Onhan tämä ihan ennenkuulumatonta, että Suomi on taas mitalipeleissä ja voittaa materiaaliltaan parempia joukkeita. Tämä oli edellisten valmentajien kanssa aivan utopiaa. Eiku....
Edellisten valmentajien kanssa oli yleensä utopiaa se, että Suomi pelaisi turnauksen parhaat pelinsä (tai edes säilyttäisi tasonsa) kisojen tärkeimmissä peleissä. Se totaalinen välierässä/finaalissa sulaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin Aran joukkueilla, mutta Jalosen porukasta huokuu nyt samanlainen tekemisen meininki kuin viime keväänäkin.
Tuntuu siltä, että ainoastaan kerhofanit ja jokunen muu ymmärtävät, että Jalosella on aivan poikkeuksellinen kyky oppia ja reagoida lyhyessä ajassa pelien välillä. Hän näkee omat virheensä paremmin, kuin yksikään Suomen maajoukkuekoutsi ennen häntä ja pystyy korjaamaan ne heti seuraavaan matsiin.
No finaaleissa normaalisti tulee vastaan välieriä kovempi jengi (tämä on pääsyy mystiselle "sulamiselle")
Westerlundin finaalitappioissa Ruotsi olympialaisissa ja Kanada MM-kisoissa ei myöskään todellakaan minusta mitään sulamista nähty, mutta ei ehkä myöskään itsensä ylittämistä. Sitä itsensä ylittämistä ei kyllä myöskään tarvittu 1995 ja 2011 finaaleissa silloisia Ruotsin jengejä vastaan.
No kyllä mä näkisin, että nimenomaan Torinossa tapahtui sulaminen juuri sillä hetkellä kun se koko Suomen lätkähistorian kirkkain kruunu oli näpeissä.
Itse asiassa minusta Suomi on tosiasiassa ylisuorittanut valtaosissa 1990 ja varsinin 2000-luvun arvoturnauksissa ja se kertoo Suomen hyvästä joukkuepelistä ja valmennuksesta.
Itse asiassa minusta Suomi on tosiasiassa ylisuorittanut valtaosissa 1990 ja varsinin 2000-luvun arvoturnauksissa ja se kertoo Suomen hyvästä joukkuepelistä ja valmennuksesta.
No kyllä mä näkisin, että nimenomaan Torinossa tapahtui sulaminen juuri sillä hetkellä kun se koko Suomen lätkähistorian kirkkain kruunu oli näpeissä. Jotain mystistä kävi Venäjä-välierän ja Ruotsi-finaalin välillä.
Kuten toiseen ketjuun postasitkin, niin onhan se arvokisafinaalien määrä aivan huikea Suomella, eli voisi kuvitella että niistä peleistä edes joku olisi päättynyt Suomenkin voittoon. Ei kai aina voi mennä sen vastustajan paremman materiaalin taakse pelkästään?
Ei siinä käynyt muuta mystistä kuin se että välierässä ja finaalissa olivat vastassa täysin erilaiset joukkueet.
JSuomen materiaali ei ole koskaan läheskään sitä luokkaa, että välierävoitto eli finaalipaikka olisi jonkinlainen itsestäänselviö. Se ei ole sitä huomattavasti paremmankaan pelaajamateriaalin mailta.
Toisaalta pitää myös muostaa, että suomalainen pelaajatyyppi (joo, tässä yksinkertaistetaan kyllä) on kenties kaikista maista vähiten yksilötaidosta riippuvainen. Suomi on kaikki menestyksensä saavuttanut aina korostetun vahvalla joukkuepelaamisella.
Maajoukkueessa on taas aistittavissa, jos ei nyt voittamisen, niin ainakin pärjäämisen kulttuuria, mistä eilinen voitto oli mainio todiste.
Eli se että häviää alkusarjassa ne oikeat pelit, ja puolivärierissä voittaa yhden ottelun, saa sinut aistimaan voittamisen kulttuurin ?
Niin, jos tuo olisi tapahtunut toisinpäin (kuten arojen yms. aikana olisi ollut todennäköistä), niin olisi puhuttu kuinka Suomi pelasi kaikki korttinsa turhissa alkusarjan peleissä ja tosipeleissä oli täysi rotsi toisin kun voittamisen kulttuurissa marinoidut p-amerikkalaiset.Lähinnä tarkoitin sitä tapaa millä voittoon noustiin 0-5 tappion jälkeen ja puolivälieränkin vaikeasta asemasta. Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen joukkue MM-kisojen historiassa joka "harjoittelee" yhden pelin ja tulee sitten parempana takaisin.
Minut sai ainakin. Kun panokset olivat pöydällä, Suomi paransi peliään. Sama tapahtui viime vuoden kisoissa.Eli se että häviää alkusarjassa ne oikeat pelit, ja puolivärierissä voittaa yhden ottelun, saa sinut aistimaan voittamisen kulttuurin?
Vedät minusta mutkia liian suoriksi tässä. Olisiko Suomen henkinen tila ollut tuolloin erilainen kuin se oli alkusarjapelissä? Olisiko USA uskaltanut karvata alusta asti yhtä rohkeasti? Olisiko Suomi ollut eri vaihteella mukana? Liikaa muuttujia oikein minkäänlaisen johtopäätöksen vetämiseksi.Mietin vaan, että mitenköhän olisi käynyt tänä vuonna jos USA olisi tullut vastaan ilman, että Suomi olisi päässyt harjotusottelulla kokeilemaan?
Yleisesti tiedossa oleva fakta. Suomi on ollut valmennuksellisesti yläsarjaa Aran, Raivon ja Erkan aikana. Shedden siinä khinthaalla, mutta sai sekin joukkueen taaksensa. Mutta koitappa kertoa tällasia asioita Meidän Peliä raamattunaan pitäville ja Jukka Jalosta epäjumalana palveleville perunanviljelijöille! Peli on muuttunut, suomalaisen maajoukkuevalmennuksen suhdanteet ei niinkään.
Lähinnä tarkoitin sitä tapaa millä voittoon noustiin 0-5 tappion jälkeen ja puolivälieränkin vaikeasta asemasta. Eikä Suomi ole suinkaan ensimmäinen joukkue MM-kisojen historiassa joka "harjoittelee" yhden pelin ja tulee sitten parempana takaisin. Kisojen systeemi mahdollistaa tämän, mutta sehän ei ole suomalaisten vika.
Siitä mitä kaikkea voidaan ja ei voida korjata ensimmäisen erän jälkeen voisi ehkä keskustella jossain toisessa ketjussa.
...Tämä on toinen kerta näissä kisoissa kun valmennus ei vaihda maalivahtia selkeästi paikassa, jossa niin kuuluisi tehdä.
Puhutaan pelirohkeudesta mutta missä on se valmennusrohkeus ?
Väittäisin, että nyt pitäisi syyttää P. Nurmista, eikä Jalosta. Käsittääkseni Nurminen päättää maalivahtien peluutuksesta aika itsenäisesti.
Käsittääkseni Jalosella silti se valmennusvastuu on.
Samalla päävalmentajalla on vastuu apulaisvalmentajistaan.
Jos Jalonen ei pysty ilmiselvässä tilanteessa mennä sanomaan Nupelle että nyt vaihdetaan kassaria kun ei näytä toimivan, niin valmennustiimissä on silloin helvetin iso ongelma...