Kristityt omi joulun ajankohdan auringonpalvojilta, jotka juhlivat tähän aikaan vuodesta uuden vuodenkierron alkua.
Joo, ja ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, keskitalven aikaa on juhlittu erinäisin menoin. Kristillinen joulu lainaa liki kaiken pakanakulttuureista.
Suomalaisen kansanperinteen mukaan Tuomaan päivästä laskeuduttiin joulunviettoon. 21. päivä aurinko painui pesään, josta se nousi 25. päivä, ja jolloin alettiin siirtyä kohti piteneviä päiviä.
Pesäpäivinä ei saanut tehdä töitä, mutta heti Tuomaan päivänä sai maistella jo jouluolutta, joka oli pantu valmiiksi. Sanottiin, että Tuomas tulee tuoppi kainalossa.
Ruokalajeihin, ruokailuun, vainajien muistamiseen ja vähän kaikkeen liittyy niin yleiseurooppalaisia, pohjoismaisia kuin suomalaisiakin perinteitä, joita kovinkaan montaa ei enää tunnisteta. Moni vanhoista pakanaperinteistä on sekoittunut kristillisiin ja myöhemmin kaupallisiin käytänteisiin. Toisaalta, sellaista se kaikessa on, kehitys kehittyy.
Itse pyrin pitämään esillä ja kertomaan muksuilleni tapojen ja perinteiden taustoja, vaikken kykene kaikkia niitä toteuttamaan käytännössä. Eipä se silti minulta ole mitään pois, että joku toinen ei sukella jouluperinteiden syvyyksiin.
Vaan onkos se sulta pois, jos perheet ja suvut edes sen kerran vuodessa kerääntyvät toistensa seuraan, Keskiviiva?