En mä tiedä, voidaanko siitä lukea hyvää valmistautumista, että Suomikin sai pari hyökkäystä ennen jenkkien ekaa maalia. Normaalia pelivirtausta. Mutta Suomi ei mene niin ahneesti tekopaikkoihin kuin USA / Kanukit ja tässä näkyy asenne-ero / valmentautuminen. Muistelkaapas vähän Erkan ja Ramin maajoukkueita. Suomi oli koko ajan iholla, tappeli irtokiekoista ja ajeli hullunraivo silmissään vastustajan maalille. Summanen ja Erkka pelasivat erinomaista lyhyen turnauksen lätkää. Otetaan nippu hyviä pelaajia ja annetaan heidän tehdä sitä, mitä parhaiten osaavat: pelata jääkiekkoa omilla vahvuuksillaan. Valmennus luo vain raamit. Jenkkien ja Kanukkien peli näyttää tältä. Siellä on konepellin alla vahva kone ja sillä on tultu vetämään täysillä.
Suomi on tullut kisoihin puolustuksen kautta ja kun materiaalimme heikoin osa-alue on nimenomaan pakisto, on taktiikka lievästi sanoen omituinen. Suomi oli näiden kisojen Tappara (ei saa suuttua, käytän analogiana menneiden aikojen Tapparaa). Joukkue joka seisoskeli keskialueella, pyrki pitämään koko ajan miehiä kiekon alla ja katsoi pelin rakentamiseksi sen, että kiekko heitetään ristikulmiin. Jonka jälkeen mentiin kulmiin pyörimään kiekon kanssa. Kamoon, Venäjä tai Kanada pystyy materiaalillaan rakentamaan inhottavan sumppupuolustuksen ja varomaan iholle menoa, mutta nekään eivät tee niin. Suomen systeemillä voitetaan kyllä Valkovenäjät ja kumppanit, mutta focucsen pitäisi olla aina kärkipaikoista tappeleminen. Jalosen Suomi oli väsynyt, varovainen ja tunnelataukseltaan heikko lauma, joka lähti jokaiseen otteluun suojelemaan 0-0 -tilannetta. Basic plan oli varmaan Kipperin huippupeli, joka johtaisi jenkkien kuumenemiseen ja sitten lyötäisiin ylivoimista maalit. Kaunista paperilla, mutta ei toimi joukkueella, jonka suurin vaikeus on maalinteko.
Yksinkertainen matematiikka sanoo (ja tän voi lukea Ramin kirjastakin), että joukkue, joka tarvitsee maalia kohti muita enemmän tekopaikkoja, pärjää ainoastaan aktiivisella, kiekonriistoihin perustuvalla pelillä. Jos lähdetään pakitellen, on siitä seurauksena se, että paikkoja tulee vähemmän kuin vastustajalle ja jos meillä olisi jumalaisia käsiä, ymmärtäisin tämän. Mutta puukädet tarvitsevat taitokäsiä vastaan enemmän paikkoja! Ja niitä luodaan esimerkiksi Ramin ja Erkan systeemillä; kuolemaahalveksuva karvaus, irtokiekoista tappeleminen ja vetoja & miehiä maalia kohti aina kun häkki näkyy. Itse pelikirjakin oli siis avuton ja virheellinen läpyskä pieneen kaukaloon ja noihin kisoihin. Senkin perusteella Jalosta on syytä kritisoida. Näissä lyhyen turnauksen kuvioissa ei saisi olla liian teoreetikko. Pitäisi olla intohimoa. Jos valmennuksella on intohimoa, se leviää joukkueeseenkin. Vaikka miten päin katsoisi, Suomi oli vaisu virkamieslauma ja valmennus ei tajunnut tämän ongelman riskiä. Se konkretisoitui jenkkimatsissa. Typerintä Jaloselta oli mennä naukumaan julkisuudessa, että EHT-miehet noudattavat pelikirjaa, änärimiehet eivät noudata. Eivät tietenkään noudata, he ovat viiltäviä ammattilaisia, jotka haluaisivat voittaa.
Ihan tiivistettynä:
-NHL-pelaajat olivat tämän turnauksen kulmakivi jokaisessa joukkueessa. Suomen koutsit yrittivät leipoa kukkosista sankareita. Kukkoset ovat näitä satasen juoksijoita, jotka pysäyttävät kellot 11 sekuntiin, vaikka kuinka taistelisivat.
-NHL-pelaajilla on ylivertaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Olkoon kyseessä sitten ykkösparin pakki tai kolmosen roolipelaaja. Jalosen olisi pitänyt hyväksyä tämä ja pyrkiä mieluummin menemään änärijätkät edellä. Omalle pelikirjalle on aikaa taas Euroopassa. Nythän Jalonen yritti tehdä änärimiehistä rivikiekkoilijoita, joilla on päässä yksi pelikirja. Hän jopa onnistui siinä ja tulos on nähtävissä. Tottakai Selänne, Koivu ja kumppanit jäivät tuossa systeemissä pieniin henkilökohtaisiin tehoihin. Niin olisi jäänyt Jokisen Jussikin. Suomi otti niin varman päälle, että teki käsittämättömän vähän maalipaikkoja.
Ja kyllä Suomi hyytelöityi ainutlaatuisella tavalla eilen. Kun 1-mv pyytää vaihtoa 3-0:n jälkeen ja kyseessä on NHL:n huippumv, kannattaisi kuunnella. Valmennuksen ja joukkueen välillä oli iso kommunikaatio- ja kunnioitusvaje. Uskon, että Jalosen pää on sekoitettu kotimaisella pelikirjahöpinällä ja aitio on täynnä Kummolan miehiä; Muista meidän kuvio, meidän juttu. Kukaan ei oikeastaan liidannut. Jos Ramin tai Erkan pakkipeluuttaja olisi tunkenut Kukkosta kentälle, ykköskoutsi olisi nostanut käpälän pystyyn. Jalosen Suomi teki hirvittävän kasan perustavaa laatua olevia virheitä ja helppo kaavio auttoi Suomen noinkin pitkälle. No, nastaa välillä näinkin päin. Pronssilla on merkitystä olympialaisissa ja onhan Suomellakin mahdollisuutensa. Kisanäytöt Slovakia vs. Suomi tekevät slovakeista suosikkeja luokkaa 65 / 35 - mutta päivän kunto ratkaisee. Slovakia joutui lujemmalle kanukkien kanssa ja on varmasti Suomea väsyneempi.
