Kantarellit on ajoissa ja harvinaisen isoja näin heinäkuun puolella. Viime vuonna ei tullut yhtään mitään, nyt näyttää tulevan hurja vuosi.
Tänään oli kesän ensimmäisen oma yritys sienestää täällä eteläisellä Pirkanmaalla, ja eipä ollut kyllä mitään tuohon viittaavaakaan.
Jotenkin tuntuu, että täällä asuu joku kaupallisten poimijoiden erittäin aktiivinen porukka, joka tyhjentää metsät ennen kuin me harrastajat ehdimme edes kaivaa sienikoria varastosta esiin...
Ainoat sienet, joita löysin, olivat vajaa kymmenkunta rusko-orakasta. Kotona nekin osoittautuivat siististä ulkonäöstään huolimatta sen verran toukkaisiksi, että sienileipiinkään ei olisi riittänyt. No, vähemmällä perkuulla selvisi.
Mustikoiden suhteen oli täysin sama tilanne. Poimurilla tyhjennettyjä varpuja oli joka paikassa. Avovaimo kuitenkin keräsi rippeistä reilun pari desilitraa. Syödään tänään jäätelön kanssa.
Ai niin. Näin minä kantarellejakin. Kotiinpäin polkiessa niitä oli yhden metsässä olevan omakotitalon pihakoivikossa. Ja ihan kotinurkilla niitä oli pienessä metsikössä, jossa koiria ulkoilutetaan jatkuvasti. Osa näytti liiskaantuneilta...
Mutta on tämä kyllä outo paikka sienestää. Nyt on neljäs syksy alkamassa, ja aina on saalis jäänyt vaatimattomaksi. Kun aiemmin asustelimme naapurikauoungissa, saaliit olivat paljon parempia.