Mut onk hei tää se sama jätkä, joka yritti keräillä irtopisteitä iltasanomien haastattelussa, että oman lapsen sanat herätti ja sai ymmärtämään, että nyt riittää. Ei se sit näköjään riittäny.
Valitettavasti tilanne on seuraava, herra on niin paljon aukonut päätään ja uhonnut vuosien aikana, että nyt on vaan ymmärrettävä, ettei kaikilta heru sympatiaa.
Toivotaan, että päihdehoito auttaa ja tekee Jonnesta jatkossa hieman nöyremmän ihmisen. Ihan hänen perheensä puolesta toivon, että he saavat isänsä takaisin ja voivat jatkossa elää normaalin perheen arkea. Lapset ansaitsevät itselleen isän.
Ei se automaattisesti mitään irtopisteiden keruuta ole, eikä mitään uhoamista, vaan aika perus-alkoholiongelmaisen elämää. Heillä on tapana luulla ja uskoa itsekin että ongelma on selätetty, ja totta kai sitä haluaa kertoa siitä kun itsellä on hyvä fiilis että nyt on päässyt ongelman niskan päälle, mutta se on helvetin pitkä tie ennen kuin se on ihan
oikeasti selätetty. Jotkut ei onnistu siinä ikinä kokonaan vaikka on välillä pitkiäkin selviä aikoja.
Plussaa Virtaselle kuitenkin siitä, että ylipäänsä tunnustaa ongelman, puhuu siitä avoimesti ja on valmis hakemaan ongelmaan apua. Se on jo helvetin paljon parempi lähtökohta, kuin esim. omalla isälläni joka usean kymmenen vuoden ongelmakäytön jälkeenkin valitsee mieluummin laittaa välit poikki lapsiinsa ja kaikkiin muihin läheisiin, kuin että myöntäisi edes sen, että hänellä on alkoholiongelma. Puhumattakaan että olisi valmis keskustelemaan avun hakemisesta.
Sinä toivot, että päihdehoito tekisi Virtasesta nöyremmän ihmisen, mutta totuus on että Virtanen on joutunut jo nöyrtymään todella paljon kun on ongelmansa julkisesti tunnustanut ja hakenut siihen apua. Alkoholistien käytöstä ja toimintatapoja nähneenä tietää, että tuo on vaatinut paljon. Vielä on varmasti myös matkaa, kuten todennäköisesti meillä kaikilla. Sen verran pitäisi ainakin vielä nöyrtyä, että tunnustaisi sen tosiasian että alkoholisti ei voi hallita alkoholinkäyttöään. Se on joko tai, siinä ei ole mitään välimuotoja.