana olisi ollut todennäköistä), niin olisi puhuttu kuinka Suomi pelasi kaikki korttinsa turhissa alkusarjan peleissä ja tosipeleissä oli täysi rotsi toisin kun voittamisen kulttuurissa marinoidut p-amerikkalaiset.

 

[Hippi Hiiri]

Eli se että häviää alkusarjassa ne oikeat pelit, ja puolivärierissä voittaa yhden ottelun, saa sinut aistimaan voittamisen kulttuurin?

Minut sai ainakin. Kun panokset olivat pöydällä, Suomi paransi peliään. Sama tapahtui viime vuoden kisoissa.

Mietin vaan, että mitenköhän olisi käynyt tänä vuonna jos USA olisi tullut vastaan ilman, että Suomi olisi päässyt harjotusottelulla kokeilemaan?

Vedät minusta mutkia liian suoriksi tässä. Olisiko Suomen henkinen tila ollut tuolloin erilainen kuin se oli alkusarjapelissä? Olisiko USA uskaltanut karvata alusta asti yhtä rohkeasti? Olisiko Suomi ollut eri vaihteella mukana? Liikaa muuttujia oikein minkäänlaisen johtopäätöksen vetämiseksi.

***

Tämän ja viime vuoden aikana Suomi on ollut timanttia isoissa peleissä. Kun sama jatkuu tänään ja huomenna, Jalonen ansaitsee ison käden. Ja Mikko Koivu. Mikko Koivu on ihana.

 

[JTX]

Yleisesti tiedossa oleva fakta. Suomi on ollut valmennuksellisesti yläsarjaa Aran, Raivon ja Erkan aikana. Shedden siinä khinthaalla, mutta sai sekin joukkueen taaksensa. Mutta koitappa kertoa tällasia asioita Meidän Peliä raamattunaan pitäville ja Jukka Jalosta epäjumalana palveleville perunanviljelijöille! Peli on muuttunut, suomalaisen maajoukkuevalmennuksen suhdanteet ei niinkään.

Perunanviljelijät eivät suinkaan ole ainoita aikanaan edellisiä valmentajia kritisoineita. Niihin iloisiin kekkereihin olivat lähettäneet edustajansa myös joka paikkaan paskovat porot, juopot hitsarit, valtrapellet, järvenpilaajat, NL:n satelliitit, pilaantuneet kalakukot, korruptiosiivoojat, läskit makkarakeisarit, vantaalaiset, huonokuntoiset homot sekä tamperelaiset ja turkulaiset.

Itse asiasta olen samaa mieltä. Hyviä valmentajia koko sakki. Yksi seikka on vielä pantava merkille. Ei sovi unohtaa taustavoimien merkitystä hyvälle menestykselle. Uskon että meillä on Jääkiekkoliiton puheenjohtajan tehtävässä paras mahdollinen mies.

 

[Johannes]

En nähnyt peliä, kun olen matkoilla, mutta elämä jatkuu ja pronssi olisi Suomen ensimmäinen mitali kotikisoista, joten uutta matoa huomenna koukkuun ja pronssi on hieno mitali, ei kenkää Jaloselle.

 

[TweetyLeaf]

Lähinnä tarkoitin sitä tapaa millä voittoon noustiin 0-5 tappion jälkeen ja puolivälieränkin vaikeasta asemasta. Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen joukkue MM-kisojen historiassa joka "harjoittelee" yhden pelin ja tulee sitten parempana takaisin. Kisojen systeemi mahdollistaa tämän, mutta sehän ei ole suomalaisten vika.

Siitä mitä kaikkea voidaan ja ei voida korjata ensimmäisen erän jälkeen voisi ehkä keskustella jossain toisessa ketjussa.

Nyt ei päästy harjoittelemaan.

Vehanen pysyi maalissa, vaikka allekirjoittanut huusi naamapunaisena telkkarille jo 3-1 tilanteessa, että ottakaa se nyt vaihtoon sieltä herranjumala.

Ei se peliä varmaan olisi ratkaissut toiseen suuntaan, mutta mun mielestä valmennuksen pitää kyetä tekemään kaikki voitava voittaakseen.

Tämä on toinen kerta näissä kisoissa kun valmennus ei vaihda maalivahtia selkeästi paikassa, jossa niin kuuluisi tehdä.

Puhutaan pelirohkeudesta mutta missä on se valmennusrohkeus ?

 

[TosiFani]

...Tämä on toinen kerta näissä kisoissa kun valmennus ei vaihda maalivahtia selkeästi paikassa, jossa niin kuuluisi tehdä.

Puhutaan pelirohkeudesta mutta missä on se valmennusrohkeus ?

Väittäisin, että nyt pitäisi syyttää P. Nurmista, eikä Jalosta. Käsittääkseni Nurminen päättää maalivahtien peluutuksesta aika itsenäisesti.

 

[TweetyLeaf]

Väittäisin, että nyt pitäisi syyttää P. Nurmista, eikä Jalosta. Käsittääkseni Nurminen päättää maalivahtien peluutuksesta aika itsenäisesti.

Käsittääkseni Jalosella silti se valmennusvastuu on.
Samalla päävalmentajalla on vastuu apulaisvalmentajistaan.

Jos Jalonen ei pysty ilmiselvässä tilanteessa mennä sanomaan Nupelle että nyt vaihdetaan kassaria kun ei näytä toimivan, niin valmennustiimissä on silloin helvetin iso ongelma.

PS: Jalonen ei muuten käyttänyt muistaakseni koko kisojen aikana yhtä ainutta aikalisää.

 

[jyppimies-82]

3-1 tilanteessa piti maalivahti vaihtaa ja ottaa aikalisä. Mutta tulikin nopea 4-1 ja peli oli siinä.

 

[TosiFani]

Käsittääkseni Jalosella silti se valmennusvastuu on.
Samalla päävalmentajalla on vastuu apulaisvalmentajistaan.

Jos Jalonen ei pysty ilmiselvässä tilanteessa mennä sanomaan Nupelle että nyt vaihdetaan kassaria kun ei näytä toimivan, niin valmennustiimissä on silloin helvetin iso ongelma...

Valmennus sopii pelisäännöt ja vastuualueet etukäteen. Sinusta nämä pitäisi unohtaa kun tulee tiukka paikka? Kuinka kauan luulet Nurmisen katselevan sitä kun hänen ylitseen kävellään?