Olen oikeastaan aina ollut jouluihminen. Kuitenkin elämän varrelle osuneet isot asiat, kuten erot, ovat liian usein osuneet juuri joulun aikaan, mistä sitten on seurannut se, että monena vuonna olen skipannut mokoman ihan suosiolla. Parina vuonna olen lähtenyt jouluksi jonnekin ulkomaille, ettei tarvitse olla tekohymy naamalla sukulaisten seassa ja teeskennellä, että kaikki on hyvin tai vaihtoehtoisesti olla oma itsensä ja latistaa muidenkin tunnelmaa. Viime vuonna raskaana oleva puoliso lähti Kreikkaan kurssille joulupäivänä ennen kuutta aamulla, joten heräiltiin siinä 1.30, että ehdittiin kentälle ajoissa. Oli kova paikka ja joulufiilis oli täysin tiessään. Kivan rauhallisen joulun sijaan sain riesakseni kiimassaan rypevän narttukoiran pariksi viikoksi.
Tänä vuonna päätettiin viettää jouluaatto oman perheen kesken. Tarjota pienokaiselle rauhallinen joulu ilman mitään sen suurempaa häsellystä ja hösäämistä. Jotain herkkuja haetaan kaupasta, jouluruoista korkeintaan porkkana- ja perunalaatikko kuuluvat menuun. Joulupäivänä tai tapsana tulee sitten lähisuku tänne maaseudulle ja tuo mukanaan omasta juhlinnastaan ylijääneitä ruokia. Lahjojen osalta mennään minimalistisella linjalla; jos joku sanoo, ettei halua lahjoja, niin niitä ei sitten tule. Kummitytölleni ompelen collegepuvun, samoin hyvän kollegan pikkutytölle. Jälkimmäiselle taidan ehtiä tehdä vain hupparin, kun aika on kortilla. Muille sitten, mitä keksivät pyytää. Lisäksi tarkoitus on osallistua joulupuukeräykseen, jossa ostetaan jokin lahja jollekin vähävaraisen perheen lapselle. Vähästään voi lahjoittaa paljon sitä oikeasti tarvitsevalle. Keräys näemmä päättyy tänään, joten sen verran pitää jaksaa kiiruhtaa.