Kolmas erähän oli juuri tätä varsinkin karvauksen osalta, kuten Miettinen sanoi. Mutta ensimmäinen ja toinen erä oli kyllä karvauksen puolesta onnistuneempaa, laitettiin kiekkoa päätyyn ja päästiin iholle ja jos vetäydyttiin träppiin niin saatiin ohjattua peliä laitoihin ja sitä kautta päästiin kiekonriistoihin. Luulen, että kolmannen erän koomailu johtui pitkälti pelaajien omasta häviämisen pelosta ja laitettiin perussuomalainen peruuttelu päälle. Tietenkin valmentajan pitäisi yrittää saada tilannetta paremmaksi mutta ei se aina ole niin helppoa kuin esim. jatkoaikaa lukemalla voisi luulla.
Mikäli koko joukkue alkaa peruuttelemaan lähes järjestelmällisesti, niin kyllä silloin syyllistä voi etsiä sieltä penkin takaa, eikä suomalaista kulttuurista. Kahdessa ensimmäisessä erässä Suomen karvausta ei edes testattu kunnolla, koska suomalaisten liike oli kaksinverroin saksalaisia parempaa ja Saksan hyökkäykset jäivät lähes muutamiin vastahyökkäyksiin. Viimeiseen erään roolit vaihtuivat ja kävi ilmi, että Suomen pakka oli erittäin helppo läpäistä. Onneksi Saksan hyökkäyspeli oli yksilötaidon puutteen takia hieman samanlaista kuin Suomella, peli meni kulmissa näpertelyksi, eikä paikkoja todelliselta maalintekosektorilta avautunut kunnolla. Iso kiitos myös Vehaselle siitä, ettei tiputellut oikeastaan laisinkaan irtokiekkoja eteensä vaan piti lähes kaikki kiekot itsellään.
Mielestäni Jukka Jalonen on Petteri Sihvosen avustuksella onnistunut tuomaan maajoukkueeseen ja jääkiekkoon tämän liian pelitapakeskeisen ajattelumallin, josta Jukka Rautakorpi varoittelee hyvin Kalevassa. Sheddenin ja Aravirran aikana pelaajat ratkaisi, nyt siellä tuntuu pelaavan ainoastaan pelikirja. Ehkä vikaa on peilissäkin.
Toinen, ehkä tärkeä pohdiskelun paikka on tämä pelikirja / pelitapakeskustelu. Se vie tämän pelin metsään ihan totaalisesti koska siinä ei yksilölle anneta paljoakaan arvoa enää, aivan kuin pelaajat olisivat joitakin kauko-ohjattavia tunteettomia pelin osia. Heidän urheilulliset, pelilliset ja muuten elämiseen liittyvät erot eivät tunnu olevan tärkeitä tämän keskustelun "asiantuntijoille" ollenkaan. Pitää muistaa että jääkiekko on ihmisten inhimillistä toimintaa, joka juuri tekee siitä niin mielenkiintoisen ja haastavan. Edelleen pävittäistoiminta on jokaiselle pelaajalle ja valmentajalle ainoa todellinen menestymisen työkalu, johon voi vaikuttaa.