Viha on järkyttävän vahva tunne ja jos mietin jotain jääkiekkoseuraa, niin yksikään seura maailmassa ei ole aiheuttanutta moista tunnetta itselleni, ei edes Ässät.
Suuria tunteita Jokerit on kuitenkin allekirjoittaneessa herättänyt Liiga aikoinaan ja voitto Jokereista tuntui aina paremmalta, mitä voitto esimerkiksi Jypistä. Jokerit
oli suuri ja mahtava, joukkue jonka kaikki halusivat voittaa ja joukkue jolle yksikään seura ei halunnut hävitä.
Kateellisuuskin on asia, joka täytyy ansaita, eikä sitä saa suurella rahalla taikka nimivahvoilla rostereilla. Onko Jokerit sitten ikinä antanut minulle aihetta katellisuuteen? No ei ole, ei oikeastaan edes Liiga aikoinaan. Kateellisuus on asia, minkä haluaisi itselleen taikka mitä haluaisi itse olla. Olen ehdottoman kateellinen Tapparalle, kuinka joukkue oli 6 vuotta putkeen finaaleissa. Tämä on asia, mistä ehdottoman kateellinen toisen joukkueen kannattajana on. Kateellinen olen myös joistain vuosista Ässille, Kerholle sekä Jypille, jotka ovat onnistuneet pienempänä seurana saavuttamaan Suomenmestaruuden, kun oma rakas seurani ei ole pelannut finaaleita edes sitten vuoden 88 jälkeen.
Jokerit ja KHL. Mitä tunteita tämä sitten aiheuttaa itsessäni? Lähinnä surua sekä kaipuuta, jotka nämäkin vuosi vuodelta lähinnä vain alkavat haihtua. En pysty missään nimessä olemaan kateellinen joukkueelle, joka pelaa Venäläisessä sarjassa jostain gagarincupista, joka on Putinin suuruudenhullutuksissa perustettu. En voi väittää, etteikö taso olisi eittämättä parempi, taikka etteikö omien parissa löytyisi nimiä, jotka eivät ikinä pelaisi muutoin Suomessa, vastustajista puhumattakaan. Suomalainen joukkue lähes täysin Venäläisessä sarjassa on asia, jota vieläkin on vaikea käsittää ja ulkoapäin katsottuna, tuntuu kuinka historia ja perinteet heitettiin yhdellä tiedotustilaisuudella kertaheitolla roskiin ja siinä sivussa kaikki tunteet jäädytettiin ja lähdettiin rakentamaan uutta, tuntemattoman parissa. Tunne on kuitenkin asia, minkätakia vuosia ja vuosia ja vuosia jaksaa seurata oman joukkueen tarpomista. Jokereiden voitto taika Jokereiden häviö KHL:ssä, ei aiheuta pienintäkään tunnetta itsessäni. Ei vihaa, ei kateutta, ei sääliä, ei kertakaikkiaan mitään.
Summasummarum. Vaikka Jokerien kannattajien kesken tahdotaan ylläpitää myyttiä jostain Jokerivihasta taikka kateudesta, niin väittäisin hyvin pitkälle kaikkien tunteiden hälventyneen enemmistössä kehä III ulkopuolella jo lähes neutraaliksi, taikka pikemminkin vanhojen tunteiden muuttuminen täysin tunteettomiksi.
Omalta osaltani vertauskuvallisesti pitäisin Jokereita henkilönä, jota kouluaikoina koitti päihittää. Henkilö jonka päänahkan saaminen tuntui hyvältä ja poikkeuksetta erinlaiselta. Kuten koulu, ystävät ja ihmisetkin ympärillä, toisinaan kasvaa erilleen. Näin on käynyt Jokereidenkin kanssa itselleni. Päänahka, jota haluttiin aikoinaan niin kovasti on kadonnut pikkuhiljaa muistista sekä ympäristöstä ja tulevaisuudessa nimikin tulee unohtumaan ruokapöytäkeskusteluista.
Suuri, mahtava ja hieno Helsingin Jokerit on muuttunut omissa silmissäni vain muistoksi entisaikojen joukkueesta sekä perinteistä. Nykyään Jokerit on vain joukkue, joka pelaa kilpailevassa kiekkosarjassa.
Sääli ja suru on tunne mitä tunnen joitain kannattajia kohtaan, mutta en missään nimessä itse joukkuetta kohtaan. Täältä jää mieleen
@PunaKelta @Cobol ja
@-Ville- ensimmäisenä. Jos mietin itseäni ja Lukkoa, niin tuntuu kuin joltain asialta vietäisiin pohja, kun rakastamani seura siirtyisi Venäjälle ja pelaisi Tapparan, Kärppien ja HIFK:n sijaan joukkueita vastaan, joita ei osaa edes lausua oikein.
Jokerivihaa on joskus voinut olla, mutta liekki on sammunut suuressa enemmistössä, vaikka toiset itselleen haluaisi muuta valehdella.
