Itseltäni ei oikein asianmukaista fanitaustaa liiga-ajoilta löydy, vaikka ns. ulkoapäin olen Jokereita(kin) pitkään joukkueena yleensä seurannut. Näin ollen en tietenkään osaa täysin samaistua tunnetasolla tähän Liiga->KHL-kuvioon.
Sanoisin kuitenkin, että KHL:n seuraamisen (Jokereiden osalta tai yleensä) mielekkyydestä puhuttaessa ymmärrän vähän jokaista osapuolta. KHL on, mitä sitä kiistämään,
poliittinen nukketeatteri
. Lisäksi
KHL ja politiikka valitettavasti kuuluvat yhteen
ja kokonaisuudessaan
Häviäjänä urheilu. Ja jos ihan mielipidevaikuttamisen näkökulmasta asiaa ajattelee, Venäjä ampuu itseään isosti jalkaan tällä viime viikon KHL-sekoilullaan.
Tästä kaikesta huolimatta, nimenomaan
puhtaasti (vähän ironian puolelle hypähtävä sanavalinta kenties...) urheilullisesti sarja on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja tasokas, joskin venäläisen, aivan liian hitaasti kehittyvän urheilu- ja valmennuskulttuurin mädättämä. Se taas korostaa (nukketeatteriaspektista huolimatta) monikansallisuuden positiivista antia sarjalle ja tekee Jokereista täysin ulkoapäinkin katsottaessa mielenkiintoisen kuriositeetin sarjassa, jonka joukkueista valtaosa toimii täysin erilaisen toimintakulttuurin alla.
Se on aika yksilöllistä, miten hyvin tai huonosti kukin kykenee omasta seuraamisestaan sulkemaan pois näitä poliittisia aspekteja. Ymmärrän täysin niitä, jotka eivät siihen kykene. Vastaavasti ymmärrän täysin myös niitä, jotka allekirjoittaneen tapaan pystyvät nauttimaan (usein todella tasokkaasta) pelistä ja yksilösuorituksista sinänsä. Sehän tässä erityisen kiusallista onkin, että KHL:llä olisi jopa ilman poliittista venkoilua (olkoonkin, että sitä kautta sarjassa pyörivän rahan määrä saattaisi vähän pudotakin) olla erittäin uskottava ja urheilullisesti tasokas sarja, mutta koska Venäjä, sarja ampuu omaa uskottavuuttaan ja aikanaan mainostettua, kovin hunajaisen kuuloista konseptiaan (josta vastikään Jatkoajan toimittajakin taisi kirjoitella*) huolella jalkaan.
Mutta niinhän se on Venäläisessä kiekkokulttuurissa, ainakin maajoukkuetasolla, jo tovin muutenkin ollut, että olosuhteet ja työkalut ovat huippuluokkaa, mutta toimintakulttuurinen jääräpäinen muutosvastaisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys estää täydellisesti potentiaalin realisoitumisen käytettävissä olevien työkalujen ja resurssien periaatteessa sallimalla tavalla. Muutama mestaruus siellä täällä ja parin vuoden takainen olympiakulta eivät mielestäni tätä faktaa oleellisesti muuta, mutta maajoukkueen tasolla en kyllä ole asiasta yhtään pahoillaan, sen verran ikimuistoisia hetkiä lukuisat Venäjän kaadot Leijonilta ovat olleet.
Noh, se meni vähän asian vierestä. Summaisin näkemykseni niin, että urheilua ja politiikkaa ei pitäisi toisiinsa liikaa sotkea, mutta samalla on naiivia ajatella etteikö niin silti tapahtuisi. KHL:n tapauksessa politiikan rooli on suoraan ja epäsuorasti valtava, mutta sarjan pelillinen taso ja mielenkiintoiset joukkueet ja ovat "kiekkoarvoltaan" sen verran korkeita, että henkilökohtaisella tasolla pystyn ihan vaan katsomaan sitä peliä hyvillä mielin ja sulkemaan urheiluromantiikan kautta sarjan taustan likaisuuden pois.
Mitä Jokereihin tulee, niin tarkoitukseni ei nyt ole suututtaa ketään pitkän linjan fania - enkä toisaalta usko niin tapahtuvankaan, sillä menestys suhteessa resursseihin on varmaan ihan yleisen näkemyksen mukaan ollut Liigassa... no jos nyt ei heikkoa, niin ei aivan suhteessa odotusarvoon. Liiga-Jokerit oli aina kiinnostava ja usein erittäin tasokas joukkue, mutta esimerkiksi Kärppien "modernin dynastian" (muutamaa harha-askelta lukuunottamatta) kaltaista joukkueen rakentamisen ja esimerkiksi valmennusportaan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta ei Jokerit oikein missään vaiheessa ainakaan viimeisen Liiga-vuosikymmenensä aikana onnistunut rakentamaan, joskin moni playoff-sarja jäi toki pienestä kiini... Ja ainakin tästä korostamastani "ulkopuolisesta näkökulmasta" viimeisten liigavuosien kaukaloväkivaltaepisodit HIFK:n kanssa (mitään kantaa itse kuvioon ottamatta) ja KHL:ään siirtymisen julkistamista seurannut ristiriitainen ilmapiiri erinäisten kiekkofanien keskuudessa olivat kokonaisuudessaan todella väsyttäviä ja toivat paljon negatiivista stigmaa kiekkokeskusteluun. Tästä näkökulmasta koin KHL-episodin oikeastaan aika raikkaana tuulahduksena. Itseäni, jo mainostamastani poliittisen kuran ulos sulkevasta näkökulmasta, ajatus suomalaisesta KHL-seurasta kutkutti. Lisäksi Westerlundin nimeäminen valmentajaksi vain lisäsi mielenkiintoani.
KHL-seikkailusta, jos se joskus päättyy, soisi jotain tarttuvan seuran mahdollista paluuta Suomen sarjoihin silmälläpitäen tarttuvan, niin ehdottomasti "altavastaajakokemus" (vaikka erityisesti runkosarjoja katsoessa Jokerit toki kuuluu kiistatta KHL:n kärkiseuroihin - hyvää duunia!) ja suhteellisen niukoilla resursseilla (ainakin muihin kärkiseuroihin nähden) operoiminen. Tämä - sallinette pienen kärjistämisen - "pienen seuran", "isojen kiusaajan" ja "paskasta kultaa eikä kullalla paskaa" -kokemus tehnee isossa kuvassa jopa ihan hyvää, sillä viimeisten Liiga-vuosien Jokereilta se perspektiivi oli kenties aikalailla täysin tavoittamattomissa. Näin ollen uskoisin ja toivoisin, että jos Jokerit joskus Suomen sarjoihin tiensä takaisin löytää, tulee se olemaan sekä brändinä että urheiluorganisaationa jopa aiempaa laadukkaammalla ja tasaisemmalla pohjalla, vaikkei välitöntä jättipottia tulisikaan. En näkisi tämän myöskään täysin sulkevan pois sitä "suurin ja kaunein" -ajatusmallia ja pirullista pilkettä silmäkulmassa... :)
Loppuun vielä täysin vilpittömät pahoittelut, jos näkemykseni osuvat erityisesti pitkän linjan Jokerit-fanien silmiin lähinnä ulkopuolisen wannabe-asiantuntijan besserwisseröintinä. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni ja korostan vielä, liiallisen perseennuolentavaikutelman uhallakin, etten missään nimessä halua kenenkään henkilökohtaista kannattajakokemusta (asettui se sitten mihin tahansa tätä
KHL & Jokerit -näkemysten spektriä tahansa) väheksyä.
EDIT: *Muistinkin väärin! Tarkoitin viitata tähän YLE:n juttuun:
Kommentti: KHL:n sekoilu koronavirushuolessa kertoi vain yhden asian – reilu 10 vuotta sitten ladeltiin kauniita valheita