Armoton vitutus vielä tässä on päällä tuon Kuopion sekoilun jälkeen, mutta koitetaas nyt heittää pari ajatusta ilmoille... Jos vaikka vitutus laantuisi ja ajatukset saisi pois tuosta jääkiekon irvikuvasta.
Jotta vähän edes pysyisi fokus jossain näin loman, oluen ja vitutuksen yhdistelmällä, keskityn nyt aika yleisellä tasolla vaatimuksiin kaukalossa, kaukalon ulkopuolella ja mediassa. Ja vielä kun tarpeeksi laiska olen, niin käytetään tässä myös paria aiempaa viestiä linkin muodossa.
Kaukalossa
Tässä kohdin on hyvä muistaa parikin tosiasiaa. Ensinnäkin, peli kaukalossa merkkaa aivan helvetisti katsojille. Jos peli on perseestä, hyvin nopeasti uutuudenviehätys karisee ja ihmiset eivät tule uudestaan. Jo pelkästään raha ja Suomen verotus karkottavat helvetin suuren määrän parhaista pelaajista, mutta silti jäljelle jää tarpeeksi laatua JOS sitä osataan etsiä ja värvätä.
Mä toivon hyvin vahvasti sitä, että Jokereihin kasataan työteliäs
jokerijengi, jossa on silti taitoa muuallakin kuin A-junnuissa ja tanssitytöissä. Sellainen joukkue, jossa pelaajat pelaavat joukkueelle: puolustavat omiaan, antavat toivottomassa tilanteessakin kaikkensa ja ovat ylpeitä kantaessaan Jokerien paitaa. Tällä kaudella mua lämmitti aivan saatanasti se, kuinka Lamberg oli heti puolustamassa omiaan nyrkit paljaana. Mua lämmitti tänään se, kuinka Semir pystyi rehdisti hoitamaan kovan puolen homman ja lopuksi vielä vaihtamaan respectit. Samoin musta tuntui pahalta nähdä AJ:n reaktio omaan maaliin. Tota jätkää muuten oikeasti sieppasi se. Sille tuo paita merkkaa jotain muutakin kuin palkanmaksajaa. Noista kahden ensimmäisen teon järkevyydestä varsinkin lyhyellä tähtäimellä voidaan olla montaa mieltä, mutta ei tää nyt sentään mitään helvetin shakkia ole. Hetkellisesti voidaan ottaa takkiin ja menettää jotain jos se pitkässä juoksussa kantaa hedelmää.
Tuota mentaliteettia mä tahdon nähdä kaukalossa. Annetaan B-luokan jengien kenkiä tusinaulkkarit ennen pakkasukon saapumista. Me emme pysty hankkimaan paperilla SKA:n tasoista joukkuetta, mutta me voimme kasata Joukkeen isolla alkukirjaimella. Jos joukkue kantaa paitaa ylpeydellä ja seuravalinnassa painaa palkkanauhan lisäksi muutin ainekset, ollaan vahvoilla. Jotta homma toimisi, Jokereilla täytyy olla selkeä pelillinen identiteetti. Tässä kohdin mä en tarkoita mitään ääripäitä, joissa joko pelataan ylikiekollista mikkihiirikiekkoa tai vaihtoehtoisesti täysin puukätistä tappelukiekkoa. Me edustamme jotain ja me olemme sitä.
Kaukalon ulkopuolella
Mä en varmaan koskaan tule antamaan tätä nykyistä sentteripolitiikkaa johdolle anteeksi. Olosuhteet ovat olleet jo pitkään tiedossa ja nyt tätä paskaa on syöty jo lähes puolet runkkarista. Ensi kaudella (ja jokaisella tulevalla hamaan tappiin asti) mä haluan nähdä Jokerit joukkueena, joissa joukkue on päällisin puolin valmis kauden alla. Kauden aikana voidaan hakea tulitukea (flopit, loukkaantumiset, yllättäen auenneet mahdollisuudet, jne.) rungon ympärille, mutta rungon on oltava valmis kauden alla. Tällä kaudella ei ollut ja nyt maksetaan hintaa. Kun vielä rahalla ei voida liiaksi kilpailla, tämä korostuu entisestään.
Vielä kun rahaa ei ole aivan tuhlattavaksi asti, mä näkisin kaikkien valmennuksellisten voimavarojen valjastamisen ihan ehdottomaksi asiaksi. Tuossa jo taannoin kirjoitin hieman aihetta sivuten:
Oma viestini. Toki tuohon on helvetin pitkä matka joukkueelta, jonka MV-koutsi hoitaa tuota pestiä sivutoimisena muiden hommien ohella. Meillä ei todellakaan ole varaa antaa tasoitusta muille millään osa-alueella kaukalon ulkopuolella, sillä kaukaloon me ei saada kovinta porukkaa.
Kekäläisen aikana, varsinkin viimeisellä kaudella, meno oli aika huikeaa. Vaikka välillä takkiin tulikin, niin jatkuvasti oli luotto kohdillaan. Positiivisia merkkejä oli siellä täällä ja asiat menivät Masan katastrofivuosien jälkeen oikeaan suuntaan. Mä toivon vakaasti, että Vuorinen ja Kurri saavat saman fiiliksen aikaan. Vakuuttunut en ole siitä, mutta toivon silti. Jos organisaatiossa vallitsee hyvä fiilis ja teot puhuvat puolestaan, on fanien, pelaajien ja valmennuksen helppo sitoutua toimintaan. Jos taas mennään tällä hjalliksen leuattomalla linjalla, heijastuu se pitkässä juoksussa kaikkiin. Mieti nyt vaikka pelaajien suhtautumista kun hyvänä kaverina tunnettu Masto isketään kesken kaiken KiVaan yrityksenä hiillostaa hänet pois. Tuskin fiilis ainakaan kopissa nousi ja osa saattoi ajatella omaa tulevaisuuttaan. Tai näin fanin näkökulmasta, jokainen on nähnyt sentteripuutteen jo saatana puolivuotta vähintään ja meillä on käynyt kokeilemassa DeSimone. Mies, jonka jälkeen ollaan kohta 2 kuukautta menty ilman lisävahvistuksia. Koita tässä pitää pelaajat tai fanit tyytyväisenä kun johdon toiminta on tällaista. Luottamus tasan nolla tuohon pelleilyyn.
Mitä yhteisöllisyyteen tulee, niin tästä on käyty lukuisia ansiokkaita keskusteluita eri ketjuissa. Mä tykkäsin varsinkin
Cobolin viestistä ja sen ympärillä pyörineestä keskustelusta. Meillä on nyt uusi aikakausi alkamassa ja on aika keskittyä uuteen. Resurssit kasvavat, vaatimukset kasvavat ja mahdollisuudet kasvavat. Meidän täytyy hakea kasvua myös faniporukasta. Miettikää nyt vaikka bussiarmeijaa noukkimassa narrit mukaan ympäri Suomea. Oulusta Jyskylään, sieltä Turkkuseen ja vaikka tehdään kieppi Tampereen kautta ennen Areenaa. Kovempi homma tuo on kuin joku tavanomaisempi ”x määrä busseja omasta kotikylästä vihulaisen kaupunkiin”.
Media
HIFK:n fanit vääntävät suhteellisen pienen reissun ja media reagoi positiivisesti. Meiltä tulee väkeä enemmän, pitävät enemmän ääntä ja media keskittyy johonkin yksittäiseen pikkuseikkaan, negatiiviseen luonnollisesti. Naapuri perseilee ja muutama fanipoika vääntää artikkelia muna pystyssä siitä, kuinka asioilla on kaksi puolta ja meillä mukamas vielä huonommin. Miksi? Koska he ovat oikeassa asemassa ja ovat oikean seuran puolella. Miksi me emme saa ääntämme kuuluviin? Koska meillä ei vastaavia kavereita ole levittämässä propagandaa. Tältä osin voitaisiin ottaa helvetin paljon oppia naapurista. Kun meidät isketään vieraaseen toimintaympäristöön, olisi syytä pitää edes mediasuhteet kunnossa. Niitä nimittäin kaivataan silloin, kun fanit käyvät ottamassa Riian haltuun, peli hakee itseään tai vastaavaa.
Narriradion osalta mä toivoisin toiminnan jatkuvan ja jopa saavan (vastikkeetonta) tukea seuralta. Tuossa jos markkinointiosasto on hereillä, niin tällaista voimavaraa ei voida heittää mäkeen. Tuossa on kuitenkin laadullisesti erittäin pätevä tuote, nimi kohoaa jatkuvasti isompaan tietoisuuteen ja samalla ainakin omien aistimusteni mukaan ollaan kuitenkin tarpeeksi ”erillään” pääkallopaikasta. Paljon kovempi tekele tuo on kuin joku seuran palkkalistoilla heiluva kaveri hakemassa leipäänsä.
Ja sitten se median kannalta kaikista suurin: pitäkää Hjallis ihan oikeasti kaukana Twitteristä. Siis ihan oikeasti. Polttakaa vaikka sen läppäri jos se yrittää sitä käyttää. Tästä ei ole kovinkaan montaa kuukautta siitä, kun Hjalliksen lyhyet twiitit aiheuttivat aivan helvetisti pahaa verta seuran (huom. fanit kanssa!) sisällä. Pari merkkiä, helvetin iso tuho ja muutenkin herkällä hetkellä. Noh, Twitter Twitterinä, mutta tuohon tiedotukseen täytyy oikeasti saada jotain rotia. Ei homma voi mennä niin, että kriittisellä hetkellä noin korkeassa asemassa oleva voi suututtaa tärkeän sidosryhmän noin ilmiselvällä tavalla. Samoin ei voida asioita hoitaa niin, että pidetään fanipalaveri jostain pelaajasta ennen sopparin julkistusta, sen jälkeen virallisesti ilmoitetaan ettei pelaaja seurassa pelaa ja lopulta silti signataan. Tuossa tiedotus kusi niin massiivisella tavalla, että voisi kuvitella Maukan olleen sen takana. Ainakin sellaiselta vittuilulta se, hyvän pelaajan tulosta huolimatta, tuntui.
