Juice vs. Gösta

[Yargon]

Ääni Göstalle. Juice on kova. Ihan perkeleen kova oikeastaan ja on mulla säännöllisessä soitossa mutta Gösta ja Leevit on yksi ylitse muiden. Fiilisjuttujahan nämä on enkä itsekkään osaa mitään vedenpitäviä perusteluja antaa. Göstan tuotanto ehkä on musiikillisesti "turvallisempaa" ja sieltä löytyy siksi vähemmän selkeitä huteja (en muista ainuttakaan) kuin Juicelta. Eipä sillä sinäänsä mitään merkitystä ole kumpi on tehnyt enemmän paskoja biisejä koska niistä hyvistä tekeleistähän herrat muistetaan. Leeveillä on enemmän niitä isoja klassikoita ja tähän haluan tarkentaa, että tarkoitan nimenomaan itselleni isoja biisejä.

Mututuntumalla Juice lauloi enemmän paljon isommista yhteiskunnallisista ja maailmanpoliittisista aiheista ja kysymyksistä ja riimitteli sekä piikitteli niistä upeasti mutta kansantajuisesti. Gösta taas oli hyvinvointiyhteiskunnan vaiettujen varjopuolien ja epäonnistuneiden ja traagisten ihmiskohtaloiden ääni. Ote toki oli usein humoristinen mutta silti sympaattinen ja todentuntuinen. Mää oon aina enemmän tykännyt ja ollut kiinnostunut nimenomaan ihmisten tarinoista ja tarinoista ihmisyydestä joten ehkä siksikin Leevit on iskenyt kovempaa.

”Mun mielestä hyvä juttu saa olla vaikka valhetta kunhan se vaan on hyvä juttu.” - Gösta Sundqvist

 

[arvee]

Oli yllättävän vaikea kysymysasettelu, aioin laistaa mielipiteen muodostamisen ja sen julkituomisen, mutta vedin Göstalle.
Molemmat, varmaan omissa mielissäänkin, omalaatuisia neroja ja yhteiskunnallisia havaitsijoita, mutta Juice oli myöhemmiten maineensa vanki, kansakunnan ylimmäisen vittuilijan roolin omaksui. Gösta tarkkaili maailman kehitystä ja hienovaraisilla siveltimenvedoilla sitä maalasi.
Leevi and the Leavings-kappaleet tulevat nousemaan vuosien saatossa yhä korkeammin arvostetuiksi, profetioiksi jopa.

 

[RecordBreaker25]

Paha kysymys. Juicelle pitkän pohdinnan jälkeen ääni. Kaksi vaienneen kansan tunteidentulkitsijaa ja totuudentorvea. Leskinen varsinkin itse edusti tätä kansanryhmää. Sanoitusten mestari, tehnyt monia kipaleita muille huippuartisteille. Se ääni ja s-kirjain. Useita tai ennemminkin kymmeniä kuolemattomia biisejä molemmilla. Ajan myötä myös Göstan kappaleita enemmistö kansalaisista alkaa kuuntelemaan ns. oikeina sanomaa sisältävinä teoksina. Hyvin usein törmää ihmisiin, jotka niitä pitävät lähinnä tyhjänpäiväisinä renkutuksina. Vähän kuten Irwinin tuotanto, mutta hillitymmin vedettynä. Enkä nyt itse pidä Irwinin teoksia roskana.

Juicen Top-5: Syksyn sävel, Viidestoista yö, Rakkauden ammattilainen, Paperitähdet, Vaasankin veri vapisee.

Göstan Top-5: Teuvo, Unelmia ja toimistohommia, Kyllikki, Itkisitkö onnesta, Raparperitaivas.

 

[Zoidberg]

Sama asia varmaan olisi, jos kysyttäisiin kumpi on voittaisitko mieluummin Viking lotossa vai Eurojackpotissa. Molemmat ovat erittäin hyviä, mutta silti noista kahdesta mieluummin Eurojackpot.

Ja näistä kahdesta mieluummin ääni Göstalle, joka on ihan ykkönen suomalaisessa musiikkimaailmassa. Sen jälkeen tulee Juice ja sitten loput.

 

[Patapakka]

Göstan kappaleet ja tarinat iskee muhun paremmin. Onhan se Juicekin kova kieltämättä. Syvempään vertailuun mulla ei rahkeet riitä, mutta mielipidekysymyksiä tunnepohjalta tällaiset pitkälti ovat.

En huomannut, että tästä olisi ollut vielä mainintaa: Tiistai-iltana tulee ensin reilun puolen tunnin mittainen dokumentti Göstasta ja heti perään Leevin musiikkivideoita. Molemmat Yle Teemalta.

 

[UnenNukkuja]

Klikkasin Göstan ihan vaan, koska oli vaikeampi valita se yksi paras biisi. Juicelta minulle selkeä suosikki on Musta Aurinko Nousee.

Hieman yhdyn tuohon, että sanoituksissa Juice on se suosikkini, melodioissa Gösta. Aamun uutisissa kun kuuli pätkiä Göstan tekeleistä, jäi noiden pelkkä melodia soimaan päähän. Tuo toistuu todella usein, kun Leeviä kuulen.

Tuon huomasin lapsena jo. Hymyilen tänä päivänä tuolle, että fanitin biisiä Mieletön Melinda tajuamatta lyriikoista liikaa. Fanitin melodiaa. Tänään taidan hyräillä loppupäivän Amaliaa.

 

[Individual]

Gösta kuuluu johtokuntaan, mutta Juice on puheenjohtaja (tai miten se roolitus nyt menekään virallisesti..). Eihän hän laulajana ollut kovinkaan kummoinen, mutta ainakin hänellä oli kyky miehittää orkesterinsa huippumuusikoilla ja saada heidän kauttaan ideansa soimaan. Jos Gösta oli tarinankertoja ja olikin ilman jossitteluja, niin mun mielestä Juice oli havainnoija. Terävä yhteiskuntakriitikko. Itse käytän Juicesta usein nimitystä "Mestari", vaikka se termi nyt onkin tuttu muista yhteyksistä. Musiikkinsa merkitsee paljon ja on kulkenut mukana tässä elämän taipaleella. Göstan tuotannosta, joka on sekin tarkoitus ottaa paremmin haltuun, ylitse muiden ovat: Kerro terveiset lapsille, Jos Helsinki on kaunis ja totta kai! Jouluaattona kännissä.

 

[kopo]

Gösta aivan heittämällä. Juicekaan ei tietenkään millään muotoa huono.

 

[Tibexe]

Vastaan hetkeäkään epäröimättä Gösta Sundqvist.

Viimeksi tänään tuli mietiskeltyä miehen biisien ajattomuutta ja nerokkuutta, kun Spotify-listalta pärähti soimaan Leevien "Nainen toiselta planeetalta" -kappale.

 

[Kuubextra]

Yhtään väheksymättä Juicea, tämä äänestys olisi selvempi Göstan hyväksi jos Keskiviikko-kokoelmaa(149 000 myytyä levyä) ei olisi soitettu rikki. Kyseisellä levyllä 40 biisiä Leevin n. 220:stä ja tuosta koko tuotannosta on todellakin käsittämätön määrä hyviä kappaleita, joita monet radiosoittobiisien lisäksi ole kuulleetaakaan välttämättä. Huoletta voi lähteä top100:aa kokoamaan Spotifyn avulla, reilusti jää hyviä ulkopuolelle.

Jäävi olen antamaan äänen, vaikka sen ilmeisesti olen aiemmin antanutkin Göstalle. Juicelle rispektit.

 

[Rod Weary]

Yhtään väheksymättä Juicea, tämä äänestys olisi selvempi Göstan hyväksi jos Keskiviikko-kokoelmaa(149 000 myytyä levyä) ei olisi soitettu rikki.

En väheksy ketään, mutta olisiko Gösta vielä kovempi nimi suomalaisessa musiikkiscenessä, ellei olisi ollut niin nirso keikkailija? Julkiset esiintymiset taitavat olla yhden käden sormin laskettavissa, eikä Leevit tehneet yhtään varsinaista keikkaa.

 

[Tuamas]

Pari vuotta sitten olisin vastannut vielä Juice, mutta kun on nyt uudella kierroksella kuunnellut molempia, niin kyllä Gösta vie tarinoillaan voiton.

Göstan tarinat tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan, sävellykset ja sovitukset ovat kestäneet aikaa ja sanoituksiin on tullut lisää syvyyttä.

Juicen kappaleissa sovitukset ja sävellykset eivät ole kestäneet aikaa yhtä hyvin, lisäksi iso osa sanoituksista on höpö-höpö-läpsis-lipsis-kamaa, jossa itseistarkoituksena on mahdollisimman näppärä riimittely, vähän kuin iso osa progesta, jossa kappaleiden tarkoitus on soittajien pippelinvenytys.

 

[Kuubextra]

En väheksy ketään, mutta olisiko Gösta vielä kovempi nimi suomalaisessa musiikkiscenessä, ellei olisi ollut niin nirso keikkailija? Julkiset esiintymiset taitavat olla yhden käden sormin laskettavissa, eikä Leevit tehneet yhtään varsinaista keikkaa.

Melkosen varmasti. Olikohan lopulta vain yksi keikaksi laskettavissa oleva. Lisäksi monipuolisempaa radiosoittoa olisi vaatinut koska siihen olisi ollut edellytykset. Nyt tosiaan ylisoitetut "teuvot" syöneet arvostusta, mikä tästäkin ketjusta käy ilmi.

 

[KwutsNI]

Olen ääneni antanut jo aiemmin Göstalle, tässä perustelu, jos sellaista muka tarvitaan:

Olen hävittänyt kaiken,
mikä sinusta mua muistuttaa
Olen myynyt levyt,
joita silloin kuuntelin
Ne levyt usein radiossa soivat
tai ne voivat olla muitakin
Lähes kaiken sinusta
jo melkein unohdin

 

[Yuppi]

Yhtään väheksymättä Juicea, tämä äänestys olisi selvempi Göstan hyväksi jos Keskiviikko-kokoelmaa(149 000 myytyä levyä) ei olisi soitettu rikki. Kyseisellä levyllä 40 biisiä Leevin n. 220:stä ja tuosta koko tuotannosta on todellakin käsittämätön määrä hyviä kappaleita, joita monet radiosoittobiisien lisäksi ole kuulleetaakaan välttämättä. Huoletta voi lähteä top100:aa kokoamaan Spotifyn avulla, reilusti jää hyviä ulkopuolelle.

Tämän ketjun innoittamana rupesin pitkästä pitkästä aikaa plaraamaan Leevin tuotantoa Spotifysta. Onhan noita loistavia kappaleita vaikka kuinka, sellaisia mitkä eivät ole vielä kokoelmilla puhkisoitettuja. Moottoritiemurhaaja muistelee..., Lumettoman talven tarinoita, Sierra Madren aarre, Keltainen huivi jne. En millään kaikkia edes muistanut, vaikka joskus takavuosina paljon olen Leevejä kuunnellut.

 

[Linnankundi]

Tasaväkinen pari äänestyksessä, mutta ääni kuitenkin Göstalle, koska sanoitusten koskettavuus ja toisaalta huumorin eri lajit tulevat niin hienosti esille. Veljeni, joka ymmärtää hieman musiikin päälle, väittää sävellyksien Göstalla olevan hienoja. Minulle ne vaan kuulostaa korvaan sopivilta.

 

[Crapbag]

Hieman yhdyn tuohon, että sanoituksissa Juice on se suosikkini, melodioissa Gösta. Aamun uutisissa kun kuuli pätkiä Göstan tekeleistä, jäi noiden pelkkä melodia soimaan päähän. Tuo toistuu todella usein, kun Leeviä kuulen.

Göstalle menee täältäkin ääni, vaikka ei tämä asettelu ole ihan reilu Juicen kannalta, koska Leeviä nyt vaan on tulvinut tähän päähän paljon enemmän aikojen saatossa. ..niin muiden syöttämänä kuin myöhemmin omavalintaisena. Pikkujäbänä ajeltiin sedän Datsunilla kesäiltoina onkimaan pitkin sorateitä ja aina soi Leevin levyt, sitä fiilistä ja muistoa vaan ei saa käännettyä lyömättömäksi.

Mutta joo nuo Leevin melodiat ja Göstan loppuun saakka hiotut tingeltangelit kuten Tenkanen sanoisi.. Tuossa YLE:n huikeassa kuunnelmassa soi esimerkiksi Hopeahääpäivän avausraita -Toiveunta. Ei jumalauta, se on jotain uskomattoman kaunista kun kunnon vehkeillä tai hyvillä kuulokkeilla kuuntelee omassa kuplassa vaikka tuota biisiä. Samaa loppuun hiottua yksityiskohtaa ovat monet biisit täynnä, mutta se ei näissä häiritse. Göstan pakkomielle hioa biisejä voisi kääntyä jossain kohdin vastaan, mutta niin ei vaan käy. Tämä lienee se yksi iso syy tuohon myyttiseen keikkailemattomuuteen. Gösta ei halunnut epäonnistua, vaan soiton piti olla täydellistä. Tuon verhon taakse sitten lopulta jäivät mikä toki oli ihan oikein, eivät myyneet itseään vaikka varmasti rahaa olisi ladottu tiskiin. Tenkasen myötä sitten luotiin sellainen kapakoihin sopiva setti missä bändin muusikotkin saivat vetää livenä jos halusivat;) Noh, tämä menikin jo enemmän Göstan omaksi ketjuiluksi, mutta jääkööt nyt tähän.

 

[UnenNukkuja]

Göstalle menee täältäkin ääni, vaikka ei tämä asettelu ole ihan reilu Juicen kannalta, koska Leeviä nyt vaan on tulvinut tähän päähän paljon enemmän aikojen saatossa. ..niin muiden syöttämänä kuin myöhemmin omavalintaisena. Pikkujäbänä ajeltiin sedän Datsunilla kesäiltoina onkimaan pitkin sorateitä ja aina soi Leevin levyt, sitä fiilistä ja muistoa vaan ei saa käännettyä lyömättömäksi.

Mutta joo nuo Leevin melodiat ja Göstan loppuun saakka hiotut tingeltangelit kuten Tenkanen sanoisi.. Tuossa YLE:n huikeassa kuunnelmassa soi esimerkiksi Hopeahääpäivän avausraita -Toiveunta. Ei jumalauta, se on jotain uskomattoman kaunista kun kunnon vehkeillä tai hyvillä kuulokkeilla kuuntelee omassa kuplassa vaikka tuota biisiä. Samaa loppuun hiottua yksityiskohtaa ovat monet biisit täynnä, mutta se ei näissä häiritse. Göstan pakkomielle hioa biisejä voisi kääntyä jossain kohdin vastaan, mutta niin ei vaan käy. Tämä lienee se yksi iso syy tuohon myyttiseen keikkailemattomuuteen. Gösta ei halunnut epäonnistua, vaan soiton piti olla täydellistä. Tuon verhon taakse sitten lopulta jäivät mikä toki oli ihan oikein, eivät myyneet itseään vaikka varmasti rahaa olisi ladottu tiskiin. Tenkasen myötä sitten luotiin sellainen kapakoihin sopiva setti missä bändin muusikotkin saivat vetää livenä jos halusivat;) Noh, tämä menikin jo enemmän Göstan omaksi ketjuiluksi, mutta jääkööt nyt tähän.

Ihan kuin poikaystäväni olisi eksynyt palstalle. Hän kovan luokan Gösta-fani.

Mutta joo, tosiaan päässäni soi loppupäivän Amalia. Jokin näissä melodioissa minuun tarttuu.

 

[godspeed]

Kummatkin oli tavallaan kliseisiä taiteilijoita jos miettii esiintymishalukkuutta. Juice taisi olla vieläpä asperger siinä missä Göstaa ei muuten vain kiinnostanut.

 

[Huerzo]

Kysymyksen "musiikilliset ansiot" tulkitsin mittaavan säveltämistä, sovittamista ja sanoittamista. Tässä kolmiottelussa Juice menee sanoituksissa Göstan edelle, mutta iso G nappaa pytyn loppukategorioissa itselleen. Tuomariäänin 2-1 siis ääneni päätyy Göstan leiriin.

Göstan musiikissa arvostan @Crapbag :n mainitsemia tingeltangeleita ja sovitusjippoja, jotka tosiaan avautuvat parhaiten hyvillä kuulokkeilla. Esimerkiksi "Teuvo, maanteiden kuningas"-biisissä on paljon nyansseja, jotka ovat vaatineet studiossa tupakan jos toisenkin. Bändikavereilta on varmasti vaadittu hyviä hermoja, kun biisistä on taottu "lopullista" versiota.

Juicen sanoituksissa arvostan kielikuvia ja sanoilla leikkimistä. Käy kateeksi, miten joku voi saadakaan niin paljon irti samoista suomen kielen sanoista kuin mihin itse kykenisi. Muistaakseni Yön Olli Lindholm totesi, että kun hän kirjoittaisi "katu täyttyy ihmisistä", Juice ilmaisi saman sanomalla "katu täyttyy askelista". Pistämättömästi laitettu.

Hienoja miehiä molemmat, vaikka uriensa loppuvuosina biisikynä oli jo päässyt molemmilla tylsymään.

EDIT: Korjattu Lindholmin sitaatti + typot. Kosketusnäytöt, prkl.

 

[arvee]

Teuvosta ei havaintoa, mutta pitihän se arvata kun ketjua menin lukemaan, että Amalia tulee tanssimaan päässäni, kuollutta majuriaan kaipaamaan päivätolkulla. Toisaalta huonompikin vointi voisi nupissani ehkä olla.
Sletkon kodinkoneet olivat järjestään paskaa tavaraa, älkää niitä ostako mikäli kauppapaikoilla törmäätte. Paitsi derkku-friikit, entiset kollabolaattorit, vakoojat, ostakaa kaikki sijoitusmielessä.( terv. @cottonmouth ille allekirjoituksesta, olen tainnut ennenkin kehua)

Testiviesti, kuuleeko Jatkoaika?
Lis: näkyy perhana toimivan.

 

[Individual]

Hienoja miehiä molemmat, vaikka uriensa loppuvuosina biisikynä oli jo päässyt molemmilla tylsymään.

Tuosta Juicen lopputuotannosta voisi nostaa esille "Haitaribussi"-albumin. Periaatteessa ihan täys lastenlevy, mutta sisältää sanankäyttöä, joka toimii myös meillä aikuisilla. Ja onhan tuo aivan yltiöpositiivinen ja hauska lätty. "Pitää Jari Kurrista, eipä uskois hurrista". Kiveä ja sämpylää-levyn tiimoilta tehty kiertue on ainoa kerta, kun Juicen olen päässyt näkemään livenä, kitarassa silloin Pantse Syrjä. L- ja Vaiti, aivan hiljaa-levyt ovat Juice-diggailussani jääneet täysin paitsioon, ja tulihan sieltä vielä se Mikko Alatalon kanssa tehty Senaattori ja Boheemi. Ei kai näistä levyistä oikein klassikoiksi enää ollut, mutta Senaattori ja Boheemin "Mä lähden maalle"-biisi on kyllä hemmetin osuva kuvaus syrjäkylien tyhjentymisestä palveluineen.

 

[Crapbag]

Ihan kuin poikaystäväni olisi eksynyt palstalle. Hän kovan luokan Gösta-fani.

Mutta joo, tosiaan päässäni soi loppupäivän Amalia. Jokin näissä melodioissa minuun tarttuu.

Amalia vedetään eukon kanssa karaokessa silloin tällöin, vielä ei ole ihan loppuun hiottu show ja aina se vaan tulee kovasti yllärinä kuka laulaa mitäkin kun vuoro vihdoin napsahtaa;) Amalia edustaa juurikin sitä Göstan tingeltangelia!
Puhutaan nyt vähän Juicestakin, pari kertaa tullut katsottua se vanha Hardwickin show (-89) missä Juice on vieraana Irwinin ja Vexin kanssa. On sillä vaan sana hallussa, pakko sanoa. Muistan tuon jakson jollain tapaa lapsuusvuosilta, etenkin Juicen riutuneen olemuksen noina aikoina. Ei ole taiteilijan elämä helppoa.

 

[mjr]

Kumpi on parempi, Mozart vai Bach? Enpä osaa itse sanoa. Juice on riimeineen tavallaan klassisempi ja Sundqvist ironioineen modernimpi, mutta kumpikin absoluuttinen mestari alallaan. Tänään juuri sattui pyöräillessä osumaan Göstan "Vesterås" kuulokkeisiin ja luoja miten vähillä vedoilla tavoitettu tarkkanäköisen humoristisesti niin ruotsalaisuus kuin ruotsinsuomalaisuuskin tekstiin ja sävelmään. Toisaalta sitten sitten joku "Musta aurinko nousee" tai joku näennäisen ohitettava ralli kuin "Edestakaisin (Laihia-Heinäpää)" niin ei todellista miten hämmentävän virtuoosimaista kirjoittamista. Molempi parempi.

 

[Lahis]

Ei mikään helppo valinta, mutta kyllä menee ääni Juicelle. Itselleni kuitenkin merkitsee biiseissä lyriikat niin paljon. Äärimmäisen taitavia sanaseppoja molemmat, mutta Juice on kovempi. Toki Juice oli enemmän riimittelijä ja Gösta tarinankertoja. Gösta oli ehkä myös kokonaisvaltaisena muusikkona parempi. Juice ei ollut säveltäjämestari eikä Göstakaan mikään nero ollut, mutta omasi selkeästi vahvemmat musikaaliset taidot. Irwin + Vexi kombinaatio on itselläni lähes samassa kastissa kuin tämän ketjun herrat.

Juice TOP 5:
- Viidestoista yö
- Norjalainen villapaita
- Valssaaja konepajalla
- Kaksoiselämää
- Sika

Gösta (Leevi and The Leavings) TOP 5:
- Itkisitkö onnesta?
- Sopivasti lihava
- Raparperitaivas
- Elämä ikkunan takana
- Turkmenialainen tyttöystävä