Jukka Jaloselle kenkää!

  • 457 411
  • 1 939

FreezingHell

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Vielä jaksan ihmetellä, että miksi pitää syyllistää täällä palstoilla Kummolaa ja etenkin valmennusjohtoa, kun tulokset ovat hyviä ja melkoisesta ahdingosta noustiin pronssiin.

Aika harva on tuntunut huomaavan sitäkään, että ainostaan USA pelasi ehjän turnauksen ja oli kaikissa pelaamissaan otteluissa hyvä. Kanada hävisi sille alkusarjassa ja Kanada pelasi melkoisen tuskaisesti Sveitsiä vastaan ja oli menettää välierän lopussa Slovakialle finaalipaikkansa - olympiakultaa, muttei millään suvereenilla esityksellä.
Voi voi, että tämmöistä IL-tason kirjoituksia laitellaan tänne. Henkilökohtaisella tasolla mua ei ainakaan liigaa seuratessa kiinnosta tai vaikuta Jokeri-kritiikin määrään, jos Jyp tai Ässät pelaavat päin persettä. Täällä on ollut ihan hyvää keskustelua aiheesta ja keskustelu johtuu juuri kuten IceWalker totesi, siitä että Jalonen ei useimpien mielestä maksimoinut mahdollisuuksia. Itsekään en missään nimessä toivo potkuja. 1) Kuten HPK-miehetkin ovat esittäneet, uskon Jalosella olevan kyky kehittyä ja 2) Ei Suomessa oikein ole selkeästi parempia vaihtoehtoja, ehkä Heikkilää lukuunottamatta.

Silti on naurettavaa kritisoida kritiikkiä sillä, että muutkin pelasivat päin persettä tai että joulutettiin parin erän tsempillä pronssit. Jos turnaus vedettäisiin sata kertaa uudestaan lohkoarvonnoin, niin noilla esityksillä Suomi olisi pronssilla varmaan max 10 kertaa. Voisin kuvitella, että etukäteen markkinat ajattelivat todennäköisyyden olleen selkeästi enemmän.

Jalonen pystynee miettimään pelikirjansa uudelleen ja mömmömmissä niitä voi ehkä käyttää vähän vapaammin. YV-peli huolettaa kuitenkin jossain määrin. OK tärkeitä palasia oli loukkaantuneina ja taso on muutenkin heikompi. Mutta silti jos ainoa kuvio on Timonen-Salo, niin voi kyseenalaistaa keskityttiinkö oikeisiin asioihin tai tehtiinkö asiat tarpeeksi yksinkertaisesti, jotta saadaan edes jotain valmista aikaan.

Pelaajamateriaalia päävalmentaja ei voi parantaa, mutta toivottavasti oppii jotenkin olemaan huonontamatta, jos on näin tehnyt. Tähän liittyen, eniten itseäni huolestuttaa juuri Jalosen karisman puute. Kun katseli haastatteluja, niin Jutta ei ollut sanana kovin kaukana kuvaamaan olemusta; väsynyt ja alistunut vässykkä. Sitten vielä naurettava suhtautuminen kritiikkiin. Jos kuvittelette itsenne jonnekin Kannakselle korsuun 1944 ja majurin astuvan sisään ennen taistelua, niin jos sieltä tulisi kaveri tuolla olemuksella, niin voisi tulla mieleen, että me ollaan hävitty tää peli. Homma toimii Hämeenlinnassa, jossa pystyy vuoden ajan kehittämään ja antamaan kakkosketjun peliajan Jokereiden ylijäämille. Oikeutuksen ehtii luomaan taktisen osaamisen ja pelaajien kehittymisen kautta, eikä pelaajatkaan ole ihan yhtä haastavia kuin NHL:ssä.

Toinen asia on reagointi, josta Ferraro jo kritisoikin. Veskan poisottaminen, kun peli on 4-0, on pelkästään veskan säästämistä. Ei sitä peliä varmaan olisi kukaan kääntänyt, mutta näkisin, että useimmat valmentajat olisivat vaihtaneet viimeistään 3-0:ssa. OK, yksittäinen esimerkki, mutta en havainnut yhtään hyvää reagointia. Matsku oli toki kapea näihin geimeihin, joten tarkastellaan tilannetta keväällä uudelleen.
 

Lemmu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Detroit Redwings, Arsenal
Olen varmaan ainoa jonka mielestä Jalonen epäonnistui juuri tärkeimmissä suomen peleissä. Turnauksissa kaikki lähtee juuri näiden pelien onnistumisista. Niissähän suomen peli oli surkeimmillaan. Kyllä Ruotsi ja USA olisivat olleet voitettavissa ihan varmasti. Ei se Sveitsikään niitä tuurilla kahta kertaa tiukilla pitänyt. Suomi ei edes ollut lähelläkään, vaikka on paljon parempi materiaali. Jalonen ei vaan saanut joukkuetta tosi paikoissa parhaimmilleen, eli epäonnistuminen. Nyt tuntuu, että kaikki hyväksyy ettei Suomella edes ole mahdollisuuksia koko matsissa ollu. Varmasti oli, jos vaan olisi paremmin valmistauduttu. Ei oltu tutkittu tarpeeksi vastustajan pelitapaa ja siihen kehitetty vastalääkettä.

Näköjään suomessa ei uskota edes pronssia parempaan, joten turha edes silloin pelata voitosta. Itse en tyytyisi noin vähään. Tähän asti on aina USA kaatunu ja yhtäkkiä parissa vuodessa ollaankin ihan vastaantulioita. Jotain on nyt kyllä pahasti pielessä.

Nyt pitäisi oikeasti kahta kauheammin valmistautua tuleviin kisoihin, muuten tiputaan aivan pohjalle.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Olen varmaan ainoa jonka mielestä Jalonen epäonnistui juuri tärkeimmissä suomen peleissä. Turnauksissa kaikki lähtee juuri näiden pelien onnistumisista. Niissähän suomen peli oli surkeimmillaan. Kyllä Ruotsi ja USA olisivat olleet voitettavissa ihan varmasti.

Mitä tärkeää Ruotsi-pelissä oli? Eihän sillä ollut yhtään mitään väliä. Kolme tärkeää peliä kovia vastustajia vastaan, kaksi voittoa. Toki se yksi tappio oli sitten ihan rypemistä.

Sveitsi-vertaus on periaatteessa ihan hyvä - kyllähän Suomen tässä tilanteessa kannattaisi lopettaa aloitteellinen pelaaminen noita huippumaita vastaan, ihan oikeasti. Hirveä träppi on se keino, jolla Suomi vielä tulevaisuudessa voisi voittaa jotain suurta (World Cupissa se oli paremmalla materiaalilla lähellä). Eri asia on se, halutaanko siihen lähteä.

Näköjään suomessa ei uskota edes pronssia parempaan, joten turha edes silloin pelata voitosta. Itse en tyytyisi noin vähään. Tähän asti on aina USA kaatunu ja yhtäkkiä parissa vuodessa ollaankin ihan vastaantulioita. Jotain on nyt kyllä pahasti pielessä.

Suomi on nyt siinä tilassa, jossa USA oli muutama vuosi sitten. Silloin jenkeillä oli neljäkymppisiä, huikean uran pelanneita kavereita, joiden parhaat päivät olivat ohi, Suomella taas pelaajia parhaassa iässä tai sen vasta ohittaneita, vielä kyvykkäitä pelureita. Nyt USA on nostanut tilalle uuden huippusukupolven (jollaista Suomella ei ole näkyvissä), kun taas Suomen nimimiehet ovat tuossa "parhaat päivät ohi"-vaiheessa. Eli jos USA:n materiaali on reilusti parempi ja Suomen reilusti heikompi kuin pari vuotta sitten, niin lienee todennäköistä että kyseisessä matchupissa menee heikommin kuin silloin.

Nyt pitäisi oikeasti kahta kauheammin valmistautua tuleviin kisoihin, muuten tiputaan aivan pohjalle.

Jos jatkuvasti lähdetään turnauksiin kuudenneksi, seitsemänneksi parhaalla materiaalilla niin epäilemättä joku kerta ollaan kymmenensiä eikä hopealla, pronssilla. Silloin käynee valmentajalle ja joukolle pelaajia maajoukkuetulevaisuuden suhteen huonosti - eihän se oikeutettua ole, koska ihan tilastollisesti noin täytyy joskus käydä, mutta niin se Kanadassakin menee jos jäävät kakkoseksi. Tulosurheiluahan tämä on, minkä vuoksi Jalonen periaatteessa onnistui.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Tuolla Sihvosen omassa ketjussa jo vähän ihmettelin tätä pelitapa-asiaa. Mitä vikaa oli S&W:n pelikirjassa, jolla pelattiin vielä keväällä 2007 ja esim. Torinossa, joka oli pelitavallisesti ja joukkueena aivan supersuoritus verrattuna näihin Vancouverin kisoihin?

Ja mitä niin ihmeellistä ja mullistavaa oli Jalosen pelitavassa Vancouverissa, ettei Torinon luottopelaajat olisi sitä osanneet toteuttaa? Vai oliko vika sitten Jalosen tavassa painottaa asioita tai oliko pelitapa sitten vain susi? Ja eikö Sihvosenkin agenda ollut ajaa suomalaista peli-identiteettiä ja pelitapaa ja nimenomaan S&W:n jatkumolla? Miksi siitä piti lähteä poikkeamaan niin paljon, että runkopelaajatkin olivat ihan pihalla?

Nimenomaan pelitavallisesti noin paskaa ja epätasaista turnausta Suomi ei ole pelannut aikoihin sisältäen yhden pahimmista romahduksista Suomen jääkiekon historiassa ja joukkueessakaan kukaan ei ylisuorittanut, alisuorittajia sen sijaan riitti. Roolituksia ja pelaajavalintoja ei jaksa enää ottaa edes puheeksi. Pronssi näillä esityksillä oli lopulta aikamoinen ihme.

Itseäni harmittaa ainakin todella paljon, sillä odotin Jukka Jaloselta huomattavasti parempaa. Tuntuu, että rahkeita olisi ollut huomattavasti paljon parempaan aivan jokaisella jääkiekkojoukkueen johtamisen osa-alueella.
 

pavol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, RoKi, SoPa
Sveitsi-vertaus on periaatteessa ihan hyvä - kyllähän Suomen tässä tilanteessa kannattaisi lopettaa aloitteellinen pelaaminen noita huippumaita vastaan, ihan oikeasti. Hirveä träppi on se keino, jolla Suomi vielä tulevaisuudessa voisi voittaa jotain suurta (World Cupissa se oli paremmalla materiaalilla lähellä). Eri asia on se, halutaanko siihen lähteä.

Words of wisdom, mutta toimiiko hirveä träppi kunnolla täysin vauhtiin ja taitoon perustuvia tiimejä vastaan, kuten usa tai venäjä joiden taito on korkealla. Näkisin, että viisainta olisi apinoida jenkkien toimintaa ja päättää nyt millä tavalla maajoukkue pelaa, sanotaan viiden vuoden päästä, ja aletaan ajamaan tätä tapaa läpi kaikilla junioriasteilla.

Tietysti tämä vaatisi äärettömän ammattiaitoisen ja sitoutuneen valmennussunnitelman ja valmentajat. Huomioitavaa on, ettei meidän kotoisilla valmennusmetodeilla näköjään oikein ruleteta millään junioritasolla. Miksi emme siis vähän kävisi urkkimassa/ostamassa tietotaitoa muualtakin. Aita voi olla vihreämpää ruohon toisellakin puolella.
 

KJR_63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport Vaasa. LA Kings
Minä ihmettellen näissä kommenteissa yleensäkin sitä, että Vancouverin huonot pelit saadaan jotenkin pääasiassa hyökkääjien tai sitten maalivahdin syyksi. Kisoissa oli yksi peli, missä Suomen peli täysin murskattiin ja se peli pitäisi käydä läpi, koska se tulee toistumaan. USA-peli (ja myös Ruotsi-peli). Siinä pelissä Suomi antoi vastustajalle ensimmäisen 10 minuutin aikana vastustajalle vähintään 10 ylivoimahyökkäystä. Ja puolustus ei pystynyt näitä juuri mitenkään torjumaan. Vastustaja sai jokaisesta hyökkäyksestä vapaita miehiä maalinedustalle ampumaan one-timereita, kun pakit seikkailivat itsensä ulos joka tilanteessa. Ei maalivahti pysty ilman puolustusta mitään torjumaan ja vielä vähemmän asiaan voivat vaikuttaa hyökkääjät.
Kysymys lienee siitä, että amatöörikiekolla (miesvartiontipuolustuksella) lähdettin ammatilaisturnaukseen. Jos pelisysteemi perustuu siihen, että pelataan peliä rohkeasti keskialueella ja hyökkäyspäässä, pitäisi sen vastapainona olla sitten puolustus mikä ei sekoile siellä täällä kun vastaanottaa ylivoimahyökkäyksiä. Jalosen pelisysteemi vaikuttaa kokonaisuudessaan melkoiselta kamikaze-taktiikalta.
En kyllä millään muotoa haluasi takaisin Westerlundin siilipuolustuspeliä, missä taas ei mitään hyökkäyspeliä ollut ollenkaan. Vain epätoivoisia vastahyökkäyksiä ja epämääräisiä toiveita vastustajan jäähyilyistä. Sitten kun tuli takkiin valitettiin, että vastustajan pelaajat olivat liian hyviä. Samoja kommentteja taisi myös Jalonen heittää USA-pelin jälkeen vaikka Kesler, Parise, Statsny, Rafalski eivät sen parempia ole kuin Selänne, Koivut, Timonen, Ruutu ja kumppanit. Legendaarisin tällä osastolla lienee Pentti Matikainen, joka sanoi että "Raipen aika on ohi" mm-kisojen alla, vuonna 1993.
 
Viimeksi muokattu:

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Pelaajien vika?

Luin kanssa tätä ketjua tuossa eilen illalla ja ihmettelin, kun niin paljon keskitytään pelaajiin. Yleensäkin tuntuu olevan muodikasta ruotia Suomen pelaajamateriaalia huonoksi, vaikka tämän hetken kokoonpano oli hyvinkin parempi, kuin World Cupissa, missä Suomi oli hopealla ja pelasi hienon turnauksen kapeassa kaukalossa, ilman romahduksia.
En tosiaan lähde antamaan Jaloselle kenkää vielä tässä vaiheessa... mutta vähän sellainen Bykov-meininki tässä kaverissa on, eli pelisysteemi toimii niin pitkään, kun pelataan pelaajilla, jotka omaksuvat sen ja olosuhteissa, missä se toimii. MM-kisoihin Jalonen on varmaan aika perfekti valmentaja, kuten myös EHT:lle, mutta todella pihalla hän oli Pohjois-Amerikkalaisesta jääkiekosta.

USA-peliin katsoessa ei missään tapauksessa voi syyttää pelaajia, tai väittää tappion johtuneen pelaajien huonoudesta, vaan kyse oli taktisesta heikkoudesta Suomen peruspelitavassa(koitetaan vauhtia ylläpitämällä häiritä vastustajan peliä, vaikka vastustaja pystyy pelaamaan kovemmalla temmolla kiekonhallintapeliä) ja Jalosen kyvyttömyydestä reagoida olosuhteisiin(kaukalo) ja vastustajaan(nopea kiekkokontrollipeli).
USA pelasi näiden kisojen parasta kiekkoa siinä, missä Suomi teki niin Torinossa. En tiedä, olisiko Erkka pystynyt tässä turneessa parempaan, mutta nykyinen Ilveskoutsi Summanen kuitenkin pystyi.

Jos keskustelu käännetään pelaajiin, niin miten on mahdollista, että Sveitsi pelasi parempaa peliä P-Amerikkalaisia joukkueita vastaan, kuin Suomi... Onko Suomella huonommat pelaajat, kuin Sveitsillä? Pitäisikö suomalaisia pelaajia kehittää sveitsiläiseen suuntaan? Ei näin...
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ei näin...

Ei todellakaan. USA-häviöllä ei ollut mitään tekemistä pelikirjojen tai edes satukirjojen kanssa. Kipru teki mokan ja pelaajilta valahti paska housuun. 10 minuuttiin Suomen pelaajat eivät tehneet yhtään jääkiekkoon liittyvää asiaa oikein vaan luistelivat kaukaloon seisomaan tumput suorina ja taululla oli luvut 6-0. Täydellinen kollektiivinen paniikkihäiriö.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Words of wisdom, mutta toimiiko hirveä träppi kunnolla täysin vauhtiin ja taitoon perustuvia tiimejä vastaan, kuten usa tai venäjä joiden taito on korkealla.

Ei se hassummin ole Sveitsillä toiminut juurikin noita isoja vastaan. Heidän ongelmansahan enemmän on ollut se, että keskikastin mailta tulee satunnaisesti pataan kun pitäisi itsekin rakentaa. Sveitsi on kuin parempi Saksa, jonka taso ei riitä yhteenkään maaliin ilman ihmeitä, ja Suomi voisi olla tässä suhteessa parempi Sveitsi. Mutta kuten annoin ymmärtää, ei tuo kovin ihailtava pelitapa olisi...

Tietysti tämä vaatisi äärettömän ammattiaitoisen ja sitoutuneen valmennussunnitelman ja valmentajat. Huomioitavaa on, ettei meidän kotoisilla valmennusmetodeilla näköjään oikein ruleteta millään junioritasolla. Miksi emme siis vähän kävisi urkkimassa/ostamassa tietotaitoa muualtakin. Aita voi olla vihreämpää ruohon toisellakin puolella.

Ja ne huippuvalmentajat myös sinne aiemmin. Nythän näyttää, ettei ennen kaksikymppisten maajoukkuetta ole missään kunnon guruja kuin satunnaisesti. Ja ei, huippuvalmentaja ei tarkoita kaveria, jonka ratkaisu on vain laittaa kymmenvuotiaat pelaamaan systeemin mukaan.

Saattaisi olla ihan hyvä idea pestata joku guru USA:sta tai Ruotsista konsultiksi katsomaan, missä järjestelmä kokonaisuutena menee.

Aikuisten maajoukkueen valmennuksesta en jatkossa vielä osaa sanoa, riippuu siitä mihin materiaali asettuu. Mutta jos haluaa "hindsight is 20/20"-hengessä miettiä menneisyyttä, niin hyvin mahdollisesti joku huipputasolla kokenut pohjoisamerikkalainen olisi muutama vuosi sitten tuonut tuolle porukalle mestaruuden (Shedden ei ollut huipputasolla kokenut, ja ennen kuin joku tarjoaa Bob Francisia niin pitää sillä koutsilla olla myös asiat kunnossa). Toisaalta niin olisi mahdollisesti tehnyt myös Summanen ja/tai Westerlund jos olisi riittävän monta kertaa kokeillut.

Kysymys lienee siitä, että amatöörikiekolla (miesvartiontipuolustuksella) lähdettin ammatilaisturnaukseen.

Tämä on kyllä ihan totta. Mainitsemasi asiat, ja esim. kahden miehen alivoiman kahden hyökkääjän tyyli, olivat selkeästi hardynilssonmaista alemmalle tasolle sopivaa kikkailua.

vaikka Kesler, Parise, Statsny, Rafalski eivät sen parempia ole kuin Selänne, Koivut, Timonen, Ruutu ja kumppanit.

Jaa ei? USA:n kuusi kovinta hyökkääjää vs. Suomen kuusi kovinta hyökkääjää(eli pääasialliset hyökkäävät ketjut), pisteet NHL:ssä (Suomen 2. Jussi Jokinen ja USA:n 3. Tim Connolly välistä pois kun ei valittu):

Kane 67 > M.Koivu 56
Parise 61 > Jokinen 40
Stastny 55 > Hagman 36
Kesler 54 > S. Koivu 33
Langenbrunner 52 > Miettinen 31
Ryan 49 > Selänne 29 (merkittäviä loukkantumisia, mutta eipä tainnut kisoissakaan kunnossa olla)

Kyllä mä näen tuossa aika räikeän eron. Lisäksi kun on vielä kuusi amerikkalaista 32-43 pinnassa - ja se ainoa alle 30 pinnan kaveri on Chris Drury, joka pelasi ihan asiallisen turnauksen. Yksitoista USA:n joukkueen pelaajaa on tehnyt paremmat pinnat kuin Saku Koivu, ja lisäksi vielä seitsemän kaveria joita ei valittu.

Enkä mitenkään halua olla tekstitv-analyytikko, tietenkään pisteet eivät kerro kaikkea, mutta kyllä ne hyökkäävän roolin hyökkääjien kohdalla aika lailla kertovat. Varsinkin, kun ei kukaan varmaan esim. Kesleriä, Langenbrunneria tai montaa muutakaan kutsuisi heikoksi yleispelaajaksi.

EDIT:

Yleensäkin tuntuu olevan muodikasta ruotia Suomen pelaajamateriaalia huonoksi, vaikka tämän hetken kokoonpano oli hyvinkin parempi, kuin World Cupissa

Tähän kaipaisin jotain perusteluja. Selässä olevien nimien perusteella taso on toki hyvinkin samankaltainen, mutta ei kai hyvällä tahdollakaan voi väittää Selänteen, S. Koivun, Lehtisen, Salon, Lydmanin tai edes Timosen tai Jokisen olevan enää samalla tasolla pelaajina? Toki tietyt nuoremmat kaverit ovat nostaneet tasoaan, mutta eivät riittävästi kompensoidakseen - varsinkaan hyökkäyspelissä.

kyse oli taktisesta heikkoudesta Suomen peruspelitavassa(koitetaan vauhtia ylläpitämällä häiritä vastustajan peliä, vaikka vastustaja pystyy pelaamaan kovemmalla temmolla kiekonhallintapeliä) ja Jalosen kyvyttömyydestä reagoida olosuhteisiin(kaukalo) ja vastustajaan(nopea kiekkokontrollipeli).

Tämä pitää todella vahvasti paikkansa. Tämäkin palaa kyllä materiaaliin - toki on virhe pelata systeemillä, joka vaatii hyvää tasoa pelaajilta, jos vastustajat ovat merkittävästi parempia.

Jos keskustelu käännetään pelaajiin, niin miten on mahdollista, että Sveitsi pelasi parempaa peliä P-Amerikkalaisia joukkueita vastaan, kuin Suomi... Onko Suomella huonommat pelaajat, kuin Sveitsillä? Pitäisikö suomalaisia pelaajia kehittää sveitsiläiseen suuntaan? Ei näin...

Suomella on paremmat pelaajat kuin Sveitsillä, mutta Suomi ei pelannut hirveää träppiä. Se on sitten makuasia, pitääkö niin pelaamista hyvänä ideana. Jos se ei jotakuta miellytä, ei tulisi myöskään Jalosta kauheasti kritisoida.
 
Viimeksi muokattu:

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Ei todellakaan. USA-häviöllä ei ollut mitään tekemistä pelikirjojen tai edes satukirjojen kanssa.

Kyllä sillä sen verran oli merkitystä, että Suomi pyrkii kovaan pelinopeuteen, estääkseen vastustajan kiekollista peliä. Koska USA pelasi kiekollista peliä kovalla nopeudella, Suomen peruspelitavan aseet kääntyvät Suomea vastaan.
USA:aa vastaan olisi pitänyt puolustaa tiiviisti joukkueena... sehän pelasi todella hyökkäävää jääkiekkoa.

Alku peliin oli Suomelta hyvä, että Kesselin nopeus yllätti Suomen puolustuksen ja varmaan jokaisen peliä seuranneen fanin... pakki hätäili, Kipru hätäili, Malone tekee maalin... Jenkeille lahja-YV, väärin vihellettynä ja USA:lle toinen maali heti perään... pakka sekaisin... meidän pelillä tehdään 2-3 maalia pelissä ja vastustajalla jo 2. Olet oikeassa, että tuossa vaiheessa pakka sekosi, mutta silti pelikirjaan on katsominen.
Hitaat avaukset... pakkipakittelut pois, hyökkäys ja kiekollinen hallinta unholaan ja tiivis puolustuspelaaminen tilalle, kuin olisi Venäjä vastassa...

Pronssipeliäkään Suomi ei mitenkään virheettömästi pelannut, joten sillä jenkkien pelillä jenkit olisi voittaneet pronssiopelin 30-0, jos olisivat olleet Slovakian tilalla. Jenkkien ja Slovakian ero on se, että jenkit maalaa virheistä, Slovakia ei.

Jos pelaajien ominaisuuksissa johonkin on katsominen, niin kiekolliseen peliin ja miettiminen sen suhteen, miten jenkit pystyy pelaamaan kiekonhallintapeliä nopeammin, kuin me sitä rikkovaa peliä...
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Tähän kaipaisin jotain perusteluja. Selässä olevien nimien perusteella taso on toki hyvinkin samankaltainen, mutta ei kai hyvällä tahdollakaan voi väittää Selänteen, S. Koivun, Lehtisen, Salon, Lydmanin tai edes Timosen tai Jokisen olevan enää samalla tasolla pelaajina? Toki tietyt nuoremmat kaverit ovat nostaneet tasoaan, mutta eivät riittävästi kompensoidakseen - varsinkaan hyökkäyspelissä.

Selänne oli World Cupin aikaan todella huono sen polvivammansa takia ja pystyi näissä kisoissa pelaamaan kyllä hyvinkin samalla tasolla.
S. Koivua on tullut kompensoimaan M. Koivu, Kapanen on kehittynyt ja pelaajamateriaali leventynyt keskeltä.
T. Ruutu oli sitä yhtä Cupin finaalissa tekemäänsä figh light-maalia lukuunottamatta samalla tasolla, kuin Cupissakin. OJ on samalla tasolla, kuin Cupin aikoihin... Lehtinen on heikentynyt ainakin hyökkäyspäähän, tai ainakin on vammojensa vaivaama ja Peltonen ei ole enää hyökkäyspäähän sellainen pistenikkari, mutta toisaalta tilalle on tullut Filppula ja Hagman on kehittynyt sen aikuisesta nelosketjulaisesta hyökkäyspään tekijäksi... Antti Miettinen... secondary sniper tullut lisäksi. Jarkko Ruutu on erittäin hyvä tällä kaudella.
Pakeista Sami Salon taso on pudonnut Cupin aikaisesta. Hänhän oli työsulun jälkeen Canucksin ykköspakki... Numminen on lähtenyt, mutta Pitkänen tullut tilalle. Selvin heikentyminen on Nummisen poisjäänti. Muutoin hyökkäys on leventynyt.
 

KJR_63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport Vaasa. LA Kings
..Koska USA pelasi kiekollista peliä kovalla nopeudella, Suomen peruspelitavan aseet kääntyvät Suomea vastaan.

Ei se ihan noin mennyt. Peli kesti noin 10 minuuttia ja sen aikana lähes kaikki Suomen hyökkäykset katkaistiin keskialueella joista USA tuli ylivoimahyökkäyksiin. USA hyökkäykset olivat käytännössä kaikki vastahyökkäyksiä ja joukkue ei edes karvannut ylhäältä lainkaan. Vain miehitti ja kyttäsi koko joukkueella keskialueella. USA:n kiekollisesta pelistä Suomi-peli ei juuri kertonut paljon. Toki ylivoimahyökkäykset he pelasivat erinomaisesti, mutta miten ne lähdöt omasta päästä ja keskialueen ylitykset? Finaalin kolmannessa erässä USA yleensä toi kiekon kuljettamalla Kanadan alueelle. Olisiko tuo toiminut välttämättä kovin hyvin Suomea vastaan, jos semifinaalista olisi peli tullut?
 
Viimeksi muokattu:

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
USA:n kiekollisesta pelistä Suomi-peli ei antanut juuri mitään informaatiota.

Ei, mutta Kanada-peli antoi ja varmasti ennen Suomen peliä olleet, mm. eka Kanada-peli, olis ehkä antaneet.
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Olisiko tuo toiminut välttämättä kovin hyvin Suomea vastaan, jos semifinaalista olisi peli tullut?

Jep, muistuu mieleen Mertarannan kommentit aiemmista vastaavista tilanteista, kun USA pyrkii kuljettamaan kiekon Suomen alueelle: "Yhdysvalloilla ei ole nyt ketään, joka sen kiekon toisi sisään".
 

Tommy

Jäsen
Suosikkijoukkue
#17
Ei todellakaan. USA-häviöllä ei ollut mitään tekemistä pelikirjojen tai edes satukirjojen kanssa. Kipru teki mokan ja pelaajilta valahti paska housuun. 10 minuuttiin Suomen pelaajat eivät tehneet yhtään jääkiekkoon liittyvää asiaa oikein vaan luistelivat kaukaloon seisomaan tumput suorina ja taululla oli luvut 6-0. Täydellinen kollektiivinen paniikkihäiriö.

Olisi silti edes voinut yrittää?

2-0 -tilanteessa Jalonen piirsi paniikissa pelaajlle fläppitauluun jotain keskialueen kuvioita, kun olisi pitänyt poistua omalta mukavuusalueelta, ottaa joukkue haltuun ja katkaista paniikilta siivet. Mutta johtamistaitoa tällä suolapatsaalla ei ole, sehän me jo tiedettiin.

Myös kolmannen maalin jälkeen olisi Kiprusoff pitänyt vaihtaa pois luukulta.

Turha selittää että mitään ei olisi ollut tehtävissä, kun mitään ei myöskään yritetty.
 

czerkawski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sidney Crosby, Penguins, Colorado, NYR
Mielenkiintoista. Syyksi välierätappiolle sanotaan, että materiaali ei riittänyt haastamaan USA:aa. Ja kehutaan samaan aikaan tätä pelikirjaihme-valmentajaa siitä, kuinka hän tietää miten ketäkin vastaan pelataan. Silti tämä valmentaja painotti kovaan ääneen Venäjän olevan ainut Suomea tasakentällisin edellä oleva joukkue ennen kisoja:

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/jalonen-olemme-tasakentin-kusessa-vain-venajan-kanssa

No, miten menikään peli USA:aa vastaan? Ja jos materiaali oli sitten heikompi ja pelin sisällä ei voinut tehdä mitään, miksi Sveitsi, kuten täällä muutkin jo esiin nostivat, haastoi USA:n tasapäiseen taistoon kaksi kertaa ja Kanadan kerran? Viimeisissä erissä Sveitsi vielä hallitsi kaikkia näitä kolmea ottelua eli muutosta pelin sisälläkin pystyi tekemään niin että se näkyi pelissä. Oliko Suomen materiaali sitten myös niin paljon heikompi kuin Sveitsillä, vai onko tässä kenties kyseessä jotain muita tekijöitä? Olisiko valmentajan tehtävä myös pystyä arvioimaan, mihin oman joukkueen taitotaso riittää, ja muokata pelisysteemiä vastustajan mukaan? Minun mielestä olisi.

Tai sitten nämä Jalosen lausunnot EHT:n ylivertaisuudesta NHL-peleihin verrattuna perusteina joukkueen valinnoille. Kyllä vaikuttikin asiantuntevilta nuo kommentit, kun katsoo kisojen lopputaulukkoa. Nämä EHT:t painavat tosi paljon vaa´ssa, kun maailman parhaat pelaajat pelaavat pienessä kaukalossa. No, ehkä tämä on upea suoritus Suomelta, kun Slovakia hoiti Ruotsin ja Kanada Venäjän pois tieltä niin oltiin paras EHT-maa. Mutta valmentajan asiantuntevuus, sitä eivät nuokaan lausunnot osoita ollenkaan.

Vaikka pronssi on mukava saavutus, ei mikään Jalosen toiminnassa maajoukkuevalmentajana tähän asti ole vakuuttanut minua. Viime keväänä jäädyttiin tärkeimmällä hetkellä puolivälierässä. Tänä vuonna Suomi heräsi ainakin muiden pelaajien mukaan Saku Koivun palopuheen avulla ottamaan pronssin. Voitto tuli toki myös pelitavallisesti sopivasta Tsekistä. USA:a ja Ruotsia vastaan jäällä ei ollut mitään leijonia vaan joku hengetön lammaslauma jonka herättämisessä ei valmentaja ainakaan onnistunut. Toinen erä Slovakiaa vastaan ennen Koivun palopuhetta oli myös katastrofaalista peliä.

Lisäksi Jalonen pyöritti samaa täysin ennalta arvattavaa ylivoimaa 6 peliä eikä keksinyt, että sitä voitaisin oikeasti muuttaa. Muutkin pelaajat osaavat laukoa kuin Sami Salo, mahdollisesti jopa tarkemminkin. Siis jos he saisivat ylipäänsä laukoa. Saihan se Salo toki sitten lopulta kerran kiekon jopa maaliinkin. Ja tasakentällisin puolustuksessa olisi voinut peluuttaa Timosta, Saloa, Lydmania ja ehkä oikealla tavalla roolitettuna (yhdessä Lydmanin kanssa) myös Pitkästä paljon enemmän, ja oikeasti jättää nämä Kukkoset ja Niskalat marginaalirooliin. Ehkä siihen on oikeasti joku syy miksei Kukkonen ole ikinä kunnolla breikannut NHL:ssä. Mutta ei Jalosen mielestä.

Annetaan nyt mahdollisuus vielä kevään turhalta tuntuvissa MM-kisoissa, mutta jossei siellä nähdä joka pelissä loppuun asti taistelevia Leijonia, tulisi Jalonen mielestäni potkia pellolle. Tiedän kyllä, että tätä ei missään tapauksessa tule tapahtumaan, vaan tämä hyvä veli-systeemi jatkaa jyräämistään. Sillä saatiinhan me olympiapronssia, ja sitähän ei kukaan muistele, että millä tavalla se tuli.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
miksi Sveitsi, kuten täällä muutkin jo esiin nostivat, haastoi USA:n tasapäiseen taistoon kaksi kertaa ja Kanadan kerran?

Voisiko mitenkään USA:n tai Kanadan kaltainen joukkue lähteä "takki auki" ennakolta selkeästi heikompaa maata vastaan? Piti olla läpihuuto juttu.

Suomesta kun näillä molemmilla on jo huonoja muistoja ja tiukkoja matseja.

Varsinkin turnauksen alkumetereillä altavastaajilla on the paikka. Sama pätee kaikkiin kisoihin, niistä matseista niitä yllätyksiä vetolapuillekin haetaan.

On nähty monet kerrat, että jos asenne ei pelin alussa ole kohdallaan, sitä ei pelin sisällä välttämättä ehdi muuttamaan. Näin kävi Kanadalle ja USA:lle Sveitsiä vastaan ja Suomelle USA:ta vastaan.
 

czerkawski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sidney Crosby, Penguins, Colorado, NYR
Voisiko mitenkään USA:n tai Kanadan kaltainen joukkue lähteä "takki auki" ennakolta selkeästi heikompaa maata vastaan? Piti olla läpihuuto juttu.

Suomesta kun näillä molemmilla on jo huonoja muistoja ja tiukkoja matseja.

Varsinkin turnauksen alkumetereillä altavastaajilla on the paikka. Sama pätee kaikkiin kisoihin, niistä matseista niitä yllätyksiä vetolapuillekin haetaan.

On nähty monet kerrat, että jos asenne ei pelin alussa ole kohdallaan, sitä ei pelin sisällä välttämättä ehdi muuttamaan. Näin kävi Kanadalle ja USA:lle Sveitsiä vastaan ja Suomelle USA:ta vastaan.

Toden totta, tällä on varmasti oma osuutensa. Mutta että se kävi USA:lle kaksi kertaa Sveitsiä vastaan ja se, miten hyvin Sveitsi oikeasti pelasi näitä molempia maita vastaan, osoittaa mielestäni, että Sveitsi oli näihin otteluihin paljon paremmin valmistautunut kuin Suomi. Kun heille ei tullut yhtään romahdustakaan, oli valmentajat ja joukkue mielestäni paremmin perillä siitä, miten pohjoisamerikkalaisia vastaan tulisi pelata. Tästä olisi Jalonenkin voinut ottaa mallia. Ja mielestäni on hyvin erikoista, jos Suomella ei asenne ole kohdallaan olympiavälierässä, tässäkin on syytä kritiikkiin koko joukkuetta ja myös valmentajia kohtaan, valmistautuminen ei ole onnistunut. Lisäksi pitää myös muistaa, että Sveitsi paransi peliään useasti loppua kohti.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Mielenkiintoista.
Mitä mielenkiintoista on tuossa pitkässä kirjoituksessa, missä toistat papukaijana samat, mitä isot pojat ovat täällä jo sataan kertaan väittäneet?

Ei sellaista valmentajaa olekaan, joka voittaa 100% peleistä, riippumatta vastustajan tasosta. Sitä te kuitenkin Jaloselta vaaditte, vaikka tuskin sekään teitä vakuuttaisi.
 

czerkawski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sidney Crosby, Penguins, Colorado, NYR
Mitä mielenkiintoista on tuossa pitkässä kirjoituksessa, missä toistat papukaijana samat, mitä isot pojat ovat täällä jo sataan kertaan väittäneet?

Ei sellaista valmentajaa olekaan, joka voittaa 100% peleistä, riippumatta vastustajan tasosta. Sitä te kuitenkin Jaloselta vaaditte, vaikka tuskin sekään teitä vakuuttaisi.

Ollaanpas sitä agressiivisia. No ymmärtäähän sen kun tietää Jalosen roolin ja saavutukset HPK:ssa. Itse tarkoitin mielenkiintoisella en omaa kirjoitustani, vaan tätä epämääräistä ristiriitaisuutta kaikissa Jalosta kehuvissa kirjoituksissa. Hän tietää kuinka tulee valmentaa, on asiantuntija ja valitsee sopivat pelaajat. Sen jälkeen perustellaan tappioita väitteillä, joita vastaan Jalonen itse voimakkaasti asettui ennen kisoja, eli että meidän materiaali ei riittänyt. Jalonenhan väitti sen riittävän, oliko hän sitten se paljon kehuttu mestariasiantuntija tässä asiassa?

Ja toisekseen, minulle kelpaa kaikki valmentajat, jotka saavat joukkueensa taistelemaan illasta toiseen ja pelaamaan suurella intensiteetillä, omien taitojensa ylärajoilla riippumatta vastustajasta. Tekemään otteluista otteluita, ei läpihuutojuttuja vastustajalle niin kuin USA- ja Ruotsi-pelit olivat. Ja kukaan ei onnistu tässä aina, se myönnettäköön, mutta minusta näitä epäonnistumisia vain on tullut huolestuttavan paljon Jalosen aikana, ei olla oltu valmiita peliin. Arvostan myös valmentajan kykyä reagoida vastustajiin, ja tämän takia esimerkiksi Glen Hanlon oli Jokereissa kauhea valmentaja, kun sama materiaaliin nähden epäsuhtainen pelitapa jatkui vastustajasta riippumatta. Pelottavia joustamattomuuden merkkejä oli mielestäni myös olympialaisissa Suomen osalta nähtävissä. Johtuivat ne sitten huonosta valmistautumisesta, tietämättömyydestä tai mistä tahansa, pelikirja tai joku muu tunnuttiin asetettavan sen edelle, ketä vastaan pelataan tai mistä pelataan. Jos Suomi taistelee loppuun saakka Saksan kisoissa kaikissa peleissään eikä ole yhtä hengetön kuin muutamassa ottelussa Vancouverissa, voidaan olla tiellä oikeaan suuntaan. Mutta, muutoksia on tultava nopeasti, eivät muutkaan valmentajat ole saaneet ikuisesti maajoukkueessa harjoitella valmentamista. Ne harjoittelupaikat ovat mielestäni jossain muualla. 6-1 tappioita parempaa menestystäkin saa odottaa maajoukkueelta.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Venäjää ja Suomea yhdistää Vancouverissa se, että romahdettiin täysin yhdessä kisojen tärkeimmistä peleistä. Suomi onnekseen romahti vasta välierässä ja sai siksi mahdollisuuden voittaa vielä pronssipelin, jonka sitten hienosti teimmekin. Venäjän kohtalo oli karumpi, kun tappio tuli jo puolivälierässä Kanadalle. Bykovia ja Jalosta yhdistää myös se, että Bykov reagoi Kanada-pelissä, kun peli oli 6-1 Kanadalle, vaihtamalla maalivahtia. Jalonen vaihtoi mv:n, kun peli oli oli 4-0 USA:lle. Bykov ja Jalonen ovat pelitapa-valmentajia ja kun homma ei toimi, niin vaikuttaa siltä, että ei ole mitään "plan B"-tyylistä juttua, jolla yritetään roikkua pelissä mukana. Tämä ei tarkoita, että Bykov ja Jalonen olisivat kehnoja päävalmentajia. Nyt pelattiin Vancouverissa sellainen turnaus, joita eivät edeltäneet harjoitusleirit, eikä harjoituspelit. Minusta siksi pelitapa-valmentajat Bykov ja Jalonen eivät olleet kisoissa oikein kotonaan ja Bykov etsi Datsyukille pelipaikkaa vähän samaan tapaan kuin Jalonen Olli Jokiselle, vaikka en seurannut Venäjän pelejä yhtä tarkkaan kuin Suomen, joten voi olla heidän osalta väärässäkin. Kumpikaan joukkue, Venäjä eikä Suomi ehtinyt hiomaan pelitapaansa toimivaksi, samalla pelaten kisapelejä ja valmistautuminen kohtaamaan ratkaisupelissä p-amerikkalainen joukkue epäonnistui Venäjältä ja Suomelta surkeasti, jopa NHL:n kärkimaalivahdit Nabokov ja Kiprusoff romahtivat näissä Venäjän Kanada-pelissä ja Suomen USA-pelissä aika pahasti. Yksi syy Venäjän ja Suomen vaikeuksiin Vancouverissa oli varmaa se, että Jalosen ja Bykovin toimintatapoihin sopii paremmin sellainen valmistautuminen isoihin kisoihin, että niitä edeltää leirit ja pelit, joissa saadaan myytyä joukkueelle pelitapa ja opeteltua sen toteutus. MM-kisoissa Saksassa ja ennen niitä kisoja Bykov ja Jalonen ovat taas päävalmentajina enemmän omalla mukavuusalueellaan kuin ennen Vancouveria ja kisojen aikana.
 
Viimeksi muokattu:

czerkawski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sidney Crosby, Penguins, Colorado, NYR
Venäjää ja Suomea yhdistää Vancouverissa se, että romahdettiin täysin yhdessä kisojen tärkeimmistä peleistä. Suomi onnekseen romahti vasta välierässä ja sai siksi mahdollisuuden voittaa vielä pronssipelin, jonka sitten hienosti teimmekin. Venäjän kohtalo oli karumpi, kun tappio tuli jo puolivälierässä Kanadalle. Bykovia ja Jalosta yhdistää myös se, että Bykov reagoi Kanada-pelissä, kun peli oli 6-1 Kanadalle, vaihtamalla maalivahtia. Jalonen vaihtoi mv:n, kun peli oli oli 4-0 USA:lle. Bykov ja Jalonen ovat pelitapa-valmentajia ja kun homma ei toimi, niin vaikuttaa siltä, että ei ole mitään "plan B"-tyylistä juttua, jolla yritetään roikkua pelissä mukana. Tämä ei tarkoita, että Bykov ja Jalonen olisivat kehnoja päävalmentajia. Nyt pelattiin Vancouverissa sellainen turnaus, joita eivät edeltäneet harjoitusleirit, eikä harjoituspelit. Minusta siksi pelitapa-valmentajat Bykov ja Jalonen eivät olleet kisoissa oikein kotonaan ja Bykov etsi Datsyukille pelipaikkaa vähän samaan tapaan kuin Jalonen Olli Jokiselle, vaikka en seurannut Venäjän pelejä yhtä tarkkaan kuin Suomen, joten voi olla heidän osaltaan väärässäkin. Kumpikaan joukkue, Venäjä eikä Suomi ehtinyt hiomaan pelitapaansa toimivaksi, samalla pelaten kisapelejä ja valmistautuminen kohtaamaan ratkaisupelissä p-amerikkalainen joukkue epäonnistui Venäkältä ja Suomelta surkeasti, jopa NHL:n kärkimaalivahdit Nabokov ja Kiprusoff romahtivat näissä Venäjän Kanada-pelissä ja Suomen USA-pelissä aika pahasti. Yksi syy Venäjän ja Suomen vaikeuksiin Vancouverissa oli varmaa se, että Jalosen ja Bykovin toimintatapoihin sopii paremmin sellainen valmistautuminen isoihin kisoihin, että niitä edeltää leirit ja pelit, joissa saadaan myytyä joukkueelle pelitapa ja opeteltua sen toteutus. MM-kisoissa Saksassa ja ennen niitä kisoja Bykov ja Jalonen ovat taas päävalmentajina enemmän omalla mukavusalueellaan kuin ennen Vancouveria ja kisojen aikana.

Niinpä, hyvää vertailua. Minua vain haittasi Vancouverissa tuo reagointikyvyn puutos. Jalonen on tiennyt etukäteen millaiset kisat olympialaiset ovat ja hänen olisi pitänyt pystyä ottamaan tilanne sellaisena kuin se on, ei yrittää toimia kuin kyseessä olisi pitkän leirityksen kisat. Sama koskee Bykovia. Toivotaan tosiaan, että peli Saksassa on parempaa. Ero näiden kahden välillä maajoukkuetasolla on siinä, että Bykovilla on hyviä näyttöjä MM-kisoista, Jalosella ei. Mutta tämä ei toki tarkoita etteikö tämä voisi muuttua. Iloinen olen jos muutos tulee, mutta en vain ole kovin vakuuttunut, että tämä tulee toteutumaan. Perustan epäilyni viime kevään MM-kisoihin.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Itse tarkoitin mielenkiintoisella en omaa kirjoitustani, vaan tätä epämääräistä ristiriitaisuutta kaikissa Jalosta kehuvissa kirjoituksissa. Hän tietää kuinka tulee valmentaa, on asiantuntija ja valitsee sopivat pelaajat. Sen jälkeen perustellaan tappioita väitteillä, joita vastaan Jalonen itse voimakkaasti asettui ennen kisoja, eli että meidän materiaali ei riittänyt. Jalonenhan väitti sen riittävän, oliko hän sitten se paljon kehuttu mestariasiantuntija tässä asiassa?
Aika hinnatonta näiden tekstien jälkeen puhua ristiriitaisuuksista.

Jos Jalonen kertoo ennen kisoja, että tavoitteena on kulta ja kun sitä ei saavutettu, niin Jalonen on ammattitaidoton. Jos taas olisi asettanut jonkun muun tavoitteen, olisi ollut luovuttaja. Sama tuossa materiaalijutussa.

Edellinen tekstisi sisälsi mm. "Jalosen pyörittämän ylivoimapelin", vääristellyn lausunnon EHT / NHL-jutusta ja sen perään vielä kummallisen tulkinnan lopputaulukosta (jossa Suomi oli siis kolmas), täyttä paskaa Pitkäsen/Kukkosen/Lydmanin roolista, pakkipareista ja niiden muka-muuttumattomuudesta, näkö ja kuuloyhteyden Suomen koppiin erätauolla plus pari muilta lainattua latteutta. Jos Jalosella on petrattavaa, niin tämän surkeammin ei voi kritisointia suorittaa.

dana77 keräsi näitä tuonne toiseen ketjuun, jos sinulta jäi vielä joku käyttämättä:
http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=3074698&postcount=599
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös