Palstalla on pyöritty noin puolitoista vuotta ja Jokipojat on ollut suosikkijoukkueissa alusta asti, mutta sanaakaan en ole vielä tänne osioon kirjoittanut. Avataan sanainen arkku nyt, kun tuli perjantaina käytyä katsomassa tuo kotiavaus, ja samalla tämä on ensimmäinen kausi muutamaan vuoteen, kun asun taas lähempänä Joensuuta ja pelejä on mahdollista käydä katsomassa vähän enemmänkin kuin kourallinen, toisin kuin viime vuosina on ollut. Niinpä luulen, että olisi tänne keskusteluunkin jotain annettavaa tässä kauden mittaan.
Perjantain kotiavaus ei kyllä aiheuttanut ainakaan hurraahuutoja. Voisi sanoa jopa, että huolestuttaa, ellei kyseessä olisi Haapakoski, Jokipojat ja alkukausi. Eipä nuo aikaisemmatkaan kaudet Mikon alaisuudessa ole niin kehuttavasti alkaneet, mutta loppua kohti on parannettu hyvin. Ja tietysti vastassa oli tuleva liiganousija, paha siinä on pienen budjetin kuristuspantaan kiinnitetyllä joukkueella taistella vastaan.
No ei selitellä enempää, perässä juostiin ensimmäisen erän loppupuolta lukuunottamatta. Jukurit pääsi maalineteen aivan liian helposti, ja JoKP-puolustus näytti ajoittain koomiselta, varsinkin parissa ensimmäisessä vierailijoiden maalissa. Kovasti näytettiin tekevän jotain, mutta ei sitten kuitenkaan tehty mitään.
Ei tämä Spencekään nyt kovin lupaavasti esiintynyt. Paljon se kiekko poltteli ja monet kerrat näytti olevan aivan ulalla siitä, missä kiekko mahtaa olla. Mies olisi pitänyt vaihtaa maalilta jo tuon 1-4 maalin jälkeen. Huomasi ettei tekemisessä ollut enää juurikaan varmuutta noiden parin (1-3 ja 1-4) nopeasti tulleiden maalien jälkeen. Olisi ehkä, mahdollisesti, voinut jopa herätellä joukkuetta vielä taistelemaan jos maalivahti olisi vaihtunut kolmen maalin takaa-ajoasemassa, kun peliaikaa oli jäljellä toista erää, verrattuna siihen että maalivahti vaihtui vasta tuohon kolmanteen erään, kun oltiin jo neljä maalia jäljessä. Toisaalta olihan se hyökkäyspelikin niin ponnetonta, että taistelu ja tasoihin nouseminen olisi voinut jäädä haaveeksi, olisipa maalivahti vaihdettu koska tahansa. Siksipä en siis vielä Spenceäkään halua tuomita, koska ei se peli yksin hänen suoritukseensa kaatunut. Eiköhän se ole kuitenkin Edelmannin vuoro aloittaa seuraava peli.
Ottelun yleisömäärä oli kyllä järkytys, pettymys. 1300 ja jotain. Olisin nyt odottanut, että kotiavausta olisi ollut seuraamassa +2000 silmäparia. Tosin ovathan nuo lippujen hinnatkin nostettu aika koviin lukemiin, näinkö pahasti se nyt näkyy?
Tökkikö sitten lippujenmyynnissä jokin, kun noin kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua hallille saapuessani sain valita kolmesta kymmenen metriä pitkästä jonosta, että missä jonotan. Siinä vaiheessa vielä oletin, että hallilla olisi niitä katsojia ollut huomattavasti enemmän. Tyhjiä paikkoja katsomoissa sitten kuitenkin riitti.
Viimeisenä huomiona perjantaista mainitsen tämän hallin seinälle ripustetun Jokipojat-lakanan, mitä ei lippua jonottaessa voinut olla huomaamatta. Joukkueen logohan siinä oli, ja olikos jotain "Jokipojat 2013-14"? Ei siinä mitään, mutta sitten siinä lukee "Be afraid, be very afraid..." Miksi tuohon piti nyt mennä lontooksi mitään kirjailemaan? Eikö ihan kotimaisella kielellä olisi keksitty jotain nasevaa lausahdusta, vaikka joukkuetta edustaakin pelaajia useammasta eri valtiosta. Jäi kuitenkin hieman muovinen maku tuosta lakanasta.
Se siitä perjantai-illasta, toivottavasti ei tuloksen puolesta tarvitse vastaavaa todistaa ihan heti.