...
HIFK vs. Jokerit
suomenruotsalainen vs. "soinilainen perussuomalainen"
korkeakoulutus vs. duunari
Stadi vs. lähiöt
SVUL vs. TUL
fyrk finns/pappa betalar vs. vittu mä en tajuu
Mersu vs. Corolla
Helsinki/stadilainen vs. maaseutu/junan tuomat...
Vähän on mustavalkoinen tämä Schollin näkemys. Kuten Bozik, en minäkään ole suomenruotsalainen, mutta muuten kyllä vasemman puolen määreet ovat lähempänä totuutta...
Eiköhän tänä päivänä kannattajien syvät rivit ole jo melko tavalla sekoittuneet. Puupäämeuhkaajia löytyy varmaan sopivassa suhteessa molemmista leireistä, joista se sivistyneempi tai seestyneempi puoli kannattajia ei ole aina niin erityisen ylpeä... Eikä noita oikeita suomenruotsalaisiakaan nyt oikeasti niin paljoa ole tai sitten ne on jostain syystä kaikki lätkäfaneja :)
Itse päädyin Jokeri-leiriin enemmän sattuman kuin geeniperimän vuoksi. Mulla oli itse asiassa semmoinen hieno puna-valkoinen IFK takki naperona kun en mistään mitään vielä ymmärtänyt (taitaa se jossain vieläkin olla tallessa). Sitten kun tuli aika aloittaa junnupelit, niin tsekkasin jostain lätkän kausikirjasta, että Ilveksellä on kovat junnut. Ilmoitin mutsille ja faijalle, että tos on numero, ilmoittakaa mut tonne. No Dampere oli vähän turhan kaukana, joten seuraavaksi katsottiin löytyisikö mitään vähän lähempää. Aimo Mäkisen ansiosta Jokerit oli näkyvästi esillä junnuissa siihen aikaan. IFK:lla ei siihen aikaan tainnut junnuja edes olla ;) ...tai sitten ne oli joku pullamössöjengin salaseura, jonne mitään suomenkielisiä ei haluttu mukaan :)
Oman junnu-"uran" jälkeen alkoi aktiivisempi fanitus kausikorttilaisena altavastaajan puolella ja aina oltiin hännillä, divarissa ja ties missä... parhaat pelaajat ostettiin isoon pahaan IFK:hon (ensin Kapasen veljekset, jotka nyt oli tosin ostomiehiä, mutta sitten Melametsä ja Arima, se oli jo vähän liikaa...)
Olihan siinä välissä sitten vuosi 1983 jonkinlaisena tähdenlentona, silloinkin tosin ostojoukkueella. No se saaga päättyi Pepen hätäskutsaripomppuun siniviivalta Ralen syndin yli... olin silloin Jokerimaalin takana päädyssä katsomossa ja se tapahtuma on kyllä piirtynyt verkkokalvoille todella tiukkaan... Sitten vaan jostain kumman syystä tähdet osuivat Jokereiden kannalta oikeaan asentoon, saatiin mukaan Hjallis rahoittajineen, saatiin pidettyä huippujunnut vuosikausia runkona ja ostettiin Saipasta hyväksi havaittu Otto mukaan. Siitä alkoi Jokerien toinen elämä. Ja tästä menestyksestä ja Hjalliksen persoonan aiheuttamasta närästä kumpuaa se vielä osin tänäkin päivänä ilmenevä inho Jokereita kohtaan. Ja se on kyllä tunnustettava, että nuorempana Hjallis oli kyllä hiukkasen ärsyttävä jamppa, joka juhli pelaajien joukossa voittoa ihan kuin olisi itsekin ollut kentällä suuressakin roolissa ;)
Viime vuosina kun menestys on meidät kiertänyt kohtuu kaukaa on inho Jokereita kohtaan ehkä vähän laantunut. Toisaalta Suomen railakkain fanikatsomo on sitten omilla tempauksillaan pitänyt huolen siitä, että meitä ei ole maakunnissa täysin unohdettu. Toivotaan, että tälläkin saralla poijjaat ovat ensi vuonna vuoden vanhempia ja viisaampia ja keskitytään enemmän omien kannattamiseen kuin vastustajan fanien alatyyliseen provoamiseen. Täytyy tunnustaa, että kyllä mä olin itsekin tulisieluinen nuori joskus sata vuotta sitten ja mentaliteetti oli kunnon demarimeininkiä: ei se mitään jos mulla (jokerit) ei mee hyvin, pääasia että naapurilla (IFK) menee vielä huonommin. Näin vanhemmiten sitä on oppinut arvostamaan myös mm. rantaruåtsalaisten brändiä ja kun he suuren päällikkönsä ja mikkihiiren kanssa kerran meidät voittivat, niin toivottavasti menevät päätyyn asti ettei raumalainen siivousfirma, jyskälän duffelit tai espoon kultahammasrannikon nousukkaat voita liigaa :)