Juice vs. Gösta

[Musta Nuoli]

Parasta runoilijaa tai sanoittajaa ei oikein voi valita millään absoluuttisilla kriteereillä. Tai tietysti "voi", vaikkapa antamalla kisaan ilmoittautuneille runoltajille tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman nopeasti x kpl esim. jambi-, trokee- ja haikumuotoisia runoja määrätyin aihe- ja pituusmittavaatimuksin. Tuomaristo antaa virheistä sakkosekunteja, jotka mukaan luettuna nopeimmin runoilu-urakasta selvinnyt kilpailija on voittaja. Mutta paras kirjailija on tietysti hän, jolla on kaunein käsiala.

Paras kirjailija on hän, joka kirjailee koru- tai tekstiiliompeleet kauneimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Muuten viestiisi oli kirjattu ne absoluuttiset kriteerit, joilla voi tekstien tekijöitä laittaa yhteismitallisiksi. Muunlainen asettelu paremmuusjärjestykseen on hauskaa mutta vailla pointtia paitsi tietysti jos kovin vannoo erilaisten kaanonien nimeen.

Tai ehkä sittenkin on olemassa hyvä ja oikeaksi todettu tapa sortata kirjailijoitakin, eli tietysti Jatkoajan Top5-ketju. Siellä kun on sortattu mistä asiasta tahansa viiden kärki esiin.

Tietyllä tavalla silti suhtaudun nostalgisesti mm. Suomen voittamiin taidekilpailujen olympiamitaleihin, jotka lasketaan olympiamitaleiksi siinä missä keihään paiskomiset tai radalla juoksemisetkin. Tuomaripeliä ja tyylipisteillä voitettava laji, mutta niin on mäkihyppykin jossa itävaltalainen tuomari vetää aina kotiinpäin.

Kyllä nykyäänkin suitsutettaisiin joka mediassa sankarivoittajia vallan helvetisti jos Suomi voittaisi neljä mitalia joista kaksi kultaista olympialaisissa, vaikka lajeina olisivat kirjallisuuden lyriikkasarja (Aale Tynni, kultaa), arkkitehtuurin asemakaavasarja (Yrjö Lindegren, kultaa ja Ilmari Niemeläinen pronssia) ja orkesterisävellysten sarjassa (Kalervo Tuukkanen, hopeaa) kuten Lontoon kisoissa 1948.

Tuo Ilmari Niemeläinen oli sikäli kova jätkä, että hän ennätti arkkitehtuurin asemakaavojen piirtämisien ohella osallistumaan samoissa olympialaisissa myös uimahyppääjänä kerroshyppyihin. Mitalia ei tullut, mutta silti. Vähän sama kuin Aale Tynni olisi ensin kynäillyt Hellaan laakerin paperille ja käynyt sen jälkeen osallistumassa naisten melontaan. Aitoa olympian henkeä.

 

[Vastajännäri]

Gösta, aivan suvereenisti.

 

[Txjokeri]

Göstaa sen suuremmin dissaamatta, Juicen tuotanto on paljon runsaanpaa ja ehdottomasti monipuolisempaa.

 

[Mane Schimanski]

Juicen sanoitus ja muutenkin kannanotto oli laajempaa. Molempien sanoitus on sekä itkettävää että naurettavaa. Göstalla olisi ollut paljon sanottavaa lisää. Voisin kuvitella Sundqvistin vielä tänä päivänä jopa päivän politiikassa, mikä olisi Paulille ollut täysin mahdotonta.

 

[Alejandro]

Itse olen ehdottomasti Göden tallissa. Juicessa on aikuisiällä ruvennut ärsyttämään alkoholismin glorifiointi ja romantisointi. Lisäksi välillä lyriikoissa näkyy sellainen tekotaiteellisuus. Hyviäkin biisejä on, mutta Göde vie tämän taistelun aivan selvästi.

Voisin kuvitella Sundqvistin vielä tänä päivänä jopa päivän politiikassa, mikä olisi Paulille ollut täysin mahdotonta.

Jännä juttu. En mitenkään voisi nähdä Gödeä kansanedustajana. Luultavasti kaikki aika menisi jalkapallon parissa.

 

[DAF]

Toistetaan nyt se, että kun ketju on aikanaan aloitettu _musiikillisista ansioista_, ei kai siitä kahta sanaa ole. Leskinen ei pitänyt itseään kummoisena muusikkona eikä oikein minkäänlaisena säveltäjänä. Toki Sundqvistin tapauksessakin paljastuneet plagiarismit jne. vähän sitä hänen musiikillista osaansa heikentävät, mutta selvä ero tässä on.

Tekstuaalisista ansioista voi sitten keskustella enemmän, niiden osalta pidän Leskistä aivan selvästi parempana, laajempana, monipuolisempana.

 

[emw]

Kummatkin hyviä, mutta valinta siltikin helppo. Gösta.
Juicen sävellyksiin ja sanoihin kyllästyy nopeammin. Leavingsin biisit on tehty jotenkin isommiksi, kuin olisi monta biisiä päällekkäin. Niitä voi kuunnella monelta eri kantilta.

 

[pehtoori]

Kummatkin hyviä, mutta valinta siltikin helppo. Gösta.
Juicen sävellyksiin ja sanoihin kyllästyy nopeammin. Leavingsin biisit on tehty jotenkin isommiksi, kuin olisi monta biisiä päällekkäin. Niitä voi kuunnella monelta eri kantilta.

Nämä ovat aika mielenkiintoisia juttuja. Sanoisin Juicen biisejä enemmän monelta kantilta kuunneltaviksi. Tai sitten olen kuunnellut molempien tuotannon jo liian monesti läpi..

Ja tervetuloa muuten palstavahvuuteen, ei lainkaan huono ketju aloittaa!

 

[BigRedBob]

Juicen biisit on Suomirockin klassikoita, mutta itseäni koskettaa ja puhuttelee enemmän Göstan tarinoiden maailma.

 

[emw]

Nämä ovat aika mielenkiintoisia juttuja. Sanoisin Juicen biisejä enemmän monelta kantilta kuunneltaviksi. Tai sitten olen kuunnellut jo molempien tuotannon jo liian monesti läpi..

Ja tervetuloa muuten palstavahvuuteen, ei lainkaan huono ketju aloittaa!

Kiitos.
Tämä ketju pisti heti silmään ja sitä oli heti kommentoitava.
Juice vs Göstä vertailu saa kyllä mielenkiintoisia piirteitä. Kumpikin "leiri" näkee suosikissaan samoja vahvuuksia. Se ei voi tarkoittaa muuta kun, että kumpikin oli suurmiehiä musiikin saralla.
Kumpikin lähti liian aikaisin ja aidosti uskon että olis tullut vielä laadukasta kamaa eetteriin, jos herrat täällä vielä taivaltaisivat.