Juice vs. Gösta

[Jymäkkä]

Selkeästi Juicelle. En musiikista niin kauheasti ymmärrä, että osaisin oikeastaan sävellystaitoja arvostella, mutta sanoitusten osalta menee Juicelle ihan 6-0. Ihmettelen, jos joku pitää Göstan sanoituksia ihan oikeasti parempina. Toki molemmat ovat julkaisseet ihan tolkuttomasti materiaalia, ja sitä kautta molemilta löytyy esimerkkejä todella huonoista lyriikoistakin, mutta kun top-20 pannaan viivalle, niin minun makuni mukaan tulos on about 17-3 Juicelle.

 

[Gauntlet]

Niin paha kysely etten voi sanoa puoleen enkä toiseen. Kumpikin on parempi. Ei voi vertailla. Ja miksi pitäisikään?

 

[Evil]

Ei voi vertailla. Ja miksi pitäisikään?

Koska vastakkainasettelun aika ei ole ohi.

 

[Thomasson]

Kyllähän se Gösta on. Sundqvistin biisit koskettavat allekirjoittanutta Juicen vastaavia enemmän, ja niitä tulee kuunneltua hyvin paljon. Leevi and the Leavings taitaa olla tarkemmin ajateltuna allekirjoittaneen suosikkibändi - käytännössä täysin Göstan huikaisevien sanoitusten ansiosta.

Kyllä Leeveiltäkin monipuolisuutta löytyy. Allekirjoittaneeseen todella uppoava, huikea tuotanto, josta saa tosiaan etsiä heikkoja kappaleita. Ja toisaalta hakemalla hakea suosikkia helmien joukosta.

Ei toki voi Juiceakaan moittia, mutta Gösta on piirun verran parempi. Omaan makuuni aavistuksen parempi sanoittaja, ja parempi lyriikkamieskin.

 

[dana77]

Nostetaan ylös.

Leskinen vie maalein 4-1. Molemmista tykkään mutta Leskinen parempi säveltäjä, sanoittaja ja monipuolisempi. Hän teki omiensa lisäksi loistavia käännösbiisejä kuten paperitähdet. Toki Napoleonin mopot ja muut olisi voineet jäädä tekemättäkin ilman että siitä olisi suurta vahinkoa aiheutunut.

Göstan radio-ohjelmat olivat toki hauskoja. Nyt kun kuolemasta on jo aika niin voidaan varmaan jo myöntää että Göstan ihailua (myös minulta) kerännyt imago tinkimättömyyksineen ja periaatteellisuuksineen olivat pitkälti laskelmoitua brändäystä ja tosiasiassa hän koki kovia paineita siitä, että hittejä ja sisäkautta rahaa tulee.

 

[ernestipotsi]

Juice tietysti. Yksi parhaista suomalaisista sanoittajista.

Gösta oli oman aikansa Anssi Kela.
Ei sinällään mitään vikaa, mutta ei vaan jaksa kuunnella.

 

[alwahla]

Gösta, koska hänellä oli parempi lauluääni. Ei minulla ole mitään Juicea vastaan, sillä hän oli niin monessa mukana, mutta Göstan tuotanto on tutumpi.

 

[penalalli]

Gösta teki kivoja rallatuksia, Juice teki tekstejä.

 

[Jobeto]

Kumpaakin olen kuunnelut paljon aikojen saatussa ja pitännyt sanoituksista ja sävellyksistä joten en osaa kumpaakaan paremmaksi tai huonommaksi laittaa

 

[Daro]

Aika paha äännestys kahden hienon miehen väliltä. Juice on mulle se juttu, huikee tyyppi. Juicen kanssa on tullut otettua parit neuvoa antavat aikoinaan. Tunnen varmaan jokaisen Juicen biisin henkilöt kenestä ne on tehty. Seppo teki tepposet ja käy tam tam...Ja Jamppa myös. Jamppa oli esikoulussa mun opettaja. Sepon ponua joskus nuoruudessa maisteltiin.

 

[teppana]

Gösta oli paljon tuotteliaampi ja jopa mahdollisesti parempi muusikko. Juice oli yhteiskunnallisesti merkittävämpi taitelija.

Sophies choice. Jos ja kun on tilanne missä pitää päättä näiden kahden välillä päädyn pienellä mutta selvällä marginaalilla Juicen puolelle. Perusteena se, että kun se maali tehdään Juice teki sen nätimmän maalin.

 

[Rod Weary]

Gösta teki kivoja rallatuksia, Juice teki tekstejä.

Jaa? Minusta Juice teki riimejä, Gösta kertoi tarinoita. Iso ero.

 

[kamrat]

Minusta tuntuu, että Göstan musiikki on ajattomampaa. Juicesta kuuluu jotenkin tunkkainen 70-80-luku. Luultavasti koska oli aika heikko laulaja. Nykyisin kumpaakaan ei ihan hirveästi esim. radiossa kuule, mutta ehkä hieman enemmän Göstaa.

 

[El Gordo]

Kyllä mä Juicen parhaat biisit näkisin ajattomimmiksi. Jotkut Luonas kai olla saan, Musta aurinko nousee, ja Balladi elokuvasta Klaani (Tikanmäen sävellys) soi varmaan sadan vuoden päästäkin. Tunnelma välittyy niistä jotenkin herkällä tavalla.

Sundqvist taas ei vissiin kirjoittanut omaa elämäänsä liipaten vaan enempi ulkokohtaisesti, joten kappaleet kuten Teuvo maanteiden kuningas tai Elina mitä mä teen, ovat enempi sellaisia hirtehishuumorin pläjäyksiä kuin syvästi puhuttelevia. Toki hienoja biisejä mutta henkilökohtaisesti on ehkä tullut jo kuultua tarpeeksi monta kertaa noi.

 

[pettter]

Siis toi Gösta on se Leevi and the Leavingsin jamppa, joka teki niitä hölmöjä lastenlauluja? Känkkäränkkäkin on sata kertaa parempi. Siis miettikää. Älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa. Kun sä pistät kaiken ihan länkkälönkkä, niin äiti syyttää ipanoita. Ja tota viitsii aikuisenakin kuunnella, toisin kuin Göstaa.

 

[kamrat]

Ketju lienee ponnahtanut ylös radion Itkisitkö onnesta -sarjan innoittamana. Itkisitkö onnesta? Tarina Gösta Sundqvistista | Radio | Areena | yle.fi

Olikos herroilla henkilökohtaisesti jotain kränää keskenään? Itse en ainakaan tästä ole tietoinen, toisaalta en ole niin perehtynytkään herrojen tuotannon ulkopuolisiin kuvioihin. Sarjan euroviisujakso antaisi tämmöistä viitettä: Euroviisut, sanoi Juice Leskinen, osa 7/20 | Itkisitkö onnesta? Tarina Gösta Sundqvistista | Radio | Areena | yle.fi

 

[Kirjoittelija]

Sundqvist taas ei vissiin kirjoittanut omaa elämäänsä liipaten vaan enempi ulkokohtaisesti, joten kappaleet kuten Teuvo maanteiden kuningas tai Elina mitä mä teen, ovat enempi sellaisia hirtehishuumorin pläjäyksiä kuin syvästi puhuttelevia.

Joku sanoi joskus Göstan sanoitusten hienouden perustuvan siihen, ettei niistä oikein tiedä, vittuillaanko niissä laulujen onnettomille päähenkilöille vai osoitetaanko heille myötätuntoa. Teuvolle selvästikin vittuillaan mutta Elina mitä mä teen -kappaletta kuunnellessa (satoja kertoja olen näin tehnyt) ei ole koskaan tullut mieleenkään, että siinä olisi mitään humoristista. Minusta pitää ihmisen olla aika kieroutunut jos ko. teosta pitää hirtehishuumorina. Ei sitä viidentoista alkoholiannoksen jälkeen pysty kuivin silmin kuuntelemaan. Välillä tekee selvin päinkin tiukkaa.

Pimeä tie, mukavaa matkaa on tässä suhteessa hyvin samanlainen kappale. Siinäkään en osaa nähdä mitään hauskaa.

 

[Valapatto]

Jaa? Minusta Juice teki riimejä, Gösta kertoi tarinoita. Iso ero.

Näin minäkin tämän näen. Juice oli enemmän sanoilla leikkijä ja Gösta tarinankertoja noin kärjistetysti. Tykkään Göstan tyylistä, jossa laulujen päähenkilöt eivät ole mitään sankareita vaan arkisten ongelmien kanssa pyöriviä ihmisiä. Toki mulla on noihin aika paljon tarttumapintaa, että senkin takia ne voi puhutella paremmin. Kirjoittihan Gösta paljon muustakin, esim. ihmisen vimmasta tuhota maapalloa saastuttamalla, jo paljon ennen kuin se oli muodissa.

Hienoja taiteilijoita molemmat.

 

[Wiljami]

Itsekin olen taipuvaisempi pitämään Göstaa vakavahenkisempänä taiteilijana ja Juicea enemmän rillumareiperinteen jatkajana. Molempia tullut kuunneltua mutta Göstaa reilusti enemmän.

Aiemmin muuten luulin että Leevi & the Leavingsin tuotanto oli kokonaan Sundqvistin käsialaa, viime aikoina tullut vastaan joidenkin biisien alkuperäisversioita. Neuvostoiskelmästä lainasi ainakin melodioita.

 

[dana77]

Itsekin olen taipuvaisempi pitämään Göstaa vakavahenkisempänä taiteilijana ja Juicea enemmän rillumareiperinteen jatkajana.

Näitä voi niin monella tavalla ajatella. Siinä missä Juice teki tiukastikin poliittisesti kantaaottavia sanoituksia, jossa oli mainittuna tosielämän henkilöitä (Kekkosta, Ahoa, Bushia, Saddam Husseinia) teki Göstä rallatuksia mielikuvitushenkilöistä. Toki Juicelta löytyi spektrin toistakin päätä.

 

[hablaa]

Siinä missä Juice teki tiukastikin poliittisesti kantaaottavia sanoituksia, jossa oli mainittuna tosielämän henkilöitä (Kekkosta, Ahoa, Bushia, Saddam Husseinia) teki Göstä rallatuksia mielikuvitushenkilöistä.

Niin... "Daisarit" on siis (jossa Bush ja Saddam Hussein mainitaan) tiukasti poliittisesti kantaaottava sanoitus? Eikö sitten vastaavasti Göstan "Elisenda" aja saman asian?

Voin olla sun Che Guevara, Richard Nixon,
John F. Kennedy tai Mao Tse Tung
Ja silti suurempi haitta kai sängyssä on se
Kun mä korisen kuin Aqua Lung
Voin olla Mahatma Gandhi, Salvador Alliende,
Pablo Neruda tai Ho Tshi Minh
Ja vaikka kirjeessä on leima "return to sender"
Sulle uudelleen sen postitin

Henk. koht. arvostan kyllä Göstan tuotantoa enemmän. Ne suuret hitit jotka jokainen tuntee (Teuvo, Pohjois-Karjala jne.) ovat toki aika kuluneita, mutta vähemmän tunnetuista kappaleista löytyy sopiva melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen suomalaisessa elämässä. Arvostan paljon, miten näennäisesti onnellinen melodia saadaan liitettyä mukaan hyvinkin vakavaan sanoitukseen (mm. "Kerro terveiset lapsille"). Toisaalta löytyy sellaisia yksittäisiä hetkiä Suomesta, mitkä jokainen varmasti on joskus nähnyt ("Yksin ruma tyttö tanssii" on niin yleinen näky missä hyvänsä pikkupaikkakunnan tanssiravintolassa alkuillasta). Ja täytyy myöntää, että aina kun vedän viihde-elektroniikan piuhoituksia uusiksi niin "Onnelliset" pitää olla soimassa taustalla.

 

[dana77]

Niin... "Daisarit" on siis (jossa Bush ja Saddam Hussein mainitaan) tiukasti poliittisesti kantaaottava sanoitus?

Se ei välttämättä ole vakavastiotettavimmasta päästä, vaikka toki Persianlahden sodan aikana ilmestyikin.
Asiasta on tutkimuksiakin tehty. Tai no gradu, mutta kuitenkin.
Tutkija: Juicen suosikkikappaleissa on poliittinen viesti | Tamperelainen

 

[Rod Weary]

@dana77 Mun suosikkibiisi Juicen tuotannosta on Panomies. Epäilen vahvasti, että siihen ei liity poliittista viestiä. Mikko Alatalo vetää muuten huikean falseton siinä.

 

[Jari66]

Pyhä toimitus on kaikkien aikojen paras suomalainen kappale.

 

[adolf]

Gösta on ihan hyvä ja sillä on hyviä biisejä mutta ei ole mulle koskaan noussut mihinkään isoon merkitykseen.

Juice sen sijaan on mestari. Mitään kilpailua ei voi olla olemassa, koska Juice on niin täysin omassa kastissaan minulle. Mestareita voi olla vain yksi kerrallaan. Niin pitkään kun jaksan muistaa eli joskus 90-luvun alkupuoliskolla olen isän C-kaseteilta ekaa kertaa Juicea kuunnellut ja silloin jo siihen tykästynyt ennen kuin olin tuskin vielä koulussakaan. Aikuisiällä vasta sitten tajunnut noiden tekstien upeutta kun se ihan silloin lapsena oli vain sitä että miten hienoja ne biisit on.

Tuo Juicen kyky vangita valtavan isoja ihmiselämään liittyviä asioita, sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä pariin lauseeseen on jotain sellaista joka ei lakkaa minua hämmästyttämästä, vaikka noita biisejä kuuntelisi kuinka paljon.

3.30 on ollut yksi Juicen lempikappaleista minulle ihan lapsesta asti niistä kymmenistä mestariteoksista. Jotenkin mulle aina on sieluni silmin avautunut se miten Juice on tämän biisin kirjoittanut sellaisessa melankolisessa aamuyön humalassa jonkun tuvan ikkunan äärellä, josta avautuu kesäinen peltomaisema jonka yli varis lentää, auringon juuri noustua. Kellon luonnollisesti ollessa 3.30. En muista selitettiinkö tämän biisin syntyhistoriaa siinä kirjassa.