Kukin kokee asiat omalla tavallaan, mutta kyllä minä voin todeta, että keväät 2011 ja 2012 olivat melko helppoja, vaikka kaudet päättyivätkin ilman edes säälipleijareita. Seuraavat kolme kevättä eivät juuri naurattaneet, vaikka hopeaa tulikin kaulaan. Vitutus oli niin tapissa kuin mitä tämän harrastuksen puitteissa on mahdollista.
Toki nyt vuosikymmen myöhemmin ja balsamin haavoissa vaikuttaneena noitakin keväitä voi muistella ajatuksella, että kasvattivat tulevaan. Ja eipä sitä jokainen jengi kuitenkaan finaaleita säännöllisesti pelaa.
Tästä saisi varmasti myös ihan oman hyvän keskustelunaiheensa, että miten kukakin oikein kokee ne oman joukkueensa tappiot, putoamiset ja pettymykset tuolla pudotuspeleissä. Toisilla kun se ottaa äärimmäisen koville, jos edelliskevään mestaruutta ei ole pystytty enää uusimaan ja toisilla taas se vatsa voi olla jopa hieman täynnä sen lopulta saavutetun mestaruuden jäljiltä ja joillakin jopa useaksi vuodeksi, eli tämä jos mikä niin jakaa kyllä faneja moneen eri junaan asian suhteen.
Ymmärrän kyllä hyvin sen, että jos nämä Tapparan finaalitappiot ovat ottaneet silloin koville, kun kuitenkin siitä Tapparan edellisestä mestaruudesta ja finaalipaikasta oli kulunut tuolloin jo yli vuosikymmenen verran! Vielä kun niitä finaalitappioita tuli silloin niin tiukasti, että kolmena keväänä peräkkäin tappio, joista kahdessa vikassa tappio tuli siinä Game Sevenissä jatkoajalla, niin silloin kyllä vitutus on erittäin kova!
Muistan kun omalla kohdallani nämä pari mestaruutta ovat tuntuneet niin makoisalta, että niiden myötä se kevään 1999 finaalitappio Tepsille ei vituttanut niin rankasti, kun mitä monien muiden vuosien play offsien tappiot varhaisemmassa vaiheessa. Kuten sen sijaan vastaavasti keväällä 2012 se vitutus oli huipussaan lähinnä siksi, kun se tappio puolivälierissä tuli juuri narreja vastaan ja vielä voitoin 4-0. Vastaavasti tuolloin jäi myös kaivelemaan hieman se asia, että olisi ollut hienoa päästä kohtaamaan se JYP finaaleissa, kun edelliskeväänä se ei tuolloin toteutunut. Olisi ollut niin kiva nähdä, että miten IFK olisi haastanut tuon ajan JYP:in liigan finaaleissa.
Nyt sen sijaan parina menneenä keväänä se vitutus on ollut omalla kohdalla korkeampi näiden pudotuspelien tappioiden myötä, kun mitä se oli vaikka keväällä 2016 hävityn finaalisarjan jälkeen. Tuolloin se kevään 2011 mestaruus oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että se tappio ei ottanut läheskään niin koville, kun mitä vastaavasti nyt varsinkin tämän kevään tappio siinä puolivälierien Game Sevenin loppuhetkillä, kun oltiin tosiaan noustu vielä niin upeasti tosta 3-0 tappioasemasta 3-3 tasoihin ja johdettiin vielä Lahdessa sitä peliä kolmannen erän aikana.
Ainakin omalla kohdallani riippuu todella paljon siitä, että minkälaista se menestys on ollut aikaisempina vuosina ja miten kauan siitä edellisestä mestaruudesta on kulunut, sekä tietenkin myös siitä, että mille joukkueelle siellä pudotuspeleissä häviää. Narritappiot olivat aina ihan oma lukunsa, vaikka se mestaruus olisikin tullut ihan edellisenä keväänä.
Mutta nämä ovat todella erilaisia tunnetiloja, joita jokainen kokee ja käsittelee mielessään eri tavalla, joten kenenkään on paha mennä arvioimaan sitä toisen vitutusta ja pettymyksiä sen oman jengin menestyksen tai pettymysten suhteen.
