Tässähän se ydinongelma edelleen on. Jos meillä olisi kiistaton top-5 tason maalivahti liigasta (mallia Riksman), niin silloin jo tämänhetkinen "varma" pelaajarunko herättäisi ihan eri tavalla luottamusta kuin se, että kauteen lähdetään Nieminen - Ahlqvist -kaksikolla. Tilanne ei muutu miksikään vaikka esim. nykyisten 4 profiilipakin lisäksi hankittaisiin vielä se "Karalahti" ja "Turunen".
Täsmälleen näin. Ja kuten veli Carloskin toteaa: täällä ei kauheasti manguta tulevista pelaajista. Jokaiselle pitää antaa mahdollisuus ja Clarke on ollut parhaimmillaan liigassamme ihan huippukamaa. Samoin Haataja. Granlund on eräs Suomi-kiekon suurimmista prospekteista aikoihin. Töykkälä on varmasti hyvä duunari. Kukaan näistä pelaajista ei ole kuitenkaan kohahduttava hankinta, kuten Pirnes, Hentunen, Bume tai AJ Niemi.
Ongelmana on joukkueen rakenne tärkeimmiltä osiltaan. Jos maalivahti- ja pakkiosasto ei parane, meille voi vaikka jäädä Kuhta ja tulla Ville Peltonenkin Tony Salmelaisen kanssa. Pääsemme mitä todennäköisimmin silloin runkosarjan kärkipäähän, mutta kultaa emme ota. Kultaa ei oteta koskaan ilman kiistatonta liigan top 5 -maalivahtia. Piste. Hyvin yksinkertaista. Myös pakiston pitää olla kova, paljon kovempi kuin top 5. Jos veskari on suunnilleen 4. kokonaispanokseltaan eli runkkari + pleijarit (esim. T.Tarkki -09), pitää joukkueen pakiston olla liigan paras, jotta se voisi voittaa finaalivastustajansa, jolla on parempi maalivahti. Kärpillä oli yhtä vähän mahdollisuuksia kuin jääkuutiolla Saharassa. Jypillä oli parempi valmennus, mv:t, pakisto ja sentterikalusto. En ole edes jälkiviisas, sillä todistettavasti heitin muutamalle epäuskoiselle Jyp-fanille ennen finaaleja, että todennäköisesti Jyp vie 4-0/1. Bluesin kanssa Jyp olisi ollut tiukoilla.
Yksi Brennan pitäisi olla nimenomaan nyt rakennettavan näköisessä joukkueessa. Saa siellä nyt perkele olla särmääkin (tai ainakin joskus sai ifk:ssa olla) jumalattomasti raatavien kilttien hackerien seassa. Sitten tässä on sekin pointti, että materiaalin lisäksi joukkueen valmennus on avainasemassa. Meillähän kaikki jo ottavat kiltisti vastaan sen, että Nenältä ei paljon apuja tule, jos ja kun joukkue on hieman raakile. Niinpä niitä timantinkovia sällejä pitäisi olla nimenomaan Nokan jengille. Mä lähtisin, paitsi veskarien osalta, aika suurellakin luottamuksella ensi kauteen, jos voisin olettaa, että koutsimme on mallia Petu Matikainen, Pekka Virta, Doug Shedden, Ara - kaveri, joka tekee joukkueesta enemmän kuin osiensa summan. Alatalosta tuli ihan Nokka mieleen. Jos jengillä ei ole ylivertaista materiaalia, niin näistä äijistä ei kyllä irtoa mitään ekstraa. Kun hankittiin KJ, hankittiin pätevä toimitusjohtaja -tyyppinen koutsi, joka tarvitsee tähtijoukkueen. Kyseessä ei ole pelaajien suunnaton kasvattaja, eikä Nokasta ollut myöskään hevonvitun vertaa apua pleijareissa. Äijä sanoo ääneen, että tää homma kyllä hävittiin jo ekassa matsissa. Sen perusteella olisi pitänyt jo mono viuhua.
Vaikka miten katsoo, niin HIFK onnistuu aina isolla rahalla kasaamaan paketin, jossa on paljon hyvää, mutta balanssi pielessä. Jos meillä on tähtien kanssa tulosta tekevä koutsi, joukkue on nuori ja kasvua vaativa. Jos meillä on erinomainen pelaajien kasvattaja, jolla on ongelmia isoegoisten starojen kanssa, meillä on pomminvarmasti isoegoisia staroja juuri silloin (Ikan jengit ja Aran viimeinen jengi). Tämä ei muutu koskaan.
m&t: Point taken and understood. Käytän härskisti esimerkkiä mahdollisimman läheltä ja otin Jypin. Ei tämä mitään tähtitiedettä ole, siitä vaan katsomaan mitkä olivat Jypin vahvat alueet. Jaahas: valmennus, maalivahdit, pakisto, sentterit...ja oli siellä pari kovaa laituriakin, mutta nekin enemmän duunarimallisia kuin täällä aika kovasti ihailtuja Kuhta/Laakkonen -tyyppisiä pieniä taitureita. Antti Virtanen toki edustaa tätä pelaajatyyppiä, mutta hän menee harvinaisen rohkeasti tilanteisiin kuitenkin. Virtasen ja Kuhdan/Laakkosen ero on se, että vain ensinmainittu osaa tehdä myös härskejä räkämaaleja. Eivät nämä ole koko-, vaan asennehommia. Mutta koosta ei ole koskaan haittaa nykylätkässä, se on pakko sanoa. Kahdesta taidoiltaan tasaveroisesta kaverista kannattaa kylmästi ottaa isompi ja kontaktilajia paremmin pelaava. Hyvin simppeliä tämäkin, ks. Jypin alakerta.
Pihlmanin paikalla olisi voinut pelata Petrell, Pesonen tai Luttinen ja nyt häntä juhlittaisiin Suomen mestarina. Tästä olen vuorenvarma mitenkään Pihlmania dissaamatta. Jypin Vänttiset ja kumppanit olivat myöskin fyysisiltä ominaisuuksiltaan meidän telaketjumiesten klooneja ja Jyp siis otti kultaa fyysisellä pelillä, kookkaalla pakistolla, ahneella karvauksella ja taklauksilla. Näytti helvetin hyvältä taitoon panostavaa Kalpaa vastaan ja funtsin, että Jypihän pelaa niinkuin HIFK:n pitäisi - sillä erolla, että omassa jengissäni olisi myös yksi Brennankin hämmentämässä. Tää menestysjengi -paketti on tehty 2 kertaa lähiaikoina eri organisaatioissa: Bluesissa ja Jypissä - ja molemmissa on käytetty tuota aiemmin esittämääni kaavaa. HIFK ei opi, vaikka esimerkkiä tarjotaan ihan lähistöltä. Eli HIFK on kuin Riki Sorsa: kaveri, joka ei tunnistaisi hittiä, vaikka se tulisi vääntämään häntä nenästä.
edit: Lisätään vielä miljoonannen kerran sekin perusasia, että menestysjengin pitää pärjätä jo runkosarjassa. Rupeaakohan jengi oppimaan tämänkin pikkuhiljaa? Seiskasijoilta on ihan turha haaveilla mestaruuksista.