Vielä jaksan ihmetellä, että miksi pitää syyllistää täällä palstoilla Kummolaa ja etenkin valmennusjohtoa, kun tulokset ovat hyviä ja melkoisesta ahdingosta noustiin pronssiin.
Aika harva on tuntunut huomaavan sitäkään, että ainostaan USA pelasi ehjän turnauksen ja oli kaikissa pelaamissaan otteluissa hyvä. Kanada hävisi sille alkusarjassa ja Kanada pelasi melkoisen tuskaisesti Sveitsiä vastaan ja oli menettää välierän lopussa Slovakialle finaalipaikkansa - olympiakultaa, muttei millään suvereenilla esityksellä.
Ruotsi oli Suomea vastaan hyvä, muttei pelannut mitenkään huimaa peliä alkulohkon kahta heikkoa vastaan (etenkin Saksa peli) ja Slovakiaa vastaan se puolestaan oli kesy, kun voittaa olisi pitänyt. Eli YKSI hyvä peli turnauksessa!
Venäjän otteet eivät oikeastaan missään vaiheessa olleet kummoisia. Tsekki pelasi ehkä Suomea vastaan parhaan pelinsä ja hävisi. Miten niin surkea esitys Leijonilta tai valmennusjohdolta? Suhteuttakaa ja vertailkaa hieman.
Lyhyessä turnauksessa ja lyhyellä valmistautumisajalla kaikilla joukkueilla oli vaikeutensa ja kaikkien ote hapuili - paitsi USAn. Ei kysymys ollut vain Suomesta tai Jalosen valmennuksesta. Itse asiassa sitten joukkuemateriaaliin nähden ja joukkueiden NHL-hintalappuihin tai NHL-pistepörssiin nähden (tämä NHL kun tuntuu olevan se tärkein asia monelle), kun eri huippumaiden pelaajalistaa vertaa toisiinsa, turnauksen suurin ylisuorittaja oli Suomi tai no ehkä kuitenkin Slovakia. Mutta tuloksestahan pelataan ja sekin oli Suomelta hieno.
USA pelin eka erä oli kamala, mutta niitä vain sattuu joskus tuollaisia otteluja - ei siitä kannata aloittaa viikkotolkulla kestävää itkuvirttä, kun joukkue seuraavassa pelissä osoitti osaamistaan.
Kummola on kautta aikain menestyin kiekkopomo Suomessa ja Jalosen valmennusura on alkanut loistavasti. Itse vetäydyn kyllä tällaisen keskustelun seuraamisesta, jossa asiat halutaan nähdä liiankin huonossa valossa. Muistelen vain aikaa kun mustavalkotelkkarista katselin, kuin Suomi otti pataan DDR:ltä, kun tuossa maassa oli jopa kaksi kunnon lätkäseuraa... silloin aihetta itkuun ja parkuun oli - nyt olisi syytä muistaa olla ylpeitä. Me kun menestymme vuodesta toiseen. Ja niissä muissakin turnauksissa kuin kevään MM-kisoissa.
Jatkakoon Jukka Jalonen hyväksi havaitulla tiellä ja toivottavasti Kummolakin jaksaa jatkaa - olen iloisesti ja ylpeästi eri linjoille kuin valtaosa kirjoittajista. Ja uskonpa muutamankin hämeenlinnalaisen täällä positiivisesti Jalosesta kirjoittavan siksi, että tajuavat miehen merkityksen, eivät siksi, että hän entinen HPKlainen.
Aika harva on tuntunut huomaavan sitäkään, että ainostaan USA pelasi ehjän turnauksen ja oli kaikissa pelaamissaan otteluissa hyvä. Kanada hävisi sille alkusarjassa ja Kanada pelasi melkoisen tuskaisesti Sveitsiä vastaan ja oli menettää välierän lopussa Slovakialle finaalipaikkansa - olympiakultaa, muttei millään suvereenilla esityksellä.
Ruotsi oli Suomea vastaan hyvä, muttei pelannut mitenkään huimaa peliä alkulohkon kahta heikkoa vastaan (etenkin Saksa peli) ja Slovakiaa vastaan se puolestaan oli kesy, kun voittaa olisi pitänyt. Eli YKSI hyvä peli turnauksessa!
Venäjän otteet eivät oikeastaan missään vaiheessa olleet kummoisia. Tsekki pelasi ehkä Suomea vastaan parhaan pelinsä ja hävisi. Miten niin surkea esitys Leijonilta tai valmennusjohdolta? Suhteuttakaa ja vertailkaa hieman.
Lyhyessä turnauksessa ja lyhyellä valmistautumisajalla kaikilla joukkueilla oli vaikeutensa ja kaikkien ote hapuili - paitsi USAn. Ei kysymys ollut vain Suomesta tai Jalosen valmennuksesta. Itse asiassa sitten joukkuemateriaaliin nähden ja joukkueiden NHL-hintalappuihin tai NHL-pistepörssiin nähden (tämä NHL kun tuntuu olevan se tärkein asia monelle), kun eri huippumaiden pelaajalistaa vertaa toisiinsa, turnauksen suurin ylisuorittaja oli Suomi tai no ehkä kuitenkin Slovakia. Mutta tuloksestahan pelataan ja sekin oli Suomelta hieno.
USA pelin eka erä oli kamala, mutta niitä vain sattuu joskus tuollaisia otteluja - ei siitä kannata aloittaa viikkotolkulla kestävää itkuvirttä, kun joukkue seuraavassa pelissä osoitti osaamistaan.
Kummola on kautta aikain menestyin kiekkopomo Suomessa ja Jalosen valmennusura on alkanut loistavasti. Itse vetäydyn kyllä tällaisen keskustelun seuraamisesta, jossa asiat halutaan nähdä liiankin huonossa valossa. Muistelen vain aikaa kun mustavalkotelkkarista katselin, kuin Suomi otti pataan DDR:ltä, kun tuossa maassa oli jopa kaksi kunnon lätkäseuraa... silloin aihetta itkuun ja parkuun oli - nyt olisi syytä muistaa olla ylpeitä. Me kun menestymme vuodesta toiseen. Ja niissä muissakin turnauksissa kuin kevään MM-kisoissa.
Jatkakoon Jukka Jalonen hyväksi havaitulla tiellä ja toivottavasti Kummolakin jaksaa jatkaa - olen iloisesti ja ylpeästi eri linjoille kuin valtaosa kirjoittajista. Ja uskonpa muutamankin hämeenlinnalaisen täällä positiivisesti Jalosesta kirjoittavan siksi, että tajuavat miehen merkityksen, eivät siksi, että hän entinen HPKlainen.
Viimeksi muokattu: