Viimeiset hankinnat suoritettu ahdistavan ruuhkaisessa liikenteessä. Eivät näytä kristityt kovin paljoa arvostavan rauhaa ja mielen lepoa näin jouluaikana, vaan minäminäminä ja aggre edellä rynnittiin jonoissa, tiuskittiin mukana kiskottaville lapsille (miksi?), kassalle olisi tietysti ensimmäisenä pitänyt päästä kun on niin vähän ja muilla hirveästi, ja liikenteessä kiinni puskurissa sormi torvella jo valmiina. Toivottavasti eivät hirveästi mätki vaimojaan ja lapsiaan juotuaan itsensä ensin törkyhumalaan.
Sauna on valmisteltu eli pesty ja koristeltu. Meillä sauna näyttelee hyvin keskeistä osaa jouluna eli se pidetään lämpimänä mahdollisimman kauan. Toinen teema on hitaus. Kaikki tehdään hämäläisesti. Kiirehtimisestä ja "joko/moneltako"-kysymyksistä rangaistaan ankarasti. Asioilla ei jouluna ole alkua eikä loppua vaan kaikki vaan on. Nukutaan kun nukuttaa, syödään kun tulee nälkä, hakataan halkoja kun tekee mieli.
Perinteinen joulupatonki on juuri työn alla. Taikina on vaivattu ja se tekeytyy tuossa aamuun asti. Sitten paistetaan ja annetaan tuoksun levitä koko kartanoon. Kinkkuja ei meillä katsella hyvällä silmällä. Jouluna kuuluu saada parempaa ja Wigrenin tehtaanmyymälästä hain testatusti mureat ykkösluokan pihvit. Laitetaan joulumakua sitten hillitysti soosiin. Juuston valmistelen vielä tänään ja jätän muottiin tiivistymään yön yli.
Lapset ovat jo ohittaneet joulupukkivaiheen mutta nyt työstetäänkin sitä tunnepohjaa, että tärkeintä on perheen sisäinen arvostus, luottamus, läheisyys, rakkaus, anteeksianto ja ikuinen tuki. Sitä tuetaan tarinoilla ja hitaalla yhdessäolemisella. Hienoa että tuo kristillinen materiaaliähky on jo saanut lastenkin mielessä väistyä.