Jukka Jaloselle kenkää!

[czerkawski]

Aika hinnatonta näiden tekstien jälkeen puhua ristiriitaisuuksista.

Jos Jalonen kertoo ennen kisoja, että tavoitteena on kulta ja kun sitä ei saavutettu, niin Jalonen on ammattitaidoton. Jos taas olisi asettanut jonkun muun tavoitteen, olisi ollut luovuttaja. Sama tuossa materiaalijutussa.

Edellinen tekstisi sisälsi mm. "Jalosen pyörittämän ylivoimapelin", vääristellyn lausunnon EHT / NHL-jutusta ja sen perään vielä kummallisen tulkinnan lopputaulukosta (jossa Suomi oli siis kolmas), täyttä paskaa Pitkäsen/Kukkosen/Lydmanin roolista, pakkipareista ja niiden muka-muuttumattomuudesta, näkö ja kuuloyhteyden Suomen koppiin erätauolla plus pari muilta lainattua latteutta. Jos Jalosella on petrattavaa, niin tämän surkeammin ei voi kritisointia suorittaa.

Minkä kummallisen tulkinnan lopputaulukosta? Suomi sai pronssia ja Sveitsi pelasi tasaväkisempiä pelejä pohjoisamerikkalaisia vastaan kuin Suomi, eikö asiat näin menneet? Ja eikö Venäjä ja Ruotsi pudonneet juuri noiden joukkueiden toimesta kun sanoinkin? Ja eikö Suomi ollut paras EHT-maa voittamalla Tsekin ja häviämällä Ruotsille, sijoittumalla kaikkien EHT-maiden yläpuolelle? Tavoitteenani ei ollut vähätellä pronssia, vaan jälleen kerran, toiston uhallakin, esittää huolestusta siitä, missä mennään ja peli-ilmeestä tietyissä peleissä. Tavoite pitää olla kultamitalissa, mutta eri vastustajia vastaan voi silti pelata heidän vahvuutensa huomioon ottaen.

Miten niin EHT-kommentti oli vääristelty? Ok, Jalonen sanoi EHT-pelien olevan parempia kuin NHL:n runkosarjapelit, ei ehkä puhunut ylivertaisuudesta vaikka muistelisin kyllä loppusyksyn ajalta nähneeni lausunnon jossa käytettiin aika voimakkaita kehusanoja EHT:hen. Perusteli kuitenkin valintojaan tällä pointilla kuten hyvin tiedät. Pakkiparit muuttuivat kyllä, ylivoimakentät vähemmän, peliajat ja peluutus minua ihmetyttivät. Miksi esimerkiksi Lydman ei saanut enempää vastuuta? Ja miksi Pitkänen laitettiin näissä kisoissa epävarman Kukkosen vierelle koko alkukisoiksi kun hän ei itsekään ole mikään puolustupelin hidalgo?

Hyvä, minun tekstissä on kritisoitavaa, varmastikin on. Ja varmasti kertasin jo mainittuja asioita, anteeksi siitä jos se sinua jotenkin loukkasi. Mutta en saa siis sen takia kritisoida muiden tekstejä ja niissä esiintyvää Jalos-kritiikin kieltämistä? Tekstini pointti oli ihmetellä sitä, miksi tämä Jalosen kritisointi on niin kauheaa monen mielestä ja miksi siinä kritiikin kiistämisessä toistetaan samoja, keskenään ristiriitaisia argumentteja. Kyllä nekin latteudet ovat itseään toistavia ja tylsiä, usko pois.

Kiitokset kommenteista.

 

[rosswell]

Vaikka Leijonien oma tavoite oli kullassa, niin itse olen sitä mieltä, että tämä oli Leijonilta sijoituksen perusteella huippusuoritus.

Kaikki pelejä katsoneet tietää, että pelillisesti huippusuorituksesta vielä jäätiin jälkeen monessa tilanteessa. Ensimmäisenä tulee mieleen USA-ottelun eka erä, pronssipelin toinen erä ja melkolailla koko ruotsi-peli.
Pelillisellä huippusuorituksella oltaisiin hyvällä tuurilla menty hopealle. Mutta kyllä tuota finaaliottelua katsoessa tuli mieleen, että kumpi tahansa vastassa olisi ollut, Suomipojalle kyyti olisi ollut kylmää. Ikävä kyllä.

Eli mielestäni ei ole suuria syitä potkia Jalosta pois. Ainoat syytökseni on Jalosen aikaansaamattomuus USA-pelin ekan erän aikana (Maalivahti olisi pitänyt vaihtaa viimeistään toisen maalin jälkeen, mielellään heti ensimmäisestä. Aikalisän Jalonen otti, mutta oli jotenkin pehmeän oloinen siinäkin.), sekä Jussi Jokisen poisjättäminen. Ville Peltonen, Niko Kapanen, Jere Lehtinen ja Jarkko Immonen olisi voitu korvata Jokisella, eikä Suomen menestys olisi ainakaan huonompi ollut.

Mutta kuten sanoin, ainakin itselle tuo pronssi on huikea yllätys, eli ei potkuja.

 

[Rod Weary]

Ollaanpas sitä agressiivisia. No ymmärtäähän sen kun tietää Jalosen roolin ja saavutukset HPK:ssa. Itse tarkoitin mielenkiintoisella en omaa kirjoitustani, vaan tätä epämääräistä ristiriitaisuutta kaikissa Jalosta kehuvissa kirjoituksissa. Hän tietää kuinka tulee valmentaa, on asiantuntija ja valitsee sopivat pelaajat. Sen jälkeen perustellaan tappioita väitteillä, joita vastaan Jalonen itse voimakkaasti asettui ennen kisoja, eli että meidän materiaali ei riittänyt. Jalonenhan väitti sen riittävän, oliko hän sitten se paljon kehuttu mestariasiantuntija tässä asiassa?

Ja toisekseen, minulle kelpaa kaikki valmentajat, jotka saavat joukkueensa taistelemaan illasta toiseen ja pelaamaan suurella intensiteetillä, omien taitojensa ylärajoilla riippumatta vastustajasta. Tekemään otteluista otteluita, ei läpihuutojuttuja vastustajalle niin kuin USA- ja Ruotsi-pelit olivat. Ja kukaan ei onnistu tässä aina, se myönnettäköön, mutta minusta näitä epäonnistumisia vain on tullut huolestuttavan paljon Jalosen aikana, ei olla oltu valmiita peliin. Arvostan myös valmentajan kykyä reagoida vastustajiin, ja tämän takia esimerkiksi Glen Hanlon oli Jokereissa kauhea valmentaja, kun sama materiaaliin nähden epäsuhtainen pelitapa jatkui vastustajasta riippumatta. Pelottavia joustamattomuuden merkkejä oli mielestäni myös olympialaisissa Suomen osalta nähtävissä. Johtuivat ne sitten huonosta valmistautumisesta, tietämättömyydestä tai mistä tahansa, pelikirja tai joku muu tunnuttiin asetettavan sen edelle, ketä vastaan pelataan tai mistä pelataan. Jos Suomi taistelee loppuun saakka Saksan kisoissa kaikissa peleissään eikä ole yhtä hengetön kuin muutamassa ottelussa Vancouverissa, voidaan olla tiellä oikeaan suuntaan. Mutta, muutoksia on tultava nopeasti, eivät muutkaan valmentajat ole saaneet ikuisesti maajoukkueessa harjoitella valmentamista. Ne harjoittelupaikat ovat mielestäni jossain muualla. 6-1 tappioita parempaa menestystäkin saa odottaa maajoukkueelta.

OK, myönnän turhan kiivaan reaktioni ja pyydän osittain anteeksi. Ja sen verran olen jopa samaa mieltä noista valinnoista. Minusta niissä paistaa läpi se, että Jalonen tiesi todennäköisesti joutuvansa ristiinnaulituksi, jos menestystä Vancouverista ei olisi tullut. Eli mahdollisimman riskittömällä linjalla mentiin. Kauneuspilkkuna Immonen/JJokinen. Mutta kuka olisi arvannut, että roviolle jouduttiin menestyksestä huolimatta. Siis lätkäfanaatikkojen kantamana. Liitto on varmasti tyytyväinen saavutukseen. Ja Jaloselle se toivottavasti antoi nyt työrauan toteuttaa visoitaan.

Mutta tuosta taistelusta ja intensiteetistä voidaankin taittaa peistä. Ja on kyllä taitettukin. Minä esimerkiksi en näe millään realistinsena vaihtoehtona toteuttaa noilla valinnoilla mitään räkä poskella ja kieli vyön alla jääkiekkoa. Nyt pelattiin, tai ainakin yritettiin pelata fiksua kiekkoa. Se ei ollut kaunista, mutta se oli se, millä Jalonen pelasti työpaikkansa menestyksen ansiosta. Aika merkittävä suoritus, ottaen huomioon kaikki henkilökohtaiset virheet kentällä turnauksen aikana.

Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä. Kun johtava analyytikko toi keskusteluun käsitteen pelikirja, kukaan ei tunnu muistavan, että ainahan valmentajilla on sellainen ollut olemassa. Jos ei ihan paperilla, niin kyllä se pelaajien päähän on joka tapauksessa taottu. Kutsutaan sitä sitten pelitavaksi tai -systeemiksi, samasta asiasta kuitenkin puhutaan. Noh, keksihän Jokerit try-outin joskus 2000-luvun loppupuolella.

 

[czerkawski]

OK, myönnän turhan kiivaan reaktioni ja pyydän osittain anteeksi. Ja sen verran olen jopa samaa mieltä noista valinnoista. Minusta niissä paistaa läpi se, että Jalonen tiesi todennäköisesti joutuvansa ristiinnaulituksi, jos menestystä Vancouverista ei olisi tullut. Eli mahdollisimman riskittömällä linjalla mentiin. Kauneuspilkkuna Immonen/JJokinen. Mutta kuka olisi arvannut, että roviolle jouduttiin menestyksestä huolimatta. Siis lätkäfanaatikkojen kantamana. Liitto on varmasti tyytyväinen saavutukseen. Ja Jaloselle se toivottavasti antoi nyt työrauan toteuttaa visoitaan.

Mutta tuosta taistelusta ja intensiteetistä voidaankin taittaa peistä. Ja on kyllä taitettukin. Minä esimerkiksi en näe millään realistinsena vaihtoehtona toteuttaa noilla valinnoilla mitään räkä poskella ja kieli vyön alla jääkiekkoa. Nyt pelattiin, tai ainakin yritettiin pelata fiksua kiekkoa. Se ei ollut kaunista, mutta se oli se, millä Jalonen pelasti työpaikkansa menestyksen ansiosta. Aika merkittävä suoritus, ottaen huomioon kaikki henkilökohtaiset virheet kentällä turnauksen aikana.

Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä. Kun johtava analyytikko toi keskusteluun käsitteen pelikirja, kukaan ei tunnu muistavan, että ainahan valmentajilla on sellainen ollut olemassa. Jos ei ihan paperilla, niin kyllä se pelaajien päähän on joka tapauksessa taottu. Kutsutaan sitä sitten pelitavaksi tai -systeemiksi, samasta asiasta kuitenkin puhutaan. Noh, keksihän Jokerit try-outin joskus 2000-luvun loppupuolella.

Hyvä viesti ja tuo pelikirja-asia on kyllä oleellinen pointti. Toki valmentajilla on ollut sellainen ennenkin, vaikka tämä usein unohdetaan. Ehkä tässä on Jokerit-kannattajana "pelikirjattoman" Sheddenin aikoina yliherkistynyt tuolle termille ja sen jatkuvalle käytölle menestyksen upeana reseptinä. Jos katsoo esimerkiksi millaista tarpomista Jokereilla on ollut Sheddenin jälkeen hänen aikaansa verrattuna,, lyhyellä otoksella tosin. Tuo äskeinen kommenttini ei liity aiheeseen enää, mutta myös minun mielestäni kaikilla valmentajilla on oma pelikirjansa tai pelifilosofiansa mitä he toteuttavat parhaaksi näkemällään tavalla. Ja nämä on ollut olemassa jo iät ja ajat.

Tuosta intensiteettiasiasta voisi tosiaan jatkaa sitä väittelyä ikuisuuksiin. Eikä siinä mitään, eri ihmiset näkevät asian eri tavoin ja saavat nähdäkin. Minulle tuli se fiilis, että tuosta joukkueesta ei saatu noissa USA- ja Ruotsipeleissä parasta irti ja vastuun siitä saavat tosiaan kantaa sekä valmentajat että pelaajat.

Pronssimitalin jälkeen ei tarvitse hypätä ketjun aloittajan aiemmin vaatimiin toimenpiteisiin, mutta tilannetta tulee mielestäni seurata arvioiden jatkuvasti saavutettua menestystä ja peliesityksiä. Ja oltava valmiina myös muutoksiin, jos otteet eivät seuraavissa kisoissa ole vakuuttavia.

Olen kiitollinen määritelmästäsi "yrittivät pelata fiksua kiekkoa", oikeasti kiitokset siitä! Minulle nimittäin ei noissa tappio-otteluissa oikein selvinnyt ollenkaan, mitä ne Suomen pelaajat siellä yrittivät tehdä vai yrittivätkö ollenkaan. Eikä kukaan sitä ole oikein selventänytkään, siksi määritelmäsi oli ensimmäinen jossa tätä edes jotenkin selitettiiin. Tämä ja ideattomalta ja minulle hengettömältä vaikuttanut peliesitys oli siis syynä henkilökohtaiseen pettymyskokemukseeni ja siksi olisin niissä peleissä (ja Slovakia-pelin kakkoserässä) halunnut nähdä toisenlaisen Suomen. Ja noihin esityksiin petyin, en joukkueen saavuttamaan mitaliin josta olen hyvin iloinen. Samoin kuin pronssiottelun hienosta noususta ja hyvin ja järkevästi pelatusta Tsekki-ottelusta. Näistä hetkistä voi puolestaan antaa kiitosta sekä valmennukselle että kaikille pelaajille, näitä vastustajia vastaan taktiikka toimi ja meininki oli hyvää. Asialla on siis monia puolia, mutta huolestuneisuus tässä kuitenkin pysyy, juuri esitysten heilahtelevuuden takia, mihin lyhyissä turnauksissa ei hirveästi ole varaa. Mutta joukkueen esityksissä ja valmentamisessa on siis mielestäni sekä positiivista että negatiivista, vaikka kirjoittamisessa se negatiivinen puoli ja huoli jatkosta helposti painottuvatkin.

 

[Wäinö#16]

Mutta tuosta taistelusta ja intensiteetistä voidaankin taittaa peistä. Ja on kyllä taitettukin. Minä esimerkiksi en näe millään realistinsena vaihtoehtona toteuttaa noilla valinnoilla mitään räkä poskella ja kieli vyön alla jääkiekkoa. Nyt pelattiin, tai ainakin yritettiin pelata fiksua kiekkoa. Se ei ollut kaunista, mutta se oli se, millä Jalonen pelasti työpaikkansa menestyksen ansiosta. Aika merkittävä suoritus, ottaen huomioon kaikki henkilökohtaiset virheet kentällä turnauksen aikana.

USA-pelissä Jalonen ja koko Suomi yllätettiin housut kintuissa. USA:n pitämä tempo ja pelinopeus oli yksinkertaisesti liikaa, eikä Suomella ollut mitään mahdollisuuksia pysyä pelissä mukana. Toki siinä kävi huonoa tuuria ja karkeita virheitä, mutta itse näkisin, että USA myös pakotti Suomen virheisiin. Esim. Niskala oli aivan pihalla tässä matsissa ja otettiinkin aivan oikeutetusti vilttiin. Vähän paradoksaalisesti muuten vaisut kisat pelannut pappa-ketju pysyi USA-pelissä varsin hyvin vauhdissa mukana ja pelasi hyvin verrattuna vaikkapa Kapasen ketjuun. Ilmeisesti siellä on sen verran kokemusta NHL:n kovatempoisimmista peleistä, ettei se tule yllätyksenä ja osataan pelata omaa varmaa selkäydinpeliä.

Jalosella ei yksinkertaisesti ollut kokemusta näin kovatempoisesta pelistä ja ehkäpä toinen p-amerikkalaisista alkulohkossa olisi voinut valmistaa millaista löylyä sieltä voisi tärkeässä paikassa olla tulossa. Ilmeisesti ruotsi-ottelun opetus ei vielä ollut tarpeeksi kova ja puolivälierässä heikko tempo sopi hyvin juuri pelanneelle tsekille. Jalosen pelikirja oli kovassa paikassa silkkaa paperia, eikä Suomi saanut mitään aikaiseksi. Kun aika ja tila oli täysin minimissä Suomi oli aivan jäässä.

Itseäni vituttaa Vancouverin kisat pronssista huolimatta siitä syystä, että jäi sellainen olo, että pelillisesti jäätiin hyvin kauaksi maksimista. Joukkueesta ei saatu lähellekään kaikkea irti, muutoksia ei tehty juuri ollenkaan, tapaus Jokiset jne. Ja vitutusta vain kasvattaa se, että tämä taisi olla pitkiin aikoihin se turnaus, kun joukkueella olisi voinut olla oikeasti realistisia mahdollisuuksia kunnon menestykseen. Ja en todellakaan ole mikään anti-Jalonen, aiemmin täysin päinvastoin ja pidin Jalosta hyvänä ja fiksuna valmentajana. Yllätys noin huonoon suoritukseen valmennusportaassa oli siksi suuri.

 

[Gags]

USA-pelissä Jalonen ja koko Suomi yllätettiin housut kintuissa.

Ei pidä paikkaansa. Pelin alusta lähtien Suomi hallitsi peliä mielin määrin, jonka takia puheet huonosta valmistautumisestakin on pelkkää paskaa, kuten Jalonen itsekin totesi. Suomi lamaantui pahasti ekaan maaliin ja totaalisesti seuraavaan. Tämän jälkeen peli oli ohi. Kuten Raimo Summanen on sanonut, vahva ja hyvä pelitapa/pelikirja osoittautuu tärkeäksi hädän hetkellä, jolloin se luo turvaverkon pelaajille. Jalosen pelikirja suli Vanouverin jäälle ekan, viimeistään toisen maalin jälkeen. Onko vika pelikirjassa vaiko siinä, etteivät pelaajat sitä pystyneet omaksumaan, on ihan se sama, vastuu on Jalosen.

 

[Wäinö#16]

Ei pidä paikkaansa. Pelin alusta lähtien Suomi hallitsi peliä mielin määrin, jonka takia puheet huonosta valmistautumisestakin on pelkkää paskaa, kuten Jalonen itsekin totesi.

Ei valmistautumisessa ollutkaan mitään vikaa sinänsä, mutta USA:n kovaan tempoon Suomi ei joukkueena ollut valmis missään mielessä. Tuntuu, ettei Jalonen ollut edes osannut odottaa, että tempo voisi olla niin kova. Pari ekaa vaihtoa olivat hyviä ja silloin siellä olikin Sakun ketju ja Mikko Koivun ketju eli parhaat NHL-pelaajamme, joilla on rutkasti kokemusta kovatempoisista peleistä. Kolmannessa vaihdossa taisi sitten tullakin jo se maali ja sen jälkeen Suomi oli pitkään todella pihalla. USA:n pelinopeus yksinkertaisesti oli liian hyvä, eikä Suomi pystynyt siihen vastaamaan. Kannattaa katsoa vaikka videolta, kuinka USA nopealla kiekonliikuttelussa ja hyvällä paikanhaulla pelaa Suomen reikäjuustoksi.

 

[KJR_63]

Kannattaa katsoa vaikka videolta, kuinka USA nopealla kiekonliikuttelussa ja hyvällä paikanhaulla pelaa Suomen reikäjuustoksi.

Kait sen noinkin voi nähdä, että USA:n pelinopeus oli Jaloselle yllätys. Mutta kaikki NHL-hyökkäykset, Suomi mukaan lukien, voivat tehdä saman kenelle tahansa kun puolustus juoksee miehen/kiekon perässä. Sen takia kukaan ei taida NHL:ssä pelata miesvartiointia, vaan aluepuolustusta. Esim. Torinossa Suomen puolustus oli koko ajan hyvin organisoitu. Eivätkä ne vastustajat tätä USA:ta heikompia olleet.
Jo aiemmin Jalosen/Sheddenin aikana puolustus on ollut MM-kisoissa tuuliajolla. Luulin aiemmin, että kyse oli Salmelan-Koistisen ym. sekoiluista, mutta syy onkin ilmeisesti puolustuspelisysteemissä.

 

[siffa]

Olennaista on arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pronssipelin perusteella. Sehän se oli Suomen tärkein peli Vancouverissa. Toki Suomen oli ollut voitettava sitä ennen V-Venäjä, Saksa ja Tshekki. Tie pronssipeliin avautui noilla voitoilla. Slovakian oli pitänyt voittaa ennen pronssiottelua viimeiseksi Ruotsi. Ruotsi oli yksi kisojen kultamitalisuosikkeja, joten Slovakian voitto Ruotsista oli kova suoritus. Pronssipelin kääntäminen 1-3 tappiotilanteesta 5-3 voitoksi kertoo Jalosen valmennustaidoista ja joukkueen yhtenäisyydestä eniten Suomen osalta Vancouverin kisoissa. Suoritus oli erinomainen eikä sen arvoa vie mikään Suomen joukkueelta pois. Millään muulla ei ole merkitystä.

Kuuntelin tuossa pari päivää sitten radio-ohjelmaa, jossa oikein urheilupsykologi ihmetteli Suomen jääkiekkoilijoiden ailahtelevia otteita olympiakisoissa. Hän vertasi Suomea Ruotsiin, jossa hänen mielestään osataan pelata rennosti ja lujalla itseluottamuksella. Ruotsin henkinen kantti on kuulemma koekeampaa tasoa kuin Suomella. Näin siis ruoskittiin Suomea, vaikka se oli kisoissa mitaliotteluissa, joista Ruotsin rennosti ja suurella itseluottamuksella pelanneet NHL-starat putosivat kylmästi pois.
Mistä ihmeestä tämä aina vaan jatkuva suomalaisen jääkiekkoilun itseruoskinta ja valmennuksen räikeä arvostelu johtuu juuri näiden Vancouverin saavutusten aliarvioimisena? Suomihan saavutti sille maksituloksen eli olympiapronssin kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa. Se on toinen juttu, että jatkossa tilanne on surullisen huono Suomen kannalta, koska Nuori Suomi-järjestelmään tukeutumisesta johtuen Suomessa on ammottava aukko kansainvälisistä huippujääkiekkoilijoista sen jälkeen, kun "papat" ja OJ lopettavat maajoukkuekiekkoilun.

 

[Tommy]

Olennaista on arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pronssipelin perusteella. Sehän se oli Suomen tärkein peli Vancouverissa.

En nyt tästä ole aivan samaa mieltä.

Voittamalla USA:n Suomi olisi varmistanut hopeisen (2. arvokkain) mitalin sekä lisäksi saanut teoreettisen mahdollisuuden pelata kultaisesta (arvokkain) mitalista, kun taas voittamalla Slovakian Suomi varmisti pronssisen (3. arvokkain) mitalin.

 

[Gags]

Olennaista on arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pronssipelin perusteella.

Näin ehkä selllaisten mielestä, jotka eivät kykene näkemään kokonaisuuksia. Olisi väärin arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pelkästään yhden ottelun perusteella. Varsinkin ottelun, jossa joukkueen tärkein pelaaja, kapteeni Saku Koivu, otti ohjat käsiinsä päävalmentajan menetettyä lopullisesti otteensa joukkueeseen.

 

[Kettumainen]

Varsinkin ottelun, jossa joukkueen tärkein pelaaja, kapteeni Saku Koivu, otti ohjat käsiinsä päävalmentajan menetettyä lopullisesti otteensa joukkueeseen.

Myös Tsekki-pelin toisessa erässä Bäckströmin huulilta näkyi kun se selvästi sanoi:"Hyvä jätkät, tsemppiä!" Uskomatonta, että Jalosen ote oli kirvonnut jo tällöin!

 

[Johannes]

Ei kenkää Jaloselle !!

Kisojen Suomelle tärkeimmässä ottelussa, USA-pelin 1. erässä Suomi päästi 2 ylivoimamaalia ja neljä tasakentällisin, joista kolme meni viisikolle Niskala-Lepistö, Hagman-Kapanen-Miettinen. Vedettiin puupäisesti koko erä tällä viisikolla, joka on kehnoa reagoimista pelin kulkuun, ihan samalla tavalla kuin Kipperin vaihtaminen maalista vasta 0-4 tilanteessa. Ketju kävi jäällä vielä ainoastaan 6 kertaa 1. erässä ja kolmessa niistä tehtiin maali omaan päähän. Olisi laitettu edes eri pakkipari erän aikana tuon ketjun taakse, mutta ei. Samoin 3-5 peluuttaminen yhdellä pakilla ja kahdella hyökkääjällä meni totaalisesti "vihkoon", kun vastustajat tekivät Suomen maalin eteen aina 2-1 tilanteen ja toinen hyökkääjä iski kiekon takakulmalta maaliin. Kaksi hyökkääjäämme jäivät kolmella pelatessa pitämään ei-ketään, ihan ansiokkaasti. : ) Tällaisista virheistä pitää oppia ennen Saksan mm-kisoja, samalla kun nautitaan loistavasti voitetusta pronssista. Se on ihan pätevä yleisohje yleensäkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei toistaa niitä.

 

[Gags]

Uskomatonta, että Jalosen ote oli kirvonnut jo tällöin!

Vaikea sanoa koska Jalonen otteensa menetti lopullisesti, itse hän on myöntänyt kapteeni Koivun ottaneen ohjat käsiinsä pronssipelissä. Mutta olet oikeassa siinä, että jo Tshekki-pelissä mentiin konkaripelaajien johdolla pitkälti.

 

[Johannes]

Gags, Taas sä sekoilet. : ) (tsoukkia)

Ei Jalonen menettänyt otettaan "NHL-papoista ja Jokisesta", koska ei saanut heihin otetta koko kisojen aikana. Ei sellaista voi menettää mitä ei ole ollutkaan.

 

[ahtikullervo]

Kunnon kisat ja tulos! Tuki valmennusryhmalle.

Olisi väärin arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pelkästään yhden ottelun perusteella.

Penkin alle mennyt USA peli pois lukien loistavat kisat. Olen sita mielta etta Ruotsi peli oli oiva taktinen veto. Kaikki muut (siis paitsi USA) hoidettiin. Loistava tyota Suomen valmennukselta.

Jalosen on pakko jatkaa! Seka muun johtoryhman. Lehkonen & Dufva.

Kurri on sen verran upea ikooni rollinsa, etta on sairasta puhua vaihdosta. Uskon etta parempaa kaveria, Kekalainen mukaan lukien, siihen roolin Suomella ei ole. Ei Jari ollu huonompi veto kuin Yzerman Kanadalla, Burke USA:lla, Bondra Slovakialla, Naslund Ruotsilla, Tretyak Venajalla jne... Kovia nimia noi kaikkki ja Jari kuulu siihen ryhmaan.

Jutila voi ihan hyvin olla joukkuejohtaja. Mun mielesta on kaveri kans tehnyt aikamoisen tyon pelikentilla ansaitakseen tuon homman.

 

[Lead Fossil]

Näin ehkä selllaisten mielestä, jotka eivät kykene näkemään kokonaisuuksia. Olisi väärin arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pelkästään yhden ottelun perusteella. Varsinkin ottelun, jossa joukkueen tärkein pelaaja, kapteeni Saku Koivu, otti ohjat käsiinsä päävalmentajan menetettyä lopullisesti otteensa joukkueeseen.

Olen hyvin paljon tästä samaa mieltä, joskin voidaan myös keskustella siitä onko valmennuksen hyvyyttä (=pelisilmää) se, että antaa jonkun toisen hoitaa motivointi.

Niin, pronssia tuli (tapu tapu), vaikka siinä on hiukan himmeä leima (johtuen USA-ottelun totaalisesta mokaamisesta) mutta myös hiukan kultainen reunus (johtuen pronssipelin 3. erän ihmeestä).

Kyllä, jääkiekko on tulosurheilua, kärjistetysti voidaan sanoa, että hyvin meni turnaus. Kuitenkin, jos tämä jää päällimmäiseksi ajatukseksi, niin kehitys loppuu kuin seinään. En MISSÄÄN OLOSUHTEISSA näe valmentajaa hyvänä, vaikka olisi Suomen/Euroopan/maailman huippuja TEORIASSA jos pelaajien MOTIVOINTI takkuaa eikä saa vietyä teoriaansa käytäntöön (=pelaajat toteuttavat pelitapaa). Voi olla myöskin valmentaja, joka on maailman huippua teoriassa, saa pelaajansa noudattamaan pelitapaa, mutta ei saa motivoitua heitä TAISTELEMAAN - onko tämä valmentaja huippuvalmentaja.

Jalonen on mielestäni kyllä pätevyytensä osoittanut SM-liigassa, mutta mielestäni pätevyys maajoukkuevalmentajana on vielä hiukan arvoitus.

Ollaan pahasti hakoteillä, jos tuijotetaan valmentajan ominaisuuksia ja häntä arvioidaan vain hänen teoreettisen osaamisensa kautta. Kun puhutaan valmentamisesta, puhutaan kokonaisuuksista. Jalosen pelikirjan väitetään olevan huippuluokkaa, itselläni ei ole kompetenssia tähän ottaa kantaa. En pysty arvioimaan Jalosen osaamista mentaalivalmentajana, mutta pystyn esittämään, kuten moni muukin kanssakirjoittajakin on jo tuonut julki, että pelitason (=kurin?) suuri heilahtelu oli silmiinpistävää.

Sanonta, olet yhtä hyvä kuin viimeinen pelisi, ei valitettavasti vaan pidä paikkaansa. En ole kengittämässä Jalosta, vaikka jossain otteluketjussa näin olen saattanut tunnekuohussa sanoakin. Seuraavat turnaukset ja maajoukkueen nuorennusleikkauksen onnistuminen näyttävät vasta Jalosen pätevyyden maajoukkuevalmentaja.

Toki tässä keskusteluikiliikkujassa voidaan myös sanoa, että nuorennusleikkaus (=menestys on heikkoa) kestää yli kymmenen vuotta, koska materiaali on huonoa (tällainenkin väite on esitetty).

 

[Johannes]

Penkin alle mennyt USA peli pois lukien loistavat kisat. Olen sita mielta etta Ruotsi peli oli oiva taktinen veto. Kaikki muut (siis paitsi USA) hoidettiin. Loistava tyota Suomen valmennukselta.

Jalosen on pakko jatkaa! Seka muun johtoryhman. Lehkonen & Dufva.

Kurri on sen verran upea ikooni rollinsa, etta on sairasta puhua vaihdosta. Uskon etta parempaa kaveria, Kekalainen mukaan lukien, siihen roolin Suomella ei ole. Ei Jari ollu huonompi veto kuin Yzerman Kanadalla, Burke USA:lla, Bondra Slovakialla, Naslund Ruotsilla, Tretyak Venajalla jne... Kovia nimia noi kaikkki ja Jari kuulu siihen ryhmaan.

Jutila voi ihan hyvin olla joukkuejohtaja. Mun mielesta on kaveri kans tehnyt aikamoisen tyon pelikentilla ansaitakseen tuon homman.

Ahtikullervo, et kai työskennellyt aikaisemmin Irakin tiedotusministerinä, niin vakuuttavaa tekstiä päästelet näppäimistöltäsi. Oletko muuten kuullut ä-kirjaimesta vai kirjoitteletko kenties ihan "Ämerikästä" saakka.

Se, että pelataan paskasti Ruotsia vastaan oli tosi ovelaa. Olen kuullut, että Ruotsikin hävisi tahallaan Slovakialle. Syy ei ole vielä selvinnyt, mutta mistä noista ruotsalaisista tietää. Ihan Håkaneja kuitenkin koko sakki. Håkan on nimi, eikä viittaus sukupuoliseen käyttäytymiseen senkin pervot. Jalosen on tosiaan pakko jatkaa, koska joutuu muuten itse eroamaan tehtävistään. Tämän kertoi Kummola TV:ssä. Dufvasta ja Lehkosesta en olisi niin varma ja ne on vain valmentajia, ei mitään johtoryhmää. Kurrin tilalla aitiossa paikanpäällä voisi korvata hänestä maalattu ikoni, saman verran hyötyä joukkueelle, ainakin NHL-pelaajien skouttaamisen osalta. Tuo Kekäläinen-kommenttisi on jo niin absurdi, ettei kykene sanomaan mitään. Vaikea entisiä pelaajia on verrata nykyisissä tehtävissä toisiinsa, kun emme tiedä mitä ne tekee. Yzerman valitsi tosin Kanadan joukkueen, jota Kurri ei tosiaankaan tee Suomen joukkueessa. Yzerman kokosi myös valmennusryhmän, tätäkään Kurri ei meillä tee. Hän on delegonut nämä tehtävät pelaajavalintojen osalta Jukka Jaloselle ja valmentajien valinnan osalta Kalervo Kummolalle. Mitä Kurri sitten tekee Suomen GM:n tehtävissä, hmmm, en tiedä. Ai niin, hän on ikoni. Apple voisi valmistaa tulevaisuudessa i-Koni nimisiä robotteja, jotka muistuttavat entisiä huippupelaajia. I-Konit eivät tee mitään, mutta niitä pitää ladata päivittäin nuuskalla ja oluella, eikä mitään pieniä annoksia ja tuntimääriä. Kuuleeko Steven Jobs. : ) Jos liitolla on varaa suojatyöpaikkoihin, niin miksi ei sitten Jutikin saisi jatkaa, kun näitä i-Koneita ei valmista kukaan korvikkeeksi. Oikeiden Jari Kurrin ja Timo Jutilan kanssa tekstilläni ei ole mitään tekemistä, korvaamattomia kiekkojohtajia kumpikin.

 

[Rod Weary]

Vaikea sanoa koska Jalonen otteensa menetti lopullisesti, itse hän on myöntänyt kapteeni Koivun ottaneen ohjat käsiinsä pronssipelissä. Mutta olet oikeassa siinä, että jo Tshekki-pelissä mentiin konkaripelaajien johdolla pitkälti.

Joku jortikka olisi tuossakin pitänyt ohjat käsissään ja laittanut Koivun ojennukseen. Kehtasikin hoitaa kapteenin hommia. Viisas ihminen tietää, milloin pitää olla hiljaa. Kun on gonahduksen paikka, silloin gonahdetaan. Ihan turha jonkun Jalosen on mennä myötäilemään Koivua "niin just!", kun homma on jo hoidossa. (vrt. "Ääliö!" - "Todellinen ääliö!")

Onni, ettei Jatkoajassa ole kauheasti viisaita ihmisiä. Olisi aika hiljainen mesta.

 

[Wäinö#16]

Olennaista on arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pronssipelin perusteella.

Miksi ihmeessä Jalosen kohdalla pitäisi käyttää eri kriteereitä kuin kenen tahansa maajoukkuevalmentajan kohdalla ennen häntä? Sen takia, että Jalosella on teoriassa ihan hyvä pelikirja, jolla on joskus menestytty HPK:ssa? Nyt yhtäkkiä pelkkä tulos kelpaakin, kun ennen oltiin niin huolissaan Suomen pelillisestä identiteetistä ja ties mistä jatkumoista.

Sheddenin kohdalla pelkkään pronssiin katsomisen olisi vielä jotenkin voinut hyväksyä, mutta että myös Jalosen, jolla on juuri sorvattu monivuotinen sopimus, kohdalla pitäisi piiloutua pronssin taakse ja olla puuttumatta selviin ongelmiin ja virheisiin, niin sitä on vaikea ymmärtää.

Suomen jääkiekossa valitettavasti vaikuttaa jotain ihme klikkejä, jossa esim. Westerlund ja Jalonen ovat tahtomattaan joutuneet eri puolille. Westerlundin ja Sheddenin kohtaama kritiikki esim. Petteri Sihvosen taholta ei ole missään suhteessa peliesityksiin, etenkin jos otetaan vertailukohdaksi Jalonen ja Vancouver.

Erikoinen episodi on myös tämä Kummolan kaavailema kokemuksen lisäys leijonien valmennusryhmään. Tuskin tämäkään olisi tullut esille, jollei joukkueessa olisi pahojakin ristiriitoja. Sinänsä kyllä outoa, sillä kyllä valmentajan pitäisi saada valita oma johtoryhmänsä. Sitä paitsi Vancouverissa sitä kokemusta olisi tarvittu esim. Teppo Nummisen muodossa, kevään höpökisat voinee nykyinen EHT-porukka varmaan hoitaa ihan itse.

 

[Rod Weary]

Miksi ihmeessä Jalosen kohdalla pitäisi käyttää eri kriteereitä kuin kenen tahansa maajoukkuevalmentajan kohdalla ennen häntä? Sen takia, että Jalosella on teoriassa ihan hyvä pelikirja, jolla on joskus menestytty HPK:ssa? Nyt yhtäkkiä pelkkä tulos kelpaakin, kun ennen oltiin niin huolissaan Suomen pelillisestä identiteetistä ja ties mistä jatkumoista

En minäkään nyt ihan tuosta pronssista sokaistu. Lopputulos on toki erinomainen, mutta tie sinne jätti aika paljon kysymyksiä. Yksi niistä on, että kuinka paljon Jalonen oikeasti pystyi vaikuttamaan joukkueen kokoonpanoon? En voi välttyä ajatukselta, että joku hevoskuiskaajaa tukevampi henkilö supatteli nimiä Jalosen korvaan. Jos Jalonen taas halusi juuri tuon joukkueen, niin aika epätyypillinen ratkaisu häneltä. Mutta kaksi asiaa on varmaa. Joukkueessa tapahtuu suuri tuuletus, eikä tuollaiseen perseilyyn sorruta toista kertaa. Jalonen kuitenkin laskee mielellään numeroita yhteen ja osaa myös prosenttilaskun. Jos nyt katastrofi uhkaa parin koomailun jälkeen, pelitapaa muutetaan sellaiseksi, ettei niitä koomailuja enää pääse tapahtumaan. Kun ei se Ruotanenkaan vissiin enää palaa joukkueeseen.

 

[Johannes]

Onni, ettei Jatkoajassa ole kauheasti viisaita ihmisiä. Olisi aika hiljainen mesta.

Kannattaisi tämän kirjoitettuaan ja painettuaan "lähetä viesti" näppäintä miettiä miksi oli pakko lopettaa omalta osalta "Sound of Silence" tänä aamuna. Onko itse "viisas-viisaampi-viisain" vai "nuija-tosinuija"-osastoa. Johannes on jälkimmäistä osastoa, viisaus on niin "totally boring" ja kuka näistä jutuista viisastuu, vaikka yrittäisi kaikkensa. Ei mopolla kuuhun, eikä Jaloselle kenkää, mutta voisi sekin JJ-paukapää yrittää oppia jotain Vancouverin kisojen tapahtumista, ettei ole ikuisesti harjoittelija-päävalmentajan oloinen, vaan oikeasti kasvaa "the päävalmentajaksi" Suomen maajoukkueelle. Kun Kummola nimittää, niin kyllä nimitys antaa kyvynkin eli ammattitaidon, ei nimittäin päde kiekkomaailmassa kansainvälisellä tasolla. Uskon Jalosen olevan oppivaisen miehen. Siltä hän ainakin vaikuttaa ja hänestä kasvaa meille vielä pitkäaikainen päävalmentaja, ehkä jopa Sotshiin 2014 saakka. Oikea oppimisproseessi alkaa kevään mm-kisoista, joihin Jalonen saa ensimmäisen kerran itsensä näköisen joukkueen, näin ainakin uskon ja toivon.

Edit. Prosenttilasku on muuten yleisesti otettuna vaikea ja harvinainen taito. Mitä Jukka Jalonen tekee sillä taidolla, en ymmärrä.

 

[jannet85]

Kisojen Suomelle tärkeimmässä ottelussa, USA-pelin 1. erässä Suomi päästi 2 ylivoimamaalia ja neljä tasakentällisin, joista kolme meni viisikolle Niskala-Lepistö, Hagman-Kapanen-Miettinen. Vedettiin puupäisesti koko erä tällä viisikolla, joka on kehnoa reagoimista pelin kulkuun, ihan samalla tavalla kuin Kipperin vaihtaminen maalista vasta 0-4 tilanteessa. Ketju kävi jäällä vielä ainoastaan 6 kertaa 1. erässä ja kolmessa niistä tehtiin maali omaan päähän. Olisi laitettu edes eri pakkipari erän aikana tuon ketjun taakse, mutta ei. Samoin 3-5 peluuttaminen yhdellä pakilla ja kahdella hyökkääjällä meni totaalisesti "vihkoon", kun vastustajat tekivät Suomen maalin eteen aina 2-1 tilanteen ja toinen hyökkääjä iski kiekon takakulmalta maaliin. Kaksi hyökkääjäämme jäivät kolmella pelatessa pitämään ei-ketään, ihan ansiokkaasti. : ) Tällaisista virheistä pitää oppia ennen Saksan mm-kisoja, samalla kun nautitaan loistavasti voitetusta pronssista. Se on ihan pätevä yleisohje yleensäkin. Virheitä saa tehdä, mutta ei toistaa niitä.

En itsekään ymmärrä, mitä Jalonen oikein ajatteli peluutuksesta turnauksen aikana. Hän peluutti läpi turnauksen pappoja ykkösylivoimassa, joka ei toiminut kunnolla missään vaiheessa. Jokinenkin vaihdettiin jostain käsittämättömästä syystä Lehtiseen, joka olis voinu olla hyvin oikealta laukovana Sami "hazardilaukaus" Salon tilalla viivamiehenä. Kiekon menetyksiä olisi takuulla tullut vähemmän ja laukausten osoite ei olisi voinut olla ainakaan huonompi.

Jenkkipelin ensimmäisessä erässä pappoja olisi puolestaan tarvittu kentällä rauhoittamaan tilanne, että välimatka maaleissa mitattuna ei olisi kasvanut aivan liian suureksi. Leijonat tuskin olisivat nousseet 3-0:stakaan lähellekään, mutta kuitenkin pieniä toiveita he olisivat voineet noususta elättää. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta muistelen, että pappaketjulle ei tässä kyseisessä USA-ottelussa tullut yhtään takaiskua, niin kuin ei OJ:n kentällisellekään. Lisäksi papat mielestäni pelasivat tässäkin ottelussa ihan järkevää, tasapainoista peliä, kuten Jokisen ketjukin. Kaksi nuoremman polven kentällistä oli niin sanotusti tuuliajolla. Pakiston peluutus oli myös käsittämätöntä. Suomella löytyy kokemusta, tässäkään tilanteessa sitä ei osattu käyttää hyväksi.

Sitten tapaus "Kipper" USA-ottelussa: 2-0-maalin jälkeen huomasi, että molarin itseluottamus oli jo mennyt. Tässä vaiheessa maalivahdin vaihtaminen olisi voinut olla hyvä herätys joukkueelle. 4-0-tilanteessa ei enää tarvittu herätystä, vaan peli oli käytännössä ja myös henkisesti jo hävitty. Tämän jälkeen joukkueella ei ollut enää mitään hävittävää. Tästä syystä olisin itse antanut Immoselle tässä tilanteessa runsaasti peliaikaa. Tämä olisi ollut hänen elämänsä näytön paikka. Immonen pelasikin ottelussa, mutta ainoastaan Ruudun kympin aikana.

Sitten vielä yksi arvostelun aihe, eli Jarkko Immonen: Jalonen sanoi joukkueen julkistamistilaisuudessa, että kaikille pelaajille joukkueessa on selkeät roolit. Mikä oli Immosen selkeä rooli? Kahvinkeittäjä, psyykkaaja vai penkinlämmittäjä? Hyväksyin hänen ratkaisunsa sillä hetkellä olettaen, että hän olisi päässyt näyttämään kyntensä erikoistilanteiden erikoismiehenä. Jälkikäteen selvisi, ettei hänellä ollut selkeää roolia eikä hän tuonut mihinkään tilanteisiin Suomen joukkueelle lisäarvoa. Tällaisen "roolipelaajan" Jalonen otti siis mielummin penkille istumaan kuin maailmanluokan NHL-pelaajan. No, onneksi joukkueemme ei tähän kaatunut vaan menestys oli olosuhteisiin nähden maksimaalinen.

Jalonen on kuitenkin, puutteistaan huolimatta paras mahdollinen vaihtehto leijonien päävalmentajaksi ja virheistään hänkin oppii. Hän hallitsee pelitaktiset asiat kenties paremmin kuin kukaan maailmassa tällä hetkellä. Sitten hiukan kehuja pelaajavalinntoista: kaikesta tälläkin palstalla annetusta kritiikistä huolimatta oli oikea ratkaisu ottaa joukkueeseen Lehtinen,Peltonen,J.Ruutu,O.Jokinen ja Janne Niskala.

 

[siffa]

Näin ehkä selllaisten mielestä, jotka eivät kykene näkemään kokonaisuuksia. Olisi väärin arvioida Jukka Jalosen valmennuksen onnistumista pelkästään yhden ottelun perusteella. Varsinkin ottelun, jossa joukkueen tärkein pelaaja, kapteeni Saku Koivu, otti ohjat käsiinsä päävalmentajan menetettyä lopullisesti otteensa joukkueeseen.

Luitko viestiäni kokonaan? Kerroin siinä nimenomaan kokonaisuudesta. Suomen oli pitänyt voittaa ennen pronssiotteluun pääsyään V-Venäjä, Saksa ja Tshekki. Toisen pronssiotteluun edenneen eli Slovakian oli pitänyt voittaa pronssiotteluun päästäkseen viimeksi Ruotsin. Sekä Suomi että Slovakia olivat onnistuneet erinomaisesti, koska olivat edenneet toistaiseksi kovimmassa kansainvälisesssä turnauksessa niille huippusuorituksiin. Minusta on näille pronssiotteluun itsensä pelanneille joukkueille iso saavutus jo se, kun kisojen voittajasuosikeista Ruotsista, Venäjästä ja Tshekistä ei siihen ollut.

Kapteeni Koivu onnistui hyvin omassa roolissaan kapteenina, koska joukkue pelasi hyvin ja saavutti pronssin. Koivu oli joukkueen kapteeni, mutta ei missään vaiheessa johtanut valmentajana peliä. Kapteenin ja valmennusjohdon yhteistyö oli menestykästä, koska tulos oli Suomelle maksimaalisen hyvä. On järjetöntä väittää, että Koivu pisti Olli Jokisen kisojen kuluessa neloskenttään ja nosti sitten OJ:n roolia pronssiottelun 3. erässä pistäen Teemu Selänteen vähemmälle peliajalla samalla, kun Koivu lisäsi omaa ja Jere Lehtisen peliaikoja 3. erän toisen puoliskon alivoimilla Salon ja Pitkäsen jäähyjen aikoina.

Valmennusjohto siellä valitsi maalivahdit ja pelitavat, teki kentälliset ja roolitti pelaajat sekä johti peliä jokaisen ottelun alusta loppuun saakka. Saku Koivu hoiti ennen kaikkea oman pelaamisensa kykyjensä mukaan ja toimi normaalisti joukkueen kapteenina hyvin tuloksin.

 

[Fordél]

Kapteeni Koivu onnistui hyvin omassa roolissaan kapteenina, koska joukkue pelasi hyvin ja saavutti pronssin. Koivu oli joukkueen kapteeni, mutta ei missään vaiheessa johtanut valmentajana peliä. Kapteenin ja valmennusjohdon yhteistyö oli menestykästä, koska tulos oli Suomelle maksimaalisen hyvä. On järjetöntä väittää, että Koivu pisti Olli Jokisen kisojen kuluessa neloskenttään ja nosti sitten OJ:n roolia pronssiottelun 3. erässä pistäen Teemu Selänteen vähemmälle peliajalla samalla, kun Koivu lisäsi omaa ja Jere Lehtisen peliaikoja 3. erän toisen puoliskon alivoimilla Salon ja Pitkäsen jäähyjen aikoina.

Valmennusjohto siellä valitsi maalivahdit ja pelitavat, teki kentälliset ja roolitti pelaajat sekä johti peliä jokaisen ottelun alusta loppuun saakka. Saku Koivu hoiti ennen kaikkea oman pelaamisensa kykyjensä mukaan ja toimi normaalisti joukkueen kapteenina hyvin tuloksin.

Olisi kyllä hienoa, jos pystyisi elämään samassa mustavalkoisessa maailmassa kuin siffa. Asiat ovat siffamaisesti juuri niin kuin ne näyttävät ja taustalla ei ole koskaan mitään muuta. Koivu oli joukkueen kapteeni eikä valmentaja, piste. Niin näinhän se oli eikä kukaan ole täällä kait väittänytkään, että Koivu olisi ollut valmentaja, mutta kun olemassa myös muita värejä kuin sitä mustaa tai valkoista. Vai näytätkö sen viestin, jossa joku on väittänyt Koivun laittaneen Jokisen neloskenttään?

Kenties Koivu kapteenina otti hieman suurempaa roolia kuin mihin yleensä kapteenin on tarvis eli silloin kun valmennuksella ei ole tarpeeksi auktoriteettia. Mutta tietysti kun Suomi otti pronssia näinkin kovassa turnauksessa, ovat kaikki suoriutuneet täydellisesti. Eihän Jalonenkaan siis ole tehnyt virheitä. Näinhän se menee siffan maailmassa. Onneksi muut keskustelijat kuitenkin näkee myös niitä harmaan sävyjä ja pintaa syvemmälle. Muutenhan tästä keskustelusta ei tulisi yhtään mitään.