Tällaisessa tapauksessa harvoin ihminen ensimmäisenä ajattelee, että nytpä täytyy tarkkaan miettiä seuran mainetta.
Helppo kysymys: Kun näitä rautaisten lätkä-äijienkin, todellisten kiekkokaukaloiden myskihärkien häitä on uutisoitu tähän kesään varmaan viidet, monenko niistä jatkoilla Raskin touhu olisi aplodien paikka ja vain hauska lisäohjelma?
Niinpä.
Ei sillä, että ympäripäissään oleva ihminen ajattelisi välttämättä yhtään mitään, mutta kyllä kovimmassakin tuubassa luulisi käsittävän, että väistämättä "logolle pelataan" AINA kun tehdään mitä tahansa, julkisilla paikoilla tai suljettujen ovien takana: pelaaja edustaa seuraansa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, halusipa sitä tai ei.
Erityisen olennaista on, että jääkiekon Liiga-pelaajien osalta puhutaan hyvin etuoikeutetusta joukosta kovan luokan urheiluammattilaisia, joille maksetaan valtavia summia rahaa lajista, jonka medianäkyvyys, huomioarvo ja kiinnostus ovat Suomessa vertaansa vailla. Nykyisellään pelaajien julkisuuteen tulleet törttöilyt joutuvat automattisesti tiukan suurennuslasin alle valtakunnallisesti ja toiminta yhdistetään heti myös palkanmaksajaan; vapaa-ajallaan sekoileva pelaaja mielletään automaattisesti seuransa edustajaksi, mikä on täysin ymmärrettävää.
Tämän vuoksi maineenhallinta on seuroille koko ajan olennaisempi asia: kun jotakin epäedullista ilmenee vähintään syytä epäillä -perustein, esitetään seuran puolesta pahoittelut, luvataan selvittää asia organisaation puolella perin pohjin, annetaan mahdollisille asiaa tutkiville viranomaisille työrauha ja kerrotaan, että mahdollisiin seuraamuksiin (ääritilanteessa työsuhteen purkuun ja esim. korvausvaateisiin) palataan erikseen. Otetaan ikään kuin työnantajana vastaan työntekijän vapaa-ajan tapahtumista koituneet kolhut, mutta korostetaan, että viime kädessä tällä itsellään on yksityishenkilönä rikosoikeudellinen ja moraalinen vastuu tekemisistään.