Juice vs. Gösta

[heavylutaa18]

Etsitkö baarista henkevää seuraa
Raitista miestä kuin valkoista peuraa
Kun petettynä sydän sätkii
Särjen lailla

Ja olo on aamulla kehnompi vielä
"Tavattiinko tosiaankin me siellä
Vai mitä sä hyörit kuin jotain
Oisit vailla?"


Illalla pakko on baariin taas päästä
Tilata viski ja jutella säästä
Ja unohtaa se miltä tuntuu
Taas sen jälkeen

Kun tänne mä kuulun mun hima on täällä
Mä hiivin kuin kissa liukkaalla jäällä
Vaikka muuta en muista kuin diskopallon
välkkeen

No ei ole kovin vaikea valinta näiden kahden otsikossa olevan väliltä kun kuuntelee Göstaa.

 

[pettter]

Joskus olis livenä kiva tavata joku Göstasta tykkäävä. Kaikki kun tuntuu aina vaan moittivan.

Tää Jatkoaika on kyllä jännä palsta. Lautapelit, Harry Potter, Leevi and the Leavings, tyttöystävän kanssa Ikeaan.

 

[Individual]

"Askel seuraava sun on intti.
Jos kieltäydyt, olet kommari, tai hintti.
Ja hintit ei tee lapsia ollenkaan, joita sodassa pääsisi tappaamaan."
Juice Leskinen: KK

 

[Johnny B. Goode]

Tää Jatkoaika on kyllä jännä palsta. Lautapelit, Harry Potter, Leevi and the Leavings, tyttöystävän kanssa Ikeaan.

Salatut elämät, vaatteet on mun aatteet, Marvel-elokuvat, hiphöpötys... Meitä on moneen junaan.

 

[Hauptmann]

Leevi and the Leavinginsia on puolet autossa olevasta muistitikusta. Siinä muistitikussa taisi olla jotain 450 kappaletta. Mutta liika on liikaa ja en ole jaksanut kuunnella sen muistitikun musiikkia yli vuoteen. Joka tapauksessa kuitenkin ääni Göstalle.

 

[Rinksu]

Näköjään joskus olen vastannut, että Gösta. No, nyt on taas mielipide muuttunut Juicen suuntaan.

"Nähdä metsää, vaikka ei puita nää.
Se on tärkeää, että ei muita nää,
Olla toisinajattelijoiden jahdissa,
toisten tahdissa"

Vaasankin veri vapisee.

 

[Rod Weary]

Otin tiukan session Juicea, keskityin Coitus Intin jälkeiseen matskuun 80-luvun puoliväliin asti. Ei vaan toimi, ihan kertakäyttöhuumoria. Onhan siellä ihan toimivaakin Slam-aikakauden tavaraa välissä, jotka jätin nyt väliin, koska ovat valmiiksi levyhyllyssa (XV yö ja Tauko I). Mutta muuten oikeastaan aika yhdentekevää rallattelua ja riimittelyä, jolle viitsii nauraa lähinna pikkupierussa. Eli sellaista "juo minut hyväksi musiikiksi" -osastoa. Harvoin viitsin juoda niin paljon, että noille jaksaisin hymähtää. Korostan nyt kuitenkin vielä, että parhaimmillaan Juice on erittäin hyvä. Ne valopilkut ovat valitettavasti melko vähissä.

 

[El Gordo]

Juice valittiin Top-10:iin Suomen musiikin kunniagalleriassa. Gösta ei siihen joukkoon vielä mahtunut.

Suomen musiikin kunniagalleria – Finnish Music Hall of Fame – FAME Musiikkimuseo

Näkökulmasta riippuen tämä nyt sitten joko vahvistaa, että Juice on merkittävämpi. Tai että Juice on vanhentunutta kamaa ja kuuluu museoon, ja Gösta edelleen tuoretta.

 

[Barnes]

Suomen musiikin kunniagalleria – Finnish Music Hall of Fame – FAME Musiikkimuseo

Mitä järkeä tuollaisessa galleriassa edes on? Urheilussa sentään pystyy suht helposti poimimaan ne alansa parhaat, mutta musiikissa kyse on pitkälti subjektiivisista asioista.

Oma subjektiivinen kantani otsikon tappeluun on Gösta. Anssi Kela ja Arttu Wiskarikin tunnustavat Göstan suuruden.

 

[Alamummo]

Gösta.

Pidän myös Hande Nurmiota ja Hectoria Juicea parempina lyyrikkoina.

 

[Cobol]

Juicen valinta Suomen musiikin kunniagalleriaan ainakin ennen Göstaa puoltaa paikkaansa, kun katsoo muita valintoja. Juice oli maaseutujen Suomen tulkki. Gösta taas oli urbaanin tai ainakin selvästi urbaanimman Suomen taiteilija, joiden aika valintoina tulee, jos on tullakseen, myöhemmin. Itse diggaan Göstaa, vaikka ei Juice ole mitenkään vieras. Joskus muinoin kiersin Juicen keikkoja Suomessa ja Virossa enkä aina tyytynyt kiertämiseen, vaan piti keikka tai parikin laittaa pystyyn. Gösta jäi henkilönä paljon vieraammaksi, mutta hänen tekstinsä ja melodiansa iskivät tajuntaan.

Vaikka ei otsikon aiheeseen mahdu, toivottavasti jotenkin vastaavalla tavalla muistetaan/palkitaan rockin puolelta myös Wigwam (ainakin Pembroke ja Österberg), Esa Pulliainen, Hande Nurmio, Badding, Martti Syrjä ja Ismo Alanko. Muitakin olisi Petri Tiilestä alkaen, sillä vanha Suomirock oli parhaimmillaan erinomaista.

 

[Rod Weary]

Hall of fame -valintaa Gösta saanee odottaa aika pitkään. Varmaan joku Popedakin valitaan tuonne ensin. Gösta oli vaan niin oman tiensä kulkija ja sellainen kevyt salaisuuksien verho oli koko ajan päällä. Joku Teuvo tai Pohjois-Karjala saavuttivat suuren yleisön, mutta muuten taisi kuitenkin jäädä hiukan pienemmän porukan diggaamaksi. Paitsi toki Tuhannen markan seteli, mutta se on taas ihan eri juttu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Otin tiukan session Juicea, keskityin Coitus Intin jälkeiseen matskuun 80-luvun puoliväliin asti. Ei vaan toimi, ihan kertakäyttöhuumoria. Onhan siellä ihan toimivaakin Slam-aikakauden tavaraa välissä, jotka jätin nyt väliin, koska ovat valmiiksi levyhyllyssa (XV yö ja Tauko I). Mutta muuten oikeastaan aika yhdentekevää rallattelua ja riimittelyä, jolle viitsii nauraa lähinna pikkupierussa. Eli sellaista "juo minut hyväksi musiikiksi" -osastoa. Harvoin viitsin juoda niin paljon, että noille jaksaisin hymähtää. Korostan nyt kuitenkin vielä, että parhaimmillaan Juice on erittäin hyvä. Ne valopilkut ovat valitettavasti melko vähissä.

Jos määrättyä osaa Juicen lyriikoista päättää luonnehtia kuvauksella "aika yhdentekevää rallattelua ja riimittelyä", niin näin on lupa todeta myös osasta Göstan tuotantoa. Keskinkertaisuuksia, huteja ja suoraan sanoen näitä yhdentekeviä rallatuksia teki Göstakin, ja varsinkin Gösta. Toki ihmisiä puhuttelevaa ja aikaa kestävää tekstiä on tehnyt kumpainenkin siinä määrin noteerattavasti, että muistettakoon heidät mieluummin näistä.

Leskisen koko iän kestänyt ahkera lukemisharrastus toi teksteihin sellaisia ulottuvuuksia, joita pelkästään kupinottoharrastuksen Juicen kanssa jakaneilla rokkareilla ei ollut eväitä sanallistaa edes vähää aluksi. Juicen oppineisuus toi kielen hallintaan myös meillä harvinaista strukturoitua osaamista: teknisessä mielessä Juice on edelleen täysin omaa luokkaansa kotimaisten sanoittajien joukossa. Tarkoitan tällä kielen antamien mahdollisuuksien kuten erilaisten runomittojen soveltamista ja tämän keinovalikoiman laaja-alaisuutta tuotannossa. Tässä katsannossa Göstalla, Handella tai muillakaan ei ole mitään asiaa samalle viivalle Juicen kanssa. Vainiossa olisi saattanut olla potentiaalia jopa tässäkin suhteessa, mutta aika lailla samaa ahonlaitaa Junnunkin tuutista noin rakenteellisessa mielessä tuli vaikka millä mitalla. Eipä silti, itse kukin saavuttaa - tai on saavuttamatta - kirkkaimman kruunun omilla vahvuuksillaan.

 

[Roger Moore]

Juice Leskinen. Se teki jo 90-luvun alussa parempaa suomiräppiä mitä koskaan sen jälkeen on tehty.

 

[heavy]

Joku Teuvo tai Pohjois-Karjala saavuttivat suuren yleisön, mutta muuten taisi kuitenkin jäädä hiukan pienemmän porukan diggaamaksi.

Leevi and The Leavings Keskiviikko - 40 ensimmäistä hittiä kokoelma-albumi on kuitenkin kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit TOP-20 listalla. Sillä listalla ei ole Juicea taikka Popedaa.

 

[Rod Weary]

Leevi and The Leavings Keskiviikko - 40 ensimmäistä hittiä kokoelma-albumi on kuitenkin kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit TOP-20 listalla. Sillä listalla ei ole Juicea taikka Popedaa.

No jopas. Ei edes Juicen singlet yllä sinne? Melkosta. Taisin aliarvioida Leevin myyntilukuja aika rankasti.

 

[Roger Moore]

No jopas. Ei edes Juicen singlet yllä sinne? Melkosta. Taisin aliarvioida Leevin myyntilukuja aika rankasti.

Eihän nuo sinkkumyynnit ole lähellekään levymyyntien tasolla, Suomen myydyin single on Mauno Kuusiston "Kertokaa se hänelle" vuodelta 1961. Juicea ei tuollakaan listalla ole. Ei tosin Leeviäkään.

 

[Petros]

Leevi and The Leavings Keskiviikko - 40 ensimmäistä hittiä kokoelma-albumi on kuitenkin kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit TOP-20 listalla. Sillä listalla ei ole Juicea taikka Popedaa.

Aivan sama, kansa on väärässä. terveisin Paavo Väyrynen

Juicen tuotanto -80 puoleen väliin timanttia, Pyromaani palaa rikospaikalle asti.. sitten alkoi alamäki

Gosta oli fiksu äijä ja sanankäyttö hallussa. Se vain että ei voi millään verrata Juiceen, oli vähän eri kalibeerin mies herra Leskinen.

Nykyjäbistä tääTiihonen eli mr. Cheek täyttä parhautta, riimit on kunnossa. Myös apupaskan virtanen ei syyllisty dadaan vaan omaa huippuhyvää sanataituruutta.

 

[Rod Weary]

Eihän nuo sinkkumyynnit ole lähellekään levymyyntien tasolla

Olisi pitänyt ottaa rautalankaa. Juicen Singlet.

 

[Roger Moore]

Olisi pitänyt ottaa rautalankaa. Juicen Singlet.

No niin perkele, "singlet" luki pienellä kirjaimella niin ihan sinkkumyyntiä ajattelin. Mun moka. Mutjoo, Suomen musiikkituottajien sivuilta näitä levymyyntejä voi tarkastella:

Suomen musiikituottajat: myydyimmät levyt

Linkki siis musiikkituottajien sivuille ja myydyimpien kotimaisten levyjen listaukseen. Juicea ei löydy ekalta sivulta ainakaan.

 

[Rod Weary]

Linkki siis musiikkituottajien sivuille ja myydyimpien kotimaisten levyjen listaukseen. Juicea ei löydy ekalta sivulta ainakaan.

Joo, löysin saman sivuston ja kerkisin jo ihmettelemään noita kärkisijoja. Eput nyt jollain kokoelmalla aika kärjessä, mutta muuten ei ihan natsaa mun musiikkimaun kanssa. Juicen omassa tuotannossa tuo Singlet ei sielläkään ole erityisen korkealla. Jotenkin vain luulin, että se olisi myynyt aikanaan aika paljon.

 

[Alamummo]

Leskisen koko iän kestänyt ahkera lukemisharrastus toi teksteihin sellaisia ulottuvuuksia, joita pelkästään kupinottoharrastuksen Juicen kanssa jakaneilla rokkareilla ei ollut eväitä sanallistaa edes vähää aluksi. Juicen oppineisuus toi kielen hallintaan myös meillä harvinaista strukturoitua osaamista: teknisessä mielessä Juice on edelleen täysin omaa luokkaansa kotimaisten sanoittajien joukossa. Tarkoitan tällä kielen antamien mahdollisuuksien kuten erilaisten runomittojen soveltamista ja tämän keinovalikoiman laaja-alaisuutta tuotannossa. Tässä katsannossa Göstalla, Handella tai muillakaan ei ole mitään asiaa samalle viivalle Juicen kanssa. Vainiossa olisi saattanut olla potentiaalia jopa tässäkin suhteessa, mutta aika lailla samaa ahonlaitaa Junnunkin tuutista noin rakenteellisessa mielessä tuli vaikka millä mitalla. Eipä silti, itse kukin saavuttaa - tai on saavuttamatta - kirkkaimman kruunun omilla vahvuuksillaan.

Nurmio on saanut Eino Leino -kirjallisuuspalkinnon ainoana suomalaisena rock-muusikkona. Aika hyvässä seurassa näyttää olevan suomalaisena sanankäyttäjänä: Eino Leinon palkinto – Wikipedia

 

[Rod Weary]

Nyt tavoitin vihdoin sen ajatuksen, mikä takaraivossa on kytenyt. Juice on taitava sanankäyttäjä, sitä en kiistä. Mutta se taitavuus on vähän niin kuin biljardin trick shotit. Joskus niitä on kiva katsoa ja ihastella taitoa ihan vain sen taidon vuoksi. Mutta sitten huomaa taas palaavansa huippu-snookerin pariin, missä pärjäämiseen vaaditaan muitakin avuja.

 

[El Gordo]

Juicehan oli runoilija. Tunnelman tavoittaja. Nokkelien sanaleikkien taakse kätkeytyi diippii shittii elämän menosta ja sen sellaisesta.

No ok, joissain biiseissä ei ollut juuri muuta kuin sanoilla kikkailua. Mutta ainakin itse olen melkeinpä sivuuttanut kokonaan sen puolen tuotannosta. Ei se ole niin tärkeää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nurmio on saanut Eino Leino -kirjallisuuspalkinnon ainoana suomalaisena rock-muusikkona. Aika hyvässä seurassa näyttää olevan suomalaisena sanankäyttäjänä: Eino Leinon palkinto – Wikipedia

Kuten edellä totesin, itse kukin saavuttaa kirkkaimman kruunun omilla vahvuuksillaan. Myös Hande on muutaman kerran löytänyt naulasta kannan.

Parasta runoilijaa tai sanoittajaa ei oikein voi valita millään absoluuttisilla kriteereillä. Tai tietysti "voi", vaikkapa antamalla kisaan ilmoittautuneille runoltajille tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman nopeasti x kpl esim. jambi-, trokee- ja haikumuotoisia runoja määrätyin aihe- ja pituusmittavaatimuksin. Tuomaristo antaa virheistä sakkosekunteja, jotka mukaan luettuna nopeimmin runoilu-urakasta selvinnyt kilpailija on voittaja. Mutta paras kirjailija on tietysti hän, jolla on kaunein käsiala.