Kai se on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän odottaa joulua. Joskus kolme-neljä vuotta sitten olin ihan innoissani joulusta ja kaikesta siitä "joulun taiasta". Nyt sitä taikaa ei ole. On vain kiva, kun on loma ja voi nukkua pitkään. Onneksi en vietä joulua täällä Helsingissä, vaan huomenna lähden kohti mummolaa Jyväskylään päin. Toivottavasti siellä on lunta.
Hei, sinä olet vasta 14-vuotias. Ei nyt tuollaisia puheita vielä kannata viljellä. Odota, kunnes olet pari-kolmekymppinen trendikkään kyyninen vastarannankiiski, jonka "kaverit" ovat netissä kaikki mulkeroita ja runkkareita, jos he sattuvat viettämään vittuperkeleen paskajoulua. Sitten voit liittyä näiden Pahaa Joulua -voivottelijoiden joukkoon tummaan.
Toivottavasti tosin tätä ei tarvitse tehdä ja löydät sisäisen joulumielesi viimeistään mummolassa kunhan pääset jouluruokien ääreen ja katsot aattona Lumiukon ja joulurauhan julistuksen. Onhan joulu mukavaa aikaa teini-ikäisenäkin, vaikka se erilaiselta tuntuukin kuin esiteini-ikäisenä. Usko minua, kyllä lapsuuden ja nuoruuden joulut mummolassa tuntuvat myöhempinä vuosina mukavilta muistoilta, jos niihin ei liity mitään holtitonta ryyppäämistä ja perheriitahelvettiä.
Nyt on joulumieli tosin minullakin ollut hieman hakusessa koska ulkona sataa vain vettä kuin Esterin perseestä ja tuulinen sysipimeys on ahdistavaa, mutta toisaalta tämän päivän jälkeenhän alkaa valoisuus taas asteittain lisääntyä, mikä on ilahduttava ajatus ja koko joulun, valon juhlan, tarkoituskin.
Yhtä kaikki minulle joulu on vuoden juhlista tärkeimpiä ja parhaita, niitä harvoja juhlia joita vietän. Joulua odottaa koko joulukuun, ja joulukuuta odottaa koko marraskuun, tuon vuoden paskimman ja synkimmän kuukauden.
Mitään elämää suurempia erityisvalmisteluitahan joulu ei juuri vaadi, jotain kuitenkin. Jouluruokia saa omaan jääkaappiin kaupasta, ja vanhempien luona odottaa notkuva joulupöytä. Omiin joulutraditioihini kuuluu joulupiparkakkutaikinan leipominen eläkkeellä olevan äitini kanssa, tämä tehdään marras-joulukuun taitteessa samalla kertaa kun muutenkin vierailen vanhempieni luona. Taikinaa olen ollut leipomassa kolmevuotiaasta asti lähes joka vuosi eli reilusti yli kolme vuosikymmentä putkeen, ja joulu ei olisi joulu ilman tutulla reseptillä tehtyjä piparkakkuja. Nykyisin minä hoidan raskaimmat hommat kuten jauhojen ja taikinan sekoittamisen ja seuraavana päivänä äiti hoitaa paistamisen.
Kotona voin häthätää pyyhkäistä pölyt kirjahyllyn päällä olevasta olkipukista, joka on ollut "joulukoristeena" paikallaan viimeiset viisi vuotta putkeen kesäta talvet. Joulukortteja lähetän alle kymmenkunta, loput joulutervehdyksen ansaitsevat saavat tekstarin/sähköpostin tai suullisen viestin, eipä ole iso homma tämäkään.
Joululahjojen ostaminen ja saaminen ovat myöskin mieltä ilahduttavia ja sydäntä lämmittäviä, oli sitten saama- tai antopuolella. Vuoden varrella on kätevää koota kaappiin sopivia lahjoja sekä lähiperheelle että muutamalle valikoidulle ystäväpiirin jäsenelle, lahjoja voi löytää vaikka Rooman reissulta huhtikuussa tai lokakuun kirjamessuilta kuten minä tein. Pakettien paketoimisessa menee yhteensä yleensä yksi ilta, ja siinä sitä joulun henkeä saa nostatettua.
Ja vaikkei joulua mitenkään viettäisikään ja kolme joulupäivää olisivat vain vapaapäiviä muiden joukossa, niin en ymmärrä, mikä ongelma tämäkään kenellekään on. Harva sitä valittaa viikonlopuistakaan, että "voi saatana, taas koittaa viikonloppu ja kaksi vapaapäivää, voi vittu tätä paskaa". Yhtenä päivänä eli jouluaattona monet paikat ovat illalla kiinni, tuolloinkin pääsee vielä kauppaan eli vain joulupäivänä kaupat ovat suljettuina. Onpa kauheaa. Joulupäivästä alkaen kuitenkin pääsee jo vaikka elokuvateatteriin, eikä Suomi muutenkaan täysin kiinni enää mene, kuten se menneinä vuosikymmeninä saattoi mennä.
Joulu tulee - minä olen valmis.