Buren ja Canucksien finaalivuosi 1994
Minun oli pakko kirjoittaa vielä tuosta Canucksien finaalivuodesta 94, vaikka päätin edellisessä Bure keskustelussa, etten väittele Jagsin kanssa Buresta enää. Jos Jags pitää Burea maailman kolmanneksi parhaana pelaajana, minun puolestani pitäkööt.
Mutta ettei jatkoajan lukijoille jäisi sellaista kuvaa noista play-offeista, että Canucksin play-off menestys tuolloin oli pääosin Buren ansiota, niinkuin Jags väitti, minun oli pakko kirjoittaa vielä ja "kaivaa hautaa".
Buren arvosta Canucksien joukkueelle kertoo hyvin se, että hänen eronsa sisäisessä Canucksien pistepörsissä kakkoseen Geoff Courtnaliin oli runkosarjassa 37 pistettä. Toisaalta Canucksien teho kokonaisuudessaan lepäsi tasaisen kovassa hyökkäyksessä, jonka piikkinä Bure oli. Canucksin pistepörssissä peräti viisi pelaajaa pääsi yli 60:nen pisteen. (Bure, Courtnall, Ronning, Linden, ja Brown)
Tässa viestiketjussa paljon melua herättänyt +/- tilasto näytti Buren osalta runkosarjassa +1:tä. Hänen kanssaan paljon pelanneet Odjick ja Craven saivat +/- tilastoikseen +13 ja +5.
Tässä jälleen yksi osoitus siitä, kuinka epäluotettava tilasto tuo on. (Canucksin poliisi kerää pääosin samassa kentässä pelaamalla +12 enemmän kuin joukkueen paras maalintekijä...) Samaa voidaan sanoa tältäkin kaudelta, Buren puolustustaitoja ei todellakaan voi mitata +/- tilastolla.
Buren +/- saldo on tällä hetkellä +2. Se on kieltämättä hyvä Floridassa, mutta voiko joku todellakin sanoa, että Bure on hyvä puolustamaan. Jos asiaa kysytään Burelta, hän todennäköisesti vastaisi, että mitä se on...? Tilastot kertovat yhtä ja toista, mutta aivan eriasia on sitten se, miten pelaajat todellisuudessa pelaavat. Buren hyvä +/- saldo tällä kaudella johtuu pitkälti hänen onnistuneesta maalinteosta, ei onnistuneesta puolustuspelistä.
Hyvä esimerkki +/- tilastojen tarpeellisuudesta ja "oikeellisuudesta" on Canucksien Todd Bertuzzi. Kun Canucksien valmentajalta Marc Crawfordilta kysyttiin, miten Todin +/- on noin huono ja aikooko hän sanoa siitä Todille, Crawford vastasi jotenkin näin: "Minulle on aivan sama, mitä Todin tilastot näyttävät, pääasia on se, että hän tekee töitä molemmissa päissä. Todd on pelaaja, jolla on käynyt myös paljon epäonnea tällä kaudella omassa päässä ja hänen jäähyjensä aikana vastustaja on päässyt tekemään maaleja".
Mutta toisaalta tiedän, että itse pelaajille +/- tilastot eivät ole vähäpätöisiä...
Mitä tulee Canucksien joukkueeseen tuona keväänä/kesänä, niin joukkue ei ollut ehkä taitavin Canucks yhdistelmä Canucksien historiassa, mutta suurin sydän sillä ainakin oli. Canucksit selvisivät finaaleihin nimenomaan kovalla taistelulla ja hurjalla määrällä työtä. Lisäksi tärkeät tekijät joukkueen menestyksessä olivat onnistunut roolitus ja roolipelaajien fysiikka. Canucks voitti Dallasin ja Toronton nimenomaan hyvän taklaus- ja karvauspelinsä ansiosta.
Yksilöistä nostaisin esille ehdottomana ykkösenä maalivahti McLeanin, joka pelasi elämänsä parhaat ottelut. Hänen loistavien peliensä ansiosta Canucksit saivat koko play-off sarjaan uskomattomasti lisää energiaa ja määrätietoisuutta tekemiseen. McLeanin ansiosta Canucksit selvisivät ensimmäisestä vastustajastaan Calgarystä ja loppu olikin finaaleita lukuunottamatta helpompaa.
McLeanin ohella kenttäpelaajien kiistaton ykkönen oli kapteeni Trevor Linden. Play-off sarjoissa pienet tekijät (kuten aloitukset, taklaukset, kiekonriistot ym) nousevat entistä tärkeämpään rooliin. Pelaajat ovat niin väsyneitä, että pienet asiat usein ratkaisevat. Juuri näissä Linden oli ehdottomasti paras. Hän voitti aloitukset tuon play-off sarjan aikana 59%:sesti omille ja helpotti muiden oloa kentällä. Hän taisteli, raatoi, riisti kiekkoja, karvasi, puolusti, ja taklasi. Hän loi uskoa kentällä ja kopissa muihin ja teki siinä "sivussa" 25 pistettä. En ole koskaan nähnyt kenenkään muun Canucks pelaajan antavan yhtä paljon joukkueelle kuin Linden silloin antoi.
Muu Canucks joukkue pelasi kykyjensä ylärajoilla ja monet jopa ylittivät ne. Tuosta joukkueesta löytyy monia, jotka pelasivat tuolloin uransa parasta kiekkoa. Yksi näistä oli Bure, mutta en pidä Buren peliä yhtään parempana kuin vaikka Courtnalin, joka onnistui tekemään useita maaleja otteluiden kriittisillä hetkillä ja pelasi koko play-offien ajan erittäin kovaa.
Canuckseilta onnistui tuolloin yksinkertaisesti (melkein) kaikki ja tuo kevät/kesä tulee säilymään aina yhtenä hienona hetkenä Canucksien jääkiekkohistoriassa.
Jags: Voit edelleen väittää Buren vieneen Canucksit finaaliin lähes yksin, mutta toivon, että teet sen perustellusti.
Kolumni Buren ja Canucksien finaalivuodesta löytyy täältä:
http://www.jatkoaika.net/nhl.php?joukkue=Vancouver&sivu=kolumnit&id=238
Jags: Ja muuten, ei ole todellakaan hyvän maun mukaista, että kirjoitat toisista kirjoittajista keskustelupalstan sivulle henkilökohtaisuuksia. Kaikilla on omat mielipiteensä, joista voi kiistellä, mutta henkilökohtaisuuksiin menemiset eivät ole tälle palstalle kuuluvaa keskustelua. Menit mielestäni liian pitkälle kirjoittaessasi tuon viestin avausrepliikin.
Ja sanon aivan suoraan: En ole koskaan pitänyt Buresta, vaikka seurasin hänen tuloaan Vancouveriin ja hänen seitsemän kautta kestävää uraansa tarkkaan. Mielestäni Bure on loistava maalintekijä, mutta mielummin ottasin vaikka kaksi Näslundia kuin yhden Buren. (Itseasiassa ottaisin mielummin yhden Näslundin kuin Buren!)
Pidän yleensä vain enemmän monipuolisemmista pelaajista.
Ja vielä. En ole Venäläisvihaaja. Chubarovilla on mahdollisuudet nousta Canucksien nelosketjuun ensi kaudella ja toivon, että hän sen tekee, Larionov oli loistava Canuckseissa (Krutov täysi floppi) ja Mogilny monipuolisempi kuin Bure, joskaan ei loukkaantumisista johtuen yhtä tehokas.