Mainos

Jukka Jaloselle kenkää!

  • 457 789
  • 1 939

dafjkl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos ja JYP
Vielä jaksan ihmetellä, että miksi pitää syyllistää täällä palstoilla Kummolaa ja etenkin valmennusjohtoa, kun tulokset ovat hyviä ja melkoisesta ahdingosta noustiin pronssiin.

Aika harva on tuntunut huomaavan sitäkään, että ainostaan USA pelasi ehjän turnauksen ja oli kaikissa pelaamissaan otteluissa hyvä. Kanada hävisi sille alkusarjassa ja Kanada pelasi melkoisen tuskaisesti Sveitsiä vastaan ja oli menettää välierän lopussa Slovakialle finaalipaikkansa - olympiakultaa, muttei millään suvereenilla esityksellä.

Ruotsi oli Suomea vastaan hyvä, muttei pelannut mitenkään huimaa peliä alkulohkon kahta heikkoa vastaan (etenkin Saksa peli) ja Slovakiaa vastaan se puolestaan oli kesy, kun voittaa olisi pitänyt. Eli YKSI hyvä peli turnauksessa!

Venäjän otteet eivät oikeastaan missään vaiheessa olleet kummoisia. Tsekki pelasi ehkä Suomea vastaan parhaan pelinsä ja hävisi. Miten niin surkea esitys Leijonilta tai valmennusjohdolta? Suhteuttakaa ja vertailkaa hieman.

Lyhyessä turnauksessa ja lyhyellä valmistautumisajalla kaikilla joukkueilla oli vaikeutensa ja kaikkien ote hapuili - paitsi USAn. Ei kysymys ollut vain Suomesta tai Jalosen valmennuksesta. Itse asiassa sitten joukkuemateriaaliin nähden ja joukkueiden NHL-hintalappuihin tai NHL-pistepörssiin nähden (tämä NHL kun tuntuu olevan se tärkein asia monelle), kun eri huippumaiden pelaajalistaa vertaa toisiinsa, turnauksen suurin ylisuorittaja oli Suomi tai no ehkä kuitenkin Slovakia. Mutta tuloksestahan pelataan ja sekin oli Suomelta hieno.

USA pelin eka erä oli kamala, mutta niitä vain sattuu joskus tuollaisia otteluja - ei siitä kannata aloittaa viikkotolkulla kestävää itkuvirttä, kun joukkue seuraavassa pelissä osoitti osaamistaan.

Kummola on kautta aikain menestyin kiekkopomo Suomessa ja Jalosen valmennusura on alkanut loistavasti. Itse vetäydyn kyllä tällaisen keskustelun seuraamisesta, jossa asiat halutaan nähdä liiankin huonossa valossa. Muistelen vain aikaa kun mustavalkotelkkarista katselin, kuin Suomi otti pataan DDR:ltä, kun tuossa maassa oli jopa kaksi kunnon lätkäseuraa... silloin aihetta itkuun ja parkuun oli - nyt olisi syytä muistaa olla ylpeitä. Me kun menestymme vuodesta toiseen. Ja niissä muissakin turnauksissa kuin kevään MM-kisoissa.

Jatkakoon Jukka Jalonen hyväksi havaitulla tiellä ja toivottavasti Kummolakin jaksaa jatkaa - olen iloisesti ja ylpeästi eri linjoille kuin valtaosa kirjoittajista. Ja uskonpa muutamankin hämeenlinnalaisen täällä positiivisesti Jalosesta kirjoittavan siksi, että tajuavat miehen merkityksen, eivät siksi, että hän entinen HPKlainen.
 
Viimeksi muokattu:

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp

Täyttä asiaa ja totta tämä kirjoitus. Ainoa korjaamisen paikka on tuo USA, joka pelasi lopulta paskimman ja hiirimäisimmän matsinsa sitten finaalissa - ja otti pataan. Koko finaali oli kyllä tällä kertaa tasoltaan melkeinpä antikliimaksi, niin paskajäykkää koohotusta se taidollisesti oli, olisko lie ollu niitä paineita kummallakin liiankin kanssa.

nää jotkut tsadilaiset lätkäoraakkelit vois kyllä vetäytyä sen peilin ääreen miettimään ratkaisujaan, vaikkapa esim. joku jokerihemmo oli raahaamassa maajoukkueelle jotain hämärää projektivalmennus sapluunaa, tätä luulis ilmalassa olevien jo karsastavan, sillä ei kai hartwallin katto sentään uhkaa romahtaa viirien painosta likimainkaan, johtuen juurikin tuon projektisuuden ylivertaisesta voimasta ja tuloksentekokyvystä?

Toisaalta JHagin oiva maantieteellinen katsauskaan ei lopulta sisältänyt mitään arvoa po. asiaan, sen saman kehäkolmosen takaa on sinne ddr:äänkin hankittu valkku, jonka avulla viimein ne pleijarit edes häämöttää. Ulkomaankielinen nimikään ei takaa minkäänmoista tulosta kv.kentillä tai edes kotoliigassa, vaikka meriittejäkin olis, vai mitä Baxterit ja francesit. Dufvaa saa ja voi tietty mollailla minkä ehtii, mutta niinpä tuo divarista tulleena keltanokkana oli samantien kärkikahinoissa, rosteriltaan kuitenkin aika keskitason jengillä. Sama osaaminen pätee kyllä kaikkialla, missä lätkää pelataan, kehäkolmonen ei ole olemassaoleva asia sen enempää kuin pahat möröt sängyn alla vaanimassa.

Suomi menestyy, jos sillä on oma peli-identiteetti, suomalainen pelityyli, niinkuin on käynytkin, rajana tässä on resurssit ja vielä kun viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kiekon harrastamisen kustannukset on karanneet keskiverron duunariperheen vesojen ulottumattomiin, myös tätä myötä aines, josta ammentaa on entistä rajallisempi ja kapeampi ja luonnollisesti huiput entistä harvemmassa. Isossa kuvassa itseasiassa tuntuu välillä jo siltä, että lätkä on iltaruskon laji suomessa ja hiljalleen hiipumassa pois, kun entistä kirjavampi lajikirjo siivilöi väkeä lätkän parista pois. Jos vielä toteutuisi nuo monikansalliset bisnesliigat suomalaisen kiekon kustannuksella, se olisi se viimeinen naula arkkuun lajikontaktin etääntyessä entistä kalliimpiin ottelutapahtumiin ja maksullisille kanaville, nytkin jo penskat tuolla pihoilla vääntää mieluummin sählyä, kun seuraavat lätkää, yai pelaavat edes pihasellaista.
 

nixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
OJ ei ole puoli joukkuetta, vaikka hän itse niin ajatteleekin. Se massalähtö aiheutuu samasta syystä, minkä takia Suomeen vapautuu muutaman vuoden päästä aimo kasa työpaikkoja. Ja se syy ei ole heidänkään kohdalla J. Jalonen.

Tulevaisuus näyttää ketkä kieltäytyvät maajoukkuekutsusta vaikka ura jatkuu ja pelit kulkee NHL:ssä. Veikkaan että Pitkänen, J.Jokinen, Timonen ja kumppanit harkitsevat tarkkaan jaksaako enää kiinnostaa. Koivut ja Ruudut tulevat aina mukaan vaikka penkin takana olisi Juti ja Kummola..
 

Kettumainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Suomi menestyy, jos sillä on oma peli-identiteetti, suomalainen pelityyli, niinkuin on käynytkin, rajana tässä on resurssit ja vielä kun viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kiekon harrastamisen kustannukset on karanneet keskiverron duunariperheen vesojen ulottumattomiin, myös tätä myötä aines, josta ammentaa on entistä rajallisempi ja kapeampi ja luonnollisesti huiput entistä harvemmassa.

Juuri näin. Parin vuoden päästä ei enää riitä, että antaa porukan pelata vaiston varassa. Ne, jotka voivat sillä menestyä, ovat eläkkeellä. Tarvitaan yhtenäinen pelitapa ja tyyli. Selänne valittaa kun joutuu karvaamaan, mutta niin vain se on. Ei ole niitä prongereita ja niedermayreita pistämässä sitä kiekkoa getzlafeille ja ryaneille, jotka antaa passin sektorille.

Nämä kisat oli selvä vedenjakaja, jossa vanha ja uusi kohtasivat. Vähän siitä saattaa nitinää kuulua, mutta hyvin se meni. Vanhan tilalle tulee uutta ja nyt jos koskaan kysytään sitä pitkäjänteisyyttä. Ensimmäisen kerran koskaan on mahdollista luoda suomelle yhteinäinen pelitapa, jota kaikki noudattaa ja jota toteutetaan kisoista toiseen.

Mä en keksi miksi Kummolaa, Jutilaa, Kurria ja kumppaneita mollataan. Vuodesta toiseen tulee mitaleita. Mitä esim. Jutin ja Kurrin olisi pitänyt tehdä toisin viime vuosina? Helppoa on vetää joku Keklun nimi esiin, joka on tosin pätevä kommentaattori. Ilman Ylen hommia kukaan ei puhuisi täällä hänestä. Kuinka moni teistä on seurannut Kummolaa, vaikkapa edes yhden työpäivän ajan? Mitä hän tekee normityöpäivänään väärin?

Paskat. Kunhan pitää vittuilla johdolle. Aika tuttua työelämästä, joten ei yllätä.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Suomi menestyy, jos sillä on oma peli-identiteetti, suomalainen pelityyli, niinkuin on käynytkin, rajana tässä on resurssit ja vielä kun viimeisen

Suomen pelityyli on ollut eurooppalaiseksi hyvin suoraviivaisen pohjoisamerikkalainen viimeiset 10 vuotta A-maajoukkueessa. Se on ollut paitsi usein viihdyttävää, niin myös tuloksellista. Mutta voi niitä pronsseja voittaa parin erän onnistumisillakin ja sekin on tietyllä tavalla näiden turnausten suola.

Nyt nähty Suomen peli Vancouverissa oli kuitenkin kauttaaltaan epävarmaa säheltämistä ja sekamelskaa, mutta eihän se tietenkään asioita opettelevan valmennuksen vika ollut, vaan "erilaisten NHL-pelaajien" jotka olivat unohtaneet miten pelata oikein....

On tällä ketjulla ainakin viihdearvoa, jos ei muuta. :)
 

Viljuri

Jäsen
Homman pitää lähteä pelaajista, ei toimittajista ja valmentajista.

Valmentajien tehtävä on tukea pelaajia, hyväksyä monimuotoisuutta ja keskeisesti varmistaa asioiden ja ihmisten pelaaminen yhteen.

Toimintaan ei ainakaan kuulu oman ideologian ajaminen pelaajien kustannuksella, eikä siihen varsinkaan kuulu taustapiirin etujen edistäminen joukkueen ja lajin kustannuksella.

Toimittajien tehtävänä on pissiä arvostelukyvyttömiä silmään, laskea keskustelun tasoa mukavuustasolle (eli ei sisältöä) ja vittuilla, jos baarissa ei toimittajaa tunnista.

Tässäpä nämä prioriteetit eri ryhmien välillä, kiteytetysti.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Kannattaa käydä kuuntelemassa Sihvosen kommentit Urheilulehden sivuilta tämän asian tiimoilta, täyttä asiaa sekä Jaloseen että jääkiekkoliiton tilanteen osalta. Jalosen homma oli totta puhuen vaikea näiden pappojen osalta, sekä se etteivät he ole tottuneet NHL:ssä niin tarkkaan taktiseen valmennukseen kuin Suomen maajoukkueessa, mutta kun se taktinen osaaminen on se ainoa keino menestyä näitä isoja maita vastaan joilla on pohjattomat mahdollisuudet kaivaa isoista massoista näitä huippupelaajia, kuten sanoin dorkankin pitäisi ymmärtää ettei Suomen kokoisella maalla ole mahdollisuuksia vastaavaan, jos ei sitten aleta jokaisesta lapsesta joka maahan syntyy kasvattamaan jääkiekkoilijaa, ei taitaisi edes se riittää massakilpailussa.

Vai vielä NHL-valmentaja?! Hohhoijaa ja vittu mitä älynväläytyksiä!!!! Eiköhän niitä NHL-valmentajia ja heidän peli"kirjojaan" ole nähty ihan tarpeeksi täällä kotimaisessa liigassa.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Kummola antoi jo maikkarille haastattelun, jossa suunnitteli Suomen valmennusryhmään lisäkokemusta. Jalosen työpaikka päävalmentajana ei ole uhattuna. Olisikohan Erkka Westerlund kiinnostunut tulemaan mukaan Jalosen työryhmään. Dufvan ja Lehkosen työpanoksesta en osaa oikein sanoa mitään muuta kuin sen, että tuskin ovat korvaamattomia maajoukkueen valmennusryhmässä.

Joko Bob Francis on saapunut Suomeen? Glen Hanlön tulee kakkoseksi. Purkka paukkuu, wiski maistuu,stetsonit pyörii ja Dolly Parton kiekuu taustalla.
 
Viimeksi muokattu:

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Aivan! Tai yleensäkin olisi mielestäni hyvä, jos näissä maajoukkue jutuissa unohdettaisiin tuo SM-liiga eikä vedettäisiin puhtaasti tunteella sen mukaan ketä nyt SM-liigassa fanittaa. Huvittavaa kun joistakin kirjoituksista voi niin selvästä päätellä, että mikä on kirjoittajan suosikkiseura.

Mitä eikö ole parempaa vaihtoehtoa?!!!!!! Missä on Vepu Surenkin? Kakkoseksi Allu Lähteenmäki. Entäpä Hamsteri Toivola?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
On tämä hauska ketju. Kävi taas JYP-kannattajien kolmikko kertomasssa miten hienosti turnaus meni valmennuksen osalta ja miten hölmöä on mikään kritiikki, kun voitettiin pronssia. No, onneksi joukkueessa olivat Hagman ja Jokinen, jotka pelastivat pronssin Suomelle maaleillaan Tshekkiä ja Slovakiaa vastaan. En minä ainakaan kritisoi Kummolaa, kun hän lupaa Jaloselle jatkoa kevääseen 2012, mutta kaipaa kokemusta muuhun valmennusryhmään lisää. Oikeita ajatuksia Kummolalta ja hyvä näkemus Vancouverin projektin onnistumisesta. Tulos Vancouverista oli hieno pronssi, mutta tuleva menestys on varmistettava muuttamalla Jalosta avustavaa valmennusryhmää. Se on oikeaa johtamista Kummolalta ja toivottavasti hän toteuttaa kevään mm-kisojen jälkeen suunnitelmansa muutoksista Jalosen taustaryhmään.

Minä olen menestyvän Jalosen kannattaja, yhtä paljon kuin joku kerhon kannattaja on Jalosen kannattaja. Ero tulee tuossa sanassa menestys, jota on aina vaadittava Suomen maajoukkueelta ja nyt voitettiin pronssi, joten Jalonen pelitapoineen menestyi Vancouverissa. Olemme kuitenkin pelillisesti niin kaukana pelin evoluution kärkimaiden USAn ja Kanadan vauhdista, että nyt pitää aika nopeasti löytää heidän pelistään lisämausteita voittamiseen jatkossakin. Painotan edelleen, että yksi iso osa-alue pelissä on maalinedustojen peli, jossa on paljon oppimista p-amerikkalaisesta lätkästä, kutsun niitä maalien edustojen alueita vallan alueiksi, joita on opittava hallitsemaan molemmissa päissä kaukaloa kansainvälisen lätkän vaatimusten tasolla, jos haluamme tulevaisuudessa jatkomenestystä Vancouverin pronssille. Ruotsi on jo nuorten maajoukkueissa kotiläksynsä tehnyt ja lisännyt peliinsä siellä p-amerikkalaisen kiekon parhaita puolia, unohtamatta vanhaa osaamistaan. Samaan on kyettävä Suomen maajoukkueessa tai "kauas mitalit karkaavat", tulevaisuudessa. Vancouver meni jo ja on aika miettiä mitä sieltä tuli opittavaa, tehdä johtopäätökset, opetella uusia asioita. Niitä juttuja opetellaan, joita vaaditaan jatkomenestykseen ja jatketaan matkaa kohti Saksan mm-kisoja kokeneemman Jalosen johdolla, joka on nyt kuitenkin pitänyt Suomen päävalmentajana mitalikannassa, siitä vielä kerran onnittelut Jaloselle, eikä ainakaan kenkää Jaloselle.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
On tämä hauska ketju. Kävi taas JYP-kannattajien kolmikko kertomasssa miten hienosti turnaus meni valmennuksen osalta ja miten hölmöä on mikään kritiikki, kun voitettiin pronssia. No, onneksi joukkueessa olivat Hagman ja Jokinen, jotka pelastivat pronssin Suomelle maaleillaan

Tämä todellakin on hauska ketju.

En mä Jalosta vielä kenkis, mutta jos jatkossakin peli on samanlaista halutonta paskaneppailua, niin samantien kenkää perseeseen. Jutin voisi kenkiä vaikka samantien jo.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Olemme kuitenkin pelillisesti niin kaukana pelin evoluution kärkimaiden USAn ja Kanadan vauhdista, että nyt pitää aika nopeasti löytää heidän pelistään lisämausteita voittamiseen jatkossakin. Painotan edelleen, että yksi iso osa-alue pelissä on maalinedustojen peli, jossa on paljon oppimista p-amerikkalaisesta lätkästä, kutsun niitä maalien edustojen alueita vallan alueiksi, joita on opittava hallitsemaan molemmissa päissä kaukaloa kansainvälisen lätkän vaatimusten tasolla, jos haluamme tulevaisuudessa jatkomenestystä Vancouverin pronssille.
Minä haluan paljon enemmän. On totta, että Suomella on aina ollut hirveästi puutteita kummankin maalin edustalla. Mutta samaan aikaan tyhjän tilan täyttö ja kiekkovarmuus ovat yhtä lailla retuperällä. Eikä pakitkaan osaa pitää siniviivaa kiinni hyökkäysalueella. Kuten joku muukin ihmetteli, Suomen pakeille on tyypillistä peruuttelu ja vapaaehtoinen kiekosta luopuminen siinä vaiheessa, kun siniviivalle tulee irtokiekko. Ei se ole niin vaikeaa. Lähin pakki kiekkoon kiinni ja se toinen täyttää vapautuvaa tilaa varmistaen samalla, ettei käy niin kuin Salolle pronssimatsissa.

Ei voi millään välttyä siltä ajatukselta, että junnuista lähtien kaikki opetetaan pelaamaan viisikkopuolustusta niin tiiviisti, että viisikkohyökkäys on puhdasta sci-fiä. Jos kerran 15 vuodessa tulee joku pienikokoinen kiekkotaituri, neljä muuta jäävät katsomaan suu auki, mitä se yksi siellä kiemurtelee. Maalineduspeli taas on ihan puhdas asennehomma. Iso koko ja fyysinen vahvuus eivät tietenkään ole haitaksi.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Kannattaa käydä kuuntelemassa Sihvosen kommentit Urheilulehden sivuilta tämän asian tiimoilta, täyttä asiaa sekä Jaloseen että jääkiekkoliiton tilanteen osalta

Poikkeuksellisen säyseä Sihvosen jälkianalyysiksi. Nojaattiin aiempaa enempää tuloksiin kuin turnauksen aikana esiintyneisiin puutteisiin tai epäkohtiin. Ainakin niiden katsottiin olevan valmennuksesta riippumattomia. Ehkä johtavalla analyytikolla on tietoa, tai sitten näkemystä olla keikuttamatta venettä, visio että nyt on paras miehistö penkin takana pitkällä tähtäimellä.

Sitten se toinen näkemys: Sihvosen pelikirjassa Doug Shedden oli tuomittu epäonnistumaan, huolimatta tuloksesta tai sen taustoista, kun taas Jukka Jalonen on tuomittu onnistumaan, huolimatta tuloksesta tai sen taustoista. Ainakin toistaiseksi.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Katselin Sihvosen analyysin kisoista ja minä jaan Sihvosen mielipiteet tällä kertaa lähes kokonaan. Uskon, että Sihvonen on tavallaan jopa helpottunut, että tulosta tuli pronssin muodossa. Vaikka Sihvonen yleensä sanoo, että pitää katsoa peliä ohi tuloksen, niin kyllä hänkin tietää, että Jalonen olisi ollut Kummolan kanssa liemessä, jos tulosta ei olisi tullut mitalin muodossa Vancouverista tai kevään Saksan mm-kisoista. Kummola ei nimittäin katso peliä ohi tulosten ja on oikeasti "bad business", jos vielä kevät 2011 olisi menty ilman mitalia, koska Suomi osajärjestää mm-kisat 2012 ja 2013 ja kyllä Kummola jatkaa liiton johtajana ainakin kevääseen 2013, näin uskon vahvasti. Ei hän hyppää pois "the johtajan" tehtävistä, kun Suomessa pidetään parit mm-kisat, kesken sen projektin.

Pelaajista, pappaosaston alisuorittamisesta ja heidän käsittelemisensä vaikeudesta, jaan Sihvosen mielipiteet täysin, samoin onnistujista. Tosin itse näen Niskalan onnistuneen hyvin vain odotuksiin nähden, mutta täytti Niskala toki paikkansa. Kipper oli hyvä kokonaisuutena, vaikka surkea USA-peli pilaa kokonaiskuvan hänen osaltaan. No, en käy läpi enää joukkuetta pelaaja pelaajalta. Kyllä kaikki tietää ilmankin kuka suomalainen pelaaja onnistui Vancouverissa ja kuka ei. On tosiaan aika suunnata katseet kohti Saksan mm-kisoja ja toivottavasti lähdetään oikeasti "nöyrästi" miettimään Suomen pelin suurimpia ongelmia, joita luetteli esim. Leon. En tosin itse näe maalinedustojen peliä pelkkänä tahtoasiana, vaan sitä pitäisi opetella pelaamalla pelejä paljon enemmän kuin nykyään p-amerikkalaisia vastustajia vastaan. Nuo kirotut neljä eurohöntsä-turnausta kaudessa, jossa vastustajina on aina samat Euroopan kärkimaat vievät mahdollisuudet pelata harjoituspelejä p-amerikkalaisia joukkueita vastaan. Nyt kohtaamme USA:n ja Kanadan vain isoissa kisoissa ja kyky kamppailla näitä maita vastaan ei kehity isojen kisojen välissä ollenkaan. Kanada ja USA ovat nyt johtavat kiekkomaat ja Suomi ei opettele harjoituspeleissä sitä miten heidät voitetaan. Isoissa kisoissa saadaan siiten nykyään aina kuonoon, kun vastaan tulee Kanada tai USA, poikkeuksena ne vuodet, kun USA tulee tosi kehnolla porukalla mm-kisoihin, mutta ei se poista sitä faktaa, että Suomen kyky voittaa nimenomaan nämä kaksi maata on täälä hetkellä surkea. Jotenkin tuo Suomen maajoukkueen vuosiohjelmakin kaipaisi päivittämistä 2010-luvun vaatimuksiin ja muutoksia sen suhteen ,että pelattaisiin myös Kanadaa ja USA:n joukkueita vastaan harjoitusmaaotteluita, eikä ainoastaan kolmikkoa Ruotsi, Venäjä ja Tshekki. Me oikeastaan valmistaudutaan kaudesta toiseen olemaan paras eurooppalainen maa isoissa kisoissa ja niinhän me hitto vie oltiinkin Vancouverissa. Onko tämä sattumaa vai ei, siitä en ole ihan varma, mutta väitän, että kyky voittaa jatkossa isoissa kisoissa Kanada ja USA kasvaa vain pelaamalla heitä vastaan harjoituspelejä näiden maiden jonkun tasoisia joukkueita vastaan.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Näistä jutuista olisi ehkä parempi keskustella tuolla J.J:n Suomi-ketjussa, mutta laitetaan nyt tänne aktiivisempaan ketjuun. Viime kevään innoittamana laitoin tuon allekirjoitukseni ja se piti edelleen melko hyvin paikkansa jos ajatellaan olympiakisoja.

Käsi sydämelle => kuinka monta pelaajaa Suomen maajoukkueesta olisi oikeasti mahtunut kumpaankaan finaalia pelanneeseen joukkueeseen? Oma villi veikkaukseni on kaksi (Kipper ja Timonen)...

USA:n ja Kanadan tapa koota joukkue on melko tavalla erilainen kuin Suomen! Massaa on jumalattomasti enemmän, joten voidaan oikeasti valita parhaat mahdolliset pelaajat ja pelata sitä kundien selkäytimessä olevaa perinteistä Pohjois-Amerikkalaista jääkiekkoa jossa näiden pelaajien vahvuudet tulevat parhaiten esiin! Finaalipeli oli hemmetin hyvää, mutta samalla erittäin yksinkertaista lätkää jossa käytännössä kaikki pelaajat vetivät sata lasissa omilla vahvuuksillaan.

Suomen kohdalla homma meni mielestäni niin, että määrätyt pelaajat halusivat / päättivät pelata niillä omilla vahvuuksillaan, mutta Jalonen ei luottanut, että se riittäisi (ja oli toisaalta kyllä ihan oikeassa). Ongelmaksi muodostui pelaajien luottamuspula Jaloslaiseen kiekkoon ja homma suorastaan romahti USA-välierässä (puolin ja toisin). Henk.koht. olen sitä mieltä, että kyseistä peliä ei olisi voitettu vaikka kaikki suomalaiset olisivat pelanneet turnauksen parhaan pelinsä, mutta olihan se melkoinen nöyryytys.

Olisi siis ollut Jukan kannalta fiksuinta suhtautua asiaan niin, että mukaan otetaan parhaat pelaajat ja justeerataan pelitapaa heidän (olemattomille) vahvuuksilleen, eikä niin (kuten hän nyt selkeästi yritti), että valitaan pelaajia jotka parhaiten sopivat kiveen hakattuun pelitapaan. OK, nämä pelaajat ovat tietty liki 100% samoja, mutta kyse onkin enemmän suhtautumisesta tähän asetelmaan.

Toisaalta kun ajatellaan tulevaisuutta ja sitä materiaalia joka Jalosella on parin vuoden sisään käytettävissä on tiukka pelitapakuri ainoa mahdollisuus menestyä edes välttävästi. Kaikki voivat vaan hiljaa mielessään kuvitella kuinka jotkut Niskalat, Salmelat ja Koistiset pärjäävät kiekollisina pakkeina kun päälle jyristää XXXL-kypäräänsä sonnustautunut 18-wheeler jonka selässä lukee Getzlaf... Ja kyllä se maalineduspelaaminen onnistuu huomattavasti paremmin Prongerilta, Weberiltä, Orpikilta ja kumppaneilta vaikka joltain Sami Lepistöltä löytyisi kuinka paljon enemmän asennetta!

Kuten tuonne toiseen ketjuun jo kirjoitinkin on Suomessa viime vuosina valmentajat nostettu tavallaan peli yläpuolelle ja tästä "suuri kiitos" (harhaan-) johtavalle analyytikolle! On täysin inhimillistä tuntea itsensä erinomaiseksi jos joka tuutista pukkaa pelkkiä kehuja, kuinka Jalonen on suoranainen pelitapaguru ja hänen "pelikirjansa" on likimain parasta mitä voi olla jne.jne. Olympiaturnaus (ja Suomen parhaat NHL-pelaajat) nöyryytti ja potkaisi Jukkaa isovarpaiden väliin aika pahasti ja nyt mitataan Jalosen suuruus koutsina. On normaalia tehdä virheitä, mutta on tyhmyyttä toistaa ne => mielenkiinnolla odotellaan mitä Jalonen turnauksesta oppi? Toivottavasti jotain on nähtävissä jo kevään MM-höntsyissä...
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Vielä jaksan ihmetellä, että miksi pitää syyllistää täällä palstoilla Kummolaa ja etenkin valmennusjohtoa, kun tulokset ovat hyviä ja melkoisesta ahdingosta noustiin pronssiin.

Syy tähän syyllistäminen on erittäin yksinkertainen. Maajoukkueen toiminta ei ollut kisoissa optimaalista. Tämän myöntänevät kaikki.

Pieni kertaus menneestä. Kaksi vuotta sitten Suomi saavutti myöskin materiaaliin katsoen maksimituloksen MM-kisoista. Kuitenkin Shedden lähes ristiinnaulittiin eräiden asiantuntijoiden johdosta. Olin itsekin kriittinen maajoukkueen toimintaan tuolloin. Sihvosen höpinät tuntuivat vielä silloin jotenkin uskottavilta.

Kaksi turnausta, kaksi maksimitulosta, kummassakin toiminta vähemmän optimaalista, välillä lähes kaaoottista. Mutta nyt meidän pitäisi ylistää Jalosta ja säästää hänet kritiikiltä, kun taas Sheddenia sai vetää turpaan säälittämättä. Olen sitä mieltä, että jos kritisoidaan yhtä, sitten toistakin.

Syypää tähän asenteeseen on se, että jotkut ihan tosissaan uskovat johtavan analyytikon paranoideja mielipiteitä. Tosiasiassa pelikirja oli hukassa Jaloselta enemmän kuin Sheddeniltä. Kuitenkin vain tulos ratkaisee, ei valmentajan persoona tai hänen teoreettinen tietämyksensä. Jos valmentaja ei saa joukkuetta taistelemaan, pelikirjat voi heittää uuniin saman tien.

Kummolan kritisoiminen taas on hyvin ymmärrettävää. Hänen pohdintansa kiekkoilumme tulevaisuudesta rajoittuvat maajoukkueen johdon fiksaamiseen. Mitään muuta sanottavaa hänellä ei tunnu olevan, vaikka jopa Tanskallakin on ollut huippulahjakkaita pelaajia enemmän kuin meillä viime vuosina.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Pieni kertaus menneestä. Kaksi vuotta sitten Suomi saavutti myöskin materiaaliin katsoen maksimituloksen MM-kisoista. Kuitenkin Shedden lähes ristiinnaulittiin eräiden asiantuntijoiden johdosta. Olin itsekin kriittinen maajoukkueen toimintaan tuolloin. Sihvosen höpinät tuntuivat vielä silloin jotenkin uskottavilta.

Huvittavinta tässä oli se, että tämän kritiikin keihäänkärki oli se, että Shedden valitsi nämä papat mukaan joukkueeseen...
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Huvittavinta tässä oli se, että tämän kritiikin keihäänkärki oli se, että Shedden valitsi nämä papat mukaan joukkueeseen...

Muistaakseni Sheddeniä kritisoitiin pelinjohtamisessa mm. siitä viiden eniten tienaavan hyökkääjän YV:stä ja noiden "pappojen" ylipeluuttamisesta => homma korjaantui kun mentiin Jalosen YV-muodostelmaan (joka tosin näissä kisoissa floppasi) ja annettiin lisää vastuuta mm. Mikko Koivun kentälliselle.

Sheddeniä kohtaan kohdistui kritiikkiä lähinnä siitä, että hänellä ei ollut ulkopuolisena annettavana mitään lisäarvoa Suomen jääkiekkoilulle ja homma olisi hoitunut ihan yhtä hyvin / huonosti Jalosen vetämänä... Mutta ei siitä sen enempää tässä ketjussa.
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Isoissa kisoissa saadaan siiten nykyään aina kuonoon, kun vastaan tulee Kanada tai USA, poikkeuksena ne vuodet, kun USA tulee tosi kehnolla porukalla mm-kisoihin, mutta ei se poista sitä faktaa, että Suomen kyky voittaa nimenomaan nämä kaksi maata on täälä hetkellä surkea.

Jos MM-kisat lasketaan pois niin nimenomaan kaksista edellisistä isoista kisoista Suomella oli voitot USA:sta Torinossa sekä World Cupissa. Yksittäisiä voittoja toki, mutta juuri niistä näissä turnauksissa pelataan joiden jälkeen kokonaisuutena joko flopataan tai mennään pitkälle. Enemmän USA on kiekkoresursseihinsa nähden flopannut kuin Suomi. Enkä tiedä voiko Suomeakaan pitää floppaajana, kun Euroopassakin on 3 materiaaliltaan parempaa kiekkomaata ja Slovakian kanssa sitten maun mukaan parempi/huonompi tai samantasoinen.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jokeriarska, totta, tarkoitin Jalosen päävalmentaja-aikaa, kun kirjoitin vaikeuksista USA:n voittamisessa. Kirjoitin epätarkasti. USA:n nuori sukupolvi on nyt ajanut Suomen ohi todella voimakkassti, mutta vasta parin vuoden ajan.

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=2017131&pos=no-tu
TSN:n Ray Ferraro kertoo mielipiteensä Jalosesta ja Bykovista pelien aikana. Itse en näe Jalosta ihan noin synkästi, koska ei hän olisi teoillaan kääntänyt USA-peliä Suomen voitoksi. Olisi voinut tietysti pitää aikalisän 0-2 tilanteessa ja vaihtaa Kipperin pois viimeistään kolmannen maalin jälkeen, mutta ei ne teot olisi Suomea kääntäneet voittajaksi siinä pelissä.

Edit. http://www.tsn.ca/story/?id=312011
Tässä kolumnissa on mukana Ferraron Jalonen- ja Bykov-kritiikki.
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
TSN:n Ray Ferraro kertoo mielipiteensä Jalosesta ja Bykovista pelien aikana. Itse en näe Jalosta ihan noin synkästi, koska ei hän olisi teoillaan kääntänyt USA-peliä Suomen voitoksi. Olisi voinut tietysti pitää aikalisän 0-2 tilanteessa ja vaihtaa Kipperin pois viimeistään kolmannen maalin jälkeen, mutta ei ne teot olisi Suomea kääntäneet voittajaksi siinä pelissä.

Täälläpäin Jatkoaika -nimisellä kiekkofoorumilla tuntuu olevan kompetenssia huomattavasti enemmän arvostella Jalosen tietotaitoja analyyttisemmin kuin edellämainitulla tusinakiekkoilijalla, jolla ei ole uraltaan juuri mitään näyttöjä. Itse kommentoin vähän samaan tapaan USA peliä, mutta maalin eroilla ja totesin, että JJ oli ekassa erässä tehnyt lähes kaiken voitavan, mitä päävalmentaja voi tuossa tilanteessa tehdä.

Ja vielä kerran muistutukseksi kaikille kirjoittajille tälle foorumille. Ei ole JJ:n syytä se, että yksittäiset pelaajat aivan amatöörimäisillä virheillä hävittivät Suomen ohuen ohuet mahdollisuudet pärjätä USA:lle välierässä. Keitä meillä olisi ollut laittaa kolmikon Kiprusoff, Salo, Niskala tilalle joukkuetta kootessa.

Salo ei muuten mun silmissäni pelannut kummoistakaan peliä ja ennen turnausta odotin mieheltä todella paljon. Olisi pitänyt olla puolustuksen liideri, mutta karkeita kiekonmenetyksiä, huonoja syöttöjä ja vielä huonompia laukauksia koko turnaus täynnä. Aika huonosti ennakkoon ykköspakilta.

Ps. Ei muuten ollut Kapasella monen monta vaihtoehtoa USA:n -3 tehomittauksen parantamiseen. Olis vissiin pitänyt olla pakkina ja maalivahtina ja hoitaa nekin tontit pois. Tää niille Kapasen mollaajille ja sinne tuloksen ja pelin taakse katselijoille, jos vähänkään ymmärtää kiekon päälle. Oli Kapanen muuten sen ainoan suomalaisten tekemän maalin aikana kentällä.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Pronssi on hieno saavutus Suomen kaltaiselle jääkiekkoilun kääpiölle, mutta mitä kauemmin tuosta voitetusta mitalista on kulunut aikaa, sitä enemmän alkaa tuntumaan siltä, että Suomi voitti pronssia JJalosesta huolimatta.

Käsittämättömiä pelaajavalintoja. Käsittämätöntä peluutusta. Asioihin ja tapahtumiin reagoiminen täysin olematonta. Pelikirja toimi varmaan ihan hyvin ja pelaajat taistelivat voitot tsekeistä ja slovakeista yksilösuorituksillaan.

Mikä sitten olisi JJaloselle vaihtoehtona? Ei sille ole sen parempaa vaihtoehtoa, joten antaa äijän jatkaa. Ja uimalakkihan sielät seuraavaksi päävalmentajaksi tulee, joten toivottavasti JJalonen pysyy päävalmentjan mahdollisimman pitkään. Toivottavasti myös kuitenkin kehittyisi valmentajana.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös